Onko mielestäsi painostavaa yrittää selvittää yli 3 kk:n tapailun jälkeen että haluaako tämä seurustella vai ei?

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Hankala kysymys. En deittaile ajankuluksi, mutta tunnen ihmisiä, jotka deittailevat. En kuitenkaan tunne ketään, joka olisi vienyt pelkän ajankuludeittikaverinsa/panonsa/hoitonsa tapaamaan vanhempiaan, sisaruksiaan tai muita sukulaisiaan esimerkiksi perhejuhliin. Tai lähtisi mukaan toisen sukua tapaamaan.  Laastari saatat olla, jos miehen erosta on alle vuosi aikaa. Ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mies voisi todeta, että tämäpä olikin niin hyvä laastari, että en muuta enää halua. 

On yksilöllistä, kokeeko kyselyn seurustelusta painostavaksi vai ei. Kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen minä kokisin. Tuossa vaiheessa kun ainakin itse olen vielä tutustumisen alussa. En kuitenkaan kokisi painostavaksi, jos kysyttäisiin, haluanko vielä tapailla muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle seurustelu tarkoittaisi sitä, että kuviossa ei ole muita, eikä tavoite ole hetken hupi, vaan halutaan nimenomaan olla yhdessä ja katsoa riittäisikö sitä pidemmäksikin aikaa. Muodot voi muuttua, ei siinä vielä yhteen muuteta, eikä sitä välttämättä tarvitse koko kylälle huudella, ei se kihlaus ole.

Olkoon miten vaan talot ja lapset ja tavarat, niinhän kaikilla aikuisilla alkaa olla. Jos ei mies kolmen kuukauden perästäkään tiedä olenko tarpeeksi häntä kiinnostava edes että yritetään seurustelua, niin anti olla. Oma mieheni tiesi kahdessa viikossa, että häntä kiinnostaa ihan todella paljonkin yrittää. Talojen ja lasten takia ei olla muuttamassa yhteen eikä menossa naimisiin, mutta seurustellaan senkin edestä ja kaiken kansan tieten, toisiimme sitoutuneina.

Olen aikuinen, mutta ei taloa eikä lapsia. Tavaraa kyllä monenlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Ehdota viikonloppua miehen luona, kun lapset ovat hänellä. Jos hän suostuu, on aika varma merkki seurusteluhaluista. 

Oletko noin muutoin valmis muuttamaan miehen maatilalle? Jos et tai epäröit, todennäköisesti myös mies epäröi.

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Eihän tässä olekaan siis sitoutumisesta kysymys vaan siitä, kuinka paljon yhdessäoloa ja kommunikointia te tarvitsette. Mies voi olla täysin valmis sitoutumaan juuri tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään harvakseltaan ja omaa aikaa on runsaasti. Se on monelle juuri sopiva. Sinä kuitenkin tunnut kaipaavan tiiviimpää yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa sekä enemmän tunnepuhetta.

Voi olla, ettet saa miehen kanssa sellaista suhdetta kuin toivot, mutta älä tee tästä mitään sitoutumiskysymystä, kun tämä ei sellainen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Eihän tässä olekaan siis sitoutumisesta kysymys vaan siitä, kuinka paljon yhdessäoloa ja kommunikointia te tarvitsette. Mies voi olla täysin valmis sitoutumaan juuri tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään harvakseltaan ja omaa aikaa on runsaasti. Se on monelle juuri sopiva. Sinä kuitenkin tunnut kaipaavan tiiviimpää yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa sekä enemmän tunnepuhetta.

Voi olla, ettet saa miehen kanssa sellaista suhdetta kuin toivot, mutta älä tee tästä mitään sitoutumiskysymystä, kun tämä ei sellainen ole.

Mutta eihän se ole seurustelua jos ei ole tunteita ja tarvetta jakaa elämää ja asioitaan toisen kanssa. Ainahan seurustelusuhteessa on tunnepuhetta ja halutaan olla yhdessä tai edes kuulla toisesta mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Eihän tässä olekaan siis sitoutumisesta kysymys vaan siitä, kuinka paljon yhdessäoloa ja kommunikointia te tarvitsette. Mies voi olla täysin valmis sitoutumaan juuri tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään harvakseltaan ja omaa aikaa on runsaasti. Se on monelle juuri sopiva. Sinä kuitenkin tunnut kaipaavan tiiviimpää yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa sekä enemmän tunnepuhetta.

Voi olla, ettet saa miehen kanssa sellaista suhdetta kuin toivot, mutta älä tee tästä mitään sitoutumiskysymystä, kun tämä ei sellainen ole.

Mutta eihän se ole seurustelua jos ei ole tunteita ja tarvetta jakaa elämää ja asioitaan toisen kanssa. Ainahan seurustelusuhteessa on tunnepuhetta ja halutaan olla yhdessä tai edes kuulla toisesta mahdollisimman paljon.

Niin mutta paljonko?

Mies selvästi haluaa olla yhdessä kanssasi ja on puhunut kanssasi jotain mukavia, kun kerran olet siellä ollut viikonlopun vietossakin.

Sinä kai sitten haluaisit enemmän? Te voitte olla erilaiset noissa tarpeiden määrässä.

Esim minun miesystävä olisi piankin halunnut muuttaa yhteen, viestitellä monta kertaa joka päivä, nukkua kaikki yöt yhdessä.

Minä en, minulla on työ ja lapsi, ja olen introverttikin ja tarvitsen paljon tilaa.

Omasta mielestäni minä kommunikoin koko ajan hänen kanssa, kun joka päivä vaihdetaan viestit. Mielestäni jaan elämäni hänen kanssa, vaikka ei ollakaan kylki kyljessä 24/7.

Paljonko sinä sitten tarvitsisit? Ja paljonko saat?

Ja vaikka omaa miesystävää rakastan valtavasti, en minä halua olla hänen kanssa mahdollisimman paljon, tai kuulla mahdollisimman paljon. Se olisi ahdistavaa, onhan minulla muukin elämä. Kyllä minun tarvitsee olla lapsenkin kanssa, ja sukulaisten, ja ystävien.

47

Entisinä aikoina mies meni NAIMISIIN kun oli vaan pakko saada joku nainen,revi siitä jaotteluanalyyseinesi...

Kyllähän sen pitäisi olla selvillä jo ennen ensimmäistä kopulaatiota. Suosittelen ensiksi tutustumaan, sitten alkaa seurustelemaan, jos siltä tuntuu, ja sitten vasta se muu.

Tarvitsisin kuulla että hän haluaa meidän olevan yhdessä, että hän tykkää minusta, että olen hänestä ihana. Edes kerran. Että hän lähettäisi edes joskus jonkun hölmön viestin josta välittyisi että hän on ihastunut. Eikä niin, että hän alkaa rationaalisesti analysoida jotain yhteenmuuton mahdollisuutta jos yritän puhua asiasta. En halua muuttaa yhteen, haluan nyt aluksi vain olla ihastunut häneen ja että hän olisi minuun! Ap

No kaikki miehet ei ole semmoisia, että sanoisivat tuollaisia asioita kovin nopeasti. Teot ratkaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisin kuulla että hän haluaa meidän olevan yhdessä, että hän tykkää minusta, että olen hänestä ihana. Edes kerran. Että hän lähettäisi edes joskus jonkun hölmön viestin josta välittyisi että hän on ihastunut. Eikä niin, että hän alkaa rationaalisesti analysoida jotain yhteenmuuton mahdollisuutta jos yritän puhua asiasta. En halua muuttaa yhteen, haluan nyt aluksi vain olla ihastunut häneen ja että hän olisi minuun! Ap

Ehkäpä mies haluaakin naisen, joka haluaa muuttaa hänen kanssaan yhteen? Jos sinä et halua, hän saattaa ajatella, että hän on sulle pano/hoito/ajankulua/laastari ja oliko jotain muita, mitä aloituksessasi luettelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Eihän tässä olekaan siis sitoutumisesta kysymys vaan siitä, kuinka paljon yhdessäoloa ja kommunikointia te tarvitsette. Mies voi olla täysin valmis sitoutumaan juuri tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään harvakseltaan ja omaa aikaa on runsaasti. Se on monelle juuri sopiva. Sinä kuitenkin tunnut kaipaavan tiiviimpää yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa sekä enemmän tunnepuhetta.

Voi olla, ettet saa miehen kanssa sellaista suhdetta kuin toivot, mutta älä tee tästä mitään sitoutumiskysymystä, kun tämä ei sellainen ole.

Mutta eihän se ole seurustelua jos ei ole tunteita ja tarvetta jakaa elämää ja asioitaan toisen kanssa. Ainahan seurustelusuhteessa on tunnepuhetta ja halutaan olla yhdessä tai edes kuulla toisesta mahdollisimman paljon.

Tämä tulee varmaan sinulle yllätyksenä, mutta monet ovat seurustelleet vuosia ja ehkä menneet naimisiinkin ilman, että he haluavat muuttaa yhteen. Itsenäisille ihmisille sopii usein paremmin vähemmän tiivis suhde.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisin kuulla että hän haluaa meidän olevan yhdessä, että hän tykkää minusta, että olen hänestä ihana. Edes kerran. Että hän lähettäisi edes joskus jonkun hölmön viestin josta välittyisi että hän on ihastunut. Eikä niin, että hän alkaa rationaalisesti analysoida jotain yhteenmuuton mahdollisuutta jos yritän puhua asiasta. En halua muuttaa yhteen, haluan nyt aluksi vain olla ihastunut häneen ja että hän olisi minuun! Ap

Kuten aiemmin arvelinkin, kuulostaa siltä, että rakkauden kielesi ovat sanat ja yhteinen aika: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsisin kuulla että hän haluaa meidän olevan yhdessä, että hän tykkää minusta, että olen hänestä ihana. Edes kerran. Että hän lähettäisi edes joskus jonkun hölmön viestin josta välittyisi että hän on ihastunut. Eikä niin, että hän alkaa rationaalisesti analysoida jotain yhteenmuuton mahdollisuutta jos yritän puhua asiasta. En halua muuttaa yhteen, haluan nyt aluksi vain olla ihastunut häneen ja että hän olisi minuun! Ap

Ei läheskään kaikki (miehet) ole tuollaisia. Tiedät itsekin, että hän on järki-ihminen, jota ei tunteet heittele niin kuin sinua.

Turhaan odotat. Voit tietysti itse vihjaista että tekisi jotain tuommoista, mutta käykö johdattelu sinulle?

Minä joskus tapailin samantyyppistä hemmoa, jonka analysoin semi-aspergeriksi. Aina tunteistaan hillitty ja joka päätöstä piti jahkailla iät ja ajat. Erikoinen persoona oli suuri osa hänen charmiaan (!), mutta lopulta kypsyin siihen henkiseen joustamattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme tapaile muita, se on ollut itsestään selvää alusta asti. Lähinnä ongelmana on olematon yhteydenpito ja tunteettomuus. Hän on siis maanviljelijä ja erittäin kiinni tilassaan, lisäksi epäsosiaalinen tyyppi. Asumme eri paikkakunnilla. Hän ei pidä puhelimessa puhumisesta, ei jaksaisi viestitellä, emme ehdi nähdä kovin usein ja tuntuu että suhde ei pääse syvenemään. Minusta olisi hauska pitää edes vähän enemmän yhtä, kuulla hänen päivistään ja epäilen hänen tunteitaan kun hän ei tunne tarvetta siihen. Olen viettänyt muutaman viikonlopun hänen luonaan kun lapsensa olivat äidillään (on siis lähi-isä) ja tokihan siinä toisistaan kiinnostuneet aikuiset seksiä harrastavat, se ei minusta ole kovin outoa, vaikken mikään löyhämoraalinen olekaan. Ap

Eihän tässä olekaan siis sitoutumisesta kysymys vaan siitä, kuinka paljon yhdessäoloa ja kommunikointia te tarvitsette. Mies voi olla täysin valmis sitoutumaan juuri tällaiseen suhteeseen, jossa nähdään harvakseltaan ja omaa aikaa on runsaasti. Se on monelle juuri sopiva. Sinä kuitenkin tunnut kaipaavan tiiviimpää yhteydenpitoa ja kuulumisten vaihtoa sekä enemmän tunnepuhetta.

Voi olla, ettet saa miehen kanssa sellaista suhdetta kuin toivot, mutta älä tee tästä mitään sitoutumiskysymystä, kun tämä ei sellainen ole.

Mutta eihän se ole seurustelua jos ei ole tunteita ja tarvetta jakaa elämää ja asioitaan toisen kanssa. Ainahan seurustelusuhteessa on tunnepuhetta ja halutaan olla yhdessä tai edes kuulla toisesta mahdollisimman paljon.

Tämä tulee varmaan sinulle yllätyksenä, mutta monet ovat seurustelleet vuosia ja ehkä menneet naimisiinkin ilman, että he haluavat muuttaa yhteen. Itsenäisille ihmisille sopii usein paremmin vähemmän tiivis suhde.

Ei tule ollenkaan yllätyksenä, voin itsekin kuvitella eläväni parisuhteessa jossa ei asuta yhdessä. Mutta nyt puhun siitä vaiheesta, jossa suhde on vasta alussa ja pitäisi olla aivan sekaisin toisesta. Eikö niin nyt käy kaikille, jopa niille jäyhimmille, sitähän täällä palstallakin aina toitotetaan. Että he's just not that into you jos äijä ei seiso viskelemässä sepeliä naisen ikkunaan klo 02.45 esittääkseen serenadin ruusu hampaissaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt puhun siitä vaiheesta, jossa suhde on vasta alussa ja pitäisi olla aivan sekaisin toisesta. Eikö niin nyt käy kaikille, jopa niille jäyhimmille, sitähän täällä palstallakin aina toitotetaan.

Ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

En ainakaan itse. Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", ja kun joku vie jalat alta niin eipä siinä kiinnosta viritellä verkkoja siltä varalta, että muita kiinnostavia miehiä osuisi kohdalle. Tietääkseni mieskään ei missään vaiheessa tapaillut muita. Vähitellen aloimme puhua yhä enemmän tulevaisuudesta, tutustua toisen sukulaisiin ja ystäviin ja tietysti kertoa tulevaisuuden suunnitelmistamme ja odotuksistamme ja arvoistamme.

Eli teillä on käytännössä avoin suhde, vaikka ette niin ole ääneen sanoneetkaan? Jos jompi kumpi haluaakin rinnakkaissuhteen, se sopii, koska muusta ei ole sovittu. Yleensä näistä suhteen "säännöistä" puhutaan siksi, että ei tulisi pettymystä, jos odotukset esim. uskollisuuden suhteen ovatkin ihan eri.

Jaa... mielenkiintoista. Minun naisystäväni on innokas asettamaan "rakkauden sääntöjä". Ja luultavasti pettää... Se sopii tähän kommettiin, enpä ole aiemmin tajunnut...

Ei ole aikaista tiedustella asiaa.

Miehet lokeroivat naisen jo ensitapaamisella panoihin tai potentiaalisiin kumppaneihin. Mies tietää taatusti 3 kk jälkeen, kumpaan kategoriaan kuulut.