Onko teillä noin 4-kymppisillä vielä isovanhempia elossa?
Minulla ei enää ole... Eilen katseltiin vanhoja valokuvia ja tuli ikävä mummua, ainut isovanhempi kenet muistan, muut kuolleet ennen kuin olen täyttänyt 2 vuotta.
Kommentit (26)
Ei ole edes vanhemmat elossa enää.
Yksi mummo on vielä elossa. Miehen viimeinen mummo kuoli syksyllä.
Itse ollaan 45-vuotiaita.
Mun isovanhemmat ei, mutta lapsen isän mummo on. Hän on 92-vuotias.
Olen 44. Viimeinen mummo kuoli vuosi sitten. Loput kun olen ollut aikuisikäinen. Mies on paria vuotta vanhempi. Isoisänsä kuoli just pari vuotta sitten sadan vuoden iässä.
Olen 48v. ja kaikki isovanhemmat ovat kuolleet jo kauan sitten.
Oma äitinikin on jo kuollut.
Sekä minun että miehen mummo elää, kummallakin siis yksi mummo elossa.
Mummot sadan molemmin puolin ja me 45.
En ihan vielä ole nelikymppinen, mutta täytän toukokuussa 39. Kaikki isovanhemmat hengissä ja suht hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa, eli toivottavasti minulla on hengissä olevia isovanhempia myös sitten nelikymppisenä. 2 vuotta sitten minulla oli vielä 2 iso-isoäitiäkin elävien kirjoissa. Ihan 100-vuotiaiksi eivät ehtineet.
olen 45v ja olen suvussani sukupolven nuorin ja äitini oli oman sisaruskatraansa nuorin. Isovanhemmista ainoa jonka ehdin nähdä kuoli kun olin 5. Omat vanhemmat kuolivat pari vuotta sitten. 2 tätiä on vielä hengissä, sitten on meidän serkusten vuoro :)
Ei oo ollut enää yli 20 vuoteen. Isäkin on jo kuollut. :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole... Eilen katseltiin vanhoja valokuvia ja tuli ikävä mummua, ainut isovanhempi kenet muistan, muut kuolleet ennen kuin olen täyttänyt 2 vuotta.
Mun mummuni eli äidinisäni on syntynyt 1922 ja järki juoksee vielä kuin partaveitsi. Liikkuminen käynyt heikommaksi, mutta käy yhä itse roskapussia mm. viemässä, jos ei ole liukasta. Seuraa uutisia ja taivasteli Niinistön vauva-uutista...luulen että on jotain geeniperimää, oma isoisänsä kuoli 100-vuotiaana ja oli aikoinaan kunnan vanhin asukas. Paljon on tullut juteltua menneistä ajoista, varsinkin ajalta ennen sotaa ja sodasta ja hänen omista isovanhemmistaan. Mummolla on hyvä muisti ja legendaa riittää 1866-1868 nälkävuosiin saakka, jolloin oma isoisä oli pikkupoika.
Isänisäni kuoli vähän ennen syntymääni. Äidin vanhemmat kuolleet 2013-2015 välillä. Toinen kuoli kallonmurtumaan kaaduttuaan potkupyörällä ja toinen sydänkohtaukseen.
Lisäksi mulla on elossa äidinäitini pikkusisko eli isotätini, joka on syntynyt 1930 ja järki pelaa. Hänen kanssaan on juteltu paljon lapsuusajoista ja menneistä, onneksi on joku, jolta vielä kysyä, mummollani oli muistisairaus, jota sairasti 10 vuotta.
Kumpikin asuu yhä kotosalla, lapset ja lastenlapset auttelee.
Itse olen 49-v.
Vanhempanikin jo kuolleet. Isä kuoli alle viiskymppisenä ja äiti jo alle kolmevitosena.
Olen 43-vuotias, kaikki isovanhemmat jo kuolleet. Viimeinen mummi muutama vuosi sitten. Eka isoisä kuoli jo ollessani 12, toinen mummo 20 v sitten, ja toinen isoisä n. 10 v sitten.
Ja isän äidistä oli kyse, en ole tottunut noita nimityksiä käyttämään, niin menee nurinpäin. Toinen oli aina xxkylän mummu ja toinen xxxx kaupungin mummo.
Mutta sitkeä ja virkeä on vielä, ja voimakas tahto. Tuli vielä siskoni vauvan ristiäisiinkin kun haettiin ja vietiin. "Ehdinpäs vielä tämänkin nähdä!"
t 11
Vierailija kirjoitti:
Mummu eli äidinisä?!?
Savolaisilla "eli" tarkoittaa usein "tai".
Olen jo päälle viisikymppinen, ja mummoni on elossa. Täyttää syksyllä 100 vuotta, jos sinne asti elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei enää ole... Eilen katseltiin vanhoja valokuvia ja tuli ikävä mummua, ainut isovanhempi kenet muistan, muut kuolleet ennen kuin olen täyttänyt 2 vuotta.
Mun mummuni eli äidinisäni on syntynyt 1922 ja järki juoksee vielä kuin partaveitsi. Liikkuminen käynyt heikommaksi, mutta käy yhä itse roskapussia mm. viemässä, jos ei ole liukasta. Seuraa uutisia ja taivasteli Niinistön vauva-uutista...luulen että on jotain geeniperimää, oma isoisänsä kuoli 100-vuotiaana ja oli aikoinaan kunnan vanhin asukas. Paljon on tullut juteltua menneistä ajoista, varsinkin ajalta ennen sotaa ja sodasta ja hänen omista isovanhemmistaan. Mummolla on hyvä muisti ja legendaa riittää 1866-1868 nälkävuosiin saakka, jolloin oma isoisä oli pikkupoika.
Isänisäni kuoli vähän ennen syntymääni. Äidin vanhemmat kuolleet 2013-2015 välillä. Toinen kuoli kallonmurtumaan kaaduttuaan potkupyörällä ja toinen sydänkohtaukseen.
Lisäksi mulla on elossa äidinäitini pikkusisko eli isotätini, joka on syntynyt 1930 ja järki pelaa. Hänen kanssaan on juteltu paljon lapsuusajoista ja menneistä, onneksi on joku, jolta vielä kysyä, mummollani oli muistisairaus, jota sairasti 10 vuotta.
Kumpikin asuu yhä kotosalla, lapset ja lastenlapset auttelee.
Itse olen 49-v.
Mullakin on mummun pikkusisko, just hänen kanssaan valokuvia kateltiin.
Onneksi omilla lapsilla on 3 isovanhempaa vielä elossa, itseä kovasti harmittaa että vain yhteen sain tutustua.
Ap
Ei ole ollut 26 vuoteen.Olisipa ihanaa, jos olisivat.Olisinpa osannut nuorena heitä enemmän arvostaa.Kohta omat vanhemmat 7-kymppisiä, apua.Pitää nyt keskittyä tähän hetkeen ja iloita, kun vielä hengissä ovat.
No ei todellakaan. Ensimmäinen kuoli jo kauan ennen kuin edes synnyin, seuraava kun olin 7 ja sitten 10. Viimeisin sinnitteli kunnes olin 20-vuotias. Ei näistä kukaan ollut niin läheinen että olisin jäänyt kaipaamaan.
on