Pariskunnasta pyydetään vain mies kummiksi, mutta vaimon odotetaan hoitavan kuitenkin kummin velvollisuuksia..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan." 

Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.

No edelleenkin siinä on kaksi korjauskohtaa: Joko mies osallistuu tai sitten kielletään ne kyläilyt kokonaan. Sehän ei ratkaise mitään, että pyydetään vain kaveria puhuttelemaan eri ihmistä. 

Miten niin? Eikö se, että pyynnöt ohjataan miehelle, juuri edistäisi sitä miehen osallistumista?

Miten? Ja miksi ihmeessä ap ei sitten voi vain välittää niitä pyyntöjä miehelle? Miten vaikeaa se nyt on sitten sanoa sille lapsen vanhemmalle, että "juu, kerron Pekalle" ja sitten kotona sanoa, että "Jaana kysyi, voiko Siiri tulla meille viikonloppuna, lupasin, että olet yhteydessä"? Onko tällainen normaali luonteva kommunikaatio niin hirveän vaikeaa, että pitää laatia jotkin säännöt, millaisia asioita ja aiheita kenellekin saa sanoa. 

? Siten, että silloin sen miehen on vastattava jotain sille kummilapsen äidille/isälle ja sovittava itse asioista tämän kanssa, tai jos mies jättää vastaamatta viestiin niin on sitten siitä itse vastuussa.

Ja ei, tuo viestin välittäminen ei varmasti ole *vaikeaa*, mutta siitähän tässä ei nyt ollut kysymys.

No eikö se nyt nimenomaan siirrä sen miehelle, kun lupaa kertoa asian miehelle. Jos asiasta jää hoitamatta, voi sanoa, että sinä olet viestin välittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan." 

Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.

No edelleenkin siinä on kaksi korjauskohtaa: Joko mies osallistuu tai sitten kielletään ne kyläilyt kokonaan. Sehän ei ratkaise mitään, että pyydetään vain kaveria puhuttelemaan eri ihmistä. 

Miten niin ei ratkaise mitään? Sehän nimenomaan ratkaisee tuon, ettei aloittajan tarvitse enää huolehtia miehensä kummilapsen lahjoista tai yökyläilyistä. Kummilapsen vanhemmat ottavat suoraan yhteyttä lapsensa kummiin ja sopivat tämän kanssa, mitä kummi haluaa kummilapsensa kanssa tehdä tai millaisia lahjoja ostaa. 

Kerro minulle, mikä aloittajaa estää puhumasta tästä asiasta miehelleen? Jos asia tulee luontevasti puheeksi ap:n kanssa, miksi se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ap sen myös hoitaa? Kuka tässä on vaatinut, että nimenomaan ap hoitaa ne asiat? Ainoastaan se mies, joka ei tee mitään. 

Kerro minulle, mikä estää lapsen äitiä laittamasta viestiä tai soittamasta suoraan lapsensa kummisedän puhelimeen? Ymmärtäisin viestinvälityksen tarpeen, jos elettäisiin edelleen lankapuhelinten aikaa. Nykyisin kaikilla on kännykät - myös aloittajan miehellä - joten miksi kummisedälle tarkoitettu viesti pitää kierrättää tämän vaimon kautta?

Ei kai sitä kukaan estä, mutta asia hoituu mukavammin sen toisen kautta. Esim ollaan vaimon kanssa muutenkin tekemisissä ja mies on nahjus. 

Ei, vaan tällä tavalla saa lapselleen lahjoja ja lapsenvahdin. Jos viestit laittaisi kummisedälle, jäisi lahjat ostamatta kummisedän unohdettua ne, eikä kylään pääsisi koskaan kun kummisetää ei kiinnostaisi järjestää. Eli oma moka kummivalinnassa halutaan kierrättää "mukavasti" kummisedän vaimon kautta, jotta saadaan vahinko kiertämään eikä tarvitse itse selittää lapselle, miksi valitsi kummin noin pieleen.

Mutta se vaimo ei voi yhtään mitään sille, että joutuu ostamaan toisen puolesta lahjoja, vaikka ihan itse sen kumppaninsa hänkin valitsi. Eihän hänen ole mikään pakko tehdä niitä asioita, mutta jostain syystä tämä miehen saamattomuus ja vaimon suun avaamattomuus onkin sen lapsen vanhemman vika. Jos ei vaimo itse saa sanottua sille miehelleen tai tytön vanhemmille, niin ongelma on kyllä hänen itsensä aiheuttama.

Tietenkin on. Aloittaja on ihminen, joka pelkää olevansa liian tyly, jos sanoo asiasta. Siksi hän aloituksessaan kysyykin meiltä muilta, miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa. Ja me muut olemme kehottaneet häntä sanomaan asiasta. Kertoneet, että ei ole tylyä vaan ihan suotavaa, että kummilapsen vanhemmat hoitavat lapseen liittyvät asiat kummin eikä kummin puolison kanssa.

Ja minä kehotin, että saadessaan viestin tai puhelun, lupaa sanoa asiasta miehelle ja pyytää tätä olemaan itse asialla sen sijaan, että itse järjestää ne jutut, mutta tämä ehdotus saa nyt hirveän määrän alapeukkuja ja monen mielestä tuo on niin vaikeaa toteuttaa, että pääsee helpommalla kun itse järjestää kaiken.

Mutta jos mies ei sitten ole yhteydessä kummilapsen vanhempiin, niin se kummilapsen äiti soittaa taas naiselle, että välittikö tämä viestin ja miksei mies ole ilmoittanut mitään. Se nainen ei pääse tuosta mitenkään eroon vaan joutuu olemaan aina välikätenä.

Minulla on omat kummilapset, miehellä omat. Kummeiksi pyydettiin jo ennen kuin tapasimme.

Minä en huolehtinut yhdestäkään miehen kummilapsilahjasta. Muistutin kyllä, että ensi viikolla on nicopetterin synttärit (kalenterissa lukee kaikkien päivät) ja miehen sopii muistaa ostaa lahja. Jos kummilapsi tuli yökylään, se ei mitenkään häirinnyt minun elämääni. En ostanut herkkuja tai käynyt vuokraamassa leffaa tai pedannut petiä, kyllä mies hoiti kaikki sellaiset jutut ihan itse. Samoin minä, kun oli kyse minun kummilapsistani.

Nyt ovat kaikki jo aikuisia, ei tarvitse enää muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan." 

Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.

No edelleenkin siinä on kaksi korjauskohtaa: Joko mies osallistuu tai sitten kielletään ne kyläilyt kokonaan. Sehän ei ratkaise mitään, että pyydetään vain kaveria puhuttelemaan eri ihmistä. 

Miten niin ei ratkaise mitään? Sehän nimenomaan ratkaisee tuon, ettei aloittajan tarvitse enää huolehtia miehensä kummilapsen lahjoista tai yökyläilyistä. Kummilapsen vanhemmat ottavat suoraan yhteyttä lapsensa kummiin ja sopivat tämän kanssa, mitä kummi haluaa kummilapsensa kanssa tehdä tai millaisia lahjoja ostaa. 

Kerro minulle, mikä aloittajaa estää puhumasta tästä asiasta miehelleen? Jos asia tulee luontevasti puheeksi ap:n kanssa, miksi se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että ap sen myös hoitaa? Kuka tässä on vaatinut, että nimenomaan ap hoitaa ne asiat? Ainoastaan se mies, joka ei tee mitään. 

Kerro minulle, mikä estää lapsen äitiä laittamasta viestiä tai soittamasta suoraan lapsensa kummisedän puhelimeen? Ymmärtäisin viestinvälityksen tarpeen, jos elettäisiin edelleen lankapuhelinten aikaa. Nykyisin kaikilla on kännykät - myös aloittajan miehellä - joten miksi kummisedälle tarkoitettu viesti pitää kierrättää tämän vaimon kautta?

Ei kai sitä kukaan estä, mutta asia hoituu mukavammin sen toisen kautta. Esim ollaan vaimon kanssa muutenkin tekemisissä ja mies on nahjus. 

Ei, vaan tällä tavalla saa lapselleen lahjoja ja lapsenvahdin. Jos viestit laittaisi kummisedälle, jäisi lahjat ostamatta kummisedän unohdettua ne, eikä kylään pääsisi koskaan kun kummisetää ei kiinnostaisi järjestää. Eli oma moka kummivalinnassa halutaan kierrättää "mukavasti" kummisedän vaimon kautta, jotta saadaan vahinko kiertämään eikä tarvitse itse selittää lapselle, miksi valitsi kummin noin pieleen.

Mutta se vaimo ei voi yhtään mitään sille, että joutuu ostamaan toisen puolesta lahjoja, vaikka ihan itse sen kumppaninsa hänkin valitsi. Eihän hänen ole mikään pakko tehdä niitä asioita, mutta jostain syystä tämä miehen saamattomuus ja vaimon suun avaamattomuus onkin sen lapsen vanhemman vika. Jos ei vaimo itse saa sanottua sille miehelleen tai tytön vanhemmille, niin ongelma on kyllä hänen itsensä aiheuttama.

Tietenkin on. Aloittaja on ihminen, joka pelkää olevansa liian tyly, jos sanoo asiasta. Siksi hän aloituksessaan kysyykin meiltä muilta, miten me toimisimme vastaavassa tilanteessa. Ja me muut olemme kehottaneet häntä sanomaan asiasta. Kertoneet, että ei ole tylyä vaan ihan suotavaa, että kummilapsen vanhemmat hoitavat lapseen liittyvät asiat kummin eikä kummin puolison kanssa.

Ja minä kehotin, että saadessaan viestin tai puhelun, lupaa sanoa asiasta miehelle ja pyytää tätä olemaan itse asialla sen sijaan, että itse järjestää ne jutut, mutta tämä ehdotus saa nyt hirveän määrän alapeukkuja ja monen mielestä tuo on niin vaikeaa toteuttaa, että pääsee helpommalla kun itse järjestää kaiken.

Mutta jos mies ei sitten ole yhteydessä kummilapsen vanhempiin, niin se kummilapsen äiti soittaa taas naiselle, että välittikö tämä viestin ja miksei mies ole ilmoittanut mitään. Se nainen ei pääse tuosta mitenkään eroon vaan joutuu olemaan aina välikätenä.

Tämä juuri. Ja luulisi olevan lapsen äidillekin helpompaa ottaa yhteys suoraan lapsensa kummiin. Jos esim on kyseessä lapsen synttärit ja haluaa tietää, pääseekö kummisetä tulemaan vai ei. Vaimo ei tiedä, sopiiko ajankohta miehelle, joten ei voi kuin välittää viestin. Jos taas lapsen äiti soittaisi suoraan kummisedälle, kummisetä katsoisi oman kalenterinsa ja ilmoittaisi, pääseekö vai ei. Ei tarvitsisi jäädä odottelemaan, että viesti on mennyt perille ja viestiin on reagoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Tässä on kyse siitä, että miehesi kummilapsen äidillä on  perinteinen ja vanhanaikainen sukupuoliroolikäsitys. Eli nainen on parisuhteessa se, joka huolehtii miehen puolesta tällaisista asioista, koska lapset ja kaikki niihin liittyvä ovat ns. naisten asioita. Vähän niinkuin toimii äidin roolissa miehensäkin suhteen. Todennäköisesti hänen oma parisuhteensa toimii juuri näin.

Jo edellä on esitetty mahdollisia syitä siihen, miksi sinua ei alunperin ole pyydetty kummiksi. Itse uskon, että lapsen äiti on halunnut maksimoida kummien määrän ja laskeskellut, että saa miehesi kautta sinut automaattisesti "bonuskummiksi".

Käske miehesi ostaa kummilapselleen Raamattu (jos on pieni lapsi niin lapsille tarkoitetun kuvallisen Raamattu) ja tutkia sitä lapsen kanssa yhdessä.

Mies voisi viedä myös kummilapsen kirkkoon esim. muutaman kerran vuodessa niin tulisi kummihommat tehtyä.

Mä mietein näitä tämän tyyppisiä juttuja kun oltiin miehen kanssa oltu sen aikaa yhdessä, että oli appivanhemmat tavattu, ja ensimmäisiä jouluja sun muita tulossa, että miten itse aion muistaa merkkipäivinä ja juhlapyhinä. Kipuilin aikani että vaikutanko tylyltä, tai kylmältä tai epäkohteliaalta, jos teen tai en tee, niin tai näin. Lopputulos oli se, että jouluna vien kukan miehen vanhemmille, ja thats it. En lähetä yhtään korttia, eikä heillä ole edes puhelinnumeroani :D Saavat kyllä sen jos tarvetta joskus on. Hyvät on välit, ja kyläillään parin kuukauden välein puolin tai toisin. Onneksi en ottanut itselleni mitään mammroolia, joka miehen puolesta pitää yhteyksiä hänenkin sukuunsa. Miehen eksvaimo oli tällainen, ja edelleen soittelee ja käy jopa miehen kaukana asuvalla siskolla kylässä lasten kanssa. Jotenkin koen myös että heillä olkoot nuo omat läheisemmät suhteet sen eksvaimon kanssa, joka on myös lasten äiti, minä saan elää juuri niin kuin haluan, eli mieheni silmäteränä ja rakkaimpana. Pidän siis tosi paljon miehen sukulaisista, ja ehkä yksi syy on nimenomaan se, että ei tarvitse kaveerata kumminkaimojen kanssa, ja hosua heille lahjoja tai muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Minä ainakaan en tekisi asiasta sen kummempaa numeroa vaan välittäisin kyselyt oikeaan osoitteeseen. Viestiin vastaisin "Moikka! Mä laitan tän viestin x:lle,  voitte sitten suoraan sen kanssa sopia" ja puhelimessa sanoisin että soittaa x:lle, mä en noista tiedä tai osaa sanoa.

Lapselle myös sanoisin "Käypä kysymässä x-sedältä, milloin sille sopisi!"

Jos rupeat hoitamaan noita, se ei lopu. Hänellä vain lienee ajatus, että tuollaiset asiat hoitaa nainen oli sitten kummi tai ei. Siihen ei pidä antaa ollenkaan siimaa.

Kaikki piikittely kannattaa unohtaa, olisi noloa marttyroida siksi ettei sinua pyydetty kummiksi.

Eiköhän olisi yksinkertaisinta vaan panna välit poikki tuollaisiin ihmisiin? Sanoa, että kun emme kuulu kirkkoon, tuntuu todella kiusalliselta tämä kummiasia, kun kummin pitäisi vastata siitä kristillisestä kasvatuksesta. Sitten hissun kissun vähentää yhteydenpitoa ko. ihmisiin.

KUKAAN ei tarvitse lähipiiriinsä ihmisiä jotka pitävät sinua vain lahja- ja yökyläilyautomaattina.

Itse tein näin oman kummipojan suhteen. Kävi ilmi, että lapsuudentuttavani kuvitteli voivansa sanella mitä minä vähävarainen opiskelija tuon lahjaksi kummilapselleni. No, satuin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja voivoi kun jäi yhteydenpito vähiin. Kun sitten tuli kutsu rippijuhliin, ilmoitin että olen eronnut kirkosta (kuten olenkin) enkä siksi koe luontevaksi osallistua kirkollisiin tapahtumiin.

Kummijutut ovat hauskoja vittuilun välineitä. Vähän aikaan siksi tuttava, joka ei kuulu kirkkoon valitsi lapsensa kummiksi siskonsa. Muita vaihtoehtoja olisi ollut, aika mutta,,. Syy siskon valintaan oli kuitenkin se, että tämä on lesbo ja lähisuvussa on harras uskonnollista ainesta, joka tuomitsee tämän avoimesti: lue tuomistee helvettiin yms. Kummivalinnan tehnyt ei ole kehdannut koskaan puolustaa julkisesti siskoaan (!), joten tämä oli hänen statementinsä. Tietystä kulmasta ok, mutta ei pitäisi läheisten ihmisten puolustaminen olla noin hankalaa. 

Kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kummin rooli edellytä muuta kuin sitä n. 30 min pönötystä kasteessa. Kaikki muu on sitten täysin turhaa ja ylimääräistä. Emme ole edellyttäneet mitään erityistä yhteydenpitoa tai lahjojen ostoa omille lapsillemme. Muistavat jos muistavat ja kun sattuvat muutenkin käymään.

Itse ainakin pyyhkisin takapuoleni tuollaisiin lahjus ja yökylä toiveisiin, jos eivät noin muuten sovi teidän suhteeseen lapsen vanhempiin ja lapseen.

En kyllä pyydä kummeiksi tuollaisia, joiden mielestä kummin tehtävät on 30 minuutin "pönötys" kastejuhlassa. Ja sen jälkeen ei mitään muuta.

Toivottavasti teet kummiehdokkaille vaatimuksesi selviksi jo etukäteen, ettei sitten tule turhaa mielipahaa. Itse ainakin haluaisin kuulla, jos minulta odotetaan sitoumusta lapsenvahdiksi, lahja-automaatiksi ja ties miksi, että osaan sitten kieltäytyä kunniasta ennen ristiäisiä.

Minun miestäni on pyydetty pari kertaa kummiksi ja minua ei. Mies on saanut ihan itsekseen hoitaa (tai olla hoitamatta) kummin velvollisuutensa. Minä en ole millään tavalla puuttunut asiaan. Mies on käynyt yksin tai lastemme kanssa kummilastensa synttäreillä ja ostanut itse lahjat. Minua en tuollaiset kissanristiäiset kiinnosta, enkä muutenkaan osta lahjoja kuin ihan lähisukulaisille ja omille kummilapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, miksi sinua ei pyydetty aikoinaan kummiksi? Olitteko silloin niin tuore pari, ettei teidän suhteenne kestävyyteen vielä luotettu, etkö kuulu kirkkoon vai oliko kyse puhtaasti epäkohteliaisuudesta?

En tiedä, mutta mies on kyseisen parin kanssa läheisempi, joten oletan että siksi.

Emme olleet tuore pari, emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon. (Mies ei siis ole virallinen kummi kirkonkirjoissa)

ap

Eihän se miehesi edes sitten ole mikään kummi joten teiltä kummaltakaan ei  voi vaatia mitään. Itsellä oli kerran vastaava tapaus jossa silloisen kumppanin kummilapsen äiti  oli sitä mieltä että  kummi on  lähinnä lastenhoitaja ja kummin on otettava se kummilapsi  joka kk yhdeksi  viikonlopuksi yökylään jotta kummilapsen äiti pääsee bilettamään. Kummeja sillä  lapsiraukalla tais olla sopivasti  se 4 kk jotta kaikkien viikonloppujen hoitopaikat sai kätevästi  hoidettua.

Lopuksi  se akka alkoi esittää niin outoja vaatimuksia että numeronikin meni vaihtoon pariin otteeseen sen vainoamisen takia. Jos kyseinen b**ch tunnistaa niin aivan sama, oli  nii uskomaton tapaus ettei tosikaan.

Ystäväpariskuntamme pyysi miestäni lapsensa kummiksi. Ei minua, vaikka olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Asia on minulle ihan ok, en erityisemmin innostu mistään kummijutuista. Vähän kyllä ihmetytti silti, luulin että olemme hyviä ystäviä. No mutta mieheni saa itse hoitaa kummijuttunsa kun kerran kummiksi ryhtyi. Vähän hukassa se on, koska ei voi sietää mitään lastensynttäreitä (olemme lapsettomia) eikä lahjojen ostelua tms. Minä olen ihan helpottunut että minulla ei ole tuollaisia vastuita.. En ole myöskään suostunut miehen puolesta vastuuta hänen kummiudesta ottamaan, olen sanonut että voin minä synttäreille mukaan lähteä mutta en käy ostamassa lahjaa vaan käyt itse. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

Eli siis tuttavapariskunta pyysi aikanaan vain miestäni kummiksi lapselleen. Tämä oli ihan ok minulle, olen itsekin yksin kummina omille kummilapsilleni. MUTTA! Pariskunta (etenkin kummilapsen äiti) odottaa minun kuitenkin hoitavan kummin velvollisuudet, ostavan lahjat, tulevan juhliin, pitävän yhteyttä ja ottavan lapsen yökylään! Onko tämä teistä ihan normaalia? Mieheni ei ole kaksinen kummi, eikä hoida mitään velvollisuuksia itse, mutta koska minua nimenomaan ei haluttu kummiksi, olen päättänyt etten myöskään kummin velvollisuuksia hoida.

Olenko mielestäsi liian tyly? Miten sinä toimisit tässä tilanteessa? Tai oletko toiminut samoin omien lastesi kummeja kohtaan, ja jos, niin miksi ihmeessä?

Joo. Mutta on se tullut selväksi pyytäjälle, kuka se kummi on. Mä joskus sanon, että hommaa sille jotain, mutta jos ei hommaa, niin ei sitten. Toisin päin sitten taas ihan käsittämätöntä myös, kun nuorena oli seurustelu vain muutama kk, en ollut nähnyt miehen siskoa koskaan ja pyysi meitä molempia. Ihan tuntematon olin vielä tuolloin. En ollut ollut kummina koskaan enkä oikein osannut ja aina mies torppasi kaiken, ei se tartte, sillä on sisaruksia miltä saa vaatteita jne. Joten miehen takia sitten olin aika huono kummi. Ripareihin ja ylppäreihin sitten kunnon summa lahjaksi kuitenkin. Ei tosin meitä ikinä synttäreillekään kutsuttu. Kun taas tuon miehen kummilapsen synttäreille on kutsuttu molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yhdellä lapsella on vain pariskunnan mies kummina, enkä tosiaan ole odottanut avokkinsa hoitavan mitään lapseen ja kummiuteen liittyvää, eikä käsittääkseni ole hoitanut. Toki ollaan kutsuttu synttäreille ym. koko perhettä ja toivottu että tulee, ihmisenä oikein mukava tuo avokki siis ja on osallistunut juhliin sun muihin mahdollisuuksien mukaan, tosin ei ole esim. perunut omia matkojaan lapsen synttärien takia, mikä musta ihan ok, silloin kummisetä on vaan käynyt.

Eli musta aplla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa kummin velvollisuuksia ja voihan sitä nätisti sanoa lapsen äidille, että koska sua ei ole pyydetty lapsen kummiksi niin siksi annat miehellesi tilaa ja mahdollisuuden toimia kummina omalla tavallaan etkä halua puuttua kummilapseen liittyviin lahjoihin tms.

Minusta kumminkaan ei tarvitse perua omia matkojaan synttäreiden takia. Joku raja sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, miksi sinua ei pyydetty aikoinaan kummiksi? Olitteko silloin niin tuore pari, ettei teidän suhteenne kestävyyteen vielä luotettu, etkö kuulu kirkkoon vai oliko kyse puhtaasti epäkohteliaisuudesta?

En tiedä, mutta mies on kyseisen parin kanssa läheisempi, joten oletan että siksi.

Emme olleet tuore pari, emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon. (Mies ei siis ole virallinen kummi kirkonkirjoissa)

ap

No voi jeesus. Siis mieskään ei ole kummi. En kyllä ihan hirveästi stressaisi asiasta.

No siinä paraskin uskovainen päivittelee :D

Kyllä kummiperinnettä voi pitää yllä päivitettynä versiona ilman kirkkoakin.

Olen olut samassa tilanteessa. Minulla on 3 kummilasta, miehellä yksi. Tuo miehen kummilapsi ei ole koskaan ollut minulle mitenkään läheinen, olen tavannut pojan muutamia kertoja ja tullaan toimeen mutta siinä se.

Itse tein lapset yli kolmekymppisenä joten sitä ennen hemmottelin kummilapsia (ja edelleenkin) ja välit näihin ovat erittäin läheiset. Nähdään kerran-kaksi viikossa, käydään lounaalla,tehdään ulkomaanreissuja, tehdään viikonlopun metsäretkiä eräkämpässä, käydään huvipuistoissa jne. Olen ostellut puhelimia,läppäreita ja muuta tarpeellista johon minulla on varaa mutta vanhemmilla ei välttämättä. Mitään kummilapsieni vanhemmat eivät ole koskaan pyytäneet, ehkä juuri siksi olen ostellut lapsille tavaraa.

Kun avioidumme alkoi miehen kummilapsen äidiltä tulla sellaisia kuulin että olette vuokranneet huvilan kesäksi-viestejä. Oltiin vuokrattu iso huvila kesäksi mun suvun kanssa. Oltiin tehty sitä jo vuosia suvun kesken, joskus otin kummipentuja mukaan. Tämä oli tunkemassa sinne vaikka mun mies oli silloin muualla kun olivat tulossa. Koska miehen kummilapsi. Ei ollut heille huonetta. Sitten on ollut just näitä kun olen vienyt omia kummilapsia johonkin särkänniemeen,lintsille,rukalle tai ulkomaille. Nämä ovat siis olleet reissuja jolla mieheni, se kummisetä, ei ole edes mukana. Vähän väistellen tuo on kertonut ettei oikein arvosta käytöstäni kun hänen lastaan kohdellaan eri arvoisesti. Minun pitäisi kai kohdella miehen kummilapsia niinkuin omia. Meillä ei vaan ole sellaista suhdetta. Minusta tuntuu että tuo äiti on vaan materiaa vailla. Ollaan useamman kerran käyty sellaisia keskusteluja kun se on soittanut ja kertoo että on kuullut mitä olen ostanut omille kummilapsille tai mihin olen ne vienyt ja sitten vähän vihjaillut että se minulle täysin vieras lapsi tarvitsisi myös älykännyä/skootteria/ulkomaanmatkaa.  Tuo on myös sellainen että yrittää myös nyhtää jotain etuja itselleen vedoten miehen kummeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kummijutut ovat hauskoja vittuilun välineitä.. 

Tämä on kyllä huomattu. Ihmiset voivat olla uskomattoman epäkohteliaita moukkia.

Olin kummina ystäväpariskunnan lapselle mutta 10 vuoden kummiuden jälkeen erosin kirkosta. Asuimme koko ajan kaukana vastakkaisilla puolella Suomea joten näimme harvoin mutta muistin kummilasta aina synttäreinä ja jouluisin, toteutin äidin toiveitakin lahjoissa. Ystäväni (kummilapsen äiti) tiesi kyllä että erosin kirkosta, mutta eipä asiasta sen enempää juteltu. Totesin vain tulleeni omassa ajattelussani ja vakaumuksessani siihen pisteeseen ettei kirkkoon kuuluminen ollut enää järkevää. Minulle on ihan sama uskovatko muut tai kuuluvatko kirkkoon, kukin toimii oman vakaumuksensa mukaan ja noudattaa omaa sydäntään sen suhteen. En jaa ystäviäni sen mukaan.

Jatkoin siis kummilapsen muistamista kirkosta eroamisesta huolimatta. Kun kummilapsi täytti 15 vuotta tajusin yhtäkkiä Facebookista että kummilapsen rippijuhlat oli vietetty. En ollut siis saanut ollenkaan kutsua juhliin. Kysyin syytä tälle ja se oli että olin kuulemma loukannut kummilapseni äidin henkilökohtaista uskoa. Se millä tavalla, ei ole selvinnyt. Mutta ehkä tämä on uskovaisten logiikkaa joka ei minulle aukene. Lahjat olivat kyllä siihen saakka kelvanneet...