Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ootte aina sun luona? Mee sä miehen luo vuorostasi loisimaan :)
Miehellä on niin pieni ja ankea luukku, mä en viihdy siellä, eikä hän taida viihtyä itsekään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nettotulot n. 4000-5000€/kk (vaihtelee kun olen ammatinharjoittaja) ja miehen nettotulot 1600€/kk.
Molempien tulot ja lapsilisät laitetaan yhteiselle tilille, johon molemmilla on oikeus ja kortti. Tältä tililtä maksetaan laskut, ostetaan ruoat yms. Osa säästötilille joka on myös yhteinen. Kuolemanvaralta molemmilla on omissa nimissä tilit, joissa on pieni puskurirahasto sitä varten kun yhteiset tilit kuoleman sattuessa jäädytetään pesänselvityksen ajaksi. Käyttötilillä ei kyllä paljon rahaa makaa.
Niin ja näiden lisäksi on minun omissa nimissä osakesäästötili Nordnetissä jonne maksan omat eläkesäästöni kun yeliä en paljonkaan maksa. Olen juuri ammatinharjoittajaksi ruvennut, niin avioehtoa ei olla ehditty tehdä, mutta olisi tarkoitus tehdä sellainen, että miehen kuoleman sattuessa ei tarvitse jakaa eläkesäästöjä perintönä lapsille. Muuten ei mitään avioehtoja ole kun ollaan teinistä asti oltu yhdessä.
Mitä niin ihanaa tässä sun loismiehessä on, että olet jaksanut tällaista loisimista ja huomioimattomuutta katsella?
Tämä ketju on mulle ihan uskomatonta luettavaa. Olen kirjoittanut tähän jo aikaisemmin meidän perheen tilanteessa eli yhteiset rahat, vaimo tienaa miestä enemmän (töissä ollessa 4200 e vs 1500 e nettotulojen ero) ja yhteinen omaisuus.
Meillä tulee kaikki tuet (hoitoraha, lapsilisä, palkat) samalle tilille ja pääomatulot toiselle tilille. Molemmat tilit ovat yhteisiä. Seurusteluaikana pidettiin omat tilit, mutta muutettaessa yhteen käytiin läpi tarkasti mitä elämältä halutaan, miten käytetään rahaa ja mihin säästetään. Naimisiin mentäessä kaikesta tuli yhteistä. Ehkä se on meidän molempien taustasta johtuva asia. Ollaan molemmat kotoisin maatiloilta ja niissä aina myös sillä emännällä joka tuli miehen kotitaloon asumaan oli vankka asema. Mies päätti viljan myynnistä, lainoista ja rakentamisesta, hevosten ostamisesta ja osuuskauppaan liittymisestä, mutta naisen takana oli maitotili ja avaimet kaikkialle. Tärkeintä oli ajatus siitä että haettiin koko talon parasta, koko perheen parasta ja siihen pyrittiin yhdessä. Sama ajatus on meilläkin.
Kaikessa mietitään mitä tämä tarkoittaa perheen kannalta. Kun minulle tarjottiin ylennystä toisella paikkakunnalla lasten ollessa pieniä, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan jos mies ei olisi jäänyt kotiin useaksi vuodeksi. En olisi aikaisemmassa työssä voinut tehdä iltatöitä tai matkustaa, jos mies ei olisi kantanut vastuuta päiväkotirumbasta. Tahdon, että kaikilla meidän perheessä on mahdollisuus harrastaa ja voida hyvin.
Ja jos tämä liitto päättyy eroon, niin ei se poista sitä faktaa, että nykyisen omaisuuden kartuttamisessa miehen panostuksella perhe-elämään on ollut merkittävä vaikutus. Näin 15 vuoden jälkeen ei kuitenkaan siltä vaikuta että ero olisi tulossa.
Meillä on onneksi molemmilla aika lailla samanlaiset rahankäyttöajatukset. Ollaan yhdessä valittu mihin sijoitetaan, mihin pitkän tähtäimen unelmiin säästetään ja arjessa ostetaan aikalailla samalla summalla omia juttuja. Minä matkoja ja vaatteita, mies elektroniikkaa ja harrastusvälineitä.
Siihenkin ollaan varauduttu että minä kuolen ja mies jää yksin. Lapsille on omaa omaisuutta suoraan perittäväksi, ei jää yhteinen koti pantiksi lesken asumisoikeuden vuoksi. Mies saa kodin velattomaksi henkivakuutuskorvauksen ansiosta ja pystyy sillä ja pääomatuloilla elättämään lapset palkkansa lisäksi.
Yhteiset tilit vaatii hyvää luottoa toiseen. Vielä en ole vielä sellaista miestä löytänyt johon luottaisin rahankäytössä. Siihen asti maksetaan 50/50 ja omat rahat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin ihanaa tässä sun loismiehessä on, että olet jaksanut tällaista loisimista ja huomioimattomuutta katsella?
Suhde on aika tuore, vajaa vuosi vasta yhdessä. Miehessä on todellakin monia aivan ihania piirteitä. Hän on tasainen luonne, hyvät sosiaaliset taidot, osoittaa välittämistä ja rakkautta monin tavoin ja kohtelee mua arvostavasti ja kunnioittavasti muissa asioissa paitsi että tämä rahajuttu nyt ei ole oikein balanssissa. Kyse ei siis ole mitenkään kaikin puolin ikävästä ihmisestä. Hän nyt vain näyttää olevan siinä mielessä pihi, ettei tajua oma-aloitteisesti pitää huolta jonkinmoisesta tasapuolisuudesta raha-asioissa. Tämä korpeaa mua todella paljon ja ennakoin kyllä suuria ongelmia tulevaisuudessa, jos asiaa ei jotenkin ratkaista. Kaipaan ehdottomasti lisää romantiikkaa tähän suhteeseen. Se ei tietenkään tule pelkästään ravintolaillallisilla tai ylipäänsä asioilla jotka maksavat, mutta ei se kyllä tule silläkään että toinen nipistelee pienistä tuloistaan ruoat pöytään jatkuvasti toisen panematta tikkua ristiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on mulle ihan uskomatonta luettavaa. Olen kirjoittanut tähän jo aikaisemmin meidän perheen tilanteessa eli yhteiset rahat, vaimo tienaa miestä enemmän (töissä ollessa 4200 e vs 1500 e nettotulojen ero) ja yhteinen omaisuus.
Meillä tulee kaikki tuet (hoitoraha, lapsilisä, palkat) samalle tilille ja pääomatulot toiselle tilille. Molemmat tilit ovat yhteisiä. Seurusteluaikana pidettiin omat tilit, mutta muutettaessa yhteen käytiin läpi tarkasti mitä elämältä halutaan, miten käytetään rahaa ja mihin säästetään. Naimisiin mentäessä kaikesta tuli yhteistä. Ehkä se on meidän molempien taustasta johtuva asia. Ollaan molemmat kotoisin maatiloilta ja niissä aina myös sillä emännällä joka tuli miehen kotitaloon asumaan oli vankka asema. Mies päätti viljan myynnistä, lainoista ja rakentamisesta, hevosten ostamisesta ja osuuskauppaan liittymisestä, mutta naisen takana oli maitotili ja avaimet kaikkialle. Tärkeintä oli ajatus siitä että haettiin koko talon parasta, koko perheen parasta ja siihen pyrittiin yhdessä. Sama ajatus on meilläkin.
Kaikessa mietitään mitä tämä tarkoittaa perheen kannalta. Kun minulle tarjottiin ylennystä toisella paikkakunnalla lasten ollessa pieniä, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan jos mies ei olisi jäänyt kotiin useaksi vuodeksi. En olisi aikaisemmassa työssä voinut tehdä iltatöitä tai matkustaa, jos mies ei olisi kantanut vastuuta päiväkotirumbasta. Tahdon, että kaikilla meidän perheessä on mahdollisuus harrastaa ja voida hyvin.
Ja jos tämä liitto päättyy eroon, niin ei se poista sitä faktaa, että nykyisen omaisuuden kartuttamisessa miehen panostuksella perhe-elämään on ollut merkittävä vaikutus. Näin 15 vuoden jälkeen ei kuitenkaan siltä vaikuta että ero olisi tulossa.
Meillä on onneksi molemmilla aika lailla samanlaiset rahankäyttöajatukset. Ollaan yhdessä valittu mihin sijoitetaan, mihin pitkän tähtäimen unelmiin säästetään ja arjessa ostetaan aikalailla samalla summalla omia juttuja. Minä matkoja ja vaatteita, mies elektroniikkaa ja harrastusvälineitä.
Siihenkin ollaan varauduttu että minä kuolen ja mies jää yksin. Lapsille on omaa omaisuutta suoraan perittäväksi, ei jää yhteinen koti pantiksi lesken asumisoikeuden vuoksi. Mies saa kodin velattomaksi henkivakuutuskorvauksen ansiosta ja pystyy sillä ja pääomatuloilla elättämään lapset palkkansa lisäksi.
Olisin itse voinut kirjoittaa lähes täysin samoin, samaa mieltä todellakin! Meillä on ollut aikoja että minä olen ollut tukien varassa ja mies töissä, nyt näin päin että minulla paremmat tulot. Kaikki on ollut alusta asti yhteistä ja homma toimii, koska ollaan asioista keskusteltu ja meillä on molemmilla samat halut ja tavoitteet taloudellisesti. Ikinä ei olla rahasta riidelty. Aivan käsittämätöntä lukea näitä juttuja kyllä, miten vaikeaksi raha-asiat voidaan pitkässä(kin) parisuhteessa tehdä...
t. 183 tuosta hieman ylempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa oman varoittavan esimerkin pihistä puolisosta.
Asuttiin pari vuotta yhdessä, nykyään ollaan erottu kun puolison luonne paljastui. Puolisoni oli siis sitä mieltä, että vuokra, sähkö ym. yhteinen täytyy maksaa puoliksi. Kaikki meni hyvin niin kauan kun meillä oli suurin piirtein samat tulot. Minä kun jäin työttömäksi, niin avopuoliso ei sitten suostunutkaan maksamaan isompaa summaa kun kitisi, että kaikki yhteinen puoliksi koska se olisi tasa-arvoista. Yritin selittää miehelleni että olisi reilua, jos hän joustaisi hieman mielipiteessään mutta ei. Jäin siis työttömäksi ja mies jatkoi osa-aika duuniiaan. Mies näki minut valittavana pirttihirmuna ja hänen mielestään minä muka ajattelen rahaa vaan ja yritän hyötyä miehestä. Jälkikäteen kun ajattelee, niin mieshän yritti hyötyä minusta koska itse olin loukussa rahallisesti kunnes otin eron.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset tilit vaatii hyvää luottoa toiseen. Vielä en ole vielä sellaista miestä löytänyt johon luottaisin rahankäytössä. Siihen asti maksetaan 50/50 ja omat rahat
Mä en luota edes itseeni. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta en voi varmaksi sanoa, ratkeaisinko ryyppäämään, pelaamaan holtittomasti rahapelejä tai jotain muuta vastaavaa, jos lapseni yks kaks kuolisivat. En voi myöskään sanoa varmaksi, että en koskaan sairastu psyykkisesti tai mulle ei tule koskaan hitaasti kasvavaa aivokasvainta, joka muuttaa persoonallisuuttani ja alkaisin käyttää rahaa eri tavalla kuin nyt teen. On paljon järkevämpää, että jos tapahtuu jotain, jolla vien itseni ojanpohjalle, en vedä sinne mukanani myös miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on mulle ihan uskomatonta luettavaa. Olen kirjoittanut tähän jo aikaisemmin meidän perheen tilanteessa eli yhteiset rahat, vaimo tienaa miestä enemmän (töissä ollessa 4200 e vs 1500 e nettotulojen ero) ja yhteinen omaisuus.
Meillä tulee kaikki tuet (hoitoraha, lapsilisä, palkat) samalle tilille ja pääomatulot toiselle tilille. Molemmat tilit ovat yhteisiä. Seurusteluaikana pidettiin omat tilit, mutta muutettaessa yhteen käytiin läpi tarkasti mitä elämältä halutaan, miten käytetään rahaa ja mihin säästetään. Naimisiin mentäessä kaikesta tuli yhteistä. Ehkä se on meidän molempien taustasta johtuva asia. Ollaan molemmat kotoisin maatiloilta ja niissä aina myös sillä emännällä joka tuli miehen kotitaloon asumaan oli vankka asema. Mies päätti viljan myynnistä, lainoista ja rakentamisesta, hevosten ostamisesta ja osuuskauppaan liittymisestä, mutta naisen takana oli maitotili ja avaimet kaikkialle. Tärkeintä oli ajatus siitä että haettiin koko talon parasta, koko perheen parasta ja siihen pyrittiin yhdessä. Sama ajatus on meilläkin.
Kaikessa mietitään mitä tämä tarkoittaa perheen kannalta. Kun minulle tarjottiin ylennystä toisella paikkakunnalla lasten ollessa pieniä, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan jos mies ei olisi jäänyt kotiin useaksi vuodeksi. En olisi aikaisemmassa työssä voinut tehdä iltatöitä tai matkustaa, jos mies ei olisi kantanut vastuuta päiväkotirumbasta. Tahdon, että kaikilla meidän perheessä on mahdollisuus harrastaa ja voida hyvin.
Ja jos tämä liitto päättyy eroon, niin ei se poista sitä faktaa, että nykyisen omaisuuden kartuttamisessa miehen panostuksella perhe-elämään on ollut merkittävä vaikutus. Näin 15 vuoden jälkeen ei kuitenkaan siltä vaikuta että ero olisi tulossa.
Meillä on onneksi molemmilla aika lailla samanlaiset rahankäyttöajatukset. Ollaan yhdessä valittu mihin sijoitetaan, mihin pitkän tähtäimen unelmiin säästetään ja arjessa ostetaan aikalailla samalla summalla omia juttuja. Minä matkoja ja vaatteita, mies elektroniikkaa ja harrastusvälineitä.
Siihenkin ollaan varauduttu että minä kuolen ja mies jää yksin. Lapsille on omaa omaisuutta suoraan perittäväksi, ei jää yhteinen koti pantiksi lesken asumisoikeuden vuoksi. Mies saa kodin velattomaksi henkivakuutuskorvauksen ansiosta ja pystyy sillä ja pääomatuloilla elättämään lapset palkkansa lisäksi.
Olisin itse voinut kirjoittaa lähes täysin samoin, samaa mieltä todellakin! Meillä on ollut aikoja että minä olen ollut tukien varassa ja mies töissä, nyt näin päin että minulla paremmat tulot. Kaikki on ollut alusta asti yhteistä ja homma toimii, koska ollaan asioista keskusteltu ja meillä on molemmilla samat halut ja tavoitteet taloudellisesti. Ikinä ei olla rahasta riidelty. Aivan käsittämätöntä lukea näitä juttuja kyllä, miten vaikeaksi raha-asiat voidaan pitkässä(kin) parisuhteessa tehdä...
t. 183 tuosta hieman ylempää
Miten niin "vaikeaksi"? Yllättävän helppoa tämä on. Ollaan oltu jo neljä vuotta ja hyvin on toiminut 50/50 ja omat rahat. Molemmat osallistuu talouteen ja kulut maksetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki - tulot, menot, lapset, omaisuus ja tili - on yhteisiä. Molempien tulot menee samalle tilille, josta maksetaan kaikki mitä pitääkin. Aivan sama kumpi sen rahan on tienannut.
Juuri näin ! Miksi olla yhdessä lainkaan jos asiat eivät ole yhteisiä ! Meillä ollut näin 22 vuotta ja hyvin toimii , rakkaus kukoistaa molemmin puolin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten te pystytte pitämään kaikki rahat yhteisinä? Siis niin ettei ole mitään omaa. Että palkat siirretään yhteisille tileille. Mun on saatava pitää mun palkasta edes jonkunlainen siivu itselläni. Haluan päättää säästänkö rahaa, ostanko 100 euron vai 200 euron kengät ym.
Miten te yhteisten rahojen kanssa pelaavat hoidatte hankinnat? Onko teillä todella niin, että saa ostaa mitä vaan kumpi vaan niillä yhteisillä rahoilla? Sovitteko aina etukäteen että nyt sinä saat ostaa 150eurolla jotain ja nyt minä saan ostaa 300 eurolla jotain? Vai miten. En kestäisi tuollaista ollenkaan. Siis tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, ei väitös että tuo ei voisi toimia tms.
Meillä siirretään palkasta yhteiselle tilille ehkä 50-60% tuloista ja loput sitten kumpikin käyttää tai on käyttämättä mihin haluaa.
Meillä on täysin yhteiset rahat. Kummankin palkka tulee yhteiselle tilille. Kumpikin saa periaatteessa ostaa mitä haluaa rahoilla. Tietysti isoista hankinnoista keskustellaan (auto, televisio, sohva jne.), mutta niistä keskusteltaisiin muutenkin vaikka olisi omat rahat. Säästöön menevät rahat menevät myös yhteiselle tilille, joka on molempien yhtäläisessä omistuksessa. Mistään normaaleista ostoksista ei tarvitse lupia kysellä (vaatteet, kengät, harrastuskamat).
Ihan hyvin tämä toimii. On toiminut jo 10 vuotta. Ei kumpikaan mitään suurta tuhlailua harrasta. Perusnuukasti molemmat yleensä elelee. Tietysti kalliimmissa ostoksissa toiselle mainitaan, että on jotain hintavampaa ostamassa. Itse ostin pari viikkoa sitten kitaran, joka maksoi vajaat 2500e. Mies osti syksyllä uudet golfmailat, joille hintaa tuli 1300e. Ei näistä sen enempää keskusteltu. Lähinnä ennen ostoa mainittiin, että tämmöistä ostamassa, joten toinen on tietoinen, että rahaa tililtä lähtee.
Meillä tuloerot ovat melko suuret. Mies tienaa 3800 euroa nettoja ja itse noin 1400-1700 (riippuen kuukauden vuoroista). Kumpikaan ei rahoistaan ole mustasukkainen, joten en näe miksi ei näin voisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun voisikin olla yhteinen tili ja yhteiset rahat, mutta ei!
Mieheni on aivan onneton rahankäyttäjä, tai oikeastaan erinomainen KÄYTTÄJÄ mutta siis tuhlaa kaiken.Minä olen parempituloinen ja huolehdin käytännössä kaikista asumiskustannuksista. Juuri tästä taas miehelle sanoin, että ei se nyt ihan niinkään käy, että ihan ilmaiseksi asutaan vaikka asunto onkin minun. Hän oli vaan että "niin?".
Mies maksaa autolainan, tankkaa ja käy joskus kaupassa. Kun sattuu huvittamaan. V***u että on alkanut ärsyttää! Tämä on siis vuosien mittaan nyt luisunut päin pahempaa. Sitten tilailee itselleen kaikkea hyödytöntä krääsää, mitä nyt milloinkin netissä mainostetaan.
Asioita mutkistaa, että olemme naimisissa ja on pieniäkin lapsia. Jos ei olisi, niin saisi moinen hyväksikäyttäjä lähteä ja pitkälle tåältä. Ja voi olla että saa vielä lähteä joka tapauksessa.
Vielä kun olisi yhteinen pankkitili niin huh huh....kusessa oltaisi monta kertaa. Ei minunkaan nettopalkkani suuren suuri ole, noin 2000€. Vituttaa vaan, kun minulle ei jää rahaa yhtään, mitä voisin käyttää itseeni. Kaikki menee peruselämiseen ja lapsiin. Mies kuitenkin syö varmaan enemmän kuin minä ja lapset yhteensä.
Ihmettelen, että eikö tuollaisilla ole mitään omatuntoa?Ota käyttöön kirjanpito. Merkkaa sinne jokainen kulu, minkä olet maksanut ja sitten kuun loputtua sano miehelle, kuinka paljon hänen pitää maksaa sinulle takaisin. Miehen maksamat ostokset ota huomioon, jos mies tuo niistä sinulle kuitin. Miehen on turha marista, kun jokaisesta yhteiseen elämään kuuluvista kuluista on mustaa valkoisella.
Ehdotin tuollaista naiselleni, mutta hänen mielestään tuollainen on kylmää ja tunteetonta - ei suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa kaiken ja minä autan aikani mukaan välillä kotitöissä. En tienaa mitään ja mies tienaa kuukaudessa 50 000 eur. Ihanaa että mies rakastaa ja haluaa auttaa minua.
Olen nyt äitiyslomalla, mies maksaa asuntolainan. Kun olin töissä, mies maksoi myös silloin asuntolainan, minä päivähoitomaksut.
Sähkön maksan minä. Ruuat taidan pääosin maksaa, koska olen päivät kotona ja käyn kaupassa. Autolainat onneksi maksettu pois, autoihin liittyvät kulut maksaa molemmat itse.
Meillä ei koskaan onneksi ole ollut rahasta riitaa, molemmat tyytyväisiä näin.
Naiselleni kun ehdotin että kirjataan menot yhdessä ylös ja katsotaan sitten niin hän piti sitä epäromanttisena ja tunteettomana asiana, mokoman istan pitämistä. Onko vinkkejä miten numerot voidaan muuttaa tunteiksi jotta tunneihmiseen saa raha-asioissa kontaktia? Tämä ei ole siis trolli vaan ihan aito kysymys.
Kunnioitan omaa miestäni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki - tulot, menot, lapset, omaisuus ja tili - on yhteisiä. Molempien tulot menee samalle tilille, josta maksetaan kaikki mitä pitääkin. Aivan sama kumpi sen rahan on tienannut.
Juuri näin ! Miksi olla yhdessä lainkaan jos asiat eivät ole yhteisiä ! Meillä ollut näin 22 vuotta ja hyvin toimii , rakkaus kukoistaa molemmin puolin :)
Tilanteet ovat erilaisia. Jos olisin tavannut nykyisen mieheni jo nuorena, mulla ei olisi tällaista omaisuutta kuin nyt on. Enkä todennäköisesti olisi nykyisessä työssänikään. Meillä olisi mahdollisesti yhteinen omaisuus, mutta huomattavasti vähemmän.
En kuitenkaan tavannut miestäni nuorena. Kun aikoinaan muutin yksiöstä kaksioon, en myynyt vanhaa asuntoani vaan otin uuden lainan ja laitoin yksiön vuokralle. Kun muutin tähän isompaan asuntoon ex-mieheni kanssa, otimme molemmat lainaa tätä asuantoa varten, laitoin kaksion vuokralle ja asuimme lasten kanssa tässä. Tuli ero, mies myi oman puolikkaansa asunnosta minulle. Vuokralaiset ovat ajan mittaan maksaneet yksiön ja kaksion asuntolainat pois ja mulla on velkaa enää tästä asunnosta. Lapseni olivat jo teinejä, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän ei halunnut eikä hänellä olisi ollut varaakaan ostaa puolikasta tästä kodista. Minä jatkoin lainani maksamista ja mies saa asua varsin edullisesti maksaessaan vain puolet yhtiövastikkeesta eli noin 200 €/kk. Lisäksi maksoin omien lasteni elämisen. Lapseni ovat muuttaneet jo omilleen ja minun ja mieheni yhteinen elintaso on mitoitettu niin, että myös miehellä jää riittävästi rahaa omiin juttuihinsa, vaikka maksamme yhteiset kulut puoliksi. Omat kulunsa kumpikin maksaa itse.
Vaikka rakastankin miestäni, en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi antaa puolet omaisuudestani tai tuloistani hänelle. Annan omaisuuteni aikanaan lapsilleni. Lisäksi omaisuuteni toimii mulle turvana sitä varten, jos sattuisi jotain enkä selviytyisikään tämän asunnon lainasta loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Naiselleni kun ehdotin että kirjataan menot yhdessä ylös ja katsotaan sitten niin hän piti sitä epäromanttisena ja tunteettomana asiana, mokoman istan pitämistä. Onko vinkkejä miten numerot voidaan muuttaa tunteiksi jotta tunneihmiseen saa raha-asioissa kontaktia? Tämä ei ole siis trolli vaan ihan aito kysymys.
Etsi itseäsi varakkaampi nainen.
Huomaat että tunteet muuttuvat numeroiksi hyvin nopeasti, eikä menojen ylös kirjaaminen aiheuta ongelmia.
Naisten periaate: mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän.
Valitettavasti mies maksaa lähes kaiken. Tosin elämme tavallista elämää ilman mitään sen erikoisempia mukavuuksia ja matkoja jne. Olen köyhä ja pienituloinen joten en pysty juuri osallistumaan muuta kuin asumisen kustannuksiin jollakin satasella kuussa. Tämä on itselleni hävettävä tilanne. Mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä eivätkä tuloni tästä muutu suuntaan eikä toiseen. Aiheuttaa välillä riitoja, ymmärrän tämän :(
Meillä on tehty juuri näin. Tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni ja lisäksi mulla on omaisuutta ja muuta varallisuutta merkittävästi enemmän kuin miehelläni. Olemme sopineet yhteisen elintasomme siten, että miehelläkin on siihen varaa, mutta ei kuitenkaan niin, että miehen kaikki tulot menisivät yhteisen elintasomme maksamiseen. Yhteiselämämme on siis taloudellisesti varsin maltillista, jolloin myös miehellä jää rahaa käytettäväksi omiin asioihin, joita hän itse pitää elämässään tärkeinä.