Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!

Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.

Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.

Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.

Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.

Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)

Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D

Ensimmäinen askel on lopettaa ostaminen. Osta vain, jos välttämättä tarvitset jotain. Älä koskaan osta vain siksi, että saat halvalla, äläkä osta varastoon.

Jos et ole tarvinnut jotain vuosiin, tuskin tarvitset myöhemminkään.

Verhoja ei tarvita kuin yhdet tai kahdet per ikkuna. Vuodevaatteita ei tarvitse kuin kahdet tai kolmet per sänky. Sama koskee pyyhkeitä yms. Joulukuusen koristeita tarvitaan vain sen verran kuin yhteen puuhun mahtuu jne.

Älä säilytä haave-elämäsi lavasteita. Ehkä olet mielikuvissasi kokki, joka tarvitsee pastakoneen yms. mutta oikeasti syöt valmispastaa. Tai olet muka askartelija, jonka materiaalit todellisuudessa lojuvat kaapissa vuodesta toiseen. Kyse on itsetuntemuksesta. Mitä oikeasti teet ja kuka todella olet?

Onko suvussa tai ystäväpiirissä itsenäistyviä nuoria? Monesti luopumista helpottaa, jos voi antaa jollekulle rakkaalle tarpeeseen.

Voi veljet, olin juuri auttamassa äitini muutossa pienempään asuntoon ja se tavaramäärä oli kyllä jotain aivan järkyttävää. Erinlaisia astiansarjoja ja viinilaseja löytyy vaikka muille jakaa, en muista kuitenkaan koskaan nähneeni kenenkään käyttävän niitä... Yksi iso ongelma äitini tilajärjestelyissä on ehdottomasti se, että hän ei osaa ostaa sopivia säilytyshuonekaluja. Kaiken maailman matalatasoisia hyllyjä löytyy useampi kappale, mutta niihin ei mahdu kuitenkaan paljoa säilytettävää ja vievät itsessään paljon tilaa. Parempi olisi ostaa pari isoa hyllyä johon oikeasti mahtuu jotain. Kannattaa katsoa omaa huonekalutilannetta kriittisellä silmällä voisiko siinä tehdä jotain, jos tavaroiden karsiminen ei meinaa onnistua.

Tavaraa ei ole käytetty viimeseen 6 kk -> Heitä menemään.

-ostamiselle stoppi

-tavarat perusteella ootko vuoteen tarvinnu, jos et ole laita pois. Tähän voi auttaa myös se että säilytät niitä vielä sen vuoden kuitenkin vaikka vuokravarastossa. Jos et oo kaivannu, et tarvii niitä.

Ja hei, oikeesti. Nykypäivänä kannattaa vaan ottaa rahaa kaikesta rahanarvosesta! Toriin myyntiin, vain nouto ei paljoo vaadi vaivaa (:

Tee kyselykierros tuttaville, että tarvitsevatko ja jos ei niin kylmänviileästi vaan kierrätykseen.

Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.

Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa ei ole käytetty viimeseen 6 kk -> Heitä menemään.

Oisko kuitenkin parempi jos 12kk? Kun jos kuutta kuukautta pitää rajana, meillä lentäisi ainakin luistimet, skimbat + monot yms kamat aika nopeasti.. ja aina noita tuntuu kuitenkin sitten tarviivan, itselläkin luistimet, jotka on ostettu 80-luvulla, vielä käytössä silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.

Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.

Auttaisikohan sellainen sääntö että uusia leluja ei tule ennen kuin vanhoja karsitaan pois? Lapset sitten päättäkööt mistä mielummin luopuvat.

Niinkuin joku jo kirjoitti, kannattaa lähteä liikkeelle siitä itsetuntemuksesta. Kun miettii miten oikeasti elää ja mitä siihen tarvitsee ja unohtaa kuvittelemansa elämän, joka ei kuitenkaan ole todellisuutta, on helpompi myös miettiä mitä tavaroita tarvitsee ja mistä voi luopua.

Mainitsit kaivanneesi joitakin pois heittämiäsi tavaroita. Minkälaisia tavaroita tarkalleen? Oletko siis joutunut ostamaan uudet pois laittamiesi tilalle, vai vaan miettinyt, että "voi hami kun heitin tavaran x pois, nyt se olisi ollut kätevä". Koska jälkimmäinen on ihan normaalia, mutta samalla on hyvä huomata, että ilman kyseistäkin tavaraa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.

Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.

Alkaisin pikkuhiljaa karsimaan leluja niin, että laittaisin johonkin "lähistölle" laatikkoon tavaroita, jotka eivät ole huoneessa liikkuneet tai ei ole leikitty/pelattu/luettu/katsottu. Sitten jos niitä ei ole muutamaan kuukauteen kaivattu, antaisin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.

Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.

Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.

Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.

Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)

Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D

"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.

Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.

Sikisi kun sinä RAKASTAT tavaraa. Ja siksi, kun olet uhrannut niihin ison läjän rahaa, et voi luopua niisä tuntematta tappion tuskaa. Yhden laista ahneutta siis.

Jos olet epävarma onko joku juttu tarpeeton, pistä se laatikkoon 6-12 km ajaksi, yleensä siinä ajassa asia selviää (poislukien juhlavaatteet tms mitä ei välttämättä tarvita vuosittain). Toimii myös sellaisten kamojen kanssa jotka ovat tarpeettomia mutta joita säilyttää tunnesyistä, esim epämieluisat lahjat ja perinnöt.

Mieti paljonko oikeastaan haluat säilyttää muistoesineitä yms. Riittäisikö että joistakin on vaan kuva? Kaipaatko oikeasti kaikkia 10 v aikana säilömiäsi kortteja, vai voisiko osan heittää pois?

Jos sinänsä tarpeellista tavaraa on liikaa etkä oikein raaski luopua, laita osa varastoon ja ota muutama tehokäyttöön. Kun sitten kulahtavat, laita pois ja hae varastosta"uusi". Hidasta, mutta toimii jos tavarat ovat mieluisia mutta niitä vaan on liikaa. No, huonekalujen tms kanssa ei ehkä niin hyvä konsti. Itse olen käyttänyt tätä kosmetiikan, vaatteiden ja liinavaatteiden kanssa.

Kohtuus kannattaa muistaa myös "kaiken varalta" tavaroista. Tarvitaanko tosiaan 6 puhelimen varalaturia vai riittäisikö 4? Vieläkö kaikki maalinjämät ovat kunnossa vai onko osa kuivahtanut? Voisiko nappivarastoa karsia?

Lohdutuksen sanana entiseltä hamsterilta: mitä enemmän karsintaa tekee, sen paremmaksi siinä tulee :) Ekoilla kerroilla tulee eniten virhearviointeja, myöhemmin oppii kriittisemmäksi mutta myös karttamaan ylilyöntejä. Muistakaa myös, että on ihan okei säilyttää enemmän niitä itselle tärkeitä juttuja, olivat ne sitten kirjoja, joulukoristeita tai astioita. Kaikessa ei tarvitse vähentää minimiin, olennaista on se että oppii tunnistamaan ja luopumaan itselleen turhista asioista ja vetämään rajat (jotka eivät ole kaikille samat!) tavaramäärälle.

Kannattaa myös sisäistää, että vaikka kuinka olisi myöhemmin tarvinnut sitä poisheitettyä tavaraa, olisiko se kuitenkaan ollut käyttöön sopiva? Eli mielikuvissa ne yhdet verhot olivat niin kivat, mutta todellisuus olisi voinut olla paljon nuhjuisempi. Lisäksi, kuinka paljon kaivatuista tavaroista muistuu mieleen vain sen vuoksi, että olet heittänyt ne pois? Eli olisitko edes muistanut omistavasi kyseistä tavaraa, jos et olisi siihen siivotessa törmännyt ja heittänyt pois?

Jos tavaran rahallinen arvo ei ole suuri, vastaavan voi ostaa lopulta uuden, jos sitä oikeasti kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.

Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.

Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.

Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.

Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)

Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D

"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.

Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.

Napakymppi! Tiedän itse tilanteeni erittäin hyvin, ja se on juuri kuten kirjoitat. Samanlainen lapsuus täälläkin yms.

Mulla on ollut käynnissä elämänmuutos n. 10 vuotta. Olen laihduttanut valtavan määrän kiloja ja nyt teen eron entiseen elämääni kulkien kohti uutta. Paljon olen päässyt eteenpäin, ja hävittänyt ikäviä muistoja ja tavaraa. Vielä on kuitenkin tehtävä töitä. Olen tosin tyyppinä sellainen, että esim. valkoinen ja täysin järjestyksessä oleva koti ahdistaisi niin, etten siellä voisi olla.

Viihdyn runsaudessa (sellainen taiteellinen boheemisuus on mun juttu) mutta ihanaa ois jos tavara pysyisi järjestyksessä ja määrät kurissa. On niin paljon kaikkea ihanaa tarttunut vuosien saatossa mukaan, ja niistä kun on ylipääsemättömän vaikeaa luopua.

Hyviä kysymyksiä! Itsekin olen taipuvainen säilyttämään ja hamstraamaan tavaraa mutta hiljalleen olen muuttunut vähän paremmaksi tässäkin. Alla lista omista neuvoista.

- Jos on varaa niin tilaa paikalle Järjestelijä, näiden käynti maksaa ehkä pari sataa kerralta, mutta vaikka olikin raskasta, sain luovuttua tämän ulkopuolisen henkilön avulla todella isosta määrästä turhaa tavaraa kun jouduin perustelemaan tarpeeni säilyttää erilaisia laatikollisia tavaroita. Itse sain lahjaksi tämän käynnin ja kyllä auttoi!

- Mitä pienempi arvo jollain tavaralla on, sitä suuremmalla syyllä siitä voi luopua ellei se ole kovin tarpeellinen. Esimerkkinä vaikka pulkka, jota itse en enää aikuisena käyttänyt kuin ehkä joka kolmas talvi. Myin nämä eteenpäin ja ostan tarvittaessa uuden mikäli tulee tarvetta päästä pulkkamäkeen

- Vanhoja "unelmavaatteita" ei kannata säilyttää kuin erikoistapauksessa. Vaikka jotkut farkut olisivatkin olleet tosi hyvän näköiset päälläsi kun vielä mahtuivat 10kg sitten, ei niitä kannata säilyttää vuosikausia. Mikäli todella laihtuisit samaan kuntoon joskus, voit kyllä palkita itsesi uusilla housuilla: ne vanhat tuskin ovat enää edes muodikkaita.

- Tee lista pakollisista asioista ja yritä luopua kaikesta muusta. Esimerkkinä kahviastiastot: kukaan ei juo kahvia vanhanaikaisesta kupista - kaikki käyttävät mukia. Kannattaako kaapissa säilöä 10v kuluttua lapsen ylioppilasjuhlia varten kahviastiastoa? Turhia astioita on yleensä kaikille kerääntynyt valtavasti.

- Nykyään digiaikakautena voi paljon tavaraa säilöä digitaalisessa muodossa. Eli luovu kaikista vhs:kaseteista, dvd-elokuvista, käyttöohjeista kun olet muuttanut nämä digitaaliseen muotoon. Nykyään jopa kirjat saa ladattua tabletille.

Hyvä pointti oli tuo, että tärkeät ja tarpeelliset tavarat ovat jokaiselle erilaisia ja siksi on vähän hassua antaa sellaisia "yleispäteviä" ohjeita kuin "kaikki kirjat voi lukea tabletilta" tai "hankkiudu eroon kahviastioista, koska nykyään kahvit juodaan mukista".

Jos hylly täynnä kirjoja tai kolme erilaista kahviastiastoa kaapissa tuo iloa ja ovat ahkerassa käytössä, ei niistä ole mitään syytä hankkiutua eroon, vaan sitä vastoin karsia tavaraa jostain itselle turhemmasta tavararyhmästä, jolloin noille itselle tärkeille asioille on yllin kyllin tilaa.

Tämä siis jos pyrkimyksenä ei ole mikään minimalismi ja ylipäätään mahdollisimman vähän tavaraa asunnossa, vaan kun halutaan eroon turhasta ja selkeyttä niiden tärkeimpien tavaroiden näkemiseen ja käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä pointti oli tuo, että tärkeät ja tarpeelliset tavarat ovat jokaiselle erilaisia ja siksi on vähän hassua antaa sellaisia "yleispäteviä" ohjeita kuin "kaikki kirjat voi lukea tabletilta" tai "hankkiudu eroon kahviastioista, koska nykyään kahvit juodaan mukista".

Jos hylly täynnä kirjoja tai kolme erilaista kahviastiastoa kaapissa tuo iloa ja ovat ahkerassa käytössä, ei niistä ole mitään syytä hankkiutua eroon, vaan sitä vastoin karsia tavaraa jostain itselle turhemmasta tavararyhmästä, jolloin noille itselle tärkeille asioille on yllin kyllin tilaa.

Tämä siis jos pyrkimyksenä ei ole mikään minimalismi ja ylipäätään mahdollisimman vähän tavaraa asunnossa, vaan kun halutaan eroon turhasta ja selkeyttä niiden tärkeimpien tavaroiden näkemiseen ja käyttöön.

Hei!

Olen samaa mieltä toki siitä että tärkeät asiat ovat jokaiselle erilaisia. Ongelmana meille hamstraajille on kuitenkin se, että ne kaikki tavarat voivat tuntua omilla tavoillaan tärkeiltä. Ellei siis koe ihan erityistä rakkautta juuri niitä kahviastioita tai kirjoja kohtaan, ovat ne mielestäni hyviä esimerkkejä turhista tavaroista joista voisi karsimisensa aloittaa.

Toki meistä jokainen on erilainen, ja esim eksäni ongelmana oli lähinnä tietokoneromu (joka täytti kokonaisen huoneen). Häntä en olisikaan kehoittanut luopumaan niistä olemattomista kahviastioista, vaan toki kiinnittämään huomion siihen mikä vie eniten tilaa asunnosta. Sanoisin kuitenkin että jonkin verran voi yleistää näissä asioissa jolloin huomio kiinnittyy ehkä olennaiseen. Useilla meistä on jemma vanhoille kivoille vaatteille joihin vielä haluisi mahtua. Monella meistä on tädin antama kahviastiasto josta ei ikinä juoda mutta josta ei oikein kehtaa luopuakaan. Harvinaisen moni pitää kirjahyllyssään edelleen tietosanakirjoja vaikka tieto nykyään haetaankin pääosin netistä.

Kaikesta ei tarvitse luopua, mutta hamstraajaa auttaa (ainakin minua) huomion kiinnittäminen yksittäisiin ongelmakohtiin. Laitetaan alle vielä lista asioista joiden luopuminen oli ainakin itselle hyödyllistä :)

- cd-hylly

- turhat kynttilänjalat (yleensä vain pari lempparia on käytössä)

- musiikkitallenteet (siirsin koneelle)

- turhat vaatteet

- epämukavat vaikkakin kauniit kengät

- koristeesineet

- turhat astiat, tarjoiluastiat ja keittiötavarat

- kulahtaneet vuodevaatteet

- kaikki rikkinäinen

- valtavat kirjapinot

- pelit ja lelut joilla ei leikitä

//17

Ap luitko konmarin ajatuksella? Jos, niin tee kuten kirja opastaa. Yksi kategoria kerrallaan läpi, ja jätät jäljelle vain ne, jotka tuottavat iloa. Ei niitä, joita et ole koskaan käyttänyt, mutta ehkä saatat tarvita myöhemmin. Ei niitä, jotka ovat liian suuria/pieniä/epäsopivia mutta joita ehkä saatat joskus myöhemmin käyttää. Ei niitä, jotka ovat liian kalliita/arvokkaita pois laitettavaksi. Jne. Kaikki saman kategorian tavarat kerralla samaan paikkaan, ja sen jälkeen niiden läpi käyminen edellä mainitusti. Älä keskity siihen, mitä täytyy heittää pois, keskity siihen mitä säilytät koska se tuottaa sinulle iloa. Kaikesta muusta voi kiitollisin mielin luopua (eli laittaa kiertoon, keräykseen, lahjoitukseen jne.)

Kun kaikki on käyty läpi, järjestät ne siten, että samanlaiset asiat säilytetään samassa paikassa. Prosessi tuntuu ajatuksena raskaalta, mutta lopussa kiitos seisoo. Tavarat ovat järjestyksessä, niitä on kohtuullinen määrä, ja mikä parasta, ajatus ja mieli ja sitä mukaa elämä ovat myös selkiytyneet. Suosittelen!