Onko mielestäsi painostavaa yrittää selvittää yli 3 kk:n tapailun jälkeen että haluaako tämä seurustella vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Minulle seurustelu tarkoittaisi sitä, että kuviossa ei ole muita, eikä tavoite ole hetken hupi, vaan halutaan nimenomaan olla yhdessä ja katsoa riittäisikö sitä pidemmäksikin aikaa. Muodot voi muuttua, ei siinä vielä yhteen muuteta, eikä sitä välttämättä tarvitse koko kylälle huudella, ei se kihlaus ole.

Olkoon miten vaan talot ja lapset ja tavarat, niinhän kaikilla aikuisilla alkaa olla. Jos ei mies kolmen kuukauden perästäkään tiedä olenko tarpeeksi häntä kiinnostava edes että yritetään seurustelua, niin anti olla. Oma mieheni tiesi kahdessa viikossa, että häntä kiinnostaa ihan todella paljonkin yrittää. Talojen ja lasten takia ei olla muuttamassa yhteen eikä menossa naimisiin, mutta seurustellaan senkin edestä ja kaiken kansan tieten, toisiimme sitoutuneina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

En minä ainakaan ole kolmen kuukauden jälkeen valmis miettimään loppuelämääni yhdessä tai yhteenmuuttoa. Siinä ehtii tulla niin paljon asioita kun alun huuma juuri hiipuu. Ei se toisella kierroksella ole mitenkään itsestäänselvyys ole, että sieltä tulee aivan täydellinen kumppani itselle vastaan. Minä ainakin tarvitsen aikaa miettiä niitä hyviä ja huonoja puolia - niitäkin mitä siinä huuman aikana on ehkä itseltään kieltänyt.

Siksi se lupaus, että ei tapailla muita ja että haluan tutustua vielä lisää, pitää toiselle riittää. Ei mitään statuksia facebookiin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

En ainakaan itse. Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", ja kun joku vie jalat alta niin eipä siinä kiinnosta viritellä verkkoja siltä varalta, että muita kiinnostavia miehiä osuisi kohdalle. Tietääkseni mieskään ei missään vaiheessa tapaillut muita. Vähitellen aloimme puhua yhä enemmän tulevaisuudesta, tutustua toisen sukulaisiin ja ystäviin ja tietysti kertoa tulevaisuuden suunnitelmistamme ja odotuksistamme ja arvoistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Vierailija kirjoitti:

? Missä ajassa on kohtuullista saada tietää olenko a hoito, b pano, c ajankulu, d laastari, e joku muu mikä?

Kyllä sen siinä vaiheessa on jo  toisen käytöksestä saanut selville kysymättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Minä en edes vuosittain tavannut miehiä, joita olisin voinut tapailla. "Jalat alta" -ilmaisu tarkoittaa, että hänen piti olla niin kiinnostava, että todella halusin tutustua häneen paremmin. Että ensimmäisen tapaamisen jälkeen jäi sellaiset perhoset vatsaan, ettei tarvinnut hetkeäkään miettiä, että haluanko tavata uudestaan vai en.

Me molemmat tapailimme muita ihmisiä kunnes tapasimme toisemme. Heti parin viikon sisällä tuli molemmille vahva tunne, ettemme halua enää nähdä ketään muita. Se vain olisi tuntunut ihan väärältä, nyt kun tärkeä ihminen oli löytynyt. En muista kumpi ensin sanoi, ettei enää haluaisi tapailla muita, toinen oli heti samaa mieltä.

Meidän ikäisillä facebook-statukset nyt muutenkin on outoja. Kavereiksi ryhdyimme.

Ajan kanssa postasimme jotain kuvia jossa oli molemmat, mutta siihen meni varmaan jotain neljä kuukautta, kun ei olla postailijoita. Status vaihdettiin parisuhteeksi puolen vuoden seurustelun jälkeen.

22

Monet saavat sydämensä rikki sillä, että luulevat seurustelevansa, vaikka asiasta ei ole mitään puhuttu ja toinen ei koskaan ole nähnyt suhteella mitään tulevaisuutta. Puhukaa, älkää olettako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

En ainakaan itse. Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", ja kun joku vie jalat alta niin eipä siinä kiinnosta viritellä verkkoja siltä varalta, että muita kiinnostavia miehiä osuisi kohdalle. Tietääkseni mieskään ei missään vaiheessa tapaillut muita. Vähitellen aloimme puhua yhä enemmän tulevaisuudesta, tutustua toisen sukulaisiin ja ystäviin ja tietysti kertoa tulevaisuuden suunnitelmistamme ja odotuksistamme ja arvoistamme.

Eli teillä on käytännössä avoin suhde, vaikka ette niin ole ääneen sanoneetkaan? Jos jompi kumpi haluaakin rinnakkaissuhteen, se sopii, koska muusta ei ole sovittu. Yleensä näistä suhteen "säännöistä" puhutaan siksi, että ei tulisi pettymystä, jos odotukset esim. uskollisuuden suhteen ovatkin ihan eri.

Vierailija kirjoitti:

Eri ihmisillä on "seurustelulle" eri merkitys. Toiset ovat sitä mieltä, että seurustelu tarkoittaa että pitää olla satavarma, että yhdessä tullaan olemaan loppuelämä jne. Toisille seurustelu tarkoittaa vain sitä, että ei samaan aikaan tapailla muita. Eli ainakin aiheesta kannattaa keskustella ja selvittää, mitä asia toiselle tarkoittaa. Kriittisin kohta asiassa kai on tuo, että sovitaanko että muita ei enää tapailla.

Nyt sinä sotket avioliiiton ja seurustelun. Ei seurustelussa muuta sovita, kuin että juuri nyt ollaan toisistaan kiinnostuneita, ja ’yhdessä’. 15 v lapsetkin seurustelevat, eivätkä luule, ettei siitä saa koskaan erota.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole kolmen kuukauden jälkeen valmis miettimään loppuelämääni yhdessä tai yhteenmuuttoa. Siinä ehtii tulla niin paljon asioita kun alun huuma juuri hiipuu. Ei se toisella kierroksella ole mitenkään itsestäänselvyys ole, että sieltä tulee aivan täydellinen kumppani itselle vastaan. Minä ainakin tarvitsen aikaa miettiä niitä hyviä ja huonoja puolia - niitäkin mitä siinä huuman aikana on ehkä itseltään kieltänyt.

Siksi se lupaus, että ei tapailla muita ja että haluan tutustua vielä lisää, pitää toiselle riittää. Ei mitään statuksia facebookiin tms.

Ei tässä puhuttu loppuelämästä ja yhteenmuutosta, vaan seurustelusta. Siitä, onko toinen ihastunut, ja haluaako olla toisen ’poikakaveri’ tai miesystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

En ainakaan itse. Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", ja kun joku vie jalat alta niin eipä siinä kiinnosta viritellä verkkoja siltä varalta, että muita kiinnostavia miehiä osuisi kohdalle. Tietääkseni mieskään ei missään vaiheessa tapaillut muita. Vähitellen aloimme puhua yhä enemmän tulevaisuudesta, tutustua toisen sukulaisiin ja ystäviin ja tietysti kertoa tulevaisuuden suunnitelmistamme ja odotuksistamme ja arvoistamme.

Eli teillä on käytännössä avoin suhde, vaikka ette niin ole ääneen sanoneetkaan? Jos jompi kumpi haluaakin rinnakkaissuhteen, se sopii, koska muusta ei ole sovittu. Yleensä näistä suhteen "säännöistä" puhutaan siksi, että ei tulisi pettymystä, jos odotukset esim. uskollisuuden suhteen ovatkin ihan eri.

"Vähitellen aloimme puhua yhä enemmän tulevaisuudesta, tutustua toisen sukulaisiin ja ystäviin ja tietysti kertoa tulevaisuuden suunnitelmistamme ja odotuksistamme ja arvoistamme."

Kyllä meille on molemmille selvää, millainen arvomaailma ja millaiset odotukset toisella on mm. uskollisuuteen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Minä en kyllä ole koskaan lähtenyt edes ensimmäisille treffeille, ellen ole ollut jo ihastunut, ja toinen ollut jo myös ’paras ystävä’- materiaalia.

Naisen ei kannata seurustelusta tivata, vaan ajaa mies siihen tilanteeseen että mies haluaa sitä kysyä. Omaa sitoutumistaan (lakata tapaamasta muita miehiä) ei pidä antaa, ennen kuin on sitouduttu.

Ei ole helppoa tänä päivänä nämä suhdekuviot. Mutta se on väärin päin tehty, että ensin tapaillaan, pannaan ja kiinnytään mieheen ja sitten odotetaan, josko se haluaisi oikeasti seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata seurustelusta tivata, vaan ajaa mies siihen tilanteeseen että mies haluaa sitä kysyä. Omaa sitoutumistaan (lakata tapaamasta muita miehiä) ei pidä antaa, ennen kuin on sitouduttu.

Ei ole helppoa tänä päivänä nämä suhdekuviot. Mutta se on väärin päin tehty, että ensin tapaillaan, pannaan ja kiinnytään mieheen ja sitten odotetaan, josko se haluaisi oikeasti seurustella.

Jos menee miehen kanssa sänkyyn ennen kuin tietää hänen tunteistaan, ei voi olettaa mitään. Heille se ei tarkoita että asiassa olisi tunteita mukana, ellei erikseen sanota. Tämän opin valitettavasti jo teininä kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Minä en kyllä ole koskaan lähtenyt edes ensimmäisille treffeille, ellen ole ollut jo ihastunut, ja toinen ollut jo myös ’paras ystävä’- materiaalia.

Samoin. Lähden treffeille vain jos jo pidän miehestä, ja treffit ovat tapa selvittää, onko välillämme kemiaa enempäänkin. Jos ei ole, teen selväksi että ystäviä voidaan olla, muttei mitään intiimimpää.

Olen itse hyvin seksuaalinen ihminen, joten seksuaalinen vetovoima ja yhteensopivuus on ihan kynnyskysymys ennen kuin edes yritellään seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Minä en kyllä ole koskaan lähtenyt edes ensimmäisille treffeille, ellen ole ollut jo ihastunut, ja toinen ollut jo myös ’paras ystävä’- materiaalia.

Miten voi ihastua ihmiseen, jota ei ole koskaan edes tavannut? Tai tietää, että hän on "paras ystävä" -materiaalia? En minä ainakaan ollut miestäni nähnyt livenä ennen kuin ensimmäisillä treffeillä (ei netin eikä tinderin kautta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele seurustelu ja miten se eroaa tapailusta.

Tapailla voi monia ihmisiä samanaikaisesti, seurustellessa ollaan sovittu ettei tapailla muita.

Minä ja miesystäväni olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta. Puhumme toisistamme niin tapailu- kuin seurustelu- tai jopa elämänkumppaneinakin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään tuollaista sääntöä, että tapailla olisi voinut monia ihmisiä samanaikaisesti mutta sitten olisi erikseen sovittu seurustelevamme.

Tapailitteko te muita samalla kuin toisianne? Jos ei ole sellaista tilannetta ollut niin eihän siitä silloin tarvise erikseen puhua.

Ei me olla mitenkään nimetty suhteen vaiheita mutta ehkä se muuttui seurusteluksi kun toinen kysyi voisinko jättää muuta hänen takiaan.

Minulle oli itsestäänselvää, että alan tapailla vain miestä, joka "vie jalat alta", 

Eli sen piti siis ensitapaamisella viedä jalat alta? Aika harvalle niin käy. Kyllä mun piti ainakin tapailla muutamaankin kertaan ja eri miehiä, ennen kuin aloin ihastua ja kiintyä yhteen niistä.

Minä en kyllä ole koskaan lähtenyt edes ensimmäisille treffeille, ellen ole ollut jo ihastunut, ja toinen ollut jo myös ’paras ystävä’- materiaalia.

Miten voi ihastua ihmiseen, jota ei ole koskaan edes tavannut? Tai tietää, että hän on "paras ystävä" -materiaalia? En minä ainakaan ollut miestäni nähnyt livenä ennen kuin ensimmäisillä treffeillä (ei netin eikä tinderin kautta).

En minä ole koskaan käynyt treffeillä tuntemattomien kanssa. Vain jonkun, joka on tuttu opiskelukuvioista tai harrastuspiireistä. Ja ihan onnelliseen avioliittoon olen päätynyt.