Lue keskustelun säännöt.
Onko henkilö jolla on paniikkihäiriö silmissänne hullu?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän lähinnä huomiohakuisina. En usko koko paniikkihäiriöön, keksitty juttu jotta huomiohakuiset voivat käyttäytyä miten haluavat, tai saavat tekosyyn jättäytyä pois tilanteista jotka eivät huvita.
Toivottavasti joudut kärsimään vielä elämässäsi raskaasti. Ylimielinen ja kaikkivoipainen asenteesi saisi tuntea putoamisen tyhjyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Itse hoidin kohtauksia alkoholilla. En nyt mitään kännejä vetänyt mutta 3-4 annosta otin nopeasti aina kun se vain tilanteessa oli suinkin mahdollista. En suosittele kenellekkään toiselle hoitomuotona mutta itselleni se auttoi.
Mulla se ei peittänyt oireita vaan huimaus lisääntyi ja unettomuus myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole superihminen. Enkä syrjäytynyt. Ja vaikka olisin jompaa kumpaa niin väitän että näin olisi käynyt sittenkin.
Oma ensimmäinen paniikkikohtaukseni tuli todella yllättäen. Olin kaupan kylmäaltaalla valitsemassa kalapuikkoja kun yhtäkkiä tuli tunne kuin joku olisi kaatanut lämmintä nestettä rintakehästä vatsaonteloon. Sitten kouraisi vatsasta. Katsoin sivulle nähdäkseni huomasiko joku hätkähdykseni ja silloin tajusin että minua huimaa. Siis taju oli lähteä. Mietin onko tämä sairaskohtaus ja jos niin mitä laatua ja soitanko itse lanssin vai pyydänkö jotakuta kaupassaolijaa, siltä varalta että oma taju lähtee. Sitten alkoi sydän hakata ja päätin että kyseessä on sydänkohtaus. Eivät ole yleisiä alle kolmekymppisillä mutta kyllä niitäkin sattuu.
Heti kun olin päättänyt että sanon jollekin kaupassaolijalle jotain, minuun iski valtava pakokauhu. Siis sieltä oli päästävä ulos ja HETI. En kyennyt tekemään mitään muuta kuin jättämään ostoskorini kassalle ja poistumaan. Istuin läheiselle bussipysäkille hengittelemään. Huomasin että molemmat kädet ja suu alkoivat pistellä kuin turtuneena.
Jostain syystä - en vieläkään tiedä miksi - päätin kävellä kotiin. Koko matkan minua pyörrytti ja vatsaa kouristi mutta jotenkin ajattelin että kaikki on paremmin jos vain pääsen kotiin.
Kotona soitin parhaalle kaverille joka on sattumoisin sairaanhoitaja. Hän jo siinä vaiheessa mainitsi paniikkikohtauksen mahdollisuuden mutta koska oli huolissaan ja tajusi etten itse ole menossa lääkäriin, hän lähti viemään minua päivystykseen.
Siellä ei perusjuttuja enempää tutkittu, annettiin vain opamoxit kouraan ja käskettiin mennä pikimmiten omalle terkkarille. Sain myös psyk. polin numeron, mitä ihmettelin sillä olin rauhallinen, hyvässä elämäntilanteessa enkä kriiseillyt.
No, terkkarissa sitten kirjoitettiin vielä masennuslääke ja resepti rauhoittaviin. Pahimmat oireet lähti parissa viikossa, tosin edelleen saatan saada huimausta kaupassa, luultavasti siksi että se edellinen kauppareissu jätti jonkinlaisen tiedostamattoman pelon joka haluaa vastaavassa tilanteessa laueta.
Tätä kokemaani ennen kuvittelin että paniikkikohtaus on sitä että ihminen suurentelee jotain asioita päässään ja sitten rupeaa jotenkin "hysteeriseksi" sen seurauksena. Ehäps. Osasyy voi olla hyvinkinn fysiologinen. Keho erittää yhtäkkiä adrenaliinia keskiverron tiikeriä-pakoon-juoksun verran vaikka olet ihan vaan ruokaostoksilla. Se on aika jännä kokemus se.
Sama juttu, alitajunta huijaa tai siis provosoituu itsekseen jostain tuntemattomasta syystä. Mulla melkein samanlainen kokemus kuin sinulla.
Myös oma ensimmäinen kohtaus tuntui aikalailla tuolta. En muuten millään uskonut kun nuori lääkäri yritti hienovaraisesti esittää asian ;) Ajattelin, että enhän minä mikään hullu ole ja että ne sydänkäyrät otettiin vaan liian myöhään kun niisä ei mitään poikkeavaa näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen tuli mieleen.
Kyse on aivojen välittäjäaineista ja hermostollisista ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
No, terkkarissa sitten kirjoitettiin vielä masennuslääke ja resepti rauhoittaviin.
Hyvä jos toimi, mutta minulle ei haluttu ensin antaa rauhoittavia ja määrättiin masennuslääke, ja sain siitä ssri-lääkkeestä pahan sairaskohtauksen ja jouduin sairaalaan! Olen siis se pieni prosentti joka saa siitä pahimmat mahdolliset oireet. En pystynyt edes syömään mitään pariin päivään, olo oli helvetillinen ja heikko.
Aloin pelätä kaikkia lääkkeitä että ne vie mut sairaalakuntoon, ja sain entistä enemmän paniikkikohtauksia, vaikka minulle oli tuossa vaiheessa määrätty Opamoxit. Lopulta uskalsin ottaa Opamoxin ja se rauhoitti, toisen kerran tuli paniikkikohtaus ja otin, ja se auttoi. Sen jälkeen ei tullut enää paniikkikohtauksia, enkä tarvinnut enää Opamoxejakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Itse hoidin kohtauksia alkoholilla. En nyt mitään kännejä vetänyt mutta 3-4 annosta otin nopeasti aina kun se vain tilanteessa oli suinkin mahdollista. En suosittele kenellekkään toiselle hoitomuotona mutta itselleni se auttoi.
Mulla se ei peittänyt oireita vaan huimaus lisääntyi ja unettomuus myöskin.
Niinkuin sanoin se toimi minulla mutta en suosittele sitä muille. Teho liittyy luultavasti jotenkin niihin välittäjäaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kerran tuollainen outo derealisaatio kun olin työpaikalla, että muiden äänet alkoivat kuulua kaukaa, irtaudun ruumiista, katson muita kauempaa ja ihmettelen ovatko he olemassa tässä ja nyt, eli todella epätodellinen olo ja se pelotti. Olin saanut parit ahdistuskohtaukset viikkoa aiemmin. Muutama päivä oli lähes masennuksen tuntua kun koin ettei elimistöni ole kunnossa.
Sitten nuo oireet loppuivat.
Kysyin lääkäriltä mitä tuossa on voinut olla, hän ei ottanut kantaa, ohitti vaan kysymykseni. Olin siis tuolloin lääkärintarkastuksessa pienen leikkauksen jälkeen.
Kävin ulkomailla kaverini luona noin kuukausi tuosta eteenpäin ja tämä kokemus tuli puheeksi. Hänen paikallinen lääkärituttava kysyi että olenko ollut missään toimenpiteessä ennen noita kokemuksia. Kerroin että minulle tehtiin pieni leikkaus nukutuksessa viikkoa aiemmin kuin sain ahdistuskohtauksen. Hän sanoi että nukutusaineet saattaa aiheuttaa ihmisille tuon kaltaisia oireita, että joidenkin elimistöt ovat herkempiä niille.
Oletteko te olleet tietoisia tällaisesta? Luin aiheesta ja siitä löytyi ulkomaisia julkaisuja että nukutusaineet saattavat vaikuttaa hetkellisesti persoonaan ja mielialaan, mutta eikö suomalaislääkäritkään tunne tätä ja osaa yhdistää näitä asioita toisiinsa??
Nukutus voi vaikuttaa niin että se aiheuttaa epätodellisen olon vielä jälkeenpäinkin. Lisäksi on keskusteltu kehomuistista ja nukutuksen vaikutuksesta pelkoreaktioihin. Vaikka on nukutettuna niin keho on edelleen "hereillä" ja muistaa mitä sille on tehty nukutuksen aikana. Nämä kehon "muistikuvat" voivat sitten tulla pintaan myöhemmin, mutta jos aivoilla ei ole olemassa tietoista muistoa tapahtuneesta voi se johtaa hämmenystilaan ja sitä kautta paniikkiin.
Nukutettuna on myös ns avuttomassa tilassa, keho saattaa kokea että sitä satutetaan eikä tietoinen mieli ole "paikalla" sanomassa muutakaan, ei tajuta että siinä yritetään parantaa jotain vaivaa. Tuo puolustuskyvyttömyyden tunne voi vuosien viiveellä laukaista joillakin paniikkikohtauksia kun muistot tuosta tunteesta lyövät päälle, mutta ei ymmärretä miksi tai mistä se kumpuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän lähinnä huomiohakuisina. En usko koko paniikkihäiriöön, keksitty juttu jotta huomiohakuiset voivat käyttäytyä miten haluavat, tai saavat tekosyyn jättäytyä pois tilanteista jotka eivät huvita.
Toivottavasti joudut kärsimään vielä elämässäsi raskaasti. Ylimielinen ja kaikkivoipainen asenteesi saisi tuntea putoamisen tyhjyyteen.
Veikkaan, että kirjoittaja on vain lapsellinen provoaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Bentsoihin jää pahemmin koukkuun kuin masennuslääkkeisiin, jos pitkään ja usein käyttää. SSRI- lääkkeitä voi käyttää paniikkihäiriöinenkin, mutta aloitusannos pitää olla pieni ja nostot tehdä varoen. Pitää myös huomioida mielen voima - jos pelkää ja "manaa" sivuoireita ilmaantuviksi niin niitähän tulee. Suurimmalla osalla kaikki häviää kuitenkin alun jälkeen.
Masennuslääke on tosin terminä nykyään harhaanjohtava, koska SSRI-lääkkeitä käytetään monen muunkin ongelman hoitamiseen, kuten pakko-oireisen häiriön. Niiden tarkoitus on muokata aivoja vastaanottavaisemmiksi muutoksille, joita yritetään ajaa tajuntaan esim psykoterapiassa. Moni mielenterveysongelma on loppujen lopuksi sidoksissa ajatuksiin ja vääriin uskomuksiin, ja joskus tarvitaan ylimääräistä "suostuttelua" että aivot mukautuvat uusiin käytös- ja ajatusmalleihin.
Uusien jenkkitutkimuksien mukaan bentsoihin ei jääkään koukkuun ja ne ovat ainoa ns. anxiety medicinet jotka toimivat tehokkaasti kohtauksiin, ja oli tutkittu että ssri-lääkkeistä vaikeampi päästä eroon jos niitä käytetty yli vuosi. Harva haluaa ssri-lääkkeitä koska ne turvottaa ja lihottaa valtaosaa niiden käyttäjistä. Tunnen muutaman ssri-käyttäjän ja jokaisella heistä merkittävä ylipaino yli puolen vuoden lääkekäytön jälkeen, enkä rehellisesti sanottuna näe mitään parempaa muutosta heidän mielialoissaan. Päinvastoin eräästä heistä tullut sairaalloisen vainoharhainen kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tosiaan masennuslääkettä tyrkytettiin väkisin tällaiselle serotoniinioireyhtymästä kärsivälle, eli sain niistä myrkytyksen, ja se aiheutti minulle pysyvän hermostovian joten siksi koen henkilökohtaisesti että ne aineet ovat suoraan helvetistä. Liikkuminen ja liikunta aiheuttaa fibromyalgian kaltaiset kipuoireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan että jos paniikit poistetaan lääkkein pois niin voiko esim. tositilanteessa jolloin paniikki olisi jopa suotavaa adrenaalin takia selviytymismielessä ajateltuna. Adrenaliinin voimallahan voi suoriutua vaikeista tilanteista jopa paremmin.
En mä ees tiedä mitä tarkoitan mut tämmönen putkahti vaan mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriö johtuu liiallisesta päihteiden käytöstä tai syrjäytymisestä. Joten aika pimeitä ovat. En kyllä ikinä alkaisi seurustella kenenkään paniikkihäiriöisen kanssa!
Anteeksi mitä?! Mulla alkoi paniikkihäiriö ja -kohtaukset 13-vuotiaana traumaattisen tapahtuman jälkeen (isäni kuoli silmieni edessä) enkä todellakaan käyttänyt päihteitä enkä ollut syrjäytynyt. 40 vuotta tää häiriö tai sairaus, miksikä luokitellaankin, on mulla ollut, enkä ole koskaan ennen kuullut kenenkään sanovan minua pimeäksi. Toivon todella paljon ettei sinulle koskaan tule paniikkihäiriötä, se kun voi puhjeta ihan kenelle vaan, ja on aikamoisen pirullinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan että jos paniikit poistetaan lääkkein pois niin voiko esim. tositilanteessa jolloin paniikki olisi jopa suotavaa adrenaalin takia selviytymismielessä ajateltuna. Adrenaliinin voimallahan voi suoriutua vaikeista tilanteista jopa paremmin.
En mä ees tiedä mitä tarkoitan mut tämmönen putkahti vaan mieleeni.
Itselläni tuo adrenaliinin tuotanto on selvästi vähentynyt sen jälkeen kun paniikkihäiriö on hävinnyt. En käyttänyt kylläkään mitään lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Bentsoihin jää pahemmin koukkuun kuin masennuslääkkeisiin, jos pitkään ja usein käyttää. SSRI- lääkkeitä voi käyttää paniikkihäiriöinenkin, mutta aloitusannos pitää olla pieni ja nostot tehdä varoen. Pitää myös huomioida mielen voima - jos pelkää ja "manaa" sivuoireita ilmaantuviksi niin niitähän tulee. Suurimmalla osalla kaikki häviää kuitenkin alun jälkeen.
Masennuslääke on tosin terminä nykyään harhaanjohtava, koska SSRI-lääkkeitä käytetään monen muunkin ongelman hoitamiseen, kuten pakko-oireisen häiriön. Niiden tarkoitus on muokata aivoja vastaanottavaisemmiksi muutoksille, joita yritetään ajaa tajuntaan esim psykoterapiassa. Moni mielenterveysongelma on loppujen lopuksi sidoksissa ajatuksiin ja vääriin uskomuksiin, ja joskus tarvitaan ylimääräistä "suostuttelua" että aivot mukautuvat uusiin käytös- ja ajatusmalleihin.
Uusien jenkkitutkimuksien mukaan bentsoihin ei jääkään koukkuun ja ne ovat ainoa ns. anxiety medicinet jotka toimivat tehokkaasti kohtauksiin, ja oli tutkittu että ssri-lääkkeistä vaikeampi päästä eroon jos niitä käytetty yli vuosi. Harva haluaa ssri-lääkkeitä koska ne turvottaa ja lihottaa valtaosaa niiden käyttäjistä. Tunnen muutaman ssri-käyttäjän ja jokaisella heistä merkittävä ylipaino yli puolen vuoden lääkekäytön jälkeen, enkä rehellisesti sanottuna näe mitään parempaa muutosta heidän mielialoissaan. Päinvastoin eräästä heistä tullut sairaalloisen vainoharhainen kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tosiaan masennuslääkettä tyrkytettiin väkisin tällaiselle serotoniinioireyhtymästä kärsivälle, eli sain niistä myrkytyksen, ja se aiheutti minulle pysyvän hermostovian joten siksi koen henkilökohtaisesti että ne aineet ovat suoraan helvetistä. Liikkuminen ja liikunta aiheuttaa fibromyalgian kaltaiset kipuoireet.
Tämäkin on niin yksilöllistä. On ihmisiä joilla nuo lääkkeet auttaa ilman sanottavia sivuvaikutuksia (tai sitten sivuvaikutukset on päinvastaisia kuin sinun tutuillasi, esim että paino jopa laskee). Jos sivuvaikutukset käyvät häiritseviksi niin silloin se on merkki siitä että ne eivät käyttäjälleen sovi. Joillekin ne ovat kuitenkin tarpeen, vaikka kuinka yrittää muuta ajatella.
Ja tämä tulee siis henkilöltä joka oli ennen TODELLA lääkevastainen eikä missään nimessä halunnut edes lievää lääkitystä, ennen kuin käytiin niin syvissä vesissä että se oli valittava joko lääkkeet tai mahdollisesti hengen menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan että jos paniikit poistetaan lääkkein pois niin voiko esim. tositilanteessa jolloin paniikki olisi jopa suotavaa adrenaalin takia selviytymismielessä ajateltuna. Adrenaliinin voimallahan voi suoriutua vaikeista tilanteista jopa paremmin.
En mä ees tiedä mitä tarkoitan mut tämmönen putkahti vaan mieleeni.
Itselläni tuo adrenaliinin tuotanto on selvästi vähentynyt sen jälkeen kun paniikkihäiriö on hävinnyt. En käyttänyt kylläkään mitään lääkkeitä.
Tähän voi vaikuttaa se että aivot ovat oppineet uusia tapoja reagoida stressitilanteissa. Adrenaliinia erittyy pelko- tai muuten provosoivissa tilanteissa, mutta jos on oppinut pitämään pään kylmänä ja tarkastelemaan asioita "neutraalisti", aivot eivät ota kierroksia eikä myöskään adrenaliinua erity niin paljoa.
Sana kirjoitti:
Minusta hullu on haukkumanimitys. En käyttäisi sitä millään tavalla mieleltään sairaasta ihmisestä.
Kyllä sitä hullu sanaa voi käyttää myös positiivisessa mielessä
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vauhko, epätasane immeine joka ei hallihe ihtiään on määritelmällisest hullu, kattokee vaikka alan julkasuja vuoelta 1898. Hullusti kun käyttäyvyt niin hullu olet. Elä hikkoile, elä punehu, elä murise kassaneijjille eläkkä vilkuile kassajonossa takanais olevia immeisiä nii et jouvu hullunkirjoihin.
Kappas, itsekin uskon kaikkea mikä on vuodelta 1898. Kaverin läppärillä tännekin kirjoitan, kotona vain sulkakynällä.
Bentsoihin jää pahemmin koukkuun kuin masennuslääkkeisiin, jos pitkään ja usein käyttää. SSRI- lääkkeitä voi käyttää paniikkihäiriöinenkin, mutta aloitusannos pitää olla pieni ja nostot tehdä varoen. Pitää myös huomioida mielen voima - jos pelkää ja "manaa" sivuoireita ilmaantuviksi niin niitähän tulee. Suurimmalla osalla kaikki häviää kuitenkin alun jälkeen.
Masennuslääke on tosin terminä nykyään harhaanjohtava, koska SSRI-lääkkeitä käytetään monen muunkin ongelman hoitamiseen, kuten pakko-oireisen häiriön. Niiden tarkoitus on muokata aivoja vastaanottavaisemmiksi muutoksille, joita yritetään ajaa tajuntaan esim psykoterapiassa. Moni mielenterveysongelma on loppujen lopuksi sidoksissa ajatuksiin ja vääriin uskomuksiin, ja joskus tarvitaan ylimääräistä "suostuttelua" että aivot mukautuvat uusiin käytös- ja ajatusmalleihin.