Onko ikääntyminen vapauttavaa?

Kun nuorena kuulin itseäni vanhempien puhuvan ikääntymisen hyvistä puolista, suhtauduin skeptisesti. He puhuivat mm. sellaisista asioista kuin mielenrauha, itsensä hyväksyminen, ulkonäköpaineiden poistuminen jne. Olen kohta nelikymppinen ja viime aikoina olen huomannut suhtautuvani tyyneydellä sellaisiin asioihin, jotka häiritsivät minua ennen. En väitä olevani täysin ongelmaton tai puhu mistään itseni löytämisestä - jostain on vain tullut sellainen tunne, että hyväksyn itseni paremmin kuin ennen. Mistä tuo tunne tulee? Onko kyse jonkin asian syvällisemmästä oivaltamisesta vai yksinkertaisesti siitä, että omat virheensä oppii hyväksymään, koska kaikkeen tottuu ajan kanssa?

Onko teillä kokemuksia asiasta?