Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä? Ap
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Tuollainen ajattelutapa sopii vain todella rikkaille sekä niille, jotka elämäntilanteen muuttuessa tipahtavat suoraan yhteiskunnan mukavaan tukiverkkoon. Muiden kohdalla tuollainen ajattelutapa on silkkaa typeryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä? Ap
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera.
Olen puhunut nyt joo. Tilanne on niin sanotusti päällä. Olen pyytänyt monesti tulemaan ruokakassin kanssa ja hän tuleekin, mutta hän tulee sitten kyllä myös kuitin kanssa. Näillä kerroilla hän siis edellyttää, että maksan puolet laskusta. Pitänee jatkossa (jos sellaista nyt tulee) alkaa sitten laskea hinta myös jokaiselle leipäpalalle ja aterialle jonka hän luonani syö. Aika ankealta tuntuu. Eli mun ostokset menee mun piikkiin, hänen (vain käskystä tapahtuvat) ostoksensa maksetaan puoliksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Tuollainen ajattelutapa sopii vain todella rikkaille sekä niille, jotka elämäntilanteen muuttuessa tipahtavat suoraan yhteiskunnan mukavaan tukiverkkoon. Muiden kohdalla tuollainen ajattelutapa on silkkaa typeryyttä.
Tälläkin rouvalla ilme muttuu kun eron jälkeen yrittää tulla toimeen sillä omalla pienellä palkallaan. Tähänkin ketjuun vastanneista tuntuu lähes kaikilla nainen olevan se pienipalkkainen/palkaton, niissä harvoissa päinvastaisissa tapauksissa miehen selviäminen on mietitty jos toisen palkka häviää (lainat naisen nimissä jne). Onko Suomessa vielä näin paljon vanhakantaisia naisia ja malliin suostuvia miehiä?
Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä? Ap
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera.
Olen puhunut nyt joo. Tilanne on niin sanotusti päällä. Olen pyytänyt monesti tulemaan ruokakassin kanssa ja hän tuleekin, mutta hän tulee sitten kyllä myös kuitin kanssa. Näillä kerroilla hän siis edellyttää, että maksan puolet laskusta. Pitänee jatkossa (jos sellaista nyt tulee) alkaa sitten laskea hinta myös jokaiselle leipäpalalle ja aterialle jonka hän luonani syö. Aika ankealta tuntuu. Eli mun ostokset menee mun piikkiin, hänen (vain käskystä tapahtuvat) ostoksensa maksetaan puoliksi. Ap
Sinun pitää olla vain tiukkana, että tällainen peli ei enää vetele varsinkin kun mies vielä tienaa enemmän kuin sinä. Selvä hyväksikäyttäjä näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestani suhde ei ole parisuhde jos rahat ei ole yhteisia.
M43
No, onneksi kukaan ei tarvitse sinun mielipidettäsi sille, onko kyseessä parisuhde vai ei. Minusta parisuhteessa ei tarvitse edes tietää toisen tuloja ja omaisuutta, saati että voisi olettaa niiden olevan yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat vaikka omat tilit, eli molemmat maksaa juttuja sen mukaan mitä rahaa on tilillä. Miehellä reilusti enempi nettoa (2-3 krt) niin tietenkin maksaa enempi, mun tili tyhjenee taas nopeammin. Raha on hei mammonaa vain, ei niin vakavasti kannata siihen suhtautua :) Toivon mukaan molemmilla on samanlainen suhtautuminen, koska sit on hankalaa jos toinen nipottaa ja toinen tuhlaa.
Ongelma omassa suhteessani taitaa olla juuri tämä: suhtautuminen rahaan on erilainen. Tässä kuvattu tilanne on aika lähellä sitä, mitä itsekin varmaan toivoisin. What's mine is yours - tiettyyn rajaan saakka. Miehelle näyttää sopivan oikein hyvin, että käytän omat TODELLA pienet rahani yhteiseen elämiseemme, mutta hänen rahansa ovat kuitenkin hänen. Mulle on oikeastaan ihan sama jos hän syö mun luona, rahat loppuvat kuitenkin joka kuukausi. Mutta kyllä mä sitten vastineeksi jotain tarvitsen myös, en voi vastata taloudesta yksin. Nyt koko ajan kun mietin asiaa, huomaan olevani enemmän ja enemmän pettynyt, ettei mies koskaan vie mua mihinkään. Sillä jo voisi kompensoida aika paljon. Kätevintä tietysti olisi saada kompensaatiota myös ruokamenoihin. Miten voikaan tuntea itsensä näin kotiorjaksi, kun ei edes asuta yhdessä? Ap
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Pyydä tulemaan kylään ruokakassin kera.
Olen puhunut nyt joo. Tilanne on niin sanotusti päällä. Olen pyytänyt monesti tulemaan ruokakassin kanssa ja hän tuleekin, mutta hän tulee sitten kyllä myös kuitin kanssa. Näillä kerroilla hän siis edellyttää, että maksan puolet laskusta. Pitänee jatkossa (jos sellaista nyt tulee) alkaa sitten laskea hinta myös jokaiselle leipäpalalle ja aterialle jonka hän luonani syö. Aika ankealta tuntuu. Eli mun ostokset menee mun piikkiin, hänen (vain käskystä tapahtuvat) ostoksensa maksetaan puoliksi. Ap
Ap, juokse! Miesystäväsi on juuri näitä "Laitetaan kaikki tasan 50-50" -ihmisiä, jotka oikeasti elävät jopa köyhemmän siivellä. Jos muuttaisitte yhteenn sinun tulosi todennäköisesti tippuisivat (et saisi enää asumislisää etkä voisi tosi tiukassa tilanteessa hakea toimeentulotukea miehen tulojen takia) ja mies ei varmasti kompensoisi mitään, alkaisi vain itkeä että "Mutta kun kaikki puoliksi yyy" vaikka itse varmaa söisikin suurimman osan kotinne ruuista. Hän kuitenkin voittaisi esim alhaisemmassa vuokrassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä opiskellut, jolloin mies tienasi huomattavasti enemmän, kun kävi täysipäiväisesti töissä. Ja sama homma nyt toisinpäin, kun mies opiskelee ja itse käyn töissä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tulojen jatkuvaa laskemista ja puolittamista parisuhteessa ainakaan silloin, kun asutaan yhdessä. Yhdessä asuessa ollaan mielestäni yksikkö, jolloin kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että miten monta euroa ja senttiä kumpikin nyt taas on velkaa toiselle ja milloin se pitää maksaa. Säästöt ovat yhteisiä ja suuremmista menoista sovitaan yhdessä.
No ei todellakaan ole menot yhteisiä! Miten minun käsilaukkuostokseni tai miehen uusi polkupyörä olisivat yhteisiä ostoksia? Miksi minun osakesäästöni olisivat miehen, tai hänen sijoituksensa minun?
Ja ei mitään tarvitse sen kummemmin laskea kuin kerran, kun määritellään paljonko kumpikin laittaa suoraveloituksella menemään kerran kuussa taloustilille.
Jos kaikki tulot olisivat yhteisiä, niin silloin ostaisit siistä yhteisistä tuloista sen käsilaukun ja mies pyörän. Samaten sijoitukset ja niistä aiheutuvat tuotot/tappiot yhteisiä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Toki kummankin osapuolen tulee ajatella yhteistä parasta ja ottaa toinen huomioon, mutta eikös tuo ole ikään kuin oletus parisuhteessa.
Ikävä kyllä hyvin usein on niin, että miehen tarpeet menevät naisen tarpeiden edelle. Nainen joustaa, kun miehen pitää saada uusi auto, uudempaa viihde-elektroniikkaa, kalliimmat harrastusvälineet jne. Jos on omat rahat, kumpikin voi tehdä niillä mitä haluaa.
Kaveriperheessä miehen haluama ja korkeintaan kerran vuodessa tarvitsema porakone oli tärkeämpi hankinta kuin naisen useamman kerran viikossa tarvitsema hiustenkuivaaja. Näin se vaan usein menee, kun on yhteiset rahat. Varsinkin, jos mies tienaa enemmän.
Noin se menee, jos toinen osapuoli on ns. m*lkku. Ei sellaisen kanssa kannata olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestani suhde ei ole parisuhde jos rahat ei ole yhteisia.
M43
No, onneksi kukaan ei tarvitse sinun mielipidettäsi sille, onko kyseessä parisuhde vai ei. Minusta parisuhteessa ei tarvitse edes tietää toisen tuloja ja omaisuutta, saati että voisi olettaa niiden olevan yhteisiä.
Täällä kysytiin mielipiteitä ja kokemuksia. Miksi koet tarpeelliseksi lytätä omasta näkökulmastasi eriävän mielipiteen? Ko. kirjoittaja vain kertoi oman mielipiteensä, sinä menit heti puolustuskannalle. Mieti miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä opiskellut, jolloin mies tienasi huomattavasti enemmän, kun kävi täysipäiväisesti töissä. Ja sama homma nyt toisinpäin, kun mies opiskelee ja itse käyn töissä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tulojen jatkuvaa laskemista ja puolittamista parisuhteessa ainakaan silloin, kun asutaan yhdessä. Yhdessä asuessa ollaan mielestäni yksikkö, jolloin kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että miten monta euroa ja senttiä kumpikin nyt taas on velkaa toiselle ja milloin se pitää maksaa. Säästöt ovat yhteisiä ja suuremmista menoista sovitaan yhdessä.
No ei todellakaan ole menot yhteisiä! Miten minun käsilaukkuostokseni tai miehen uusi polkupyörä olisivat yhteisiä ostoksia? Miksi minun osakesäästöni olisivat miehen, tai hänen sijoituksensa minun?
Ja ei mitään tarvitse sen kummemmin laskea kuin kerran, kun määritellään paljonko kumpikin laittaa suoraveloituksella menemään kerran kuussa taloustilille.
Jos kaikki tulot olisivat yhteisiä, niin silloin ostaisit siistä yhteisistä tuloista sen käsilaukun ja mies pyörän. Samaten sijoitukset ja niistä aiheutuvat tuotot/tappiot yhteisiä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Toki kummankin osapuolen tulee ajatella yhteistä parasta ja ottaa toinen huomioon, mutta eikös tuo ole ikään kuin oletus parisuhteessa.
Ikävä kyllä hyvin usein on niin, että miehen tarpeet menevät naisen tarpeiden edelle. Nainen joustaa, kun miehen pitää saada uusi auto, uudempaa viihde-elektroniikkaa, kalliimmat harrastusvälineet jne. Jos on omat rahat, kumpikin voi tehdä niillä mitä haluaa.
Mihinhän tuo oletus perustuu? :D Kyllä meillä ainakin on ihan yhteisiä tarpeita vaikka esim kaiuttimet ja onneksi samanlainen design miellyttää molempia. Omituinen suhde jos toinen aina joustaa mutta en usko että se mikään normi on.
No meillä kuitenkin todettu kätevimmäksi että laitetaan x summat taloustilille, lainoihin ja säästöön. Sitten lopuilla ostaa mitä haluaa niin ei aina joka ostosta tarvitse keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä opiskellut, jolloin mies tienasi huomattavasti enemmän, kun kävi täysipäiväisesti töissä. Ja sama homma nyt toisinpäin, kun mies opiskelee ja itse käyn töissä.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tulojen jatkuvaa laskemista ja puolittamista parisuhteessa ainakaan silloin, kun asutaan yhdessä. Yhdessä asuessa ollaan mielestäni yksikkö, jolloin kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että miten monta euroa ja senttiä kumpikin nyt taas on velkaa toiselle ja milloin se pitää maksaa. Säästöt ovat yhteisiä ja suuremmista menoista sovitaan yhdessä.
No ei todellakaan ole menot yhteisiä! Miten minun käsilaukkuostokseni tai miehen uusi polkupyörä olisivat yhteisiä ostoksia? Miksi minun osakesäästöni olisivat miehen, tai hänen sijoituksensa minun?
Ja ei mitään tarvitse sen kummemmin laskea kuin kerran, kun määritellään paljonko kumpikin laittaa suoraveloituksella menemään kerran kuussa taloustilille.
Jos kaikki tulot olisivat yhteisiä, niin silloin ostaisit siistä yhteisistä tuloista sen käsilaukun ja mies pyörän. Samaten sijoitukset ja niistä aiheutuvat tuotot/tappiot yhteisiä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Toki kummankin osapuolen tulee ajatella yhteistä parasta ja ottaa toinen huomioon, mutta eikös tuo ole ikään kuin oletus parisuhteessa.
Ikävä kyllä hyvin usein on niin, että miehen tarpeet menevät naisen tarpeiden edelle. Nainen joustaa, kun miehen pitää saada uusi auto, uudempaa viihde-elektroniikkaa, kalliimmat harrastusvälineet jne. Jos on omat rahat, kumpikin voi tehdä niillä mitä haluaa.
Mihinhän tuo oletus perustuu? :D Kyllä meillä ainakin on ihan yhteisiä tarpeita vaikka esim kaiuttimet ja onneksi samanlainen design miellyttää molempia. Omituinen suhde jos toinen aina joustaa mutta en usko että se mikään normi on.
No meillä kuitenkin todettu kätevimmäksi että laitetaan x summat taloustilille, lainoihin ja säästöön. Sitten lopuilla ostaa mitä haluaa niin ei aina joka ostosta tarvitse keskustella.
Yhteiset tarpeet ovatkin minusta eri asia kuin omat henkilökohtaiset tarpeet. Meillä esim auto kuuluu miehen henkilökohtaisiin tarpeisiin. Hän voi ostaa ihan millaisen auton haluaa ja ihan milloin haluaa. Minä en kuitenkaan rahoita hänen autoaan. Kun taas ostamme esimerkiksi olohuoneeseen sohvan, se taas on yhteinen hankinta ja sekä valitaan että maksetaan yhdessä. Pyrimme kuitenkin pitämään perheen yhteiset kulut sekä määrältään että summiltaan mahdollisimman pieninä (emme kuitenkaan kituuta), jolloin ei ole tilannetta, jossa toinen joutuisi maksamaan enemmän kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole.
Meillä on myös näin kulut. Totta kai laina/kiinteistö on molempien nimissä vaikka mies sitä yksin maksaa. Ihan sama kumpi sitä lainaa maksaa, turha siirrellä rahoja tileiltä toisille. Ei kai kukaan muuten tuollaiseen suostuisi, jollei siitä itse mitään hyötyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin yhteistalous. Minulla n 3 kertaa pienempi palkka kuin miehellä ja kaikki rahat yhteisiä. Autot omia ja ei kulutusluottoja. Mies maksaa asuntolainan n 1500€ ja minä muut kulut n 500€/kk ka molemmat laittaa 200€/kk matka rahastoon. Minulla yleensä rahat ei riitä koko kuukautta j tällöin mies siirtää mulle lisää ja ei niistä kirjaa pidetä. Tarjosin naimisiin mennessä avioehtoa mutta mies ei suostunut :) kuulemma perheessä kaikki on yhteistä. Tapoja on monia ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Tuota tuota, kai tuo asuntolaina on teidän yhteisissä nimissä? Kannattaisiko mielummin tehdä niin, että maksatte molemmat lainaa pois 750e/kk ja mies maksaa muut kulut ja noita matkoja jos niille haluatte mennä? Muuten tuossa käy niin että kun mies kuolee tai eroatte, sinulla ei ole paperilla mitän osuutta asunnosta. Joudut esim. maksamaan enemmän perintöveroa ja avioerossa sinulla ei ole mitään automaatiota asuntoon, vaikka avioehtoa ei ole.
Meillä on myös näin kulut. Totta kai laina/kiinteistö on molempien nimissä vaikka mies sitä yksin maksaa. Ihan sama kumpi sitä lainaa maksaa, turha siirrellä rahoja tileiltä toisille. Ei kai kukaan muuten tuollaiseen suostuisi, jollei siitä itse mitään hyötyisi?
Ei ole mikään tottakai. Yllättävän monissa pariskunnissa menee niin että mies maksaa yksin lainaa ja nainen kaikkia muita kuluja. Ja sit ihmetellään kun erotaan että miehelle on kertynyt omaisuutta, mutta naiselle ei. "Turha siirrellä rahoja tileiltä toisille" Me ainakin tehtiin lainanoton yhteydessä yhteinen lainanhoitotili, jolle molemmat laittaa sen 50% lainasummasta. Ei ole mikään ongelma.
Miehellä puolet isompi palkka kuin minulla. Maksamme kumpikin oman puoliskomme asuntolainan lyhennyksestä, mies maksaa yhtiövastikkeet, minä päivähoitomaksun (korkein mahdollinen, on samaa luokkaa kuin vastike), molemmat maksavat omat puhelinlaskut, mies maksaa auton, vakuutukset, netin, lasten puhelinlaskut ja hoitaa suurimman osan ruokamenoista. Koitetaan maksaa suht tasapuolisesti, mutta ei lasketa tarkkaan. Meillä on yhteiset rahat, eli tarvittaessa voin ottaa puskuritililtä jos tulee tarve.
Voi kun voisikin olla yhteinen tili ja yhteiset rahat, mutta ei!
Mieheni on aivan onneton rahankäyttäjä, tai oikeastaan erinomainen KÄYTTÄJÄ mutta siis tuhlaa kaiken.
Minä olen parempituloinen ja huolehdin käytännössä kaikista asumiskustannuksista. Juuri tästä taas miehelle sanoin, että ei se nyt ihan niinkään käy, että ihan ilmaiseksi asutaan vaikka asunto onkin minun. Hän oli vaan että "niin?".
Mies maksaa autolainan, tankkaa ja käy joskus kaupassa. Kun sattuu huvittamaan. V***u että on alkanut ärsyttää! Tämä on siis vuosien mittaan nyt luisunut päin pahempaa. Sitten tilailee itselleen kaikkea hyödytöntä krääsää, mitä nyt milloinkin netissä mainostetaan.
Asioita mutkistaa, että olemme naimisissa ja on pieniäkin lapsia. Jos ei olisi, niin saisi moinen hyväksikäyttäjä lähteä ja pitkälle tåältä. Ja voi olla että saa vielä lähteä joka tapauksessa.
Vielä kun olisi yhteinen pankkitili niin huh huh....kusessa oltaisi monta kertaa. Ei minunkaan nettopalkkani suuren suuri ole, noin 2000€. Vituttaa vaan, kun minulle ei jää rahaa yhtään, mitä voisin käyttää itseeni. Kaikki menee peruselämiseen ja lapsiin. Mies kuitenkin syö varmaan enemmän kuin minä ja lapset yhteensä.
Ihmettelen, että eikö tuollaisilla ole mitään omatuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun voisikin olla yhteinen tili ja yhteiset rahat, mutta ei!
Mieheni on aivan onneton rahankäyttäjä, tai oikeastaan erinomainen KÄYTTÄJÄ mutta siis tuhlaa kaiken.Minä olen parempituloinen ja huolehdin käytännössä kaikista asumiskustannuksista. Juuri tästä taas miehelle sanoin, että ei se nyt ihan niinkään käy, että ihan ilmaiseksi asutaan vaikka asunto onkin minun. Hän oli vaan että "niin?".
Mies maksaa autolainan, tankkaa ja käy joskus kaupassa. Kun sattuu huvittamaan. V***u että on alkanut ärsyttää! Tämä on siis vuosien mittaan nyt luisunut päin pahempaa. Sitten tilailee itselleen kaikkea hyödytöntä krääsää, mitä nyt milloinkin netissä mainostetaan.
Asioita mutkistaa, että olemme naimisissa ja on pieniäkin lapsia. Jos ei olisi, niin saisi moinen hyväksikäyttäjä lähteä ja pitkälle tåältä. Ja voi olla että saa vielä lähteä joka tapauksessa.
Vielä kun olisi yhteinen pankkitili niin huh huh....kusessa oltaisi monta kertaa. Ei minunkaan nettopalkkani suuren suuri ole, noin 2000€. Vituttaa vaan, kun minulle ei jää rahaa yhtään, mitä voisin käyttää itseeni. Kaikki menee peruselämiseen ja lapsiin. Mies kuitenkin syö varmaan enemmän kuin minä ja lapset yhteensä.
Ihmettelen, että eikö tuollaisilla ole mitään omatuntoa?
Ota käyttöön kirjanpito. Merkkaa sinne jokainen kulu, minkä olet maksanut ja sitten kuun loputtua sano miehelle, kuinka paljon hänen pitää maksaa sinulle takaisin. Miehen maksamat ostokset ota huomioon, jos mies tuo niistä sinulle kuitin. Miehen on turha marista, kun jokaisesta yhteiseen elämään kuuluvista kuluista on mustaa valkoisella.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun voisikin olla yhteinen tili ja yhteiset rahat, mutta ei!
Mieheni on aivan onneton rahankäyttäjä, tai oikeastaan erinomainen KÄYTTÄJÄ mutta siis tuhlaa kaiken.Minä olen parempituloinen ja huolehdin käytännössä kaikista asumiskustannuksista. Juuri tästä taas miehelle sanoin, että ei se nyt ihan niinkään käy, että ihan ilmaiseksi asutaan vaikka asunto onkin minun. Hän oli vaan että "niin?".
Mies maksaa autolainan, tankkaa ja käy joskus kaupassa. Kun sattuu huvittamaan. V***u että on alkanut ärsyttää! Tämä on siis vuosien mittaan nyt luisunut päin pahempaa. Sitten tilailee itselleen kaikkea hyödytöntä krääsää, mitä nyt milloinkin netissä mainostetaan.
Asioita mutkistaa, että olemme naimisissa ja on pieniäkin lapsia. Jos ei olisi, niin saisi moinen hyväksikäyttäjä lähteä ja pitkälle tåältä. Ja voi olla että saa vielä lähteä joka tapauksessa.
Vielä kun olisi yhteinen pankkitili niin huh huh....kusessa oltaisi monta kertaa. Ei minunkaan nettopalkkani suuren suuri ole, noin 2000€. Vituttaa vaan, kun minulle ei jää rahaa yhtään, mitä voisin käyttää itseeni. Kaikki menee peruselämiseen ja lapsiin. Mies kuitenkin syö varmaan enemmän kuin minä ja lapset yhteensä.
Ihmettelen, että eikö tuollaisilla ole mitään omatuntoa?
Nyt en tajua. Sinä siis omistat asunnon. Maksat mukisematta kaiken asuntoon ja asumiseen liittyvän vai? Miksi et sano suoraan miehelle, mikä hänen osuutensa kuluista on? Miksi annat tuon jatkua?
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestani suhde ei ole parisuhde jos rahat ei ole yhteisia.
M43