Rahat NIIN tiukilla . Rahaa 27 € ja

Sinkkuseni, kuka pyysi Sinua tekemään yhtään mitään paitsi olemaan kenkuttelematta siellä?

Aina löytyy kotoa jotain mitä voi laittaa tori.fi myyntiin.

Alapa tutkimaan kaappejasi mitä tuli ostettua ja makaa siellä hyllyllä voi olla hintalappukim vielä. Ostit jotain mitä et ollut miettinyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt tulee sellaisia neuvoja että tulot pitää suhteuttaa menoihin. Mutta mitäs sitten kun ne menot ovat kaikki pakollisia niin mitä silloin tehdään kun eletään ns. kädestä suuhun?

Silloin tarkastellaan, mitä pakolliset menot ovat. Nehän ovat Suomen ilmastossa vuokra, sähkö, ruoka, vaatteet, pesuaineet ja mahdolliset lääkkeet. Jos tuloihin nähden vuokra on liian suuri, on muutettava pienempään asuntoon. Ja kyllä, jos elää kädestä suuhun, satasenkin pienempi vuokra on silloin merkityksellinen. Sillä saa jo nelihenkiselle perheelle kahden viikon ruuat. 

Sitä halvempaa asuntoakaan ei ole, jos jo valmiiksi asuu halvimmassa.

Asut siis koko paikkakuntasi halvimmassa yksiössä?

Häh? Tässä nyt ei ollut kysymys minusta. Mutta jos nyt haluat tietää, ja tietysti haluat pikku sosiaalipornoilija, kyllä sut tunnetaan, niin joo, koska asun omistustalossa.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi omat tuloni ovat neljässä viikossa nettona ne työttömän 518 ja risat. Ei muuta. Ihmettelen mistä ihmeestä minä säästäisin? Se tarkoittaisi sitä, pitäisi olla tuloja sen verran pakollisen yli, voisi valita, säästääkö vaiki käyttääkö johonkin.

Asumme toisen henkilön kanssa samassa (en aviossa enkä avossa).

Minä maksan tällä hetkellä tulostani 350 vuokraa. Jäljelle jää 168 ja risat. Päälle on muita menoja kuten pankkipalvelumaksut,

sairausmenot (lääkäri, apteekki, hammaslääkäri, silmälääkäri, niihin kulkeminen, ja viime kevänä kävin fysioterapeutilla omaan piikkiini pakosta eikä näköpiirissä mitään keinoa päästä enää), sähkö,

netti,

puhelin,

vakuutus,

yleisesti kulkeminen,

henkilökohtainen hygienia,

kodin puhtaus,

ruoka ja vaatteet.

2 viimemainittua on käytännössä nykyään toki silkkaa huumoria jollen saisi toiselta köyhältä mutta isompituloiselta sellaiselta sivussa armosta ruokaa. Minulla ei ole enää edes rintaliivejä, aluspaitoja, ei yksiä ehyitä housuja eikä minkäänlaisia talvihousuja. 1 neulepusero jota säästän -25 keleille ja lääkäriin tms. 2 kesäpuseroa. Aamutakki. Alushousuja, pitkiä aluskalsonkeja onneksi samanvärisiä kuin risat päällyshousuni, ja ohut takkini, joten se miten rikki housuni ovat, ei sentään kadulla näy joka kulkijalle. Tämän lantion levyisille ei löytynyt mitään koskaan kirppareilta siihen aikaan kun kyydin joskus sain. Itselläni ei varaa ravata niissä enkä pysty kävelemään enkä pyöräilemään enää. On vähän tuota terveysongelmaa 😂

Samoin huumoria ovat haaveet silmälasien uusinnasta, vaikka silmälääkäri oli asiasta vahvasti eri mieltä yli parikymmentä vuotta vanhojen lasien vuoksi ja kirjoitti myös lukulasit normien ollessa miinus kymppiä.

Se hankinta menoeränä on oikeastaan jo taas silkan utopian puolella jo. Oli vain pakko käydä muutoin ikävä kyllä.

Niin, säästää säästöjä sitä tai tätä varten siinä nyt esim. 168€ /per 4 vko:sta ... En osaa taikoa "kalasta ja leivästä" tai lääkkeistä tai muustakaan "loppumattomia". Ehkä joku osaa. Epäilisin, myymälävarkaus lie todennäköisempää.

Sun pitäisi laittaa summat, jotta osaisin laatia sulle budjetin :) Mutta esim mitä on yleisesti kulkeminen? Siis mitä pakollisia menoja, joihin on käytettävä julkisia kulkuneuvoja? Kuinka paljon niitä on keskimäärin kuukaudessa? Ymmärrän oikein hyvin, että on kiva käydä ihan muuten vaankin joskus jossain, mutta jos pitää valita silmälasien ja kivan kulkemisen väliltä, niin eikö silmälasit ole prioriteetilla 1 ja kulkeminen vasta jossain prioriteetilla 20? Ja kuules kun moni pienipalkkainen  työssäkäyväkin joutuu säästämään silmälaseihinsa kauemmin kuin 4 viikkoa eli ei pidä myöskään ajatella, että mitä vaan saan neljässä viikossa säästöön. 

Yksi taloudenhallinnan peruskiviä on, että vaikka tarve syntyisikin tänään, tarve täytetään vasta sitten, kun siihen on rahaa. Jos siis odottamisesta ei seuraa hengenlähtö. 

Siis 1 aikuinen ja 2 lasta ja totuttu kepeään ostamiseen ja rahankäyttöön? Elämä haluaa opettaa sulle asioita.

Monet puurot ja pannarit tehty itse, samoin keitot ja laskettu montako lihapullaa per nenä ja paljonko perunoita. Lapsille voi sanoa ilman suurta draamaa, että juuri nyt meillä on vähemmän rahaa, mutta kyllä tilanne paranee. Etteivät ala huolestua.

Itse olin työtön kahden lapsen yh, tosin lisänä olivat kuolleen isänsä jälkeen perhe-eläkkeet ja lapsilisät. Lapset söivät koulussa ja jos alkoivat olla kotona liian nälkäisiä, niin kyselin asiasta. Joku kaveri valitti ruuasta, jätti syömättä ja lähti kauppaan ostamaan herkkuja. Omani ymmärsivät, kun sanoin että tuo ei ole meidän perheemme tapa. Ruuat syödään ja maidot myös. Syömäkelpoisia ovat, aina ei ehkä niin hyviä.

Käytiin Mäkkärissä ehkä kerran kuukaudessa ja ostin lapsille, itselleni en. Pärjäsin muulla, vaikka vain keitettyä perunaa leivän päälle, koska leikkeleet yms olivat lapsille.

Ei muroja, vaan puuroa/velliä aamulla mehun kanssa. Lounas koulussa, välipalaksi ruisleipää ja vaikka kaakaota. Päivälliseks usein keittoa tai laatikkoruokaa. Ranskalaisia ehkä kerta kuukaudessa jne. Iltapalaksi esim pannarit.

Lapset tajuavat hyvin asioita. Ei tarvitse alkaa ruikuttaa rahattomuutta heille vaan pistää aivot keksimään halpoja ruokia sen aikaa, että tilanne tasapainottuu.

Älä missään nimessä sitä huonoa tilannetta ja rahattomuutta ala lapsillesi suureen ääneen mainostaa, vaan tee kärsivällisesti se, minkä voit. Mieti. Pyydä apua, mutta muuta myös kulutustottumuksiasi äläkä ala marttyyriksi. Sain omani terveiksi kunnollisilla aikuisiksi ja edelleenkin voin ottaa pienemmän kakkupalan, että muut saavat enemmän. Lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa pitää ja kannattaa panostaa. Minä en ainakaan sairastunut tai mennyt piloille. Enkä tuntenut uhraavani mitään kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt tulee sellaisia neuvoja että tulot pitää suhteuttaa menoihin. Mutta mitäs sitten kun ne menot ovat kaikki pakollisia niin mitä silloin tehdään kun eletään ns. kädestä suuhun?

Silloin tarkastellaan, mitä pakolliset menot ovat. Nehän ovat Suomen ilmastossa vuokra, sähkö, ruoka, vaatteet, pesuaineet ja mahdolliset lääkkeet. Jos tuloihin nähden vuokra on liian suuri, on muutettava pienempään asuntoon. Ja kyllä, jos elää kädestä suuhun, satasenkin pienempi vuokra on silloin merkityksellinen. Sillä saa jo nelihenkiselle perheelle kahden viikon ruuat. 

Sitä halvempaa asuntoakaan ei ole, jos jo valmiiksi asuu halvimmassa.

Asut siis koko paikkakuntasi halvimmassa yksiössä?

Häh? Tässä nyt ei ollut kysymys minusta. Mutta jos nyt haluat tietää, ja tietysti haluat pikku sosiaalipornoilija, kyllä sut tunnetaan, niin joo, koska asun omistustalossa.

Pointtini olikin, että moni ajattelee, että asuu jo valmiiksi halvimmassa. Ei kuitenkaan asu. Asuu ehkä halvimmassa kaksiossa, mutta halvempikin asunto löytyisi, jos muuttaisi yksiöön. Okei, säästö voisi olla vain satasen luokkaa, mutta jos elää kädestä suuhun, satanen on silloin iso raha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo ratkaisu on ottaa pikavippi. Se vaikea ja suoraselkäisen lapsen elättäjän ratkaisu on mennä vaikka tiskariksi. Muutamakin tunti illassa helpottaa jo taloutta.

Sinkkumies

Ei tiskariksi mennä tosta noin vaan.

Nimenomaan töihin MENNÄÄN. Ei vinguta, että saisinko minä töitä. 

Sinne mennään sanomaan, että minä tulen teille töihin, koska haluan tulla ja olen hyväksi teille.

Sinkkumies

Niin. Olin tässä 7 vuotta ilman töitä. Ei vaan ollut töitä.

Koska uskoit niin. Työt eivät tekemällä lopu. 

7 vuodessa olisit opiskellut vaikka kokiksi ja ollut 4 vuotta töissä. (sekä aika paljon muita aloja missä töitä on)

Sinkkumies

En uskonut, tiesin, koska hain töitä. Tuon 7 vuoden aikana todellakin hankin toisen tutkinnon. Eipä sekään auttanut. Nyt kun talous on piristynyt, niin on löytynyt vanhalta alaltani töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt tulee sellaisia neuvoja että tulot pitää suhteuttaa menoihin. Mutta mitäs sitten kun ne menot ovat kaikki pakollisia niin mitä silloin tehdään kun eletään ns. kädestä suuhun?

Silloin tarkastellaan, mitä pakolliset menot ovat. Nehän ovat Suomen ilmastossa vuokra, sähkö, ruoka, vaatteet, pesuaineet ja mahdolliset lääkkeet. Jos tuloihin nähden vuokra on liian suuri, on muutettava pienempään asuntoon. Ja kyllä, jos elää kädestä suuhun, satasenkin pienempi vuokra on silloin merkityksellinen. Sillä saa jo nelihenkiselle perheelle kahden viikon ruuat. 

Sitä halvempaa asuntoakaan ei ole, jos jo valmiiksi asuu halvimmassa.

Asut siis koko paikkakuntasi halvimmassa yksiössä?

Häh? Tässä nyt ei ollut kysymys minusta. Mutta jos nyt haluat tietää, ja tietysti haluat pikku sosiaalipornoilija, kyllä sut tunnetaan, niin joo, koska asun omistustalossa.

Pointtini olikin, että moni ajattelee, että asuu jo valmiiksi halvimmassa. Ei kuitenkaan asu. Asuu ehkä halvimmassa kaksiossa, mutta halvempikin asunto löytyisi, jos muuttaisi yksiöön. Okei, säästö voisi olla vain satasen luokkaa, mutta jos elää kädestä suuhun, satanen on silloin iso raha. 

On kuule ihan omaa luuloasi. Pieniä asuntoja on vaikea löytää, ja tulos voi hyvin olla plusmiinusnollaa koko elämisen kannalta vaikka kulkuyhteyksien takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt tulee sellaisia neuvoja että tulot pitää suhteuttaa menoihin. Mutta mitäs sitten kun ne menot ovat kaikki pakollisia niin mitä silloin tehdään kun eletään ns. kädestä suuhun?

Silloin tarkastellaan, mitä pakolliset menot ovat. Nehän ovat Suomen ilmastossa vuokra, sähkö, ruoka, vaatteet, pesuaineet ja mahdolliset lääkkeet. Jos tuloihin nähden vuokra on liian suuri, on muutettava pienempään asuntoon. Ja kyllä, jos elää kädestä suuhun, satasenkin pienempi vuokra on silloin merkityksellinen. Sillä saa jo nelihenkiselle perheelle kahden viikon ruuat. 

Sitä halvempaa asuntoakaan ei ole, jos jo valmiiksi asuu halvimmassa.

Asut siis koko paikkakuntasi halvimmassa yksiössä?

Häh? Tässä nyt ei ollut kysymys minusta. Mutta jos nyt haluat tietää, ja tietysti haluat pikku sosiaalipornoilija, kyllä sut tunnetaan, niin joo, koska asun omistustalossa.

Pointtini olikin, että moni ajattelee, että asuu jo valmiiksi halvimmassa. Ei kuitenkaan asu. Asuu ehkä halvimmassa kaksiossa, mutta halvempikin asunto löytyisi, jos muuttaisi yksiöön. Okei, säästö voisi olla vain satasen luokkaa, mutta jos elää kädestä suuhun, satanen on silloin iso raha. 

On kuule ihan omaa luuloasi. Pieniä asuntoja on vaikea löytää, ja tulos voi hyvin olla plusmiinusnollaa koko elämisen kannalta vaikka kulkuyhteyksien takia.

Oli muuten lähes sanatarkasti samat sanat, mitä ystäväni sanoi mulle, kun ensimmäisen kerran kehotin häntä muuttamaan lasten kanssa kaksioon. Osoitin kuitenkin hänelle mustaa valkoisella numeroin, että hänellä ei oikeastaan ole muutakaan vaihtoehtoa. Ja nimenomaan numeroin pitkällä tähtäimellä. 

Mitä ovat yllättävät laskut?

Teini pudottanut puhelimensa kolmatta kertaa ja näyttö paskana. Vaihto 200 euroa/kerta.

Enää en vaihda, ettei kaikki säästöt mene. Nyt se pärjäilee mun tabletilla.

Istuin ajatuksissani ainoiden silmälasieni päälle korjaus, sangat vääntyi ja toinen linssi sanoi päks. - 320 euroa. Eikä todellakaan mitkään desingkehykset. Pakko uusia ja tämän takia on säästöjä, että näen jatkossakin.

Aplla ei tainnut olla säästöjä, mutta ei ole juuri mullakaan enää. Kun epäonnea kasaantuu, niin sitä sitten kasaantuu.

Mä handlaan joulut, pääsiäiset ja naapureiden ylioppilasjuhlatkin, mutta.... Aina voi tulla jotain. Esim mä vaan sairastuisin sairaala kuntoon nyt ja ohhoh, siihen pasahti tämä paletti. :(

Aplle rakkautta ja voimia. Tätä tää nyt vaan on, valitettavasti! Niitä aplareita todellakin lasketaan, että kuinka monta on vara kunkin syödä per päivä. Mysliä desi per lautanen ja jogurttia ei lotkoteta! Tai loppu viikosta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi omat tuloni ovat neljässä viikossa nettona ne työttömän 518 ja risat. Ei muuta. Ihmettelen mistä ihmeestä minä säästäisin? Se tarkoittaisi sitä, pitäisi olla tuloja sen verran pakollisen yli, voisi valita, säästääkö vaiki käyttääkö johonkin.

Asumme toisen henkilön kanssa samassa (en aviossa enkä avossa).

Minä maksan tällä hetkellä tulostani 350 vuokraa. Jäljelle jää 168 ja risat. Päälle on muita menoja kuten pankkipalvelumaksut,

sairausmenot (lääkäri, apteekki, hammaslääkäri, silmälääkäri, niihin kulkeminen, ja viime kevänä kävin fysioterapeutilla omaan piikkiini pakosta eikä näköpiirissä mitään keinoa päästä enää), sähkö,

netti,

puhelin,

vakuutus,

yleisesti kulkeminen,

henkilökohtainen hygienia,

kodin puhtaus,

ruoka ja vaatteet.

2 viimemainittua on käytännössä nykyään toki silkkaa huumoria jollen saisi toiselta köyhältä mutta isompituloiselta sellaiselta sivussa armosta ruokaa. Minulla ei ole enää edes rintaliivejä, aluspaitoja, ei yksiä ehyitä housuja eikä minkäänlaisia talvihousuja. 1 neulepusero jota säästän -25 keleille ja lääkäriin tms. 2 kesäpuseroa. Aamutakki. Alushousuja, pitkiä aluskalsonkeja onneksi samanvärisiä kuin risat päällyshousuni, ja ohut takkini, joten se miten rikki housuni ovat, ei sentään kadulla näy joka kulkijalle. Tämän lantion levyisille ei löytynyt mitään koskaan kirppareilta siihen aikaan kun kyydin joskus sain. Itselläni ei varaa ravata niissä enkä pysty kävelemään enkä pyöräilemään enää. On vähän tuota terveysongelmaa 😂

Samoin huumoria ovat haaveet silmälasien uusinnasta, vaikka silmälääkäri oli asiasta vahvasti eri mieltä yli parikymmentä vuotta vanhojen lasien vuoksi ja kirjoitti myös lukulasit normien ollessa miinus kymppiä.

Se hankinta menoeränä on oikeastaan jo taas silkan utopian puolella jo. Oli vain pakko käydä muutoin ikävä kyllä.

Niin, säästää säästöjä sitä tai tätä varten siinä nyt esim. 168€ /per 4 vko:sta ... En osaa taikoa "kalasta ja leivästä" tai lääkkeistä tai muustakaan "loppumattomia". Ehkä joku osaa. Epäilisin, myymälävarkaus lie todennäköisempää.

Siis minkä vuoksi et hae toimeentulotukea ja asumistukea? Eihän nyt hyvänen aika tuolla pelkällä työttömyystuella elä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat yllättävät laskut?

Teini pudottanut puhelimensa kolmatta kertaa ja näyttö paskana. Vaihto 200 euroa/kerta.

Enää en vaihda, ettei kaikki säästöt mene. Nyt se pärjäilee mun tabletilla.

Istuin ajatuksissani ainoiden silmälasieni päälle korjaus, sangat vääntyi ja toinen linssi sanoi päks. - 320 euroa. Eikä todellakaan mitkään desingkehykset. Pakko uusia ja tämän takia on säästöjä, että näen jatkossakin.

Aplla ei tainnut olla säästöjä, mutta ei ole juuri mullakaan enää. Kun epäonnea kasaantuu, niin sitä sitten kasaantuu.

Mä handlaan joulut, pääsiäiset ja naapureiden ylioppilasjuhlatkin, mutta.... Aina voi tulla jotain. Esim mä vaan sairastuisin sairaala kuntoon nyt ja ohhoh, siihen pasahti tämä paletti. :(

Aplle rakkautta ja voimia. Tätä tää nyt vaan on, valitettavasti! Niitä aplareita todellakin lasketaan, että kuinka monta on vara kunkin syödä per päivä. Mysliä desi per lautanen ja jogurttia ei lotkoteta! Tai loppu viikosta ei ole.

Tuossa tapauksessa (oletan siis, että teini tarvitsee älypuhelinta koulutehtävien tekemiseen) meillä olisi kaivettu kaapin perukoilta ikivanha kännykkä, jossa ei ole muita toimintoja kuin tekstarit ja puhelut, ja teini olisi saanut käyttää koulutehtäviensä tekemiseen mun tablettiani. Tosin meillä ei teineillä edes ole niin kalliita puhelimia, että kannattaisi maksaa 200 € korjauksesta. Mutta sen aikaa siis ikivanha nokialainen, kunnes olisin saanut säästetettyä uutta tai korjausta varten rahaa. Toisella hajoituskerralla vanha nokialainen olisi jäänyt teinille pysyväksi kännykäksi siihen asti, että hän on itse säästänyt tarvittavat rahat.

Mä kuitenkin ymmärrän sua. Meillä on nykyään paljon asioita, joita pidämme välttämättöminä. Vaikka ne eivät sitä tosiasiassa ole, jos asiaa alkaa tarkemmin ajattelemaan. Silloin, jos rahat ovat tiukilla, pitää arvioida oman elämänsä välttämättömyyksiä uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin on rahat menny, koska onhan sinulla kuitenkin lapsilisät ym jotka pitäisi kyllä riittää lasten ruokiin?

Tiedätkö, miten paljon kasvavat ja liikkuvat teinit syövät. Siinä ei paljon lapsilisät auta. Ei ainakaan meillä, vaikka ollaan ydinperhe.

Ja lapsilisiä ei enää makseta, kun teini täyttää 17v vaikka kulut ovat korkeimmillaan.

Ja teini tarvitsee oman puhelin- ja nettiliittymän, bussikortin, kenkiä ja vaatteita, kun entiset käyvät pieneksi tai kuluvat jne.jne.

Eli sä yrität ylläpitää teinilläsi keskiluokkaista elintasoa, johon sulla ei ole varaa? Tiedätkö mitä? Niille teineillekin on ihan hyvä opettaa, että meidän perheessä nyt vaan ei ole varaa siihen, että jokaisella on oma nettiliittymä. Puhelin voi olla ihan perusmalli (saa alle satasella uudenkin) janettiyhteys voi olla kotona. Onhan se kiva, jos on kaikenlaista mitä muillakin, mutta jos ei ole varaa, niin  ei ole varaa. Mä olen antanut omille teineilleni tietyn summan peruspuhelinta varten ja jos ovat halunneet älypuhelimen, ovat saaneet hommata puuttuvan osan ihan itse. 

Kyllä mä sen ymmärrän, että omille lapsilleen haluaisi kaikkea hyvää ja parasta. Mutta hyvää ja parasta on myös se, että opettaa ne lapsensa tajuamaan rahan arvon. Eivätpä sitten aikuisena ota pikavippejä ja osamaksuja vain saadakseen jotain haluamaansa. 

Mistä ihmeestä päättelet meidän rahat olevan tiukalla? Kerroin vain, kuinka ymmärrän pienituloisten yh-äitiä, kuinka lapset vievät rahaa.

Ja jos aikoo menestyä lukiossa ja jatkaa opintoja, niin ruutuvihkolla ja lyijykynällä ei enää pärjää, kun suurin osa koulutehtävistä tehdään sähköisesti ja osa kirjoistakin on sähköisiä.

Mutta sullehan on tätä turha kertoa.

Minulla on tuo 27e käytössä kuukaudeksi. Se pitää jakaa siis 4-5 viikolle ja hakea kaupasta joka viikko se välttämätön mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

24- kiitos tsempeistä 👏. Elämme ihan kädestä suuhun. Mutta suunnittelemalla saan pienistä rahoista loihdittua meille syötävää. Sitä tässä vain tilitin, että olen väsynyt laskemaan joka ikisen lantin. Ap

Mä ymmärrän sua! Muista kuitenkin että lapset on jo teinejä, ei ne enää loputtomasti kotona asu.

Kaikkein rankinta taitaa olla se muutos entiseen tulotasoon verrattuna. Ota sellainen asenne että tämä elämä on nyt tietyn aikavälin projekti. Sä selviät kyllä!

Kun minulla oli ruokarahaa 40€/kk, ostin pussin tummaa soijarouhetta, perunoita ja sipuleita. Siihen lisäksi suolaa - tai jos ei tarvinnut ostaa pesuainetta, niin sitten kasvisliemikuutioita. Näistä sai hyvää keittoa. Leipää saa ilmaiseksi jonosta eikä sen päälle aina tarvitse laittaa mitään, kun keiton kanssa syö. Soijarouhetta voi laittaa myös hernekeittoon, jolloin sekin tulee halvaksi. Kesällä keräsin nokkosenlehtiä, jotka kuivasin saadakseni rautaa ja jotain vihreää keittoon sekoitettavaksi. Mustikoita keräsin pakkaseen ja kuivattaviksi. Jouluina sain usein lahjaksi suklaata, keksejä yms. joista riitti herkkuja monelle lauantaille. Pop corn -pussi maksaa euron. WC-paperia oli pakko joskus ottaa julkisten tilojen käymälöistä mukaan, kun ei ollut rahaa ostaa sitä.

Todella vähälläkin voi tulla toimeen. Tuolloin olin opiskelija, mutten saanut enää opintotukea, koska opiskelukuukausia oli kulunut edelliseenkin tutkintoon. Toimeentulotukea en saanut, sillä sossun mukaan minun olisi pitänyt ensin hakea työttömyyskorvausta, jota en kuitenkaan voinut saada, sillä opiskelin päätoimisesti. En siis saanut mitään muuta kuin asumistukea. Tein osa-aikaisesti työtä, josta sain rahaa vuokran omavastuuosaan ja bussikorttiin. Ruokaan jäi sitten tuo 40€/kk.

Siis 27€ koko kuuksi?

Aloittaja?

Nyt lähtö Diakoniasta apua, ei voi pitää lapsia noin.

Täällä puhutaan kaikenlaisista mysleistä ja jogurteista sun muista, mutta mielettömän pienillä varoilla ei sellaisia yksinkertaisesti voi syödä. Tai siinä ei ole mitään järkeä.

Perunoita iso säkki: keitettyjä perunoita, paistettuja ylijääneitä halvan makkaran, kananmunien, sipulin kanssa. Muusia, perunakeittoja, perunalaatikkoja kuten oikea vanhanaikainen kalalaatikko. Muusin lopusta pannukakkoa tai senkin voi paistaa paistinpannussa. Etenkin rautapannussa hyvää. Laatikkoruokia voi lämmittää paistinpannullakin samalla jotain muuta pientä ohessa pannulla mukana paistaen.

Makaronilaatikkoon ei tarvitse pistää lihaa.

Meillä on yleisesti tehty tasan munamaitoon ja itse raastettua juustoraastetta päälle tai sekaan mikäli varaa. Sekaan halpa pakastepussi "sekavihanneksia" tai itse pilkottua jotain vastaavia.

Sisäelimet ovat usein halpoja. Meillä Suomessa vain ei ole opittu niitä käyttämään. Hyvin tehtynä paistettu maksa maksakastikkeessa olisi jotenkin ehkä helppo. Pinaatti pakasteesta samoin kuin porkkanat ovat halpoja, siitä lättyjä tai pannukakkua.

Kilohinnaltaan halvimpia vihanneksia ja juureksia mitä heviosastolta tai pakasteista vain löytyy ja niitä keitettyinä, höyrytettyinä, paistoksina tai raakoina raasteeksi sekä jotain muuta kirpeää tai makeaa sekaan, esimerkiksi appelsiinia tai puolukkaa.

Kunnolla tehtyjä hiutalepuuroja aamuisin. Ei mitään myslejä, muroja, jugurtteja eikä vastaavia. Hiutalepuuron voi korvata ohrasta, rukiista tai grahamista vispaten vatkatulla. Marja- tai hedelmäpuuroa, omena- tai raparpeririisipuuroa, ohraryynipuuroa. Kuivahedelmistäkin saa keiton lisäksi vispipuuron mikäli kaapista löytyy. Samoin mehusta. Jauhoihin, hiutaleisiin tai ryyneihin; niitä on hyvin monenlaisia samoin mitä niihin yhdistää. Tavallinen maitoon keitetty manna- tai riisipuuro on täyttävää. Velliäkin on Suomessa syöty eikä siihen kuoltu. Puuroa voi tehdä suuren kattilallisen ja sen syömisessä maidon tai mehukeiton kanssa jääkaapista ei ole mitään vika. Riittoisaa.

Kannattaa miettiä mitä "opettaa" lapset pitämään herkkuna: itsetehtyä vaiko jotain muuta.