Miksi ravintola-alan työhaastattelu on ihan kuin työ olisi superhaastavaa?

Just kävin haastattelussa työhön, joka on helppoa ja käytännössä saman toistoa, koko ajan mietin vain miten absurdi se tilanne oli... että pitäis nyt olla jotenkin tosi vakuuttava ja osata puhua paremmin kun muut. Naurettavaa tenttaamista. Ja ehkä jos harrastusten kohdalla kertois jotain tosi lennokasta niin nuori rekrytoija vakuuttuisi. Voi *****!!

En tiedä, mistä on suomalaiseen työkulttuuriin pesiytynyt sellainen rekrytointityyli nykyään, että kaikki duunit on muka hirvittävän haastavia ja vaikeita ja vaativat itseopiskelua ja mieletöntä paineensietokykyä ja mielellään monta korkeakoulututkintoa ja...

Itselläni on kokemus työstä pienessä muutaman hengen firmassa, joka tekee tämmöistä ajanvarausbuukkaukseen rinnastettavaa työtä. Työpaikkahaastatteluun oli kutsuttu kuusi ihmistä ja se ei ollut mikään haastattelu, vaan koko päivän kestävä monivaiheinen rekrytointitilaisuus, johon kuului jos jonkinlaista ideointitehtävää uudesta palvelumallista, sen esittelyä muulle ryhmälle, aika tiukka paineensietokykyä testaava "kuulustelu"/testi, lopulta kahden hengen raadin kanssa käytävä haastattelutilaisuus ja ties mitä muuta paperitehtävää.

Sain duunin, vaikka jo mielessäni mietin, että en tiedä onko ilmapiiriltään tällainen firma ihan mun paikka. Työn alkaessa sitten selvisi, että työn sisältö oli lähinnä puhelinsoittelua ja aikojen varailua, excelin pyörittelyä ja välillä Facebook-mainosten väsäilyä. Ihan mukavaa työtä, mutta todella helppoa, eikä mielestäni vaadi korkeakoulututkintoa tai hirvittävää paineensietokykyä.  Työntekijöille oli nollatuntisoppari, käytännössä töitä oli ehkä parikymmentä tuntia viikossa ja kesällä ei ollenkaan. Palkka ei päätä huimannut. 

Jäi sellainen fiilis, että rekrytointitilaisuus oli hiukan ylimitoitettu kyseiseen tehtävään nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt suorittavaa ja melko rutiininomaista työtä 10v. Toimistossa. Nyt kävin haastattelussa ja kysyttiin.urani kohokohtaa. En oikeasti osannut vastata.

"... no kerran oli kopiokone rikki, se oli hurja päivä! Eikun itse asiassa, nyt kun muistelen, ni tais olla vaan paperi loppu. Mut hei nyt muistanki, pikkujouluissa viereisen konttorin Pete pani meidän osaston Liisaa, molemmat siis naimisissa. Se oli jo hurja juttu!"

Juu. Tietty työssäni on vaadittu kielitaitoa ja uuden oppimista mutta kohokohta? Ei helvata. En todellakaan keksinyt kuin jotain yleisluo toista hyvää tiimihenkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö ravintola-alalta oikeasti yhtään työpaikkailmoitusta, jossa ei mainittaisi sanaa "mahtava tiimi"?

joo mahtava tiimi. yleensä se ei kovin mahtava ole. kaikki puhuu paskaa toisistaan.

Mulle itse asiassa sanottiin haastattelussa suoraan, että tänne pitää tulla toisesta korvasta sisään, toisesta ulos-asenteella. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja enää ei riitä edes yksi suosittelija! Soittivat perään, että olisiko vielä toista antaa 😂

Ensimmäinenkin hommaaminen aiheutti jo harmaita hiuksia..

Mieheltä kysyttiin suosittelijoita osa-aikaisen (10-20h/vk) kassamyyjän paikkaan. Miehellä ei pitänyt pokka, kysyi vain suoraan, että "Ootko sä ihan tosissasi?" :D

Ei irronnut sitä paikkaa, mutta pitkään kyllä tuota ollaan naurettu :D Mies sai sitten töitä muualta.

Eikö noita suosittelijoita yleensä vaadita jo siinä työpaikkailmoituksessa? Ihan jo sen takia, että työnhakija osaa hommata ne jos niitä ei ole. Ja mistä se kesken haastattelun ne taikoo jos niitä ei ole vaadittu jo ilmoituksessa. Mikä edes on suosittelija? Pitääkö sen olla entinen työnantaja ja onko sen pakko edes suositella jos sitä ei vaikka huvita vastailla turhiin puheluihin kun on parempaakin tekemistä.

No onpahan taas, miksikähän noin ylivoimaisen fiksut ihmiset ovat työttöminä, kun on varaa arvostella toisten ammatteja, oikein naurua pidätellä. Varmaan juuri niitä haastavia asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Naura vaan. Mutta haastavuus työssä on sen henkinen ja fyysinen raskaus. Jousta ja jiokse. Kuuntele vittuilu niin pomolta kuin asiakkailta. Niele kaikki naurettavan pienellä palkalla

Mutta opettaa työntekoa. Hyvä välietappi, jäädä ei kannata. Heikot ei pärjää eikä jaksa. Mutta mene ja koe itse.

T. Entinen kyyppari

Sain aivan upean harjoittelijan. Kiire ja fyysisyss ei häntä haitannut vaan suorastaan loisti kiireen keskellä paremmin kuin hiljaisina hetkinä.

Todistin myös tilannetta jossa asiakas suoraan haukkui tämä kaksikymppisen naisen ulkonäköä ilman mitään syytä ja siitäkään hän ei ottanut itseensä.

Mutta se kaikki arvostuksen puute niin asiakkailta kuin ylemmältä taholta. Puhuimme myös alan palkkaulsesta hönen kanssaan. Kai se oli ihan hyödyllinen välietappi kun tämä haaveili yliopistosta ja luki pääsykokeisiin samaan aikaan. Sai siihen lisää motivaatiota ettei enää ikinä joutuisi vastaavalle alalle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään ja oli täysi työ olla nauramatta haastattelun aikana.

Ihan vakavalla ilmeellä selitettiin, että työ on edistyksellistä ja vaatii opiskelua myös omalla ajalla sekä epäiltiin, riittääkö lukion pitkä matikka kassalla olemiseen ja rahan kanssa työskentelyyn.

Miksi ravintola-alaa mollataan kokoajan täällä?

Koska täällä on tarpeeksi monella kokemusta siitä.

Vierailija kirjoitti:

No onpahan taas, miksikähän noin ylivoimaisen fiksut ihmiset ovat työttöminä, kun on varaa arvostella toisten ammatteja, oikein naurua pidätellä. Varmaan juuri niitä haastavia asiakkaita.

Ei se ole arvostelua todeta se tosiasia, että nämä ketjussa mainitut työt ovat suorittavaa työtä. Naurua pidätellään, kun näihin suorittaviin töihin vaaditaan useita suosittelijoita, vankkaa kielitaitoa useasta eri kielestä, vahvaa matemaattista osaamista jne.

Kun puhutaan kuitenkin siitä kaupan kassasta, tarjoilijasta, kokista tms. ja vaatimuslista on kuin insinöörin paikkaa hakevalle.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoijat eivät aina osaa keskittyä olennaiseen tai niihin vaatimuksiin, jotka oikeasti liittyy siihen työhön. Toki ravintolassakin työskentely vaatii kiireen sietämistä, hyviä asiakaspalvelutaitoja ja reippautta, mutta nuo ap:n mainitsemat asiat tuntuvat kyllä vähän liioittelulta.

Olen kokenut vähän samantapaisia haastatteluita. Nuorena hain myös kohtuullisen yksinkertaiseen/suorittavaan/aloittelijan työhön ja olin aiemmin ollut isossa pörssiyhtiössä asiakaspalvelutehtävissä. Haastattelija kysyi, mitkä olivat suurimmat saavutukseni edellisessä työssä ja sainko aikaan esimerkiksi jotain sellaista, joka olisi muuttanut yrityksen suuntaa tai tapaa toimia. Teki mieli sanoa, että jos olisin monen tuhannen hengen pörssiyhtiön suuntaa muuttanut, en hakisi tätä työtä vaan ihan jotain muuta.

Opiskelijana hain kesätöitä tavaratalon kassalta. Sinnekin oli kaksi haastattelua ja aivan käsittämättömiä juttuja ottaen huomioon työn luonteen ja työsuhteen keston.

Hain hypermarketin osa-aikaista kasaapaikkaa. Haastattelu oli moni osainen, ensin pitkä ryhmähaastattelu jonka jälkeen meidät laitettiin työpaidat päällä kassahihnojen perään auttaa asiakkaista pakkaamaan tavarat, sitten haastattelut yksittäin.

Hommaan upposi todella monta tuntia.

Tämän jakeen odottelin viikon saadakseni ilmoituksen ettei minua valittu seuraavalle kierrokselle. Ei haittaa, säälin niitä jotka siihen sirkukseen uudelleen menivät sen muutaman tunnin kassatyön takia.

Kuka h*lvetti tuonkin superupean ja pitkän rekryprosessin oikein on keksinyt? Miten paljon ne työt rahaa siihen? Olen vaativamman työn saanut yhdellä haastettelulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään ja oli täysi työ olla nauramatta haastattelun aikana.

Ihan vakavalla ilmeellä selitettiin, että työ on edistyksellistä ja vaatii opiskelua myös omalla ajalla sekä epäiltiin, riittääkö lukion pitkä matikka kassalla olemiseen ja rahan kanssa työskentelyyn.

Miksi ravintola-alaa mollataan kokoajan täällä?

Ei se ole mollaamista, jos sanoo ettei se sentään mitään rakettitiedettä ole. Raskasta suorattavan tason työtä paskapalkalla, kuten moni muukin, muttei mitään varsinaisesti erityistaitoja vaativaa. 

Millaisissa ravintoloissa sä tuppaat käydä? Kun on riittävän hyvä, saa ihan hyvää liksaakin. Mä olen ollut fine diningissa 16€/h, ilmainen ruoka ja lisät päälle. Neuvottelin vielä 3 päivää viikossa vapaata.  Käteen jäi ihan kivasti. Nuissa hommissa nimittäin _osaajista_ on huutava pula.

Isommassa paikassa, jossa järjestään syödään 2-3 ruokalajia, ruokalajispesifisine juomineen ja itsellä on 10+ pöytää (joista kaikki istuu suht samaan aikaan), siinä piisaa koordinoitavaa ja muistettavaa aikalailla. Ylimääräisiä askeleita ei hirveästi huvita nimittäin ottaa. Otat tilaukset, suosittelet juomat, vaihdat katteet, haet juomat, ilmoitat keittiöön nostot (muistat pyytää pidemmän setin annokset aiemmin... + kahden keittiön koordinointi, kalla ja lämmin), haet ne ajoissa, lasien vaihdot, lisätilaukset, bongaukset pöydittäin ja jaot tuoleittain...x10 päällekkäin. Ja tää sama rumba neljästä viiteen kertaan vuorossa. Puhumattakaan siitä, että annoksia kannetaan 3-4 kerralla, pulloja parhaimmillaan käsissä 3 - fine dining lautaset ja skumppapullot muuten painaa.

Ei onnistu ihan jokaiselta, oli millainen akateemikko hyvänsä. Olin tässä mestassa väliduunina 3 kk, sillä aikaa sieltä lähti useampia tarjoilijoita itkien pois.

Toki, kyllähän sitä nyt jossain amarillossa kuka tahansa puolivalmisteita ja kaljaa kiikuttaa, siihen ei tosiaan mitään kovin kummoisia taitoja vaadita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään ja oli täysi työ olla nauramatta haastattelun aikana.

Ihan vakavalla ilmeellä selitettiin, että työ on edistyksellistä ja vaatii opiskelua myös omalla ajalla sekä epäiltiin, riittääkö lukion pitkä matikka kassalla olemiseen ja rahan kanssa työskentelyyn.

Miksi ravintola-alaa mollataan kokoajan täällä?

Koska täällä on tarpeeksi monella kokemusta siitä.

Ei ole. Kaikki täällä pyörivät ovat +140 ÄÖ:n omaavia akateemisia. Kaikkea alempaa katsellaan koukkunokkaa pitkin ja 120kg elintasomahan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoijat eivät aina osaa keskittyä olennaiseen tai niihin vaatimuksiin, jotka oikeasti liittyy siihen työhön. Toki ravintolassakin työskentely vaatii kiireen sietämistä, hyviä asiakaspalvelutaitoja ja reippautta, mutta nuo ap:n mainitsemat asiat tuntuvat kyllä vähän liioittelulta.

Olen kokenut vähän samantapaisia haastatteluita. Nuorena hain myös kohtuullisen yksinkertaiseen/suorittavaan/aloittelijan työhön ja olin aiemmin ollut isossa pörssiyhtiössä asiakaspalvelutehtävissä. Haastattelija kysyi, mitkä olivat suurimmat saavutukseni edellisessä työssä ja sainko aikaan esimerkiksi jotain sellaista, joka olisi muuttanut yrityksen suuntaa tai tapaa toimia. Teki mieli sanoa, että jos olisin monen tuhannen hengen pörssiyhtiön suuntaa muuttanut, en hakisi tätä työtä vaan ihan jotain muuta.

Opiskelijana hain kesätöitä tavaratalon kassalta. Sinnekin oli kaksi haastattelua ja aivan käsittämättömiä juttuja ottaen huomioon työn luonteen ja työsuhteen keston.

Hain hypermarketin osa-aikaista kasaapaikkaa. Haastattelu oli moni osainen, ensin pitkä ryhmähaastattelu jonka jälkeen meidät laitettiin työpaidat päällä kassahihnojen perään auttaa asiakkaista pakkaamaan tavarat, sitten haastattelut yksittäin.

Hommaan upposi todella monta tuntia.

Tämän jakeen odottelin viikon saadakseni ilmoituksen ettei minua valittu seuraavalle kierrokselle. Ei haittaa, säälin niitä jotka siihen sirkukseen uudelleen menivät sen muutaman tunnin kassatyön takia.

Kuka h*lvetti tuonkin superupean ja pitkän rekryprosessin oikein on keksinyt? Miten paljon ne työt rahaa siihen? Olen vaativamman työn saanut yhdellä haastettelulla.

Minä myös olen ollut vastaavassa haastattelussa. En viihtynyt silloisessa työpaikassa, hain toiseen paikkaan jossa juurikin tuollainen haastattelu, että hakijat laitettiin pariksi tunniksi kentälle.

Hyvä niin, koska silloin havaitsin, etten ollut tyytymätön vain silloiseen työpaikkaani vaan koko alaan.

Hain siis opiskelemaan kokonaan toiselle alalle, nyt on hyvä 😊

Eli minulle oli ainakin hyvä, että joutui haastattelussa näkemään, että samaa hommaa se olisi ollut, vain eri logoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään ja oli täysi työ olla nauramatta haastattelun aikana.

Ihan vakavalla ilmeellä selitettiin, että työ on edistyksellistä ja vaatii opiskelua myös omalla ajalla sekä epäiltiin, riittääkö lukion pitkä matikka kassalla olemiseen ja rahan kanssa työskentelyyn.

Miksi ravintola-alaa mollataan kokoajan täällä?

Ei se ole mollaamista, jos sanoo ettei se sentään mitään rakettitiedettä ole. Raskasta suorattavan tason työtä paskapalkalla, kuten moni muukin, muttei mitään varsinaisesti erityistaitoja vaativaa. 

Millaisissa ravintoloissa sä tuppaat käydä? Kun on riittävän hyvä, saa ihan hyvää liksaakin. Mä olen ollut fine diningissa 16€/h, ilmainen ruoka ja lisät päälle. Neuvottelin vielä 3 päivää viikossa vapaata.  Käteen jäi ihan kivasti. Nuissa hommissa nimittäin _osaajista_ on huutava pula.

Isommassa paikassa, jossa järjestään syödään 2-3 ruokalajia, ruokalajispesifisine juomineen ja itsellä on 10+ pöytää (joista kaikki istuu suht samaan aikaan), siinä piisaa koordinoitavaa ja muistettavaa aikalailla. Ylimääräisiä askeleita ei hirveästi huvita nimittäin ottaa. Otat tilaukset, suosittelet juomat, vaihdat katteet, haet juomat, ilmoitat keittiöön nostot (muistat pyytää pidemmän setin annokset aiemmin... + kahden keittiön koordinointi, kalla ja lämmin), haet ne ajoissa, lasien vaihdot, lisätilaukset, bongaukset pöydittäin ja jaot tuoleittain...x10 päällekkäin. Ja tää sama rumba neljästä viiteen kertaan vuorossa. Puhumattakaan siitä, että annoksia kannetaan 3-4 kerralla, pulloja parhaimmillaan käsissä 3 - fine dining lautaset ja skumppapullot muuten painaa.

Ei onnistu ihan jokaiselta, oli millainen akateemikko hyvänsä. Olin tässä mestassa väliduunina 3 kk, sillä aikaa sieltä lähti useampia tarjoilijoita itkien pois.

Toki, kyllähän sitä nyt jossain amarillossa kuka tahansa puolivalmisteita ja kaljaa kiikuttaa, siihen ei tosiaan mitään kovin kummoisia taitoja vaadita.

Mutta tarvitsetko työssäsi vähintäänkin pitkää matikkaa, useaa eri kieltä sujuvasti jne?

Toki joka työssä on omat vaativat pisteensä, ei sitö kukaan ole kiistänyt. Puhetta on ollut siitä, että vaaditaan työhön nähden epärelevantteja asioita.

Viime aikoinakin olen nähnyt omalla alallani työpaikkailmoituksia, joissa toisaalta todetaan, että vastavalmistunutkin käy, mutta sitten on kuitenkin lueteltu erilaisia asioita, joista pitäisi olla kokemusta ja ne ei todellakaan ole sellaisia asioita, joista saisi kokemusta opiskelujen ohessa kesätöissä (jos nyt ei ole venyttänyt valmistumistaan kymmentä vuotta). Listatut asiat on sellaisia, että pitää olla lähemmäs 10 vuoden työkokemus, jotta on kokemusta niistä kaikista. Sitten jää vähän sellainen fiilis, että ei oikein tiedä, hakeako paikkaa vai ei. Kun täyttäisi kyllä ne vaatimukset, mutta ajatellaanko, että ollaan valmiit maksamaan vain vastavalmistuneen palkkaa. Toki ymmärrän, että joskus tehtävää voidaan myös räätälöidä valittavan henkilön kokemuksen mukaan ja palkkaakin sitten varmasti räätälöidään, mutta vähän selkeämmin voisi asiat ilmaista. Haetaanko kokematonta oppimaan vai halutaanko oikeasti ammattialainen, joka hallitsee ne mainitut asiat. Vai haetaanko kokenutta, mutta ei olla valmiita maksamaan siitä kuitenkaan. Yhdessä tällaisessa paikassa olin haastattelussa asti ja siellä annettiin tehtäviä ratkottavaksi ja ne ei todellakaan olleet sellaisia tehtäviä, joista selviäisi ilman työkokemusta. En tiedä, olisiko kokemattomalle sitten ollut eri tehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään ja oli täysi työ olla nauramatta haastattelun aikana.

Ihan vakavalla ilmeellä selitettiin, että työ on edistyksellistä ja vaatii opiskelua myös omalla ajalla sekä epäiltiin, riittääkö lukion pitkä matikka kassalla olemiseen ja rahan kanssa työskentelyyn.

Heh, näyttää olevan työnantajan markkinat. Minä olen sitä ikäpolvea, joka on työskennellyt kaupan ja kahvilan kassalla alaikäisenä. Hyvin kelpasi keskikoulun matikka ja lukion lyhyt matikka. Silloin ei ollut edes viivakoodeja vaan hinnat piti muistaa kun ne koneelle näpytteli. Tosin äkkiä ne oppi.

Huvittaa nykyiset työpaikkailmoitukset missä tavallista toimistotyötä tekevänkin tehtävät ovat englanniksi väännetty mitä ihmeellisempiin sfääreihin. Olen niitäkin hommia tehnyt alle 20v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole paineensietokykyä ja kykyjä selvitä hankalammista asiakastilanteista. Mutta nykyään työnantajakin saa valita sellaiset jotka ovat innokkaampia eikä niitä "olen vain töissä täällä" -tyyppejä.

Millainen on hankala asiakastilanne?

Esim. joku känninen alkaa tinkaamaan lisää kaljaa vaikka on siinä kunnossa ettet haluaisi tarjoilla enää. Pahimmassa tapauksessa alkaa riehumaan.

Tai samanaikaisesti tulee pari suurempaa äänekästä seuruetta ja sun pitäis palvella kaikkia yhtaikaa.

Kaikista ei vaan ole toimimaan noissa tilanteissa.

Jos ei voi enää tarjoilla humalassa olevalle niin sitten ei voi. Riehujalle voi onneksi soittaa poliisin.

Samanaikaiset pöytäseurueet osaavat varmaan odottaa vuoroaan ja kai jokainen ymmärtää sen, ettei ruuhkassa välttämättä saa kaikki mulle heti nyt.

Mitään vaikeaahan ravintola-alalla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

 Ei ole. Kaikki täällä pyörivät ovat +140 ÄÖ:n omaavia akateemisia. Kaikkea alempaa katsellaan koukkunokkaa pitkin ja 120kg elintasomahan takaa.

Älykkyysösamäärän?

Prässi tehdään siksi, että siinä työssä ei suurin osa jaksa. Alalle ei kuitenkaan kaivata kuukauden kävijää, pitäisi ainakin selvitä se kaksi. Kolmesta taputellaan olalle ja vuoden alalla ollut on jo konkari.