Voiko hyvätuloisen taloudenhallinta olla huono? Kokemuksia hyvätuloisten toivottomista tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Milloin tulee se päivä, jolloin rahoista aletaan nauttia?

Sitten, kun pääoma tuottaa niin paljon, että tuotosta riittää sekä kulutukseen että takaisin sijoittamiseen. Pääomaan ei tarvitse koskea.

Vierailija kirjoitti:

Ja täytyy vielä kirjoittaa, että kyllä aika paljon huolettaa, jos yhtäkkiä tulisikin romahdus. Siinä ei varmaan auttaisi itku markkinoilla..... ;D

Juu. Sen enempää ei passaa sijoittaa, mitä ei ole valmis menettämään yhdessä yössä.

”Kuulin huhua”, ”kuulin kaverilta”, ”luin jostain”. Älä ikinä luota noihin ;) Jokaisen pitäisi se tajuta, eikä voi syyttää kuin itseään, jos ei perehdy tarpeeksi ja lue faktaa jostain.

”Satanen tai tonni” :D Tää on niin koooomista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan esim. Boris Beckerkin saanut itsensä hommattua konkurssiin.

Cmorella oli dokumentti ( saattaa olla vieläkin) jossa kerrottiin näistä urheilijoista, jotka tienanneet huimat summat ja kuitenkin tuhlanneet kaiken. Siinä haastateltiin niitä urheilijoita. NHL, koripallo, amerikkalainen jalkapallo jne. Aika karuja juttuja. Heitä myös huijataan paljon. Joku urheilija kertoi saaneensa sopimuksen allekirjoituspalkkiona pari miljoonaa dollaria, ja oli luullut että se on hänen palkka ja oli tosi onnellinen. Kunnes luki lehdestä itsestään uutisen, että palkka on jotain kymmeniä miljoonia. Agentti/manageri oli vetämässä välistä.

No joo, sori aiheen vierestä. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkekannabisyhtiöt. Itse olen ottanut Auroran osakkeiden voitot ulos. Ostin voitoilla pienen osan Harvestia ja myös ICC Labsia isomman erän ja se lähtikin kivasti juuri ostoni jälkeen nousemaan. Ostin siis noin 0,90 euroa / osake. Jostain luin että se tulisi ainakin nousemaan pian tuplasti ellei ylikin ja siitä sitten taas vähän voittoa kotiin jajaja.

Suosittelen siis minäkin. Mahdollisuus tehdä ihan kivat voitot. Kaikki mukaan.

Itse sijoitan Nordnetin kautta, koska se nyt aikanaan vaan jäi omaksi paikaksi.

Ja lisään vielä: tämäkin on jokaisen oma valinta, sijoittaako ja luottaako ”jostain jonkun luettuun tietoon” ja sijoittaa vai hakeeko itse luotettavampaa tietoa.

Jos ei ole varmaa näyttöä, niin se on aina korkeampi riski. Sanon vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin tulee se päivä, jolloin rahoista aletaan nauttia?

Kyllä niistä nautitaan jo matkan varrella jonkin verran, mutta vähän isompien hankintojen kohdalla kannattaa kyllä miettiä mihin saumaan ne tekee. Me esimerkiksi olimme haaveilleet veneestä jo yli kymmenen vuotta, kun asuimme meren rannalla ja meillä oli jonkinlainen merinäköala. Katselimme ikkunasta ohi kulkevia veneitä ja mietimme, että kivalta näyttää ja ehkä mekin joskus. Ei meillä ollut silloin edes autoa, joten veneily autottomana tuntui kauhean hankalalta ajatukselta eikä rahatilannekaan sallinut. Tuossa kohtaa tulotasokin olisi ollut sellainen, että talous olisi mennyt tosi tiukalle sen veneen hankkimisen myötä. 

Sitten tuli sellainen kohta elämässä, kun tilille oli kertynyt säästöjä ja sijoituksiakin oli jonkin verran ja yllytin perheen venenäyttelyyn huvikseen katselemaan. Sieltä ostettiin uusi vene ja jo viikon päästä oltiin vesillä. Oli kyllä paras ostos pitkään aikaan ja ollaan nautittu siitä tosi paljon. Meillä on talous paljon vankemmalla pohjalla kuin silloin, kun aloimme veneestä haaveilla ja taloutemme kestää ne veneen tuomat kulut (vakuutus, bensat, huollot, talvisäilytys, satamapaikka) ja ennen kaikkea koemme, että tämä on jotain sellaista mistä olemme valmiita maksamaan. Ja homma on pysynyt järkevän rajoissa, emme ostaneet kauhean suurta venettä jonka myötä kaikki veneen kulut olisivat kertautuneet ylöspäin. Meidän vene ei ehkä käännä satamassa katseita, mutta sillä pääsee riittävällä vauhdilla riittävän kauas ja ennen kaikkea meillä on siihen varaa ilman että joutuisimme kovasti tinkimään kaikesta muusta. 

Muistan yhden tuttavaperheen, joka erehtyi ostamaan auton liian aikaisessa vaiheessa. Olivat aluksi aivan onnessaan siitä autosta, mutta jonkun ajan kuluttua joutuivat toteamaan, että heillä on varaa autoon muttei sitten mihinkään muuhun. Ja niin he luopuivat siitä autosta. He saivat auton sitten myöhemmin miehen työn myötä ja ajan kanssa pääsivät kiinni myös omistusasuntoon. Kaikkein vahingollisinta oman talouden ja vaurastumisen kannalta on liiallinen hätäily. Pitäisi malttaa odottaa, kunnes on oikeasti varaa, mikä hyvänsä se mieliteko sitten onkin. Ja pitäisi olla todella varovainen sellaisten hankintojen suhteen, joista tulee lisää kuluja - auto, vene, kesämökki, lemmikit. On eri asia laittaa 5000€ kestäviin huonekaluihin kuin 5000€ autoon. Huonekalut on kerralla maksettu ja ne kestävät 10-20 vuotta. Mutta auto tuo tullessaan kuluja. Toisaalta 5000€ sijoitettuna osakkeisiin tuo tullessaan lisää tuloja. Näiden eron kun ymmärtää, niin ei tule haalittua liikaa omaisuutta, jonka myötä kiinteiden kulujen määrä nousee tarpeettoman korkeaksi.

Täsmälleen noin. Hyvä taloudenpito ei tarkoita sitä, että puritaanisesti kieltäydytään kaikesta. Se tarkoittaa sitä, että elämää rakennetaan maltilla.

Pelkällä uusiin autoihin fiksautumisella taannuttaa elintasoaan helposti kymmenellä vuodella verrattuna kaveriin, joka malttaa nuorena ajella vaatimattomammilla autoilla ja rakentaa taloutensa perusteet ensin kuntoon.

Pahinta on jatkuva luotolla elely. Siinä missä sijoitus kasvaa korkoa korolle, jatkuva velka tekee saman, mutta negatiivisesti. Jos velat pyörivät jatkuvasti jossain 100000 euron nurkilla, niin keskikoron ollessa noin 3 prosenttia, 10 vuodessa pelkkiin korkoihin palaa 30000.

Monet pitävät velkavipua jatkuvasti tapissa. Kun yksi luotto on maksettu, otetaan taas uusi autolaina tms. Elintasoero samoilla tuloilla elävään, mutta maltilla rahojaan käyttävään kasvaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös yhden entisen yh-äidin, joka mainosti entiselle miehelleen ”meidän lapselle ei ikinä osteta kirpparilta mitään”.

No, nykyään tämä mies on onnellisesti naimisissa naisen kanssa, joka tajuaa taloudenhallinasta ja säästämisestä jotain ja on opettanut miehenkin säästämään ja sijoittamaan. Nykyinen nainen suosii kirpputoreilla käyntiä ja kierrätystä ja olen kuullut huhua, että naisella olisi useampi kymppitonni omassa salkussaan. Kun taas tämä miehen exä on jäänyt ihan teinin tasolle: edelleen poltetut blondit hiukset, käytetään tolkuttomasti rahaa ja aikaa oman naaman puunaukseen, juostaan baareissa edelleen joka viikonloppu, on otettu uusi laina uutta autoa varten, mutta silti valitetaan ja kadehditaan ihmisiä, jotka voivat tehdä spontaaneja matkoja minne haluavat koko perheen kesken ja ketkä haluavat säästää ja sijoittaa.

Ei ikinä liikaa lainaa. Mieluummin elää säästellen.

Mikä tämä kirpputorijuttu oikein on? Nykyisin alesta saa halvemmalla kuin kirpputorilta. Itse en ole koskaan joutunut ostamaan kirpparilta mitään. Housuja saa uutena ihan helposti alta 10 euron. Takkeja alle 30 euron ja nahkakenkiäkin ihan 20 eurolla netista. Ihan uusia ja muodikkaita ja merkkituotteita. Ei jotain sellaista mikä oli aivan epämuodikasta jo viisi vuotta sitten.

Paras tapa on tietenkin rajoittaa ylipäätään ostamista. Ihan luonnonkin takia. Pahinta mitä voi tehdä on ostaa ja kierrättää jotain poliesterneuleita. Mitä kuluneempiä sitä ennemmän niistä joutuu pestäessä mikromuovia mereen. Osta kunnon vaatteita alesta luonnonmateriaaleista ja käytä ne loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Voi et-tä, nyt ap:lle lisää sädekehän kiillotusainetta!

Toivottavasti en tunne ketään kaltaistasi, kirjoituksesi oli paitsi leuhka, myös äärimmäisen pahansuopa. Katselet todella inhottavalla tavalla nokkaasi pitkin toisen elämää.

Ja ei, minulla ei ole talousvaikeuksia.

Samaa mieltä.

Tämmösen ihmisen suurin turva on tavarassa ja omaisuudessa, mikäs siinä, yleensä kuvaan vaan kuuluu pihiys ja kyvyttömyys ystävyyssuhteisiin mikä puolestaan johtaa taas suurempaan tarpeeseen turvata rahaan, ylläpitää sillä harhaa siitä ettei olekaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän myös yhden entisen yh-äidin, joka mainosti entiselle miehelleen ”meidän lapselle ei ikinä osteta kirpparilta mitään”.

No, nykyään tämä mies on onnellisesti naimisissa naisen kanssa, joka tajuaa taloudenhallinasta ja säästämisestä jotain ja on opettanut miehenkin säästämään ja sijoittamaan. Nykyinen nainen suosii kirpputoreilla käyntiä ja kierrätystä ja olen kuullut huhua, että naisella olisi useampi kymppitonni omassa salkussaan. Kun taas tämä miehen exä on jäänyt ihan teinin tasolle: edelleen poltetut blondit hiukset, käytetään tolkuttomasti rahaa ja aikaa oman naaman puunaukseen, juostaan baareissa edelleen joka viikonloppu, on otettu uusi laina uutta autoa varten, mutta silti valitetaan ja kadehditaan ihmisiä, jotka voivat tehdä spontaaneja matkoja minne haluavat koko perheen kesken ja ketkä haluavat säästää ja sijoittaa.

Ei ikinä liikaa lainaa. Mieluummin elää säästellen.

Moi sinä kirjoituksessasi viittaamasi miehen nykyinen nainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vähän myös vastapainoksi tälle ”köyhyysrajalla elävien huonolle taloudenhallinnalle”.

Minä voin aloittaa:

Äiti 29 v, saa 3000 e bruttona, nykyinen miehensä tienaa yrityksen kautta ihan kivasti. Taloudenhallinta niin päin metsää, ettei ole varaa ostaa lapselle luistimia, suksia tai monoja, kun tulee päiväkodissa näiden aika. Silti yritetään epätoivoisesti mainostaa Facebookissa ja kylillä ”meillä ostetaan vain uusinta uutta ja hienoa ja kallista”. Jossainhan se sitten näkyy ;)

Aikanaan tämä nainen on ottanut ison opintolainan, ostanut sillä uuden auton, hankkinut erotessaan lainalla pienen kämpän ja nyt, vaikka on käynyt AMK:n ja tehnyt useamman vuoden töitä, niin hänellä ei ole säästöjä, ei sijoituksia ei mitään, koska kaikki menee edelleen erilaisten lainojen maksuun.

Kaikki ei siis ole niin kuin voisi kuvitella.

Itse tienasin aikanaan vähemmän kuin tuo nainen. Minulle jäi kuukaudessa 1400 euroa palkasta, olin yhden lapsen yh, ilman autoa ja oli vain enää pieni osa vanhasta kohtuullisesta opintolainasta maksamatta ja silti, silti minulla on aina ollut säästötilillä rahaa, olen säästänyt lapsen tilille ja omalleni, olen pitänyt huolta että kaikki tarvittava on saatavissa kun lapsi sitä tarvitsee. Kuvitelkaa! Ja olen siis elänyt 150 euron päässä köyhyysrajasta.

Elämä on valintoja.

Nykyään tienaan itse tuon 3000 euroa kuukaudessa, asun uuden mieheni kanssa omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta ja lapsilla on säästötilit, osakesalkut ja meillä vanhemmilla myös omamme. Matkustamme 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille. Mitään ei puutu ja joka päivä saa olla kiitollinen kaikesta mitä meillä on.

Jep. Kaikki tämä lähtee osaltaan hyvästä taloudenhallinnasta ja järkevistä päätöksistä: kannattaako ottaa liian kallista lainaa autoa tai taloa varten? Kannattaako elää sillä periaatteella, että kaikki pitää ostaa uutena? Kenenkään ei pitäisi miettiä tilanteessa, jossa on persaukinen, että tilaan nyt tuon ”Mini rodinin tai Molon haalarin lapselle osamaksulla”, oli sitten huono- tai hyvätuloinen.

Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pian kun on elellyt järkevän säästeliäästi huomaakin miten vähän ihminen tarvitsee liikkeissä ja nettiliikkeissä shoppaamista ja alkaa tehdä tietoisesti uusia valintoja ”saisiko tämän jostain halvemmalla? Kuinka paljon säästän kun teen tämän näin?”.

Missä päin Suomea asut? Olisi nimittäin kiva tietää, onko omakotitalo Pääkaupunkiseudulla vai ei. Itse asun Helsingissä ja tienaan 3350 euroa kuussa. Asumme omakotitalossa. Meillä on yksi auto ja yksi lapsi. Minulla on perittyä varallisuutta. Ilman tätä varallisuutta meillä ei todellakaan olisi omakotitaloa Helsingissä rauhalliselta pientaloalueelta.

On niitä velkajärjestelyitä myönnetty 4000€ kuukausituloillakin. Jos on pska käyttämään rahaa, niin suuret tulot ei merkkaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

On niitä velkajärjestelyitä myönnetty 4000€ kuukausituloillakin. Jos on pska käyttämään rahaa, niin suuret tulot ei merkkaa mitään.

Tai yritys mennyt alas, tullut avioero jne. Mutta voi olla rahankäytössäkin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän myös vastapainoksi tälle ”köyhyysrajalla elävien huonolle taloudenhallinnalle”.

Minä voin aloittaa:

Äiti 29 v, saa 3000 e bruttona, nykyinen miehensä tienaa yrityksen kautta ihan kivasti. Taloudenhallinta niin päin metsää, ettei ole varaa ostaa lapselle luistimia, suksia tai monoja, kun tulee päiväkodissa näiden aika. Silti yritetään epätoivoisesti mainostaa Facebookissa ja kylillä ”meillä ostetaan vain uusinta uutta ja hienoa ja kallista”. Jossainhan se sitten näkyy ;)

Aikanaan tämä nainen on ottanut ison opintolainan, ostanut sillä uuden auton, hankkinut erotessaan lainalla pienen kämpän ja nyt, vaikka on käynyt AMK:n ja tehnyt useamman vuoden töitä, niin hänellä ei ole säästöjä, ei sijoituksia ei mitään, koska kaikki menee edelleen erilaisten lainojen maksuun.

Kaikki ei siis ole niin kuin voisi kuvitella.

Itse tienasin aikanaan vähemmän kuin tuo nainen. Minulle jäi kuukaudessa 1400 euroa palkasta, olin yhden lapsen yh, ilman autoa ja oli vain enää pieni osa vanhasta kohtuullisesta opintolainasta maksamatta ja silti, silti minulla on aina ollut säästötilillä rahaa, olen säästänyt lapsen tilille ja omalleni, olen pitänyt huolta että kaikki tarvittava on saatavissa kun lapsi sitä tarvitsee. Kuvitelkaa! Ja olen siis elänyt 150 euron päässä köyhyysrajasta.

Elämä on valintoja.

Nykyään tienaan itse tuon 3000 euroa kuukaudessa, asun uuden mieheni kanssa omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta ja lapsilla on säästötilit, osakesalkut ja meillä vanhemmilla myös omamme. Matkustamme 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille. Mitään ei puutu ja joka päivä saa olla kiitollinen kaikesta mitä meillä on.

Jep. Kaikki tämä lähtee osaltaan hyvästä taloudenhallinnasta ja järkevistä päätöksistä: kannattaako ottaa liian kallista lainaa autoa tai taloa varten? Kannattaako elää sillä periaatteella, että kaikki pitää ostaa uutena? Kenenkään ei pitäisi miettiä tilanteessa, jossa on persaukinen, että tilaan nyt tuon ”Mini rodinin tai Molon haalarin lapselle osamaksulla”, oli sitten huono- tai hyvätuloinen.

Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pian kun on elellyt järkevän säästeliäästi huomaakin miten vähän ihminen tarvitsee liikkeissä ja nettiliikkeissä shoppaamista ja alkaa tehdä tietoisesti uusia valintoja ”saisiko tämän jostain halvemmalla? Kuinka paljon säästän kun teen tämän näin?”.

Missä päin Suomea asut? Olisi nimittäin kiva tietää, onko omakotitalo Pääkaupunkiseudulla vai ei. Itse asun Helsingissä ja tienaan 3350 euroa kuussa. Asumme omakotitalossa. Meillä on yksi auto ja yksi lapsi. Minulla on perittyä varallisuutta. Ilman tätä varallisuutta meillä ei todellakaan olisi omakotitaloa Helsingissä rauhalliselta pientaloalueelta.

150 km:ä Helsingistä. Täällä on halpaa asua ja elää enkä muuttaisi Helsinkiin vaikka saisin. Olen opiskellut Helsingissä eikä siinä kaupungissa tai siellä asumisessa ole mitään mainitsemisen arvoista.

Minulle on myös työllistymismahdollisuudet paremmat täällä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

.. ymmärrän toki tuon ”minulla ei olisi varaa asua täällä, jos”, koska tiedän juu miten Kallista siellä on asua. Onhan sekin varallisuuden merkki :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi et-tä, nyt ap:lle lisää sädekehän kiillotusainetta!

Toivottavasti en tunne ketään kaltaistasi, kirjoituksesi oli paitsi leuhka, myös äärimmäisen pahansuopa. Katselet todella inhottavalla tavalla nokkaasi pitkin toisen elämää.

Ja ei, minulla ei ole talousvaikeuksia.

Samaa mieltä.

Tämmösen ihmisen suurin turva on tavarassa ja omaisuudessa, mikäs siinä, yleensä kuvaan vaan kuuluu pihiys ja kyvyttömyys ystävyyssuhteisiin mikä puolestaan johtaa taas suurempaan tarpeeseen turvata rahaan, ylläpitää sillä harhaa siitä ettei olekaan yksin.

Jos haluatte ajatella näin, niin ok :) Ehkä ette ole tavanneet tarpeeksi ihmisiä, kun muodostatte kuvan noin yleistäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä velkajärjestelyitä myönnetty 4000€ kuukausituloillakin. Jos on pska käyttämään rahaa, niin suuret tulot ei merkkaa mitään.

Tai yritys mennyt alas, tullut avioero jne. Mutta voi olla rahankäytössäkin ongelmia.

Tai, tai, jos, tai.

Mutta ei näissä minun näkemissäni tapauksissa ja kyllä, olen lukenut velkajärjestelyhakemukset, eli tiedän mistä puhun. Mutta toki jossain joku 4000€ tuloilla velkajärjestelyyn päässyt VOI toki olla entinen yrittäjä, jolla on mennyt yritys nurin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän myös vastapainoksi tälle ”köyhyysrajalla elävien huonolle taloudenhallinnalle”.

Minä voin aloittaa:

Äiti 29 v, saa 3000 e bruttona, nykyinen miehensä tienaa yrityksen kautta ihan kivasti. Taloudenhallinta niin päin metsää, ettei ole varaa ostaa lapselle luistimia, suksia tai monoja, kun tulee päiväkodissa näiden aika. Silti yritetään epätoivoisesti mainostaa Facebookissa ja kylillä ”meillä ostetaan vain uusinta uutta ja hienoa ja kallista”. Jossainhan se sitten näkyy ;)

Aikanaan tämä nainen on ottanut ison opintolainan, ostanut sillä uuden auton, hankkinut erotessaan lainalla pienen kämpän ja nyt, vaikka on käynyt AMK:n ja tehnyt useamman vuoden töitä, niin hänellä ei ole säästöjä, ei sijoituksia ei mitään, koska kaikki menee edelleen erilaisten lainojen maksuun.

Kaikki ei siis ole niin kuin voisi kuvitella.

Itse tienasin aikanaan vähemmän kuin tuo nainen. Minulle jäi kuukaudessa 1400 euroa palkasta, olin yhden lapsen yh, ilman autoa ja oli vain enää pieni osa vanhasta kohtuullisesta opintolainasta maksamatta ja silti, silti minulla on aina ollut säästötilillä rahaa, olen säästänyt lapsen tilille ja omalleni, olen pitänyt huolta että kaikki tarvittava on saatavissa kun lapsi sitä tarvitsee. Kuvitelkaa! Ja olen siis elänyt 150 euron päässä köyhyysrajasta.

Elämä on valintoja.

Nykyään tienaan itse tuon 3000 euroa kuukaudessa, asun uuden mieheni kanssa omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta ja lapsilla on säästötilit, osakesalkut ja meillä vanhemmilla myös omamme. Matkustamme 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille. Mitään ei puutu ja joka päivä saa olla kiitollinen kaikesta mitä meillä on.

Jep. Kaikki tämä lähtee osaltaan hyvästä taloudenhallinnasta ja järkevistä päätöksistä: kannattaako ottaa liian kallista lainaa autoa tai taloa varten? Kannattaako elää sillä periaatteella, että kaikki pitää ostaa uutena? Kenenkään ei pitäisi miettiä tilanteessa, jossa on persaukinen, että tilaan nyt tuon ”Mini rodinin tai Molon haalarin lapselle osamaksulla”, oli sitten huono- tai hyvätuloinen.

Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pian kun on elellyt järkevän säästeliäästi huomaakin miten vähän ihminen tarvitsee liikkeissä ja nettiliikkeissä shoppaamista ja alkaa tehdä tietoisesti uusia valintoja ”saisiko tämän jostain halvemmalla? Kuinka paljon säästän kun teen tämän näin?”.

Missä päin Suomea asut? Olisi nimittäin kiva tietää, onko omakotitalo Pääkaupunkiseudulla vai ei. Itse asun Helsingissä ja tienaan 3350 euroa kuussa. Asumme omakotitalossa. Meillä on yksi auto ja yksi lapsi. Minulla on perittyä varallisuutta. Ilman tätä varallisuutta meillä ei todellakaan olisi omakotitaloa Helsingissä rauhalliselta pientaloalueelta.

150 km:ä Helsingistä. Täällä on halpaa asua ja elää enkä muuttaisi Helsinkiin vaikka saisin. Olen opiskellut Helsingissä eikä siinä kaupungissa tai siellä asumisessa ole mitään mainitsemisen arvoista.

Minulle on myös työllistymismahdollisuudet paremmat täällä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tuo varmaan selittää jo aika paljon. Hienoa että hyviä tuöllistymismahdollisuuksia on muös paikkakunnilla, joilla on halvempia asuntoja. Itse ole syntynyt Helsingissä. Isän puoleinen suku on asunut täällä yli 100 vuotta. En kovin helpolla muuttaisi täältä pois, kun juuret ovat täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän myös vastapainoksi tälle ”köyhyysrajalla elävien huonolle taloudenhallinnalle”.

Minä voin aloittaa:

Äiti 29 v, saa 3000 e bruttona, nykyinen miehensä tienaa yrityksen kautta ihan kivasti. Taloudenhallinta niin päin metsää, ettei ole varaa ostaa lapselle luistimia, suksia tai monoja, kun tulee päiväkodissa näiden aika. Silti yritetään epätoivoisesti mainostaa Facebookissa ja kylillä ”meillä ostetaan vain uusinta uutta ja hienoa ja kallista”. Jossainhan se sitten näkyy ;)

Aikanaan tämä nainen on ottanut ison opintolainan, ostanut sillä uuden auton, hankkinut erotessaan lainalla pienen kämpän ja nyt, vaikka on käynyt AMK:n ja tehnyt useamman vuoden töitä, niin hänellä ei ole säästöjä, ei sijoituksia ei mitään, koska kaikki menee edelleen erilaisten lainojen maksuun.

Kaikki ei siis ole niin kuin voisi kuvitella.

Itse tienasin aikanaan vähemmän kuin tuo nainen. Minulle jäi kuukaudessa 1400 euroa palkasta, olin yhden lapsen yh, ilman autoa ja oli vain enää pieni osa vanhasta kohtuullisesta opintolainasta maksamatta ja silti, silti minulla on aina ollut säästötilillä rahaa, olen säästänyt lapsen tilille ja omalleni, olen pitänyt huolta että kaikki tarvittava on saatavissa kun lapsi sitä tarvitsee. Kuvitelkaa! Ja olen siis elänyt 150 euron päässä köyhyysrajasta.

Elämä on valintoja.

Nykyään tienaan itse tuon 3000 euroa kuukaudessa, asun uuden mieheni kanssa omakotitalossa, on kaksi autoa ja kolme lasta ja lapsilla on säästötilit, osakesalkut ja meillä vanhemmilla myös omamme. Matkustamme 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille. Mitään ei puutu ja joka päivä saa olla kiitollinen kaikesta mitä meillä on.

Jep. Kaikki tämä lähtee osaltaan hyvästä taloudenhallinnasta ja järkevistä päätöksistä: kannattaako ottaa liian kallista lainaa autoa tai taloa varten? Kannattaako elää sillä periaatteella, että kaikki pitää ostaa uutena? Kenenkään ei pitäisi miettiä tilanteessa, jossa on persaukinen, että tilaan nyt tuon ”Mini rodinin tai Molon haalarin lapselle osamaksulla”, oli sitten huono- tai hyvätuloinen.

Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pian kun on elellyt järkevän säästeliäästi huomaakin miten vähän ihminen tarvitsee liikkeissä ja nettiliikkeissä shoppaamista ja alkaa tehdä tietoisesti uusia valintoja ”saisiko tämän jostain halvemmalla? Kuinka paljon säästän kun teen tämän näin?”.

Missä päin Suomea asut? Olisi nimittäin kiva tietää, onko omakotitalo Pääkaupunkiseudulla vai ei. Itse asun Helsingissä ja tienaan 3350 euroa kuussa. Asumme omakotitalossa. Meillä on yksi auto ja yksi lapsi. Minulla on perittyä varallisuutta. Ilman tätä varallisuutta meillä ei todellakaan olisi omakotitaloa Helsingissä rauhalliselta pientaloalueelta.

150 km:ä Helsingistä. Täällä on halpaa asua ja elää enkä muuttaisi Helsinkiin vaikka saisin. Olen opiskellut Helsingissä eikä siinä kaupungissa tai siellä asumisessa ole mitään mainitsemisen arvoista.

Minulle on myös työllistymismahdollisuudet paremmat täällä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tuo varmaan selittää jo aika paljon. Hienoa että hyviä tuöllistymismahdollisuuksia on muös paikkakunnilla, joilla on halvempia asuntoja. Itse ole syntynyt Helsingissä. Isän puoleinen suku on asunut täällä yli 100 vuotta. En kovin helpolla muuttaisi täältä pois, kun juuret ovat täällä.

Kyllähän se selittää todellakin. Muistan, kun serkkuni muutti Helsinkiin ja järkytyin niistä asuntojen hinnoista: hän maksoi vuokraa saman verran yksiöstä, kuin me omasta uudesta rivarikolmiostamme.

Mulla on 10000 kulutusluottoa, 26000 aso-lainaa ja 3000 euroa opintolainaa. Säästöjä kiinni asossa noin 8000 euroa. Työpaikka toisessa kaupungissa, jossa vuokra-asunto. Matkat ja asuminen kuussa 1900 euroa. Netto on 3100 jossa huomioitu erilaisia verovähennyksiä. Ennen muuttoa asuminen ja matkat 700 euroa ja netto 2900 euroa. Silloin oli luotot vielä hallinnassa. Kaikki menee nyt mitä tulee enkä ole saanut lyhennettyä kulutusluottoa muuton jälkeen. Mihin sitten tämä 1200 euroa häviää? Sillä saa katettua kulutusluoton minimilyhennyksen, joka sitten kuluu elämiseen. En väitä olevani köyhä, vaan aloituksessa kysyttiin ymmärtääkseni huonoa taloudenpitoa. Tämä ei ole vielä toivoton tilanne, mutta ei kovin hyväkään. Jos jäisin työttömäksi tai sairastuisin olisin pahoissa vaikeuksissa.