Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!

Helpompi se olisi sanoa mistä karsia, jos näkisi kaiken. Esim kuvat talosta, kaapeista ja kaikesta siitä tavarasta. Näin tyhjästä on vaikea sanoa, mistä lähteä karsimaan.

Itselläni on aina ollut se, että jos paikkaa ei ole tavaralle, on sen aika lähteä. Tottakai välillä tulee ajatus, että "entä jos tarvitsen sitä vaikka..." mutta se ajatus on pakko heittää muualle, ja alkaa viemään tavaroita pois. 

Mielestäni hyvä esimerkki tuoksuille on, että jos tuoksua ei ole käyttänyt tai sen ostosta on yli 2-3 vuotta, niin on aika heittää se tuoksu pois.

Toiset ei tiiä mihin tavaransa (ja rahansa) pistäisivät vaikka manaavat miten isot verot ja laskut ja miten vähän jää rahaa ja miten työttömät maksaa ja tekevät tällaisia ketjuja, kun ne työttömät ja muut köyhät itkevät, kun ei ole sitä työtä millä pitää itsensä edesvälttämättlmässä ja pakollisessa saati muille normaalissa, kun nämä yltäkylläisyydestään itkijät eivät ikinä jakaisi puoliksi sitä työtään ja hyvinvointia päästäen muitakin töihin.

Ei tartteis marittaa kun ei olisi liikaa rahaa mitä törsätä :P

Mietteliäs

Vierailija kirjoitti:

Toiset ei tiiä mihin tavaransa (ja rahansa) pistäisivät vaikka manaavat miten isot verot ja laskut ja miten vähän jää rahaa ja miten työttömät maksaa ja tekevät tällaisia ketjuja, kun ne työttömät ja muut köyhät itkevät, kun ei ole sitä työtä millä pitää itsensä edesvälttämättlmässä ja pakollisessa saati muille normaalissa, kun nämä yltäkylläisyydestään itkijät eivät ikinä jakaisi puoliksi sitä työtään ja hyvinvointia päästäen muitakin töihin.

Ei tartteis marittaa kun ei olisi liikaa rahaa mitä törsätä :P

Mietteliäs

Ei nyt ihan täysin noinkaan. Eniten tavaroiden paljoudesta kärsivät ne ihmiset, jotka asuvat ahtaimmin. Ja toisaalta ne, joilla on vähiten aikaa setviä omaisuuttaan. Eli aika usein vähävaraiset lapsiperheet.

Ei se, että eteinen pursuaa linttaan astuttuja lenkkareita ja lastenvaunuja, eikä vuokra-asuntoon voi hankkia kunnon vaatekaappia, ole mitään ylellistä elämää.

Vastaanpa tähän ketjuun kun erillinen avaus ei kiinnostanut ketään.. se olikin liian positiivinen?

Minimalismin ja Konmarituksen esimerkki toimii - mies yllätti

Olen noudattanut kiltisti mm. konmarin ohjetta ettei muiden tavaroihin saa koskea, vaan omiaan saa karsia ja putsata. Asuntoon on tullut tilaa ja valoa kun olen siivonnut omia roiniani, miehen vaatteille on löytynyt lisätilaa jne. Yhtäkkiä mieheni yllätti minut suostumalla ehdotukseeni siirtää pari tavaraa, antaa muutama pois ja totesi lopuksi "mitä vähemmän huoneessa on tavaraa niin sitä mukavammalta se näyttää".

Aloitin karsimisen rikkinäisistä t-paidoista ja alushousuista, myöhemmin ne paidat joita en käyttänyt.

Köyhällekin tekee pahaa kulutusjuhla kumma kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Helpompi se olisi sanoa mistä karsia, jos näkisi kaiken. Esim kuvat talosta, kaapeista ja kaikesta siitä tavarasta. Näin tyhjästä on vaikea sanoa, mistä lähteä karsimaan.

Itselläni on aina ollut se, että jos paikkaa ei ole tavaralle, on sen aika lähteä. Tottakai välillä tulee ajatus, että "entä jos tarvitsen sitä vaikka..." mutta se ajatus on pakko heittää muualle, ja alkaa viemään tavaroita pois. 

Jos joku oikeasti tarvitsee apua niin ei sentään kuvaa tarvita, mutta jos otatte jonkun alueen, laatikon, kaapin tai pinon ja kerrotte mitä siinä on niin yritetään auttaa.

Yleensä ongelma ei ole säilytystila, vaikka helposti niin ajattelee. Sitä vaan tungetaan tavaraa niihin tiloihin, ja sitten ne ovat ihan jumissa, sekaisin ja ahdistaa kun ei löydä mitään. Sieltä kun siivoaa 2 kolmasosaa pois niin yhtäkkiä on kaunista ja tilaa hengittää.

Loppuisiko se elämä jos vaikka koko talo palaa ja kaikki ne hamstratut tavarat? 

tuntuu että suurin osa trttis jotain terapiaa tai lääkitystä joilla paikata tuo tavaroiden tuoma turvallisuudentunne.

ja oma vastaus,ei loppuisi oma elämä,menisi toki kaikkea kivaa,mutta valokuvat  ja tärkeät paperit on tallessa pilvipalvelussa,, scannailin joskus aika pitkiä iltoja tuhansia kuvia yms....

kaiken muun roinan saisi  korvattua aina pikkuhiljaa.

siwatyttö kirjoitti:

Loppuisiko se elämä jos vaikka koko talo palaa ja kaikki ne hamstratut tavarat? 

tuntuu että suurin osa trttis jotain terapiaa tai lääkitystä joilla paikata tuo tavaroiden tuoma turvallisuudentunne.

ja oma vastaus,ei loppuisi oma elämä,menisi toki kaikkea kivaa,mutta valokuvat  ja tärkeät paperit on tallessa pilvipalvelussa,, scannailin joskus aika pitkiä iltoja tuhansia kuvia yms....

kaiken muun roinan saisi  korvattua aina pikkuhiljaa.

Kumpihan on todennäköisempää, tulipalo vai se, että 50 vuoden päästä ei kukaan muista sellaista juttua kuin pilvipalvelu.

Itse olen sen verran formaatteja nähnyt, että arvostan paperia backuppina.

Eihän niitä kuvia ja papereita tartte heittää roskiin scannauksen jälkeen :) .

oli taas vierailijalla hyvä kommentti,.

Todennäköisintä että 50 vuoden jälkeen on jo dementia ja riittää yksi kuva jota katsoa aamulla. ja samantien unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa tähän ketjuun kun erillinen avaus ei kiinnostanut ketään.. se olikin liian positiivinen?

Minimalismin ja Konmarituksen esimerkki toimii - mies yllätti

Olen noudattanut kiltisti mm. konmarin ohjetta ettei muiden tavaroihin saa koskea, vaan omiaan saa karsia ja putsata. Asuntoon on tullut tilaa ja valoa kun olen siivonnut omia roiniani, miehen vaatteille on löytynyt lisätilaa jne. Yhtäkkiä mieheni yllätti minut suostumalla ehdotukseeni siirtää pari tavaraa, antaa muutama pois ja totesi lopuksi "mitä vähemmän huoneessa on tavaraa niin sitä mukavammalta se näyttää".

Minulla sama kokemus. Aloitin oman konmari- projektini runsas vuosi sitten, ja nyt olen ihmeekseni sivusta seurannut mieheni (keräileväisyyteen taipuvainen) käyvän läpi omia vaatteitaan ja tavaroitaan. Kuulin jopa kiittävän vanhoja T-paitojaan ennen kuin laittoi keräykseen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Tuota... mitäs jos vaan aloitat ostolakon? Vaikka vuodeksi. Et osta yhtään mitään, no paitsi tietenkin ruokaa, lääkkeitä ym. Mutta ei tuota tavaraa jota on ennestäänkin liikaa.

En voi olla päivittelemättä "kymmeniä hajuvesiä". Yhtähän vaan voit käyttää kerrallaan, eikö vaan? Minulla on aina ollut hyllyllä yksi (1) hajuvesipullo. Sitä suihkautan joka aamu vartalolle hyvin kevyesti. Kun se loppuu, ostan uuden pullon, joko samaa tuoksua tai sitten uutta. Uuden tuoksun valintaan on kiva paneutua! Tuoksuttelen ja testailen hajuvesiä tavarataloissa ja tax free -myymälöissä, kun näen että ainokainen pulloni vetelee viimeisiään ja kohta, muutaman kuukauden sisällä, on aika valita jatkanko samalla tuoksulla vai vaihdanko uuteen.

Joskus kokeilin kahta tuoksua siten että toinen olisi juhlatuoksu. Tästä seurasi että juhlatuoksupullo ei koskaan loppunut ja lojui hyllyn tukkona kylppärissä. Heitin sen lopulta pois ja sen jälkeen olen taas pärjännyt yhdellä.

Mutta että kymmeniä hajuvesiä...

En itse käytä hajuvesiä. Mutta en tiedä kumpi kummastuttaa minua enemmän, ihminen jolla on niitä kymmeniä, vai ihminen joka heittää kahdesta huolella valitsemastaan hajuvedestä toisen pois sillä perusteella että se tukkii kylppärin hyllyn.

Tavaran kohtuullistaminen on hyvä asia, mutta kohtuus siinäkin.

Yhden hajuveden nainen vastaa: paitsi että se juhlatuoksu tukki hyllyä, se väljähtyi käyttämättömyyttään muutamassa vuodessa. En hankkinut uutta tilalle koska olisi käynyt taas samalla lailla.

Mutta joo, tämä on minulle tyypillistä. En hamstraa mitään. Muutama vuosi sitten bikinini (ainoat!) hajosivat ja menin ostamaan uudet. Myymälässä törmäsin tuttavaan, joka innoissaan kertoi että tänään saa kahdet yhden hinnalla. Vastasin vilpittömän ällistyneenä että miksi ihmeessä veisin kotiin kahdet bikinit, enhän voi käyttää kuin yksiä kerrallaan? Kaverin ilme oli näkemisen arvoinen :D mutta olin tosissani.

En ole mikään minimalisti, mutta en ole koskaan saanut tavaran ostelusta tai omistamisesta mitään kiksejä. Ehkä siinä on sitten hämmästeltävää :D

T. N49

(Pistän monta hymiötä sen merkiksi että en ole lainkaan näreissäni vaan huvittunut hyväntuulisesti)

Niin. Ja jaat tämän tiedon täällä miksi?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ja jaat tämän tiedon täällä miksi?

Kenelle kommentoit? Ja miksi kyselet tyhmiä, tämähän on täynnä avauksia, tietoa ja keskustelua. Tämä ON keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ja jaat tämän tiedon täällä miksi?

1) vastaukseksi edelliselle kommentoijalle, siis sille, joka hämmästeli hajuveden poisheittämistä. Et ilmeisesti ollut sinä.

2) luulin epähuomiossa että tämä oli se minimalistiketju mutta eipä ollut. Siellä on tämän kaltaisia tarinoita.

3) keskustelupalstalla nyt kertoillaan kaikenlaista. Joskus ärsyttää, mutta se kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa ei ole käytetty viimeseen 6 kk -> Heitä menemään.

Liian pieni aikaikkuna - vrt sukset, uikkarit, talvivaatteet jne...

Se kaveri varmasti ällistyi sinua niin.

Ei, ei voi kerralla pitää kaksia, mutta toisia pitää kun toiset pesee ja kuivaa. Tai jos toiset rikkuvat.

Ei ole mitään tavaran hamstrausta olla kaksi uimapukua mikäli ui / käy rantalomilla.

Vähän sama ... kuin sanoisi miksi ostaa kahdet rintsikat tai alkkarit tai päällyshousut tai pusero koska ei voi pitää kuin yksiä kerralla.

Mutta tällä palstallahan on ihmisiä joista yhtä useampien liinavaatekertojen tai yhtä useamman ruokailuvälineenkin omistaminenkin on epätervettä hamstrausta ...

Mietteliäs

Olen yksin kaksiossa asuva nuorehko ihminen. Kämppä on aina ollut näennäisen siisti, mutta kaapit ja varastot täynnä kamaa.

Olen karsinut itselleni turhaa roipetta aktiivisesti ensin muutossa kolme-neljä vuotta sitten ja nyt lisää ainakin puolentoista vuoden ajan. Olen hyödyntänyt mm. työttömyysaikoja kodin läpikäymiseen.

Prosessi alkaa olla loppuvaiheilla, eli kodissa vain ne jutut joita tarvitsen ja joista tykkään. Eli siis ihan turkasen kauan tähän on mennyt! Ihan melkein menee iho kananlihalle siitä kuinka paljon tavaraan (!) on käyttänytkään aikaa.

Haluan siis kannustaa ite siihen, että koko prosessi erilaisine kulutuspohdintoineen voi viedä hyvin kauan. Silmä nimittäin alkaa hiljalleen harjaantua siihen (että jopa äärimmäisen konmarittamisen jälkeen) löytyy vielä paljon ylimääräistä. Mutta tuon ei pidä ollakaan kaikille se määränpää. Saa olla niitä ylimääräisiä juttuja, niiden luopuminen tulee ehkä myöhemmin ajankohtaiseksi tai sit ei ollenkaan.

Ota koko homma juttuna, jossa opit tuntemaan myös itseäsi. On paikoitellen kivuliastakin huomata esim. sen, millaisessa putkessa on aiemmin painanut menemään ilman että on kelannut yhtään millä on itsensä ympäröinyt.

Tuli tässä joku aika sitten mieleen, että lattian voisin opetella pitämään tyhjänä. Siis ei muuta kuin matot ja huonekalut lattialla. Kaikelle muulle joku muu paikka pitäisi olla. En tiedä onnistunko... Mutta koen sopivaksi tavoitteeksi.

Hiustenkuivain. Sattui silmään tuolla vessan kaapissa.

Itselläni on luonnonkihara tukka, joka näyttää föönättynä olkikasalta. Mies on kalju ja lapset poikia. Yövieraita meillä kyllä käy usein. Pitääkö hiustenkuivain omistaa vierasvarana?