Onko joku löytänyt kaksoisliekkinsä?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Miten sielut puhdistetaan?
Pyyteettömällä rakkaudella ja hyväksynnällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap jotain kaksoisliekistäsi? Mies vai nainen? Millainen ihminen?
Olen itse nainen, hän on mies. 6 vuotta nuorempi, introvertti kuten minäkin. Rauhallinen, aina tukena. Ei koskaan lopeta puheluita ensimmäisenä. Tunnen hänen energiat ja vaistoan jos kaikki ei ole kunnossa (jolloin aloitan keskustelun aiheesta).
Hänellä on traumoja, kuten mullakin. Eri tasoisia, mutta vaikuttanut samalla tavalla. Rakkaus häntä kohtaan on pyyteetöntä. Aitoa ja välittävää. En stressaa viesteistä, koska tiedän että sellainen kyllä tulee.
Ihana ihminen <3 parannetaan toinen toisiamme
Ap
Näin minullakin. Äkkiseltään emme huomanneet kuin pinnallisia yhteneväisyyksiä (molemmilla energiaa vievä elämänvaihe), mutta näiden seikkojen perusteella aloimme tutustua, ja tämän jälkeen oli kummallekin päivänselvää että meidän "kuului kohdata". Näin on käynyt yhden naisen sekä yhden miehen kanssa. Kaikki seurustelemme tahoillamme ja näin on hyvä, tämä "riittää". Vaistoamme toistemme kipeät kohdat, tuemme aina tarvittaessa. Ei tarvitse jatkuvaa fyysistä yhteydessä oloa, yhteys säilyy muutenkin. Samaistun tuohon "parannus"-kohtaan, sitä tapahtuu juuri siten että toivoo toiselle pyyteetöntä hyvää ja tietää saavansa saman takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro ap jotain kaksoisliekistäsi? Mies vai nainen? Millainen ihminen?
Olen itse nainen, hän on mies. 6 vuotta nuorempi, introvertti kuten minäkin. Rauhallinen, aina tukena. Ei koskaan lopeta puheluita ensimmäisenä. Tunnen hänen energiat ja vaistoan jos kaikki ei ole kunnossa (jolloin aloitan keskustelun aiheesta).
Hänellä on traumoja, kuten mullakin. Eri tasoisia, mutta vaikuttanut samalla tavalla. Rakkaus häntä kohtaan on pyyteetöntä. Aitoa ja välittävää. En stressaa viesteistä, koska tiedän että sellainen kyllä tulee.
Ihana ihminen <3 parannetaan toinen toisiamme
Ap
Näin minullakin. Äkkiseltään emme huomanneet kuin pinnallisia yhteneväisyyksiä (molemmilla energiaa vievä elämänvaihe), mutta näiden seikkojen perusteella aloimme tutustua, ja tämän jälkeen oli kummallekin päivänselvää että meidän "kuului kohdata". Näin on käynyt yhden naisen sekä yhden miehen kanssa. Kaikki seurustelemme tahoillamme ja näin on hyvä, tämä "riittää". Vaistoamme toistemme kipeät kohdat, tuemme aina tarvittaessa. Ei tarvitse jatkuvaa fyysistä yhteydessä oloa, yhteys säilyy muutenkin. Samaistun tuohon "parannus"-kohtaan, sitä tapahtuu juuri siten että toivoo toiselle pyyteetöntä hyvää ja tietää saavansa saman takaisin.
Juuri näin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Uskot varmaan myös hammaskeijuun, joulupukkiin, pääsiäispupuun ja kaukoparannukseen.
Ja jumalaan... :D
Vierailija kirjoitti:
Kaksoisliekki 😂 Salli mun nauraa
Sallittakoon, ei voi ymmärtää jos ei ole omalle kohdalle osunut. Vrt. rakkaus ensisilmäyksellä.
Ihanaa lukea tätä ketjua! Epäilen, että olen löytänyt omani. En tiennyt koko asian olemassaolosta mitään ennenkuin huomasin tuon ihmisen tavattuani googlaavani "mikä mua vaivaa" ja "miksi toinen ihminen vaan on minussa"- tyylisiä juttuja.
On jotenkin sanomatta selvää, että kuulumme yhteen. Se varmuus ja tieto, mikä vaan on. Mutta..on tämä kamalaa tuskaakin.
Tsemppiä muille saman kokeneille <3
Eikä tätä voi kukaan ymmärtää, kuka ei ole kokenut itse. Siksi ihmiset kirjoittelevat noita enkeli- ja salli mun nauraa-juttuja. T.vastaaja nr48
Vierailija kirjoitti:
Eikä tätä voi kukaan ymmärtää, kuka ei ole kokenut itse. Siksi ihmiset kirjoittelevat noita enkeli- ja salli mun nauraa-juttuja. T.vastaaja nr48
Näin on, onneksi on pieni piiri joka on kokenut saman. Sit soitellaan ja kuulostellaan mitä liekkirintamalle tapahtuu.
Tää on parempaa, kun ensirakkaus
Ap
Minä/me olen/olemme. Jo ensitapaamisella oli selvää, että NYT on jotain erityistä ilmassa. Se vetovoima, jota tunsimme toisiamme kohtaan, se halu parantaa itseään ihmisenä toisen takia...Satuimme vahingossa juttusille kahvilassa, ja neljä tuntia (ja kymmenen kuppia kahvia myöhemmin) tajusimme, että haluamme olla toistemme kanssa aina. Jo ensimmäisistä lauseista asti oli, kuin olisimme tunteneet ikuisesti.
Kumpikin vähän säikähdettiin näitä tunteita, ja siksi menikin melkein kolmisen kuukautta ensitapaamisesta, ennen kuin uskalsimme viedä suhteemme fyysiselle tasolle. Ja voi h*rranjumala minkälaista se sitten oli - hyvä kun ei taju lähtenyt.
Unohda koko juttu. Ei kannata etsiä.
Itse päädyin takas Jumalan luo kohdattuani tällaisen tyypin. En siis koskaan yrittänyt sellaista etsiä, tuli vain elämääni ja nyt en tiedä mitä tuo koko juttu oli. Mut olen uskovainen nykyisin, joten jääkööt mysteeriksi.
Ei kannata romantisoida tuota ideaa.
Omani ei ole rankka suhde ollenkaan. Jos olisi kauhean rankkaa, en pitäisi suhdetta twin flamena lainkaan.
Uskon silti että sillekin kokemukselle oli tarkoitus. Lähdin seuraamaan Jumalaa eikä tämä mies ollut uskovainen, joten en tiedä mitä nykyisin puuhaa. Toivottavasti ei murehdi liikaa.
Silkkaa newagekakkaa, ei ole mitään kaksoisliekkejä
En käsitä määritelmää, mutta joo on sellainen olemassa.
age is just a number kirjoitti:
Minä/me olen/olemme. Jo ensitapaamisella oli selvää, että NYT on jotain erityistä ilmassa. Se vetovoima, jota tunsimme toisiamme kohtaan, se halu parantaa itseään ihmisenä toisen takia...Satuimme vahingossa juttusille kahvilassa, ja neljä tuntia (ja kymmenen kuppia kahvia myöhemmin) tajusimme, että haluamme olla toistemme kanssa aina. Jo ensimmäisistä lauseista asti oli, kuin olisimme tunteneet ikuisesti.
Kumpikin vähän säikähdettiin näitä tunteita, ja siksi menikin melkein kolmisen kuukautta ensitapaamisesta, ennen kuin uskalsimme viedä suhteemme fyysiselle tasolle. Ja voi h*rranjumala minkälaista se sitten oli - hyvä kun ei taju lähtenyt.
Jatkuuko vielä?
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Minä/me olen/olemme. Jo ensitapaamisella oli selvää, että NYT on jotain erityistä ilmassa. Se vetovoima, jota tunsimme toisiamme kohtaan, se halu parantaa itseään ihmisenä toisen takia...Satuimme vahingossa juttusille kahvilassa, ja neljä tuntia (ja kymmenen kuppia kahvia myöhemmin) tajusimme, että haluamme olla toistemme kanssa aina. Jo ensimmäisistä lauseista asti oli, kuin olisimme tunteneet ikuisesti.
Kumpikin vähän säikähdettiin näitä tunteita, ja siksi menikin melkein kolmisen kuukautta ensitapaamisesta, ennen kuin uskalsimme viedä suhteemme fyysiselle tasolle. Ja voi h*rranjumala minkälaista se sitten oli - hyvä kun ei taju lähtenyt.
Jatkuuko vielä?
Joo ollaan nyt oltu yli vuosi yhdessä ja paranee vaan... <3
Persereikäni olen löytänyt, sitäkö ap kysyi?
En, ikisinkku nääs :) En oo aatellu noin pitkälle. Ap mutta varmaan luopusin siit seurustelukumppanista, jos ei hyväksyisi kaksoisliekkiä.