Lue keskustelun säännöt.
Noin 9 vuotta sitten me naureskelimme töissä Kalastajan vaimolle. Nauroimme aivan hysteerisesti, mutta itku olisi tullut, jos oltaisiin voitu katsoa tulevaisuuteen.
23.01.2018 |
Muistan sen tammikuisen aamupäivän, kun työkaveri pyysi omalle työpisteelleen. Hän näytti blogia "Kalastajan vaimo" ja sanoi, että toi nainen esittelee jotain päivän asuja ja puhuu omasta elämästään tuntemattomille katsojille. Ihan älytöntä. Ketä tällainen voi kiinnostaa.
Juttu levisi ja kohta oli koko osasto katsomassa tätä bimboa, joka videoi itseään erilaisissa asuissa. Naurettiin aivan kippurassa. Ei voitu käsittää, miten kukaan jaksaa katsoa, mitä jollain tuntemattomalla internet-naisella on minäkin päivänä päällä!
No. Tästä on VAIN 9 vuotta aikaa. Nykyäänhän bloggaaminen ja päivän asujen esitteleminen on ihan varteenotettava työura. Aika montaa ihmistä kiinnostaa katsella tuntemattomien toilailuja (tosi-tv) tai tuntemattomien päivän asuja!
Muistanpa senkin, etten millään olisi halunnut ottaa sähköpostia käyttöön vuonna 2003. Ajattelin, että ihan hölmö juttu. Jos pitää jotain kirjallista lähettää, eikä tekstiviestiin mahdu, niin kortit ja kirjeet ja lomakkeet postiin vaan - tuleehan ne seuraavana päivänä kotiin. Mikä ihme kiire, että pitää lähettää samantein jotain juttuja sähköpostilla? Koin sähköpostin ahdistavana. Pitäisi seurata siis omaa postilaatikkoa ja sen LISÄKSI vielä jotain sähköista postia, jonne pitää erikseen kirjautua tietokoneen kanssa, jonka käynnistämiseen menee aina 10 minuuttia :D
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköposti vuonna 2003?! Missä valtion virastossa sä oot ollu oikein töissä? Itse sain ekan spostiosoitteen v 1993 kun aloitin opsikelut ja ekan duunispostin vuonna 1996, tosin mitään blogeja ei ollu kyllä aikaa kattella, saati niille naureskella..
Mä menin valtiolle ministeriöön töihin -99 ja heti ekaks sain sähköpostiosoitteen.
Veikkaan, että tämä on enemmän ollut uutta jollain yksityisellä...
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi tullut itku?
Jos joku olisi 15 vuotta sitten kertonut millaista tv-ohjelmaa nykyään tulee maksuttomilta televisiokanavilta, olisi oikeasti päässyt itku. Samoin olisi päässyt itku, jos joku olisi kertonut millaista soopaa ja sontaa internet on 90% täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä lähipiirissäni joilla ei ole edes pankkikorttia, sähköpostista puhumattttakaan.
Eivät kaikki elä vielä tietokone ja someajassa.
Tunnen minäkin, äitini 94 v.
Tässä ketjussa taas nähdään hyvin miten ihmiset muistelevat olevansa kehityksen harjalla ja aikaistavat teknologian omaksumista virheellisten muistikuvien perusteella.
Olen ollut tietokoneiden parissa ihan nuoresta saakka ja ensimmäisen sähköpostiosoitteen hankin noin 1994-1995 (en enää muista tarkkaan) ja sähköpostin käyttö asiointiin alkoi yleistyä siinä vuosituhannen vaihteessa. Ensin yliopistomaailmassa ja sitten yrityksissä. Sitä ennen oli aika harvoja yrityksiä tai virastoja johon sähköpostia pystyi lähettämään, puhumattakaan että olisi saanut vastausta.
Valtion virastot tulivat yleistymisen osalta tavallaan jälkijunassa vaikka olivat tietyllä tapaa edelläkävijöitä, sillä heidän vaatimuksenaan oli suojatun sähköpostin käyttö (tekniikka jota yksityisillä ei juuri ollut käytössä siihen aikaan) ja kryptiset sähköpostiosoitteet joita kukaan muistanut ulkoa tai pystynyt päättelmään viraston nimestä. Ilmeisesti virastot sitten lähettelivät sähköpostia lähinnä toisilleen ennen kuin hommaa järkeistettiin.
Aina on tietysti ollut early adoptereita, jotka ovat mielenkiinnosta kokeilleet uutta tekniikkaa, mutta ei heitä ole kuin niin paljon kuin tällaiset muisteluketjun antaisivat olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta kuulostatte ite enemmän bimboilta. Kalastajan vaimohan on taiteellinen, ja nuo vaatejutut ym. menee visuaalisuuden piikkiin. Voi käyttää silmää valokuvaukseen ja niin edelleen, kiva harrastus.
Vierailija kirjoitti:
2003 vasta sähköposti, whaaat. Miten sä olet hoitanut asioita, tilannut tavaraa/palvelua netistä? Eikö ole kavereita, joille laittaa kuvia (ennen facea, whatsappia), etkö ole hakenut töitä? Jopa mun tuolloin eläkeikäisillä vanhemmilla oli sähköposti.
Vuonna 1998 hain ja sain työpaikan ihan perinteisella kirjeellä. Työpaikkailmoituksen olin nähnyt sanomalehdessä, kuten siihen aikaan oli niistä tapana ilmoitella. Minulla ei ole tapana laitella kavereilleni kuvia. Vasta parin viime vuoden aikana whatsappin ansiosta siihen on tullut pari poikkeusta. Enkä tilaa edelleenkään tavaraa netin kautta juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokumuuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2003 vasta sähköposti, whaaat. Miten sä olet hoitanut asioita, tilannut tavaraa/palvelua netistä? Eikö ole kavereita, joille laittaa kuvia (ennen facea, whatsappia), etkö ole hakenut töitä? Jopa mun tuolloin eläkeikäisillä vanhemmilla oli sähköposti.
Vuonna 1998 hain ja sain työpaikan ihan perinteisella kirjeellä. Työpaikkailmoituksen olin nähnyt sanomalehdessä, kuten siihen aikaan oli niistä tapana ilmoitella. Minulla ei ole tapana laitella kavereilleni kuvia. Vasta parin viime vuoden aikana whatsappin ansiosta siihen on tullut pari poikkeusta. Enkä tilaa edelleenkään tavaraa netin kautta juurikaan.
Aika harva tilaili mitään netistä 2000-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän sua. Oon itsekin vähän pyörällä päästäni tästä nykymaailman menosta, ja 29-vuotias. :D
Vastustelin pitkään älypuhelimen hommaamista, ostin ekan vajaa 2 vuotta sitten. Silloin mietin että mikä ihmeen whatsapp ja mikseivät voi normi tekstareilla ihmiset kommunikoida. Nyt yhdellä mun tällaisella tekniikan vastustaja -ystävällä on whatsappissa joku vika ja mua ärsyttää (?!) laittaa tekstiviesti sille, olis muka niiiin paljon helpompaa vaan laittaa whatsappia. Idioottimaista ajattelua!
Ja pelottavaa, miten tää vie mukanaan.. Hassua ajatella omia lapsia ketkä ei muusta tiedä.
No jos viesteistä haluaa maksaa niin toki voi niitä tavallisia tekstareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän sua. Oon itsekin vähän pyörällä päästäni tästä nykymaailman menosta, ja 29-vuotias. :D
Vastustelin pitkään älypuhelimen hommaamista, ostin ekan vajaa 2 vuotta sitten. Silloin mietin että mikä ihmeen whatsapp ja mikseivät voi normi tekstareilla ihmiset kommunikoida. Nyt yhdellä mun tällaisella tekniikan vastustaja -ystävällä on whatsappissa joku vika ja mua ärsyttää (?!) laittaa tekstiviesti sille, olis muka niiiin paljon helpompaa vaan laittaa whatsappia. Idioottimaista ajattelua!
Ja pelottavaa, miten tää vie mukanaan.. Hassua ajatella omia lapsia ketkä ei muusta tiedä.
No jos viesteistä haluaa maksaa niin toki voi niitä tavallisia tekstareita.
Mihin tarvitsee whatsuppia, jo on kiinteä kuukausimaksu ja siihen kuuluu rajaton netti ja rajattomasti tekstareita ja puheaikaa?
Minun ei oikein uppoa tämä "yhdeksän vuotta sitten naurettiin kippurassa työkavereiden kanssa" juttu. On niin läpinäkyvää ja keksittyä tarinaa puettuna muka ajan kaapuun. Totuushan on, että siellä vain kirjoittelee yksi hyvin katkeroitunut ja kateellinen ihminen. Kateus on kavala tauti, se syö ihmistä sisältä päin, ja aiheuttaa tällaisia purkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kyllä kunnon juntti, wt ja henkinen isomummo kun ihmettelee sähköpostia vielä 2003 ja blogikin on ollut niin hassu juttu vielä 2000-luvun loppupuolella. Perustelutkin ihan älyttömiä. Kyllä minäkin olin sinkku ja reippureissaaja tuolloin, mutta ei se nyt tarkoita, etteikö olisi tekniikkaa nähnyt siinä samalla. Toinen perustelu oli, että oli äityislomalla, joten ihan tuntematon kapistus koko maili, ei saatana :D
No kyllä vain on naurettaavaa, kun kaiken maailman kumihuulet tienaa sillä, että laittaa tuhat samaa asukuvan aina sentin eri asennossa. Ja että jotain se kiinnostaa ja että sillä voi ansaita kymmeniä tuhansia vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lähetin ensimmäistä kertaa sähköpostia kauppaoppilaitoksessa vuonna 1986 tai 1987. Tuntui aika hölmöltä, kun oli oikeasti vähän kohteita mihin lähettää. Mutta joo, sen verran oli edistyksellinen koulu 80-luvulla, että moista siellä opetettiin. Samaan aikaan oli Neuvostoliitto vielä naapurissa isona ja talousmaantiedon opettaja ihmetteli, miksi Suomen energiahuoltoa ei järjestetä siten, että ostetaan vain kaikki energia halvalla Neuvostoliitosta, joka vakaa ja kauppasuhde oli meille hyvinkin positiivinen.
Käytin sähköpostia ensimmäisiä kertoja samoihin aikoihin, sitä ei kyllä taidettu kutsua sähköpostiksi arkikielenkäytössämme, yrityksemme sisäinen kansainvälinen yhteydenpitoverkko kuitenkin kysymyksessä. Jonkinlainen esiaste. Näemmä emme olleetkaan ainutkertaisia lumihiutaleita sitten.
Niin, oon elänyt itsekin nuoruutta IRC-galtsun ja livejournalien parissa, että ei tuo nykyinen blogimaailma niin älyttömän vieraalta tunnu. Mutta on mulla edelleen vaikeuksia ynmärtää miten jotkut bloggarit pääsee sellaisille vuosituloille ja että mitä tarkalleen pitää sisällään "sisällöntuotanta" ammattina, mutta en mä toisaalta tiedä paljoa monista muistakaan ammateista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköposti vuonna 2003?! Missä valtion virastossa sä oot ollu oikein töissä? Itse sain ekan spostiosoitteen v 1993 kun aloitin opsikelut ja ekan duunispostin vuonna 1996, tosin mitään blogeja ei ollu kyllä aikaa kattella, saati niille naureskella..
Kouluaikana ei ollut sähköpostia (siis lukiossakaan). Olin pari vuotta lukion jälkeen reppureissaamassa ja toin tuliaisina miehen ja jäinkin sitten äitiyslomalle Suomeen palattuani. Kuusi vuotta ja kolme lasta, menin opiskelemaan vuonna 2003 ja silloin törmäsin siihen, että sähköposti pitäisi olla.
Anteeksi, että olen erilainen kuin sinä.
ap
Sinä loukkaanut siitä, että joku kritisoi sinua ja sinun tapaasi toimia. Itse kuitenkin juuri myönsit nauraneesi kippurassa kalastajan vaimolle oikein pilkkaringissä töissä.
Tiesitkö, että tämä bloggaaja alunperin perusti bloginsa läheisiään varten, jotta voisi näppärästi laittaa kuulumisensa kaikille sinne kerralla. Hän yllättyi itsekin tuolloin, että myös muita kuin hänen perhettään ja ystäviään tuo blogi kiinnosti ja seuraajat nousivat.
Tämä oli hänen tapansa ja hän on erilainen kuin sinä.
Ymmärän ap:tä. Aika etenee nopeasti ja kehitys myös.
Blogeihin liittyen tämän vuosituhannen alussa kuulin kaveriltani, että jotkut pitävät netissä päiväkirjan tapaista juttua, missä kertovat ajatuksistaan, päivästään ja ehkä lisäävät kuviakin. Muistan, kuinka utopistiselta se ajatus tuntui, että joku ihan vapaaehtoisesti avautuisi asioistaan ties kenelle. Luulin, että ne päiväkirjat on sellaisia oikeita avautumispäiväkirjoja, mitä itse pidin joskus yläasteella (säilyttäen lukollisessa laatikossa).
Sähköpostin hankin joskus 1990-luvun lopussa ja kävin n. pari kertaa kuussa kirjastossa lukemassa postini (eli yleensä vain sen yhden postin, koska minulla ei ollut kuin yksi sellainen tuttu, jolla myös oli sähköpostiosoite).
Tietenkään mitään valokuvia en jakanut missään netissä. Ennen jos olin vaikka ollut matkalla ja ottanut valokuvia, niin sitten kehitin ne ja näytin albumista tutuille. Ensimmäisen digikameran hankin v. 2007. Oli hienoa, kun ei tarvinnut niin tarkkaan enää miettiä, mitä kuvaa, vaan sai napsia kuvia ympäriinsä ja deletoida sitten epäonnistuneet. Älypuhelimen hankin vasta 2 vuotta sitten.
Netin sain kotiin v. 2008, se oli ihan luksusta. Ei enää tarvinnut mennä käymään yliopistolla tai nettikahvilassa, vaan todella ihan kotisohvalla pystyi lukemaan vaikka keskustelupalstoja jne. Blogeihinkin varsinaisesti tutustuin vasta silloin.
Verkkopankkitunnukset hankin suunnilleen vuonna 2006. Sitä ennen olin käynyt laskuautomaatilla maksamassa laskut.
Nettikaupasta taisin ensimmäisen kerran ostaa jotain noin vuonna 2010.
Kuten joku toinenkin täällä jo kirjoitti, en itsekään oikein ole tajunnut Snapchatin jujua. Okei, voi ottaa itsestään hassuja kuvia, mutta mitä sitten?!
Eipä noissa blogeissa mitään järkeä ole vieläkään.
Kaikki on suhteellista. Aloitin itse bloggaamaan 2005 neuleblogien vanavedessä. Sähköpostia olen käyttänyt aktiivisesti vuodesta 1995.
Mä olen 36-vuotias. Kirjoitin ylioppilaaksi 2000. Meillä ei ollut ikinä sähköpostia mun kouluaikana. Hankin sen itselleni vasta 2002, kun aloin opiskella yliopistossa.