Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnasta pyydetään vain mies kummiksi, mutta vaimon odotetaan hoitavan kuitenkin kummin velvollisuuksia..?
21.01.2018 |
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Eli siis tuttavapariskunta pyysi aikanaan vain miestäni kummiksi lapselleen. Tämä oli ihan ok minulle, olen itsekin yksin kummina omille kummilapsilleni. MUTTA! Pariskunta (etenkin kummilapsen äiti) odottaa minun kuitenkin hoitavan kummin velvollisuudet, ostavan lahjat, tulevan juhliin, pitävän yhteyttä ja ottavan lapsen yökylään! Onko tämä teistä ihan normaalia? Mieheni ei ole kaksinen kummi, eikä hoida mitään velvollisuuksia itse, mutta koska minua nimenomaan ei haluttu kummiksi, olen päättänyt etten myöskään kummin velvollisuuksia hoida.
Olenko mielestäsi liian tyly? Miten sinä toimisit tässä tilanteessa? Tai oletko toiminut samoin omien lastesi kummeja kohtaan, ja jos, niin miksi ihmeessä?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.
Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.
ap
Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.
Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan."
Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.
No edelleenkin siinä on kaksi korjauskohtaa: Joko mies osallistuu tai sitten kielletään ne kyläilyt kokonaan. Sehän ei ratkaise mitään, että pyydetään vain kaveria puhuttelemaan eri ihmistä.
Miten niin ei ratkaise mitään? Sehän nimenomaan ratkaisee tuon, ettei aloittajan tarvitse enää huolehtia miehensä kummilapsen lahjoista tai yökyläilyistä. Kummilapsen vanhemmat ottavat suoraan yhteyttä lapsensa kummiin ja sopivat tämän kanssa, mitä kummi haluaa kummilapsensa kanssa tehdä tai millaisia lahjoja ostaa.
Kerro minulle, mikä aloittajaa estää puhumasta tästä asiasta miehelleen? Jos asia tulee luontevasti puheeksi ap:n kanssa, miksi se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ap sen myös hoitaa? Kuka tässä on vaatinut, että nimenomaan ap hoitaa ne asiat? Ainoastaan se mies, joka ei tee mitään.
Kerro minulle, mikä estää lapsen äitiä laittamasta viestiä tai soittamasta suoraan lapsensa kummisedän puhelimeen? Ymmärtäisin viestinvälityksen tarpeen, jos elettäisiin edelleen lankapuhelinten aikaa. Nykyisin kaikilla on kännykät - myös aloittajan miehellä - joten miksi kummisedälle tarkoitettu viesti pitää kierrättää tämän vaimon kautta?
Ei kai sitä kukaan estä, mutta asia hoituu mukavammin sen toisen kautta. Esim ollaan vaimon kanssa muutenkin tekemisissä ja mies on nahjus.
Mun käsittääkseni ap ei ole kokenut tuota asioiden hoitotapaa lainkaan mukavaksi. Entä, jos ap unohtaa välittää viestin miehelleen? Unohtaa esim siksi, että ap:llä itsellään on sille päivälle jotain muuta menoa. Mies ei mene kummilapsensa synttäreille ja kenen on syy? Kummisedän? Kutsujan? No ei vaan aloittajasta tehdään syntipukki, koska hänen vastuulleen on jätetty välittää viestejä kahden ihmisen välillä asioista, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu.
Täh? Ap on vuosikausia hoitanut tätä kummirumbaa ja muistanut synttärit ja lahjat ja nyt sitten hän yhtäkkiä totaalisesti unohtaisi luvanneensa jotain? Enkä minä ehdota tätä minään pysyvänä järjestelynä, vaan tämän voi tehdä muutaman kerran, että mieskin ottaisi vähän vastuuta tai sitten, että lapsen vanhemmat huomaisivat, että eihän tuosta mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no mun mielestä on kohtuutonta haluta ap:n ostavan lahjoja miehensä kummitytölle sekä ottavan yökylään, koska kummitytön perhe ei tee samaa vastavuoroisesti ap:n lapsille.
Niin. Ja tästä kun pudottaa tuon kummi-määrittelyn pois, niin ongelma ei muutu miksikään. Eli ongelmana on kohtuuttomat vaatimukset, eikä se, kuka on kenenkin kummi.
Onhan se kummius tässä keississä juuri olennainen asia, kun kummiuden vuoksi näitä asioita pyydetään. Ap sattuu asumaan "kummilassa" (vaikkei mieskään ole oikea kummi). Vastavuoroisesti kummilapsen äiti ei samoja asioita tee. Jos hän olettaa joidenkin asioiden kuuluvan kummille, niin olkoot sitten kummiin yhteydessä. Kummi voi itse päättää olla toimimatta lahja-automaattina, jos haluaa, siihen ei tarvitse ap:ta sotkea.
Vierailija kirjoitti:
Minun miestäni on pyydetty pari kertaa kummiksi ja minua ei. Mies on saanut ihan itsekseen hoitaa (tai olla hoitamatta) kummin velvollisuutensa. Minä en ole millään tavalla puuttunut asiaan. Mies on käynyt yksin tai lastemme kanssa kummilastensa synttäreillä ja ostanut itse lahjat. Minua en tuollaiset kissanristiäiset kiinnosta, enkä muutenkaan osta lahjoja kuin ihan lähisukulaisille ja omille kummilapsilleni.
Onko omien kummilastesi juhlat myös kissanristiäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no mun mielestä on kohtuutonta haluta ap:n ostavan lahjoja miehensä kummitytölle sekä ottavan yökylään, koska kummitytön perhe ei tee samaa vastavuoroisesti ap:n lapsille.
Niin. Ja tästä kun pudottaa tuon kummi-määrittelyn pois, niin ongelma ei muutu miksikään. Eli ongelmana on kohtuuttomat vaatimukset, eikä se, kuka on kenenkin kummi.
Onhan se kummius tässä keississä juuri olennainen asia, kun kummiuden vuoksi näitä asioita pyydetään. Ap sattuu asumaan "kummilassa" (vaikkei mieskään ole oikea kummi). Vastavuoroisesti kummilapsen äiti ei samoja asioita tee. Jos hän olettaa joidenkin asioiden kuuluvan kummille, niin olkoot sitten kummiin yhteydessä. Kummi voi itse päättää olla toimimatta lahja-automaattina, jos haluaa, siihen ei tarvitse ap:ta sotkea.
Ai. Kyllä minä olen ollut esim monen sukulaislapsen synttäreillä, vaikken heidän kumminsa olekaan. Ja olen myös ollut lapsenvahtina ja ostanut joululahjoja. Ei ole kyllä tullut mieleenikään kieltäytyä, koska en satu olemaan näiden lapsien kummi.
Tuo lahja-automaattina toimiminen on minusta nyt vähän kummallinen oletus. Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, sehän on kohtuutonta, oli sitten kummi tai ei. Näin ollen kummius ei muuta tätä asiaa mihinkään suuntaan. Tässä pidetään sitä kummilasta valtavana taakkana, mutta silti ollaan loukkaantuneita siitä, kun ei ole silloin aikanaan "kelvannut" kummiksi. Tässä ei nyt oikein tiedä olisiko tilanne jotenkin parempi, jos ap:kin olisi kummi ja lahja-automaatti, vai mitä ihmettä tässä nyt halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.
Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.
ap
Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.
Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan."
Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.
No edelleenkin siinä on kaksi korjauskohtaa: Joko mies osallistuu tai sitten kielletään ne kyläilyt kokonaan. Sehän ei ratkaise mitään, että pyydetään vain kaveria puhuttelemaan eri ihmistä.
Miten niin ei ratkaise mitään? Sehän nimenomaan ratkaisee tuon, ettei aloittajan tarvitse enää huolehtia miehensä kummilapsen lahjoista tai yökyläilyistä. Kummilapsen vanhemmat ottavat suoraan yhteyttä lapsensa kummiin ja sopivat tämän kanssa, mitä kummi haluaa kummilapsensa kanssa tehdä tai millaisia lahjoja ostaa.
Kerro minulle, mikä aloittajaa estää puhumasta tästä asiasta miehelleen? Jos asia tulee luontevasti puheeksi ap:n kanssa, miksi se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ap sen myös hoitaa? Kuka tässä on vaatinut, että nimenomaan ap hoitaa ne asiat? Ainoastaan se mies, joka ei tee mitään.
Kerro minulle, mikä estää lapsen äitiä laittamasta viestiä tai soittamasta suoraan lapsensa kummisedän puhelimeen? Ymmärtäisin viestinvälityksen tarpeen, jos elettäisiin edelleen lankapuhelinten aikaa. Nykyisin kaikilla on kännykät - myös aloittajan miehellä - joten miksi kummisedälle tarkoitettu viesti pitää kierrättää tämän vaimon kautta?
Ei kai sitä kukaan estä, mutta asia hoituu mukavammin sen toisen kautta. Esim ollaan vaimon kanssa muutenkin tekemisissä ja mies on nahjus.
Mun käsittääkseni ap ei ole kokenut tuota asioiden hoitotapaa lainkaan mukavaksi. Entä, jos ap unohtaa välittää viestin miehelleen? Unohtaa esim siksi, että ap:llä itsellään on sille päivälle jotain muuta menoa. Mies ei mene kummilapsensa synttäreille ja kenen on syy? Kummisedän? Kutsujan? No ei vaan aloittajasta tehdään syntipukki, koska hänen vastuulleen on jätetty välittää viestejä kahden ihmisen välillä asioista, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu.
Täh? Ap on vuosikausia hoitanut tätä kummirumbaa ja muistanut synttärit ja lahjat ja nyt sitten hän yhtäkkiä totaalisesti unohtaisi luvanneensa jotain? Enkä minä ehdota tätä minään pysyvänä järjestelynä, vaan tämän voi tehdä muutaman kerran, että mieskin ottaisi vähän vastuuta tai sitten, että lapsen vanhemmat huomaisivat, että eihän tuosta mitään tule.
Okei, ymmärsin aiemman väärin :) Ajattelin, että koska nykyinen systeemi on ollut mukavampaa (kaikille muille paitsi ap:lle), niin jatkossakin voitaisiin toimia samalla tavalla. Tai ainakin niin, että ap välittää aina viestit miehelleen. Ja tuosta ajattelin, että kun lakkaa ottamasta vastuuta lapsen synttäreistä ja muista, jossain vaiheessa voi ihan hyvin unohtaa koko puhelinsoiton. Samaa mieltä kanssasi, että ap voi hyvin välittää viestejä jonkin aikaa, mutta ei loputtomiin. Ja missään tapauksessa ei ala hoitamaan kummin asioita miehensä puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyhän se toki niinkin, että otat vain viestin vastaan ja lupaat välittää viestin miehellesi. Ja välität. Miehesi sitten ottaa yhteyttä kummilapsensa vanhempiin tai on ottamatta, mutta uskoisin tuttavaperheen jossain vaiheessa älyävän, että nopeammin saa vastaukset ottamalla yhteyttä suoraan mieheesi.
Hassua, että tämä kommentti on saanut pelkkiä yläpeukkuja, mutta kun minä ehdotin täsmälleen samaa, minä sain saman verran alapeukkuja.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta me pyydettiin aikanaan miehen veljeä lapsemme kummiksi. Hän oli alkanut seurustelemaan nuoren naisen kanssa, joka oli anopille tuttu, mutta me emme olleet ikinä tavanneet emmekä tunteneet. Seurustelua oli kestänyt tuossa vaiheessa pari kuukautta.
Anoppi pyysi meitä pyytämään myös tämän seurustelukumppanin kummiksi, oikeen painosti. Ei suostuttu, koska todellakin - emme olleet ikinä edes tavanneet naista.
Veli tuli silti mielellään, oli sylikummi ja tosi kiva ensimmäiset vuodet. Tästä tyttöystävästä tuli lopulta vaimo ja pikkuhiljaa veli eristäytyi eikä pitänyt enää ollenkaan yhteyttä. Ei kyllä mitään vaadittukaan, lähetettiin valokuvat ja joulukortit vaikkei kummisetä edes kortilla koskaan muistanut. Ehkä tämä vaimo sitten loukkaantui pitkävihaisesti asiasta, emme edelleenkään tunne. Ei ole kutsuttu häihin eikä heidän lastensa ristiäisiin.
Ei olla odotettu vaimon hoitavan mitään kummin velvollisuuksia, tässä vaan se vaimo on tavallaan myrkyttänyt sen miehenkin suhteen kummilapseen (anoppi kertonut). Onko tuokaan sitten hyvä systeemi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no mun mielestä on kohtuutonta haluta ap:n ostavan lahjoja miehensä kummitytölle sekä ottavan yökylään, koska kummitytön perhe ei tee samaa vastavuoroisesti ap:n lapsille.
Niin. Ja tästä kun pudottaa tuon kummi-määrittelyn pois, niin ongelma ei muutu miksikään. Eli ongelmana on kohtuuttomat vaatimukset, eikä se, kuka on kenenkin kummi.
Onhan se kummius tässä keississä juuri olennainen asia, kun kummiuden vuoksi näitä asioita pyydetään. Ap sattuu asumaan "kummilassa" (vaikkei mieskään ole oikea kummi). Vastavuoroisesti kummilapsen äiti ei samoja asioita tee. Jos hän olettaa joidenkin asioiden kuuluvan kummille, niin olkoot sitten kummiin yhteydessä. Kummi voi itse päättää olla toimimatta lahja-automaattina, jos haluaa, siihen ei tarvitse ap:ta sotkea.
Ai. Kyllä minä olen ollut esim monen sukulaislapsen synttäreillä, vaikken heidän kumminsa olekaan. Ja olen myös ollut lapsenvahtina ja ostanut joululahjoja. Ei ole kyllä tullut mieleenikään kieltäytyä, koska en satu olemaan näiden lapsien kummi.
Tuo lahja-automaattina toimiminen on minusta nyt vähän kummallinen oletus. Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, sehän on kohtuutonta, oli sitten kummi tai ei. Näin ollen kummius ei muuta tätä asiaa mihinkään suuntaan. Tässä pidetään sitä kummilasta valtavana taakkana, mutta silti ollaan loukkaantuneita siitä, kun ei ole silloin aikanaan "kelvannut" kummiksi. Tässä ei nyt oikein tiedä olisiko tilanne jotenkin parempi, jos ap:kin olisi kummi ja lahja-automaatti, vai mitä ihmettä tässä nyt halutaan.
Tietenkin moni tekee näitä asioita muutenkin. Mutta ap:n miehen kummilapsen äidin mielestä nämä asuat kuuluvat kummille (muutenhan hänkin tekisi niitä vastavuoroisesti). Miksi hän sitten hoitaa asiat ei-kummin kautta. Tämä kyseinen kummilapsi ei ilmeisesti ole ap:lle mitenkään läheinen. Ei ole sukuakaan. Ei ap vaikuta loukkaantuneelta. Enemmänkin turhautuneelta. Tokihan pyyntöjä tulisi vaikka ap olisi myös kummi, mutta ei se ole tässä olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no mun mielestä on kohtuutonta haluta ap:n ostavan lahjoja miehensä kummitytölle sekä ottavan yökylään, koska kummitytön perhe ei tee samaa vastavuoroisesti ap:n lapsille.
Niin. Ja tästä kun pudottaa tuon kummi-määrittelyn pois, niin ongelma ei muutu miksikään. Eli ongelmana on kohtuuttomat vaatimukset, eikä se, kuka on kenenkin kummi.
Onhan se kummius tässä keississä juuri olennainen asia, kun kummiuden vuoksi näitä asioita pyydetään. Ap sattuu asumaan "kummilassa" (vaikkei mieskään ole oikea kummi). Vastavuoroisesti kummilapsen äiti ei samoja asioita tee. Jos hän olettaa joidenkin asioiden kuuluvan kummille, niin olkoot sitten kummiin yhteydessä. Kummi voi itse päättää olla toimimatta lahja-automaattina, jos haluaa, siihen ei tarvitse ap:ta sotkea.
Ai. Kyllä minä olen ollut esim monen sukulaislapsen synttäreillä, vaikken heidän kumminsa olekaan. Ja olen myös ollut lapsenvahtina ja ostanut joululahjoja. Ei ole kyllä tullut mieleenikään kieltäytyä, koska en satu olemaan näiden lapsien kummi.
Tuo lahja-automaattina toimiminen on minusta nyt vähän kummallinen oletus. Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, sehän on kohtuutonta, oli sitten kummi tai ei. Näin ollen kummius ei muuta tätä asiaa mihinkään suuntaan. Tässä pidetään sitä kummilasta valtavana taakkana, mutta silti ollaan loukkaantuneita siitä, kun ei ole silloin aikanaan "kelvannut" kummiksi. Tässä ei nyt oikein tiedä olisiko tilanne jotenkin parempi, jos ap:kin olisi kummi ja lahja-automaatti, vai mitä ihmettä tässä nyt halutaan.
Niin minäkin. Mutta en yhdenkään tuttavapariskunnan lapsen synttäreillä. Ap:n kohdallahan kyse oli jostain tuttavista eikä sukulaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta me pyydettiin aikanaan miehen veljeä lapsemme kummiksi. Hän oli alkanut seurustelemaan nuoren naisen kanssa, joka oli anopille tuttu, mutta me emme olleet ikinä tavanneet emmekä tunteneet. Seurustelua oli kestänyt tuossa vaiheessa pari kuukautta.
Anoppi pyysi meitä pyytämään myös tämän seurustelukumppanin kummiksi, oikeen painosti. Ei suostuttu, koska todellakin - emme olleet ikinä edes tavanneet naista.
Veli tuli silti mielellään, oli sylikummi ja tosi kiva ensimmäiset vuodet. Tästä tyttöystävästä tuli lopulta vaimo ja pikkuhiljaa veli eristäytyi eikä pitänyt enää ollenkaan yhteyttä. Ei kyllä mitään vaadittukaan, lähetettiin valokuvat ja joulukortit vaikkei kummisetä edes kortilla koskaan muistanut. Ehkä tämä vaimo sitten loukkaantui pitkävihaisesti asiasta, emme edelleenkään tunne. Ei ole kutsuttu häihin eikä heidän lastensa ristiäisiin.
Ei olla odotettu vaimon hoitavan mitään kummin velvollisuuksia, tässä vaan se vaimo on tavallaan myrkyttänyt sen miehenkin suhteen kummilapseen (anoppi kertonut). Onko tuokaan sitten hyvä systeemi?
Mikä kumma siinä on, että naiset laitetaan aina vastuuseen kaikista ihmissuhteista? Jos se kummisetä haluaisi pitää yhteyttä, hän pitäisi. Kun ei pidä, ei halua.
Tää kummeilta vaatiminen on mennyt ihan överiksi! Itseä kaduttaa että ryhdyin kummiksi. Synttäreille on selvästi pakko mennä satojen kilometrien päästäkin ( ei autoa joten vaihdan bussista toiseen yhteensä 6 kertaa). Vaikka tunnollisesti menen, olen huono kummi sitten kuitenkin kun en puuhaile kummilapsen kanssa.Hyvä kun omien lasten hoitojärjestelyistä selviän, ei ole voimia ottaa muita meille. Halu olla yhteydessä perheeseen ja lapseen on kuitenkin olemassa ja tapaamisia ehdottelenkin.
Miksei kummeutta voisi oikeasti " suorittaa" omien voimavarojen mukaan, jonain vuonna pelkkä synttärikortti, toisena ehkä teatteriin.
Mies ja minä muistellaan, että omia kummeja ei synttäreillä näkynyt eikä lahjoja tullut. Silti he olivat ihmisiä elämässä, vanhempien ystäviä, joiden kanssa oli kiva jutella vaikkei edes joka vuosi nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummi kirjoitti:
Kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.
Höpö-höpö. Parille lapselle olen kummi, vaikka olen kirkosta eronnut jo aikoja sitten. Olen vaan ilmoittanut kotipaikkakuntani seurakunnan, ja kukaan ei ole tullut asiasta minua tilille vaatimaan.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 4 vuotta. Tätä ennen mies seurusteli pari vuotta erään naisen kanssa. Mieheni hyvä ystäväpariskunta ei hyväksy minua mieheni kumppaniksi, varsinkin rouva osoittaa edelleen suoraan kuinka ei pidä minua minään. Tätä miehen exää sitten hehkutetaan joka välissä. Tilanne meni niin pitkälle että pariskunta pyysi miestäni ja miehen exää lapsen kummiksi, vielä painottaen miehelleni että VAIN MIEHENI halutaan kummiksi, ei minua.
Mies ei suostunut kummiksi, koska koko kummiushössötys on hänestä naurettavaa. Ei ollut tämä exäkään kai suostunut.
Tällaisiakin ihmisiä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT kysymys; kuinka yleistä on pyytää molempia osapuolia pariskunnasta kummeiksi? Jos esim miehen hyvä ystävä saa lapsen, eikä hyvänpäivän tuttavuutta syvempää suhdetta tähän puolisoon ole...?
Ja toinen kysymys; kuinka loukkaavana pidätte kummiudesta kieltäytymistä?
Nää kummiasiat on kyllä hauskoja.
Ihmettelin aikoinani parille serkulle ääneen, kun veljeä pyydettiin aina kummiksi, mutta minua ei vaikka ilmoitin halukkuuteni ja pidin lähes viikottain yhteyttä heihin - toisin kuin veljeni. Olen siis veljeäni kahdeksan vuotta nuorempi, mutta kuitenkin silloinkin ollut jo täysi-ikäinen.
Syy kyllä selvisi piakoin ihan muuta kautta: Veli on kovapalkkaisessa ammatissa töissä ja minä taas aikoinani säännöllisen epäsäännöllisessä pätkätyössä. Ei näitä sukulaisia suinkaan kiinnostanut kummin tehtävissä hengellinen, valistava, tai tukeva puoli, vaan ne veljen kummilahjarahat. Itsellä rahallinen tuki näille serkkujen lapsille jäi käytännössä olemattomaksi, kun ei ollut mistä antaa. Serkkujen lapset kyllä säännöllisesti viettivät aikaa minulla hoidossa kun heillä menoja oli - ja mikäs siinä, kun omia lapsia ei ole.
Pointti on tässä se, että kummilapsen äiti yrittää velvoittaa apta kumminimikkeellä hoitamaan asioita ja ottamaan yöksi, vaikka ap ei sitä ole.
Ei ole sinun velvollisuutesi etkä ole liian tyly, et todellakaan. Tämän kummilapsen äiti on vähän ehkä itse laatinut kummin säännöt eikä se ole sinun työsi vaikka oletkin kummisedän puoliso. Jos suuttuu niin suuttukoon, on sitten ihan idiootti koko ihminen tai yrittää heittää kummin ns. velvollisuuksia sitten kummisedän lähimpään ihmiseen että kummin hyötykäyttäminen ei jää käyttämättä. Minä olen oman kummityttöni ainoa aktiivinen kummi (kummeja kokonaisuudessaan 4 minä mukaanlukien), mutta ihan omasta tahdostani ja olen kummitäti sille lapselle, en tämän äidille (on ex-avomieheni ystävä ja kun olin miehen kanssa vielä yhdessä hän pyysi meitä molempia kummeiksi ja vaikka olen miehen kanssa eronnut olen yhteydessä mutta kummisetä ei ole ollut yhteydessä kohta 2 vuoteen syystä X, minä myös lahjat ja toivotukset muistin ja tein meidän molempien puolesta, nyt voin vaan itseni)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 4 vuotta. Tätä ennen mies seurusteli pari vuotta erään naisen kanssa. Mieheni hyvä ystäväpariskunta ei hyväksy minua mieheni kumppaniksi, varsinkin rouva osoittaa edelleen suoraan kuinka ei pidä minua minään. Tätä miehen exää sitten hehkutetaan joka välissä. Tilanne meni niin pitkälle että pariskunta pyysi miestäni ja miehen exää lapsen kummiksi, vielä painottaen miehelleni että VAIN MIEHENI halutaan kummiksi, ei minua.
Mies ei suostunut kummiksi, koska koko kummiushössötys on hänestä naurettavaa. Ei ollut tämä exäkään kai suostunut.
Tällaisiakin ihmisiä löytyy.
Kertoo aika paljon miehestäsi jos miehesi pitää "hyvänä ystäväpariskuntana" ihmisiä, jotka eivät kohtele sinua kunnolla.
Tai ylipäänsä tuollaisia moukkia.
Vaikka olen aktiivi kristitty minusta nämä kummijutut ovat niin älyttömiä. Ystäväpariskuntamme (alunpein miehen ystäviä!) pyysivät vain minua kummiksi. Suostuin ja kadun...
Lahjatoiveet ovat luokkaa uusi kamera, isoin Lego-poliisiasema tms.. Minulla on useampi kummilapsi ja ostan 25-35 euron lahjoja sekä syntymäpäiväksi että jouluksi. Kysyn vanhemmilta toiveita mutta tämän yhden kohdalla olen lakannut kysymästä koska ne eivät kertakaikkiaan sovi kukkarolle (ja periaatteilleni!). Meillä on itsellämme useampi lapsi ja ne suuret lahjat ostetaan omille.
Luultavasti tämän kummilapsen vanhempien toiveiden takana on tietoisuus, että mieheni on hyvin kovatuloinen, ansaitsee monta kertaa enemmän kuin minä. Vaikka rahat ovat yhteisiä niin kummilapsensa hoitaa jokainen yksin. Mitäs pyysivät vain minua.
Sitähän minäkin tässä olen yrittänyt sanoa, että tuollainen "en halua kuulla mitään lapsestasi, puhu Pekalle" kommentti on minusta aika tyly, kun asian voi hoitaa sitenkin, että lupaa mainita asiasta Pekalle ja lapsen vanhemmat itse huomaavat, että Pekka ei asiaa hoida. En ymmärrä, miksi ainoat vaihtoehdot ovat olla tyly tai sitten hoitaa homma miehen puolesta. Se, että välittää viestin miehelle, on ystävällinen ele, mutta vastuun saa siirrettyä sille miehelle. Enkä tajua sitäkään, että ainoa, joka tässä on ap:n mielestä toiminut tökerösti, on se lapsen vanhempi eikä se mies, joka vain katsoo vierestä, kun vaimo hoitaa hänen hommansa.