Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Vierailija kirjoitti:

Sinuna jättäisin tuollaisen loisen mahdollisimman pian. Tuosta ei mitään hyvää seuraa. Enkä usko, että mies on sinun kanssa rakkaudesta vaan pelkästään hyöty mielessä. 

Mun nettotulot on 1200 / kk :D :D Aika huonon emännän löysi nyt loinen itselleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna jättäisin tuollaisen loisen mahdollisimman pian. Tuosta ei mitään hyvää seuraa. Enkä usko, että mies on sinun kanssa rakkaudesta vaan pelkästään hyöty mielessä. 

Mun nettotulot on 1200 / kk :D :D Aika huonon emännän löysi nyt loinen itselleen.

Ap

No aika hyvin kuppaa ne vähäisetkin rahat. Hyöty se on pienikin hyöty pihille ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.

Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.

Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Jos toinen ei saa senttiäkään mistään rahaa, ei hän saa toimeentulotukeakaan koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Koskee myös avopareja. Älkää laittako kimpsujanne yhteen, jos rakastatte rahojanne.

Miksi tähän ketjuun muuten vastailevat ne, joilla on saman suuruiset tulot? Kysymys oli isoista tuloeroista.

Kaikki eivät ole välttämättä avioliitossa.

Tämä elatusvelvollisuus ei myöskään tarkoita sitä että lain mukaan pitäisi olla sama elintaso.

Eli toinen syö makaronia ketsupilla samalla, kun toinen vetää sisäfilepihviä?

Miten samassa taloudessa asuvilla voi olla eri elintaso? Toinen ei saa katsoa toisen telkkaria? Käyttää tietokonetta? Myös avopuolison tulot vaikuttaa esimerkiksi toimeentulotukeen, joten käytännössä sillä avopuolisollakin on elatusvelvollisuus.

Suurilla tuloeroilla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko eletään siinä elintasossa, johon pienituloisellakin on varaa tai sitten suurituloinen maksaa enemmän. Se vähemmän tienaavakin tekee työtä niiden rahojensa eteen ja mielestäni on vain oikeus ja kohtuus, ettei kaikki hänen tulonsa mene yhteisen talouden pyörittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna jättäisin tuollaisen loisen mahdollisimman pian. Tuosta ei mitään hyvää seuraa. Enkä usko, että mies on sinun kanssa rakkaudesta vaan pelkästään hyöty mielessä. 

Mun nettotulot on 1200 / kk :D :D Aika huonon emännän löysi nyt loinen itselleen.

Ap

Ei kukaan käyttäydy tuolla tavalla, jos oikeasti välittää toisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vieläkin 2010-luvulla olettamus, että parempi Tuloinen elättää ja maksaa enemmän, että molemmille jää saman verran rahaa tilille menojen jälkeen? Onko tämä sitä tasa-arvoa? Ei ole kyllä ikinä sitä nähnytkään. Jos toinen on opiskellut ja saanut hyvä palkkaisen ammatin hän ei ole velvollinen elättämään toista.

Ihan naisena en oleta miehen maksavan senttiäkään enempää kuin itse maksan vaikka tienasi huomattavasti enemmän. Pienempi tuloisen mukaan tehdään matkat ja hankinnat.

Lain mukaan avioliitossa on elatusvelvollisuus. Jos toinen ei saa senttiäkään mistään rahaa, ei hän saa toimeentulotukeakaan koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Koskee myös avopareja. Älkää laittako kimpsujanne yhteen, jos rakastatte rahojanne.

Miksi tähän ketjuun muuten vastailevat ne, joilla on saman suuruiset tulot? Kysymys oli isoista tuloeroista.

Kaikki eivät ole välttämättä avioliitossa.

Tämä elatusvelvollisuus ei myöskään tarkoita sitä että lain mukaan pitäisi olla sama elintaso.

Eli toinen syö makaronia ketsupilla samalla, kun toinen vetää sisäfilepihviä?

Miten samassa taloudessa asuvilla voi olla eri elintaso? Toinen ei saa katsoa toisen telkkaria? Käyttää tietokonetta? Myös avopuolison tulot vaikuttaa esimerkiksi toimeentulotukeen, joten käytännössä sillä avopuolisollakin on elatusvelvollisuus.

Suurilla tuloeroilla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko eletään siinä elintasossa, johon pienituloisellakin on varaa tai sitten suurituloinen maksaa enemmän. Se vähemmän tienaavakin tekee työtä niiden rahojensa eteen ja mielestäni on vain oikeus ja kohtuus, ettei kaikki hänen tulonsa mene yhteisen talouden pyörittämiseen.

Tunsin kerran erään pariskunnan, joilla oli eri hyllyt jääkaapissa. Parempituloisen hyllyllä oli herkkuja, joita pienempituloinen ei saanut syödä. Erosivat, ihme juttu. Pienituloinen sai opiskelut päätökseen ja on nyt selvästi isotuloisempi kuin exänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Ei sinun tarvitse tehdä kotitöistä yhtään enempää kuin miehenkään jos kerran molemmat maksavat omat menonsa. Jos jompi kumpi tekee kotona enemmän, niin silloin hän vastavuoroisesti maksaa vähemmän. 

Älä käytä englantia suomenkielisessä tekstissä. Se antaa sinusta typerän vaikutelman. 

Olet itse selvästi hyvän vaikutelman tekemisen mestari. Onnittelut! Vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Miksi pyrkisin antamaan itsestäni hyvän vaikutelman anonyymissa keskustelussa? Se täällä on nimenomaan hyvää, että voi sanoa asiat suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Ei sinun tarvitse tehdä kotitöistä yhtään enempää kuin miehenkään jos kerran molemmat maksavat omat menonsa. Jos jompi kumpi tekee kotona enemmän, niin silloin hän vastavuoroisesti maksaa vähemmän. 

Älä käytä englantia suomenkielisessä tekstissä. Se antaa sinusta typerän vaikutelman. 

Olet itse selvästi hyvän vaikutelman tekemisen mestari. Onnittelut! Vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Miksi pyrkisin antamaan itsestäni hyvän vaikutelman anonyymissa keskustelussa? Se täällä on nimenomaan hyvää, että voi sanoa asiat suoraan. 

No sitten tuntuu aika tyhmältä, että yrität neuvoa muita antamaan paremman vaikutelman. Tai sitten narsistiselta. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Ei sinun tarvitse tehdä kotitöistä yhtään enempää kuin miehenkään jos kerran molemmat maksavat omat menonsa. Jos jompi kumpi tekee kotona enemmän, niin silloin hän vastavuoroisesti maksaa vähemmän. 

Älä käytä englantia suomenkielisessä tekstissä. Se antaa sinusta typerän vaikutelman. 

Olet itse selvästi hyvän vaikutelman tekemisen mestari. Onnittelut! Vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Miksi pyrkisin antamaan itsestäni hyvän vaikutelman anonyymissa keskustelussa? Se täällä on nimenomaan hyvää, että voi sanoa asiat suoraan. 

Mutta ap:n pitäisi kuitenkin pyrkiä antamaan itsestään hyvä vaikutelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Ei sinun tarvitse tehdä kotitöistä yhtään enempää kuin miehenkään jos kerran molemmat maksavat omat menonsa. Jos jompi kumpi tekee kotona enemmän, niin silloin hän vastavuoroisesti maksaa vähemmän. 

Älä käytä englantia suomenkielisessä tekstissä. Se antaa sinusta typerän vaikutelman. 

Olet itse selvästi hyvän vaikutelman tekemisen mestari. Onnittelut! Vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Miksi pyrkisin antamaan itsestäni hyvän vaikutelman anonyymissa keskustelussa? Se täällä on nimenomaan hyvää, että voi sanoa asiat suoraan. 

No sitten tuntuu aika tyhmältä, että yrität neuvoa muita antamaan paremman vaikutelman. Tai sitten narsistiselta. Ihan sama.

Iik, tukahdutetaan tää jankki alkuunsa :D Ei kannata. Mä olen kaksikielinen, välillä ajattelen ja kirjoitan molemmilla jos en keskity. No big deal, elämä jatkuu ja silleen hei. Ei jaksa tuollaisesta jauhaa. Ap

Miksi ootte aina sun luona? Mee sä miehen luo vuorostasi loisimaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi. 

Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.

Se on juuti niin, sairaus tai työttymyys voi iskeä ilman omaa syytä.

Parilla tuttavalla on vaimo sairastunut jossain välissä kun on saatu lapset ja oltu pitkää yhdessä, sitten on sairaus tullut. Ihan siis pyörätuolipotilaaksi on menty, tod. näk. sairaselä'kkeellä en kylläkään ole tästä varma. Se on kyllä kova paikka ja mietinnän paikka. Olisi jännää nähdä tilastoa, kumpi sukupuoli huolehtii tässäkin tilanteessa puolisostaan vai onko merkittävää eroa.

Tilastoissa on selvä korrelaatio miehen työttömyyden ja avioeron välillä. Naisen työttömyys puolestaan ei korreloi avioeron kanssa.

Eli vanha viisaus pitää paikkansa: kun rahat loppuvat, loppuu (naisen) rakkauskin.

Ei vaan se johtuu siitä, että naiselta loppuu aika. Työttömäksi jäävä mies ei kuitenkaan ota kotihommia hoitaakseen vaan nainen joutuu tekemään edelleen kaiken työpäivänsä jälkeen. Ei kukaan nainen ota eroa, jos nainen pääsee työpäivän jälkeen palaamaan siistiin kotiin ja valmiiseen pöytään. Yleisemmin kotona odottaa petaamattomat sängyt, aamupalatarpeet pöydällä, tiskipöytä täynnä likaisia astioita, eikä ruokaa tai miestä näy missään.

Päiväkoti-ikäisten lasten vanhempien pitää ottaa kulujen jakamisessa huomioon se, että hyvätuloinen puoliso nostaa hoitomaksut ylimpään luokkaan. On väärin maksattaa pienituloisella puolisolla hoitomaksuista puolet.

Ehkä muutamassa tapauksessa näiniin on. Mutta kyllä olen muutaman kerran nähnyt, että kun mieheltä loppuu raha niin naiselta loppuu rakkaus - vaikka mies asioita tekisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran ollut pitkässä parisuhteessa jossa mies oli pienempi palkkaisempi ja hän oletti, että minä parempi palkkaisempana maksan ihan kaiken; vuokran, sähkön, auton, ruuat ja hankinnat. Jos joskus puhuttiin, että ostetaan jokin isompi hankinta niin hän maksaa minulle siitä 50% hinnasta takaisin. Eipä maksanut. Luonnollisesti vein nämä minun ostamani tavarat, joita oli koko asunnon irtaimisto erossa mukanani. Siinäpä mies sitten mietti kun ei ollut mitään asunnossa minun lähtiessäni.

Nykyisen puolison kanssa suht. samat tulot niin kaikki menee puoliksi. Enää ikinä elätä ketään.

Jos käy niin iklävästi että puolisosi sairastuu tai jää työttömäksi niin mitä sitten?

Entä jos jäät itse muutamaksi vuodeksi otiin lapsia hoitamaan?

Hänellä olisi silti tuloja. Yksikään työtön tai sairas ei ole Suomessa ilman tukia 0€/kk budjettilla. Hän osallistuu niillä tuloilla talouteen kun kykenee ja minä maksat loput mutta täysin minun rahoilla ei elä enää kukaan. Jos haluaa itselleen extraa niin omilla rahoilla ei minun.

En ole aikeissa tehdä lapsia joten tuo "jäät kotiin kortti" on turha vetää esiin. Kuvitteellisilla lapsilla olisin kotona sen pakollisen "loman" ja menisin töihin. kun Enkä edes silloinkaan eläisi miehen rahoilla.

Miten isot tulot sillä miehellä siis oikein on? Sulla 1200 kuussa, ja jos miehellä moninkymmenkertaiset, niin sehän tekee sit vähintään jotain 24000 egeä kuussa (jos miehen tulot vaikka 20-kertaiset).

Tää oli sittenkin provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera. 

Olen puhunut nyt joo. Tilanne on niin sanotusti päällä. Olen pyytänyt monesti tulemaan ruokakassin kanssa ja hän tuleekin, mutta hän tulee sitten kyllä myös kuitin kanssa. Näillä kerroilla hän siis edellyttää, että maksan puolet laskusta. Pitänee jatkossa (jos sellaista nyt tulee) alkaa sitten laskea hinta myös jokaiselle leipäpalalle ja aterialle jonka hän luonani syö. Aika ankealta tuntuu. Eli mun ostokset menee mun piikkiin, hänen (vain käskystä tapahtuvat) ostoksensa maksetaan puoliksi. Ap

Ap, juokse! Miesystäväsi on juuri näitä "Laitetaan kaikki tasan 50-50" -ihmisiä, jotka oikeasti elävät jopa köyhemmän siivellä. Jos muuttaisitte yhteenn sinun tulosi todennäköisesti tippuisivat (et saisi enää asumislisää etkä voisi tosi tiukassa tilanteessa hakea toimeentulotukea miehen tulojen takia) ja mies ei varmasti kompensoisi mitään, alkaisi vain itkeä että "Mutta kun kaikki puoliksi yyy" vaikka itse varmaa söisikin suurimman osan kotinne ruuista. Hän kuitenkin voittaisi esim alhaisemmassa vuokrassa. 

Komppaan tätä vastaajaa. Nyt, ap, sulla on tuhannen taalan paikka miettiä, millaisen parisuhteen ja elämän toivot itsellesi. Fiksuja ja reiluja miehiä kyllä maailmassa riittää, sellaisia jotka haluavat hemmotella sinua ihan omasta halustaan eikä pitkin hampain pakotettuna jos silloinkaan. Sorry, mutta miesystäväsi kuulostaa sairaalloisen pihiltä kusipäältä. Kuulostele tarkkaan, millä tavoin hän ottaa onkeensa keskustelunavauksesi asiasta. Epäilenpä, ottaako ainakaan pitkäaikaisesti. Tuo piheys tuppaa olemaan aika pysyvä luonteenpiirre.

No juuri näin. Aika vaikea on ollut kuitenkin mun löytää fiksua ja reilua miestä, oon ollut sinkkuna pitkiä aikoja. Noh, eipä ainakaan sinkkuus sitten pelota, tiedän että pärjään kyllä itseksenikin.

Tuli muuten mieleen, että kyllähän mies kerran järjestikin mulle suurieleisesti yllärin. Sitä vatvottiin ja kiherrettiin varmaan viikon verran, että nytpä sitten laitat itsesi valmiiksi lauantaina kello se ja se, hän on järjestänyt jotain kivaa. Olin aivan otettu ja puunasin itseni viimeisen päälle ja odotin miestä mekossa ja korkkareissa  ja täydessä tällingissä kun hän saapui. Miehellä oli reisitaskuhousut ja t-paita ja ruokakassi mukanaan. Hän tuli tekemään mulle ruokaa. Noh, romanttista toki sekin, mutta... Ilta jatkui sitten paikallisessa, jossa oli stand up -keikka, liput 8e. Mies maksoi mut sisään, juomani maksoin itse. Taisinpa tarjota miehellekin vanhasta tottumuksesta bissen, mikä nyt on sitten taas vaan ihan omaa tyhmyyttäni. Olisin odottanut, että mut olisi vähintäänkin syömään oikein kivaan paikkaan. Ja en siis voi painottaa nyt tarpeeksi sitä, että miehen tulot ovat oikeasti isot. Aika surullista.

Ap

Voisin helposti kuvitella tekeväni jotain vastaavaa testatakseni onko nainen pelkkä gold digger joka olettaa saavansa luksusta koska miehellä on sellaiseen varaa.

Tästä ketjusta tulee mieleen se tv-sarja Helppo elämä, jossa se päähenkilö nainen kuvitteli rikkaan miehen maksavan kaiken noh koska itse oli nainen ja mies rikas. Naama venähti kun mies antoikin listan kaikesta mitä he olivat yhdessä tehneet ja pyysi naista maksamaan puolet. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.

Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole. 

Perintöveroa mistä? Puoliso ei peri, jos on lapsia.

Jos ei ole testamenttia, puoliso perii 50% omaisuudesta ja lapset yhteensä 50%.  Googlaa rintaperillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.

Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole. 

Perintöveroa mistä? Puoliso ei peri, jos on lapsia.

Jos ei ole testamenttia, puoliso perii 50% omaisuudesta ja lapset yhteensä 50%.  Googlaa rintaperillinen.

Puoliso ei peri. Tsekkaa ite termit.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.

Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä?  Ap

Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera. 

Olen puhunut nyt joo. Tilanne on niin sanotusti päällä. Olen pyytänyt monesti tulemaan ruokakassin kanssa ja hän tuleekin, mutta hän tulee sitten kyllä myös kuitin kanssa. Näillä kerroilla hän siis edellyttää, että maksan puolet laskusta. Pitänee jatkossa (jos sellaista nyt tulee) alkaa sitten laskea hinta myös jokaiselle leipäpalalle ja aterialle jonka hän luonani syö. Aika ankealta tuntuu. Eli mun ostokset menee mun piikkiin, hänen (vain käskystä tapahtuvat) ostoksensa maksetaan puoliksi. Ap

Ap, juokse! Miesystäväsi on juuri näitä "Laitetaan kaikki tasan 50-50" -ihmisiä, jotka oikeasti elävät jopa köyhemmän siivellä. Jos muuttaisitte yhteenn sinun tulosi todennäköisesti tippuisivat (et saisi enää asumislisää etkä voisi tosi tiukassa tilanteessa hakea toimeentulotukea miehen tulojen takia) ja mies ei varmasti kompensoisi mitään, alkaisi vain itkeä että "Mutta kun kaikki puoliksi yyy" vaikka itse varmaa söisikin suurimman osan kotinne ruuista. Hän kuitenkin voittaisi esim alhaisemmassa vuokrassa. 

Komppaan tätä vastaajaa. Nyt, ap, sulla on tuhannen taalan paikka miettiä, millaisen parisuhteen ja elämän toivot itsellesi. Fiksuja ja reiluja miehiä kyllä maailmassa riittää, sellaisia jotka haluavat hemmotella sinua ihan omasta halustaan eikä pitkin hampain pakotettuna jos silloinkaan. Sorry, mutta miesystäväsi kuulostaa sairaalloisen pihiltä kusipäältä. Kuulostele tarkkaan, millä tavoin hän ottaa onkeensa keskustelunavauksesi asiasta. Epäilenpä, ottaako ainakaan pitkäaikaisesti. Tuo piheys tuppaa olemaan aika pysyvä luonteenpiirre.

No juuri näin. Aika vaikea on ollut kuitenkin mun löytää fiksua ja reilua miestä, oon ollut sinkkuna pitkiä aikoja. Noh, eipä ainakaan sinkkuus sitten pelota, tiedän että pärjään kyllä itseksenikin.

Tuli muuten mieleen, että kyllähän mies kerran järjestikin mulle suurieleisesti yllärin. Sitä vatvottiin ja kiherrettiin varmaan viikon verran, että nytpä sitten laitat itsesi valmiiksi lauantaina kello se ja se, hän on järjestänyt jotain kivaa. Olin aivan otettu ja puunasin itseni viimeisen päälle ja odotin miestä mekossa ja korkkareissa  ja täydessä tällingissä kun hän saapui. Miehellä oli reisitaskuhousut ja t-paita ja ruokakassi mukanaan. Hän tuli tekemään mulle ruokaa. Noh, romanttista toki sekin, mutta... Ilta jatkui sitten paikallisessa, jossa oli stand up -keikka, liput 8e. Mies maksoi mut sisään, juomani maksoin itse. Taisinpa tarjota miehellekin vanhasta tottumuksesta bissen, mikä nyt on sitten taas vaan ihan omaa tyhmyyttäni. Olisin odottanut, että mut olisi vähintäänkin syömään oikein kivaan paikkaan. Ja en siis voi painottaa nyt tarpeeksi sitä, että miehen tulot ovat oikeasti isot. Aika surullista.

Ap

Voisin helposti kuvitella tekeväni jotain vastaavaa testatakseni onko nainen pelkkä gold digger joka olettaa saavansa luksusta koska miehellä on sellaiseen varaa.

 

No se lienee jo tullut selväksi etten ole gold digger, olisin häipännyt jo ajat sitten, jos näin olisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten isot tulot sillä miehellä siis oikein on? Sulla 1200 kuussa, ja jos miehellä moninkymmenkertaiset, niin sehän tekee sit vähintään jotain 24000 egeä kuussa (jos miehen tulot vaikka 20-kertaiset).

Tää oli sittenkin provo.

Juu, tajusin itekin että kiihdyksissäni kirjoitin "monikymmenkertaiset" kun piti kirjoittaa "moninkertaiset". Pahoittelut tästä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.

Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole. 

Perintöveroa mistä? Puoliso ei peri, jos on lapsia.

Jos ei ole testamenttia, puoliso perii 50% omaisuudesta ja lapset yhteensä 50%.  Googlaa rintaperillinen.

Jos on lapsia, ei puoliso peri mitään. Tuo 50% on se puolison oma osuus yhteisestä omaisuudesta, eikä siitä tietenkään veroja makseta, koska se on koko ajan ollut oma.