Lue keskustelun säännöt.
Lasten tapaaminen ja vuorotyö, voidaanko vaatia tiettyjä vuoroja?
24.01.2018 |
Ero tullut vuosi sitten. Lapsia kolme, kaksi teiniä ja yksi ekaluokkalainen. Sovittelu menossa, kun muuten ei tapaamisiin asiallisesti sopimusta löydy.
Isä vaatii, että niillä viikoilla, kun lapset minulla, minun kuuluu tehdä sellaisia vuoroja ettei lapsia hoida/katso muut kuin minä. Teen 3-vuorotyötä hoitoalalla ja alan tuntevat tietänevät ettei niin monta toivetta vuotoihin ja niiden sovitteleminen itselle sopivaksi ole mikään itsestäänselvyys tai helppo juttu. Kuitenkin myös sovittelija kysyi, enkä voisi tehdä ilta-ja yövuorot niinä päivinä, kun lapset eivät ole minulla. Tämä siis tarkottaisi sitä, että oma lapsivapaa-aika kuluisi omalta osaltani töissä ilta-ja yövuoroista. Voidaanko tällaista todella vaatia ja olenko tällaiseen järjestelyyn velvollinen?
Toki itsekin haluan olla lasteni kanssa heidän luonani ollessaan, mutta en toki pysty joka toisen viikon työvuorojani ihan itsekseni päättämään.. ja toisaalta, minulla ei siis olisi koskaan vapaata tällä järjestelyllä.
Lähtökohtana oli lasten tasapuolinen tapaamisoikeussopimus, koska isän kanssa sen asiallinen sopiminen muodostunut mahdottomaksi ja ei ole toteutunut. Lopputulos olikin se, että käsitellään kolmivuorotyötäni ja miten sovittelisin työvuoroni.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Kolmivuorotyön ja perheen yhdistäminen on vaikeaa. Ymmärrän molempia osapuolia, koska ainakin oma esimeiheni varmaan nauraisi päin naamaa jos alkaisin vaatia, että joka toinen viikko työlistat suunnitellaan minun tarpeideni mukaan, koska työvuorojen suunnittelussa myös muiden työntekijöiden toiveet on huomioitava. Harvoissa paikoissa työntekijä voi vain itse sanella omia vuorojaan. Ymmärrän myös miestäsi eli sekään ei ole hyvä vaihtoehto, että lapset ovat paljon keskenään kotona tai että heillä on usein joku ulkopuolinen hoitaja. Onko viikko viikko systeemi ylipäätään sopiva teille, vai voisiko joku toinen systeemi sopia teille paremmin?
Joustavat tapaamisajat toimii parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei lähtökohta voi olla se, että lasten tapaamiset olisivat äidin työvuorojen mukaan.
Ai annas kun arvaan: Ette ole puheväleissä ja mistään joustavuudesta on mahdoton sopia.
Ja taas nähdään yksi tyypillinen tapaus, jossa aikuiset eivät osaa olla ihmisiksi ja lapsethan siitä kärsivät.
Jos ei olla puheväleissä vuoroasuminen ei tule kyseeseen. Jos tapaamisia joudutaan ruotimaan sovittelussa mikään oikeusaste ei määrää vuoroasumista, jos sopuun ei päästä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Meidän työyhteisössä onnistuu ihan hyvin, että teen pelkkää yötä, että voin päivät olla toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhoja isommat lapset on? Mulla tuon ikäiset lapset on (teini-ikäiset ja ekaluokkalainen) keskenään yövuoron ja viikonloppuna aamuvuoron ajan.
Ja lapset sinulla vuoroviikoin?
Kyllä.
Miten sinulla jää vapaata?
Vaihtelevasti. Lepään arkivapaitten aikana ja joka toinen viikko. Elämä on kuitenkin jo helppoa, kun ei ole ihan pieniä lapsia enää. Työpaikalla voi pyytää joustoa, jos on itsekin valmis tarvittaessa joustamaan.
Onko ap:lla ja lapsilla hyvät tukiverkot? Miten lapset kokevat vuorotyön? Onko heillä mielipidettä tästä? Varsinkin teineiltä löytyy jo omakin mielipide, ja se on hyvä ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Näin ne naiset tukee toisiaan vaikeissa tilanteissa
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Ilta-ja yölisät on oikein oivallinen lisä, joten tekisin oikein mielelläni ylimääräisiä ilta- ja yövuoroja. Mutta, kun työpaikalla riittää näitä nurijoita, jos ei mene nallekarkit tasan näiden lisävuorojen osalta. Eli meillä käydään sotaa noista ilta-ja yövuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Näin ne naiset tukee toisiaan vaikeissa tilanteissa
Niin? Meillä muillakin on elämä. Pitäisikö meidän joustaa omasta elämästämme että yksi voi elää omaansa? Meillä on myös miehiä ei vain naisia.
Aattele, mä elän ydinperheessä eikä mulla ole koskaan vapaata lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto! Kahdeksan vuotta oon ollu pois osastotöistä eli kolmivuorotyöstä eikä vieläkäön työaika-autonomia ole arkipäivää. Mennäänkö edelleen vuorot miten sattuu vai edes järkevästi aamu-ilta-yö-vapaa kierrolla. Joo eihän tää suoraan kuulu aiheeseen mutta en ymmärrä miten noita vuoroja ei saada työntekijöiden jaksamista tukevaksi.
Hitto! Kahdeksan vuotta oon ollu pois osastotöistä eli kolmivuorotyöstä eikä vieläkäön työaika-autonomia ole arkipäivää. Mennäänkö edelleen vuorot miten sattuu vai edes järkevästi aamu-ilta-yö-vapaa kierrolla. Joo eihän tää suoraan kuulu aiheeseen mutta en ymmärrä miten noita vuoroja ei saada työntekijöiden jaksamista tukevaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no huh huh. ilmankos meillä hoitoalalla näitä "mulla on lapset joten saan automaattisesti joulut, vaput, juhannukset, jne jne vapaaksi. Koska meidän Pirkko-Petteri ei mitenkään voi viettää näitä jonkun toisen vanhemman kanssa" huoh. vuorotyöläisillä on aina ollu lapsia ja niit tulee aina olemaan. mitäpä jos keskityttäs ihan vaan olee syyllistämättä töissä olevaa vanhempaa, tai vielä vähemmän niitä muita työntekijöitä joilla myös oma elämä (uskokaa tai älkää myös lapsettomilla voi olla oma elämä..) eivätkä halua tehdä yhden ihmisen öitä/iltoja..
Vierailija kirjoitti:
Meidän työyhteisössä ei kävis tuollainen että yks tekee joka toinen viikko pelkkää aamua koska me muut tehtäis sitten hänen vuoronsa. Meillä on tarkasti laitettu montako aamu, iltaa ja viikonloppua jokaisen on tehtävä. Näin päätettiin että olis tasapuolinen vuorojako eikä tulis narinaa.
Meillä tosiaan onnistui (nro 13 ja 26), koska meillä on hyvä työilmapiiri ja tiesimme tilanteen olevan väliaikainen. Joustimme mieluummin kuin menetimme upean työkaverin. Muutenkin meillä toiset tykkäävät tehdä enemmän iltoja, toiset aamuja ja osa rakastaa yövuoroja. Hyvä työyhteisö eroaa huonosta juuri siinä, että asioista voidaan neuvotella ja puhua avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli miten oli, mutta työkavereiden ei pidä joutua kärsimään teidän perhetilanteesta. Tasapuolisuuden siellä työyhteisössä pitää säilyä, eikä yhtä voida alkaa suosimaan. Ei ole työkavereiden vika tai ongelma, jos teillä on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, mutta työkavereiden ei pidä joutua kärsimään teidän perhetilanteesta. Tasapuolisuuden siellä työyhteisössä pitää säilyä, eikä yhtä voida alkaa suosimaan. Ei ole työkavereiden vika tai ongelma, jos teillä on ongelmia.
Eikä pidä lastenkaan joutua kärsimään. Unohtakaa tuollainen tasapuolinen vanhemmuus ja joustakaa lasten eduksi sopimalla joustavat tapaamiset sinun työvuorojen mukaan. Mitään ihanne ratkaisua ei ole koskaan näissä asioissa ja joskus on mahdotonta jakaa sitä vanhenmuutta tasan, jos muu elämäntilanne ei sitä salli.
Niin, voin tietenkin valottaa lähtökohtaa sen verran, että nykytilanne on se, että nimenomaan nuorin lapsi on aina minun luonani mikäli minulla on vapaapäivä tai arkiaamuvuorot, yöt useimmiten silloinkin kun arkena iltavuorot. Teinien kohdalla ihan eri säännöt ja isä pelaa heidän kauttaan ”suosiosta”, kuvio on täysin vääristynyt. Nuorimmainen taas ihan epätasa-arvoisessa asemassa.
Eli omaa vapaa-aika edellä en tässä todellakaan mene vaan ihmetyttää, että tämä oli asia mitä alettiin puimaan. Hoitoalalla kun vuorot menee miten sattuu ja minun vuorojen mukaan säätelemällä vaikuttaa suoraan tietenkin kollegoiden vuoroihin. Ei ole hoitoalalla niin vaan neuvoteltavissa. Ja että ylipäänsä, tämäkö se on ratkaisu ja lähtökohta tilanteessa, jossa toinen jo nyt käyttää mielivaltaa lasten asioihin liittyen, kun näkee ajantasaisesti kolmen viikon vuoroni aina?
Minusta aloitus näyttää siltä, että tärkeintä on löydä äitiä vielä sillä ainoalla aseella, mikä on jäänyt käteen eli lapsilla. Teinit saa päättää jo itse, missä haluat olla. Auki jää enää pienimmän asema pelissä. Isälle ei kuulu, kuka lapsia hoitaa sun vuorolla. Isovanhemmat, kummit, sisarukset, muut läheiset on myös tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Aattele, mä elän ydinperheessä eikä mulla ole koskaan vapaata lapsista.
Miks ihmeessä oot ottanu semmosen miehen? Mulla on lapset 6kk ja 4v
Käyn joka päivä vähintään pienellä lenkillä tai salilla/jumpassa ja usein saatan lähteä shoppailemaan tai kavereille kuudeksi tunniksi.
Pienemmän kanssa mennään tunti/ikäkuukausi periaatteella, mutta hyvin on aikaa ja vapauksia. En kuuna päivänä suostuisi miehen kotiorjaksi ja lastenhoitajaksi joka mahdollistaa miehelle elämän ilman perhettä, mutta minulle ei mitään vapaata koskaan.
Enkä koskaan kehtaisi leuhkia sillä, etten pääse kotoa mihinkään ilman lapsia.
rumaa kirjoitti:
Minusta aloitus näyttää siltä, että tärkeintä on löydä äitiä vielä sillä ainoalla aseella, mikä on jäänyt käteen eli lapsilla. Teinit saa päättää jo itse, missä haluat olla. Auki jää enää pienimmän asema pelissä. Isälle ei kuulu, kuka lapsia hoitaa sun vuorolla. Isovanhemmat, kummit, sisarukset, muut läheiset on myös tärkeitä.
Tämä juuri on kuvio, koska näkee minun vuorot etukäteen niin sen kautta helppo pyörittää peliä ja yrittää edelleen hallita elämää.
Tätä minäkin, että voidaanko vaatia ettei kukaan muu lapsia hoida?! Että voin tehdä vain tiettyjä vuoroja lapsiviikoilla? Koska toki mielelläni olen aamuvuoroissa ja vapaalla silloin, mutta käytännössä täysin mahdotonta hallita vuorokäytäntöjä, että näin menisi.
Miksei lähtökohta voi olla se, että lasten tapaamiset olisivat äidin työvuorojen mukaan.
Ai annas kun arvaan: Ette ole puheväleissä ja mistään joustavuudesta on mahdoton sopia.
Ja taas nähdään yksi tyypillinen tapaus, jossa aikuiset eivät osaa olla ihmisiksi ja lapsethan siitä kärsivät.