Tuhkaus vai Arkkuhautaus?

100 jatkaa: tämä oli sama pappi, josta laitoin jo tähän ketjuun, että hän uskoo, että Jumala kyllä pystyy keräämään tarvittavat hiukkaset ilmasta ja tuhkasta, jos tarvitaan. Hänen mielestään pelastuminen ei riipu siitä, poltwttiinko vai ei.

Ennen en ollut varma, mutta olen isoäidin hautajaisten myötä ihastunut ajatukseen arkkuhautauksesta. Se vaan oli niin kaunista, kun jälkipolvien komeat ja suoraselkäiset miehet kantoivat juhlallisesti rakastetun, hauraan vanhuksen viimeisellä matkalla ja laskivat hellästi ja huolellisesti maan poveen. Olisi ihanaa, jos eläisi pitkän elämän läheisten ympäröiminä ja saisi tuollaiset jäähyväiset. Ja tämä on ehkä vähän lapsellinen syy, koska ruumis ei enää kohtalostaan välitä, mutta oikeastaan arkkuhautaus ällöttää minua vähemmän. Ajatus madoista, hajoamisesta ja luurangosta ällöttää vähemmän kuin palava ihmisliha, sulava iho ja silmät. Vaikka ei sekään kaunista ole, niin silti tuntuu jotenkin luonnollisemmalta ja tarjoituksenmukaisemmalta, kun jatkaa ravinteina elämän kiertokulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin ev lut papilta, jos selvitti asiaa ja vastasi:

Olen ollut yhteydessä Isä (en viitsi laittaa nimeä), joka on katolinen pappi ja katsonut myös netistä, mitä tulee ortodoksisten ajatuksiin arkku- ja tuhkahautauksesta. Keskeinen ajatus on ruumiin kunnioitus ja toivo ruumiin ylösnousemuksesta.

Isä () sanoi, että kristillinen perinne on ollut arkkuhautaus ja roomalaiseen aikaan pakanat, joilla ei ollut toivoa ylösnousemuksesta, polttohaudattiin. Ja koska arkkuhautauksesta tuli normi, polttohautauksesta tuli merkki siitä, että henkilö kielsi ylösnousemuksen. Isä () kuitenkin sanoo, nykyään asumistiheyden ja esim köyhyyden vuoksi kirkko hyväksyy polttohautauksen, kunhan se ei ole merkki, että vainaja kieltää ylösnousemuksen.

Samoja ajatuksia on ortodoksisessa kirkossa. Ruumiin ylösnousemus. Arkkuhautaus julistaa ylösnousemusta. Mutta ylösnousemus koskee myös polttohaudattuja. Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilla lukee:"Ortodoksinen kirkko suosii perinteen mukaan arkkuhautausta. Mikäli vainaja on itse ilmaissut haluavansa polttohautauksen, näinkin voidaan toimia. " Silloin, olen ymmärtänyt, että vainaja siunataan, kuten luterilaisessa kirkossa ennen polttoa.

Kiitos! Tämä selvensi asiaa.

Minut ja perheenjäseneni tullaan tuhkaamaan ja meistä useimpia ei siunata. Ne jotka siunataan, tuhkataan ennen siunausta, niin tehtiin myös tädilleni ja isälleni. Kun ruumis viedään suuoraan hautaustoimistosta tuhkattavaksi, on myös aivan sama millainen arkku on, joten siihen kelpaa pahvinen, ekologinen, edullinen arkku. 

Tätini ja isäni tuhkat haudattiin jo olemassaoleviin hautoihin, isäni uurna kahden vastasyntyneenä kuolleen veljeni kanssa samaan hautaan. Minä en välttämättä siihen halua, luontoon tuhkieni sirottelu tai kuoppaaminen on paljon miellyttävämpi ajatus. 

Hautakivet eivät kestä enää sen kauemmin kuin puuristitkään. Ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, ja kun vuokra-aika loppuu, tai aiemminkin jos hautaa ei hoideta, hauta otetaan uudestaan käyttöön ja kivi murskataan ja käytetään esim.  maantäyttöaineena. Että kyllä kannattaa maksaa tonnitolkulla hienoista kivistä. 

Luulen, että myös tuo kohta "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman" on herättänyt ajatuksia. Sanoin kuin "ruumiin ylösnousemus"

Vainajathan laitetaan kasvit ylösnousemukseen päin, mutta tämä kaunis tapa pilataan sillä, että uusi vainaja laitetaan tilalle ja vanhat luut kaivetaan ylös ja pudotetaan haudan pohjalle. Niitä luitahan on monella hautausmaalla kahdessa kerroksessa.

Kirkko ajattelee vain rahaa. Ortodokseilla, katolisilla ja muhamettilaisilla on mahdollisuus ikuiseen hautapaikkaan, mutta ei meillä ev luteilla. (ei vaikka olis aikoinaankäyytänyt ison summan rahaa ikuispaikasta. Nyt niiyäkin uusiokäytetään.)

Vierailija kirjoitti:

Hautakivet eivät kestä enää sen kauemmin kuin puuristitkään. Ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, ja kun vuokra-aika loppuu, tai aiemminkin jos hautaa ei hoideta, hauta otetaan uudestaan käyttöön ja kivi murskataan ja käytetään esim.  maantäyttöaineena. Että kyllä kannattaa maksaa tonnitolkulla hienoista kivistä. 

Muilla uskonnoilla saa luonnostaan ikuispaikan. Tää on taas yksi meidän evankelisluterilaisten huono puoli.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkaus tuntuu mukavammalta ajatukselta. Lisäksi arkkuhautauksessa on se rumempi puoli, että kansi joudutaan rysäyttämään rikki haudan painumisen estämiseksi.

Juuri tätä olin tulossa sanomaan. Ja eiköhän siinä rysähdä kannen mukana muutakin rikki, joten ei siellä enää pääse myöskään heräämään, kuten joku aiemmin kammoksui.

Muistolehdot ovat kauniita paikkoja. Haluan tuhkani samaan muistolehtoon, jossa käyn vauvojani muistelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Minut ja perheenjäseneni tullaan tuhkaamaan ja meistä useimpia ei siunata. Ne jotka siunataan, tuhkataan ennen siunausta, niin tehtiin myös tädilleni ja isälleni. Kun ruumis viedään suuoraan hautaustoimistosta tuhkattavaksi, on myös aivan sama millainen arkku on, joten siihen kelpaa pahvinen, ekologinen, edullinen arkku. 

Tätini ja isäni tuhkat haudattiin jo olemassaoleviin hautoihin, isäni uurna kahden vastasyntyneenä kuolleen veljeni kanssa samaan hautaan. Minä en välttämättä siihen halua, luontoon tuhkieni sirottelu tai kuoppaaminen on paljon miellyttävämpi ajatus. 

Miksi siunataan vasta tuhkattuna. En ole koskaan kuullut tehtävän noin.

"Silloin, olen ymmärtänyt, että vainaja siunataan, kuten luterilaisessa kirkossa ennen polttoa."

Luterilaisessa kirkossa voidaan siunata joko ennen polttoa tai sen jälkeen, aivan se ja sama. Kumpikin käy. Jos uurna haudataan kirkkomaahan, voi olla parempi siunata vasta tuhkaamisen jälkeen, koska silloin siunaus ja hautaus voidaan tehdä samalla kertaa saattoväen ollessa paikalla, ja samaan syssyyn muistotilaisuus. Jos siunataan ensin, sitten kuljetetaan tuhkattavaksi ja sitten tuodaan myöhemmin takaisin haudattavaksi, niin tuleeko vieraat siunaukseen vai hautaukseen ja kumman yhteydessä on muistotilaisuus? Aika sekavaa ja hajanaista, ja jos on vaan siunauksessa paikalla, niin homma jää aika keskeneräisen oloiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ja perheenjäseneni tullaan tuhkaamaan ja meistä useimpia ei siunata. Ne jotka siunataan, tuhkataan ennen siunausta, niin tehtiin myös tädilleni ja isälleni. Kun ruumis viedään suuoraan hautaustoimistosta tuhkattavaksi, on myös aivan sama millainen arkku on, joten siihen kelpaa pahvinen, ekologinen, edullinen arkku. 

Tätini ja isäni tuhkat haudattiin jo olemassaoleviin hautoihin, isäni uurna kahden vastasyntyneenä kuolleen veljeni kanssa samaan hautaan. Minä en välttämättä siihen halua, luontoon tuhkieni sirottelu tai kuoppaaminen on paljon miellyttävämpi ajatus. 

Miksi siunataan vasta tuhkattuna. En ole koskaan kuullut tehtävän noin.

Jotta voi haudata samalla kertaa. Koko suku ei pääse paikalle ensin siunaukseen ja viikon päästä hautaukseen ja muistotilaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

"Silloin, olen ymmärtänyt, että vainaja siunataan, kuten luterilaisessa kirkossa ennen polttoa."

Luterilaisessa kirkossa voidaan siunata joko ennen polttoa tai sen jälkeen, aivan se ja sama. Kumpikin käy. Jos uurna haudataan kirkkomaahan, voi olla parempi siunata vasta tuhkaamisen jälkeen, koska silloin siunaus ja hautaus voidaan tehdä samalla kertaa saattoväen ollessa paikalla, ja samaan syssyyn muistotilaisuus. Jos siunataan ensin, sitten kuljetetaan tuhkattavaksi ja sitten tuodaan myöhemmin takaisin haudattavaksi, niin tuleeko vieraat siunaukseen vai hautaukseen ja kumman yhteydessä on muistotilaisuus? Aika sekavaa ja hajanaista, ja jos on vaan siunauksessa paikalla, niin homma jää aika keskeneräisen oloiseksi. 

Tuolla tavalla se pappi kuitenkin kirjoitti minulle. Aivan sanasta sanaan laiton tuon viestin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ja perheenjäseneni tullaan tuhkaamaan ja meistä useimpia ei siunata. Ne jotka siunataan, tuhkataan ennen siunausta, niin tehtiin myös tädilleni ja isälleni. Kun ruumis viedään suuoraan hautaustoimistosta tuhkattavaksi, on myös aivan sama millainen arkku on, joten siihen kelpaa pahvinen, ekologinen, edullinen arkku. 

Tätini ja isäni tuhkat haudattiin jo olemassaoleviin hautoihin, isäni uurna kahden vastasyntyneenä kuolleen veljeni kanssa samaan hautaan. Minä en välttämättä siihen halua, luontoon tuhkieni sirottelu tai kuoppaaminen on paljon miellyttävämpi ajatus. 

Miksi siunataan vasta tuhkattuna. En ole koskaan kuullut tehtävän noin.

Isäni kohdalla myös siksi, että krematorio oli lähellä sairaalaa, jossa hän kuoli. Kotiseurakunta taas satojen kilometrien päässä. Järjetöntä olisi ensin kuskata ruumis siunattavaksi seurakuntansa kirkkoon, sitten takaisin tuhkattavaksi, sitten uurna taas satoja kilometrejä haudattavaksi. Niitä krematorioita ei taida Suomessa ihan tuhka(hih!)tiheässä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Silloin, olen ymmärtänyt, että vainaja siunataan, kuten luterilaisessa kirkossa ennen polttoa."

Luterilaisessa kirkossa voidaan siunata joko ennen polttoa tai sen jälkeen, aivan se ja sama. Kumpikin käy. Jos uurna haudataan kirkkomaahan, voi olla parempi siunata vasta tuhkaamisen jälkeen, koska silloin siunaus ja hautaus voidaan tehdä samalla kertaa saattoväen ollessa paikalla, ja samaan syssyyn muistotilaisuus. Jos siunataan ensin, sitten kuljetetaan tuhkattavaksi ja sitten tuodaan myöhemmin takaisin haudattavaksi, niin tuleeko vieraat siunaukseen vai hautaukseen ja kumman yhteydessä on muistotilaisuus? Aika sekavaa ja hajanaista, ja jos on vaan siunauksessa paikalla, niin homma jää aika keskeneräisen oloiseksi. 

Tuolla tavalla se pappi kuitenkin kirjoitti minulle. Aivan sanasta sanaan laiton tuon viestin.

No yksi lysti. Koko kirkon kantaa se kuitenkaan ei edusta, vaan siunaus voidaan tehdä joko ennen tai jälkeen tuhkauksen. Siunataanhan rakennuksiakin, hyvänen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakivet eivät kestä enää sen kauemmin kuin puuristitkään. Ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, ja kun vuokra-aika loppuu, tai aiemminkin jos hautaa ei hoideta, hauta otetaan uudestaan käyttöön ja kivi murskataan ja käytetään esim.  maantäyttöaineena. Että kyllä kannattaa maksaa tonnitolkulla hienoista kivistä. 

Muilla uskonnoilla saa luonnostaan ikuispaikan. Tää on taas yksi meidän evankelisluterilaisten huono puoli.

Ehkä se kuitenkin on hyvä puoli. Mihin tarvitaan ikuispaikkaa, kun kroppa maatuu viimeistään parissakymmenessä vuodessa? Hautausmaat vievät paljon tilaa, ja etenkin jos hautapaikat olisivat ikuisia. Kropat pitäisi vähintään haudata pystyasennossa eikä vaakatasoon, niin säästyisi tilaa. Tuhkaus on kuitenkin paras. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin ev lut papilta, jos selvitti asiaa ja vastasi:

Olen ollut yhteydessä Isä (en viitsi laittaa nimeä), joka on katolinen pappi ja katsonut myös netistä, mitä tulee ortodoksisten ajatuksiin arkku- ja tuhkahautauksesta. Keskeinen ajatus on ruumiin kunnioitus ja toivo ruumiin ylösnousemuksesta.

Isä () sanoi, että kristillinen perinne on ollut arkkuhautaus ja roomalaiseen aikaan pakanat, joilla ei ollut toivoa ylösnousemuksesta, polttohaudattiin. Ja koska arkkuhautauksesta tuli normi, polttohautauksesta tuli merkki siitä, että henkilö kielsi ylösnousemuksen. Isä () kuitenkin sanoo, nykyään asumistiheyden ja esim köyhyyden vuoksi kirkko hyväksyy polttohautauksen, kunhan se ei ole merkki, että vainaja kieltää ylösnousemuksen.

Samoja ajatuksia on ortodoksisessa kirkossa. Ruumiin ylösnousemus. Arkkuhautaus julistaa ylösnousemusta. Mutta ylösnousemus koskee myös polttohaudattuja. Suomen ortodoksisen kirkon nettisivuilla lukee:"Ortodoksinen kirkko suosii perinteen mukaan arkkuhautausta. Mikäli vainaja on itse ilmaissut haluavansa polttohautauksen, näinkin voidaan toimia. " Silloin, olen ymmärtänyt, että vainaja siunataan, kuten luterilaisessa kirkossa ennen polttoa.

Miksi joku on laittanut tähän papin vastaukseen alanuolen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakivet eivät kestä enää sen kauemmin kuin puuristitkään. Ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, ja kun vuokra-aika loppuu, tai aiemminkin jos hautaa ei hoideta, hauta otetaan uudestaan käyttöön ja kivi murskataan ja käytetään esim.  maantäyttöaineena. Että kyllä kannattaa maksaa tonnitolkulla hienoista kivistä. 

Muilla uskonnoilla saa luonnostaan ikuispaikan. Tää on taas yksi meidän evankelisluterilaisten huono puoli.

Ehkä se kuitenkin on hyvä puoli. Mihin tarvitaan ikuispaikkaa, kun kroppa maatuu viimeistään parissakymmenessä vuodessa? Hautausmaat vievät paljon tilaa, ja etenkin jos hautapaikat olisivat ikuisia. Kropat pitäisi vähintään haudata pystyasennossa eikä vaakatasoon, niin säästyisi tilaa. Tuhkaus on kuitenkin paras. 

Eikä maadu 20 vuodessa. Esim tsaariperheen luut nostettiin maasta lähes sata vuotta niiden kaivuun jälkeen ja tunnistettiin ja niistä oli valokuvia luurangoksi koottuina.

Ne Bodom-järven uhritkin nostettiin haudoistaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ja perheenjäseneni tullaan tuhkaamaan ja meistä useimpia ei siunata. Ne jotka siunataan, tuhkataan ennen siunausta, niin tehtiin myös tädilleni ja isälleni. Kun ruumis viedään suuoraan hautaustoimistosta tuhkattavaksi, on myös aivan sama millainen arkku on, joten siihen kelpaa pahvinen, ekologinen, edullinen arkku. 

Tätini ja isäni tuhkat haudattiin jo olemassaoleviin hautoihin, isäni uurna kahden vastasyntyneenä kuolleen veljeni kanssa samaan hautaan. Minä en välttämättä siihen halua, luontoon tuhkieni sirottelu tai kuoppaaminen on paljon miellyttävämpi ajatus. 

Miksi siunataan vasta tuhkattuna. En ole koskaan kuullut tehtävän noin.

Jotta voi haudata samalla kertaa. Koko suku ei pääse paikalle ensin siunaukseen ja viikon päästä hautaukseen ja muistotilaisuuteen. 

Yleensä se menee niin, että vainaja siunataan arkussaan saattoväen ollessa paikalla ja sitten on muistotilaisuus. Vainaja menee tuhkattavaksi.

Uurna lasketaan lähimpien toimesta ilman sen kummempaa tilaisuutta.

Tuosta papin tekstin lainauksesta laitan vielä, että hänen tekstissään oli sen Isän nimi mainittu, mutten uskalla sitä tänne laittaa, kun ei ollut erillistä lupaa lainata tekstiä minnekään.

Varmaan on kyllä hyvillään, että levitän tätä tietoa, sillä moni muukin sitä kaipaa ja hän ystävällisesti jaksoi sitä mulle selventää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakivet eivät kestä enää sen kauemmin kuin puuristitkään. Ikuisia hautapaikkoja ei enää ole, ja kun vuokra-aika loppuu, tai aiemminkin jos hautaa ei hoideta, hauta otetaan uudestaan käyttöön ja kivi murskataan ja käytetään esim.  maantäyttöaineena. Että kyllä kannattaa maksaa tonnitolkulla hienoista kivistä. 

Muilla uskonnoilla saa luonnostaan ikuispaikan. Tää on taas yksi meidän evankelisluterilaisten huono puoli.

Ehkä se kuitenkin on hyvä puoli. Mihin tarvitaan ikuispaikkaa, kun kroppa maatuu viimeistään parissakymmenessä vuodessa? Hautausmaat vievät paljon tilaa, ja etenkin jos hautapaikat olisivat ikuisia. Kropat pitäisi vähintään haudata pystyasennossa eikä vaakatasoon, niin säästyisi tilaa. Tuhkaus on kuitenkin paras. 

Eikä maadu 20 vuodessa. Esim tsaariperheen luut nostettiin maasta lähes sata vuotta niiden kaivuun jälkeen ja tunnistettiin ja niistä oli valokuvia luurangoksi koottuina.

Ne Bodom-järven uhritkin nostettiin haudoistaan jne.

Seurakuntien suositusvuokraikä hautapaikoille on 25 vuotta, jossa ajassa Suomen maaperässä ruumiit ovat jo hyvin maatuneet. Ei joka luun tarvitse olla maatunut olemattomiin, kun hauta voidaan ottaa uudelleen käyttöön. 

Mutta vielä parempihan olisi suosia tuhkausta.