Mieheni olettaa rahojemme olevan yhteisiä

Nuoret naiset, ei kannata ottaa persaukista miestä. En ole ikinä ymmärtänyt naisia jotka elättelee jotain miestä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset, ei kannata ottaa persaukista miestä. En ole ikinä ymmärtänyt naisia jotka elättelee jotain miestä.

Jos puhut minulle eli aloittajalle, niin olimme opiskelijoita kun aloitimme seurustelun. Kummallakaan ei siis siinä vaiheessa töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset, ei kannata ottaa persaukista miestä. En ole ikinä ymmärtänyt naisia jotka elättelee jotain miestä.

Jos puhut minulle eli aloittajalle, niin olimme opiskelijoita kun aloitimme seurustelun. Kummallakaan ei siis siinä vaiheessa töitä. 

Ihan sama. Älä ota persaukista miestä, oli opiskelija tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuttakaa erilleen niin mies saa tuet ja sinä pitää omat rahasi.

Muutimme vasta yhteen ja siksi tämä yhteinen asumis/toimeentulotuki tulikin yllätyksenä. Vuokrasoppari on vuoden, joten aika hankala muuttaa erilleen. Muutenkin naurettavaa, että parin pitäisi asua erikseen että saa enemmän rahaa! Miten voi olla niin että puolison pitäisi "kustantaa" toisen elämä kun toimeentulotuesta ei hän sitten saa enää sitä ns. perusosaa tai mikä onkaan. Miksi MINUN pitäisi maksaa sitten se osa hänelle?! Eletään kuitenkin vuotta 2018. 

Kyllä hän etsii kokoajan töitä, että ei ole siitä kyse että haluaisi vain maata ja laiskotella. Valmistuimme molemmat vasta. 

No miksi MINUN pitäisi verorahoistasi maksaa osa hänelle. Minä en edes asu hänen kanssaan. Jos haluatte leikkiä kotia niin siihen tulee nuo rahakysymyksetkin. Ja jos ajattelu yhteisestä taloudesta ei ole samanlainen ero tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Nuo pitäisi puhua ennen kuin muuttaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?

Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa. 

Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?

En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.

Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin.  Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi. 

Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".

"Naisena eläminen" jos varat ovat niukat, tarkoittaa kyllä ihan marketin perusshamppoita ja saippuoita. Ja käyttää se mieskin niitä, toivottavasti ainakin. Ehkäisy on tietenkin molempien meno, ei yksinään nainekaan sitä tarvitse. Pikkutavaraa on moneen tarpeeseen, jos ap:n mies tekee mielellään ruokaa, niin voipi olla hänen ostosintresseissään vaikkapa laadukas kuorimaveitsi tms. pikkutavara...

Ei todellakaan pidä laittaa rahoja puoliksi! Haloo... Mikäs aikuisen miehen elättäjä sinä muka olet.

Mutta sellainen on kohtuullista, että maksat hieman isomman siivun kustannuksista, vaikka 60% ja mies 40%. Mutta ei tosiaan niin, että teille jäisi kaikkien menojen jälkeen eurolleen yhtä paljon rahaa. Mutta teille voi jäädä suhteessa yhtä paljon rahaa, eli molemmille jäisi käteen vaikka 30% tuloista.

Me teemme mieheni kanssa juuri noin: laitamme kumpikin 55% tuloistamme yhteiselle taloustilille. Minun tuloillani se on tonni ja miehen tuloilla puolitoista. Reilu diili.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä 1800E kuukausipalkalla, ja poikaystäväni on työtön. Asumme vuokralla kaksiossa, joten asumistuet ja mahdollinen toimeentulotuki on siis yhteinen. Emme tietenkään saa toimeentulotukea, koska palkkani on sen verran ja poikaystävän saa työttömyystukea. Hänen mielestään meidän pitäisi jakaa kaikki rahat, mutta omasta mielestäni minun pitäisi saada rahoista enemmän, kun teen töitä niiden eteen! Totta kai maksan vuokrasta enemmän, sillä ei poikaystäväni muuten voisi ostaa mitään ylimääräistä, mutta mielestäni sen pitäisi mennä niin, että minä maksan sen ylimääräisen osan, minkä saisimme asumistuesta. Hänen mielestään taas meidän pitäisi jakaa koko summa yhteisesti.

Olenko niuho, kun haluaisin kuitekin palkastani vähän ylimääräistä? Vuokran jälkeen muutenkaan ei jää paljon mitään, joten periaatteessa se olisi sama kuin en kävisi töissä. Olenko itsekäs ja onko poikaystäväni oikeassa...?

Pistä loinen pihalle. Kikkeliä saa muutenkin.

Äh en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta jo niissä mitä luin, oli ihmeen paljon negatiivisia ja mollaavia tekstejä. Kuitenkin mun mielestä aloitus oli ihan asiallinen ja olisin olettanut ap:n saavan enemmän asiallisia ja oikeesti asiaa miettineitä kommentteja.

Mutta joo, itse olisin varmaan päätynyt pitkälle samaan valintaan kuin ap, maksaisin sen vuokran ja varmaan sähkölaskut, hitusen enemmän ruokakaupan menoista, mutta totta kai työssä käyvälle kuuluu jäädä enemmän rahaa käteen kuin sille pienituloisemmalle (tässä työttömälle) osapuolelle. Ei pitäisi syyllistää itseään, vaikka vaivihkaa säästäisit omalle tilillesi kuukausittain jonkun 50 euroa ilman että siitä edes mainitsisit.

Tietysti vaikka Tallinnan matkaa miettiessä tulee huomioida se, että toisen kuluja joutuu maksamaan jotta molemmilla olisi mukavaa tai sitten pitää jättää reissu väliin. Muutoin normioloissa se tienaava voi päättää ostaako itselleen jotain extraa vai ei. Ja te jotka käskitte pariskunnan muuttaa erilleen, neuvoisitteko samoin naimisissa oleville pariskunnille, joissa se työtön osapuoli olisi nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?

Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa. 

Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?

En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.

Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin.  Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi. 

Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".

"Naisena eläminen" jos varat ovat niukat, tarkoittaa kyllä ihan marketin perusshamppoita ja saippuoita. Ja käyttää se mieskin niitä, toivottavasti ainakin. Ehkäisy on tietenkin molempien meno, ei yksinään nainekaan sitä tarvitse. Pikkutavaraa on moneen tarpeeseen, jos ap:n mies tekee mielellään ruokaa, niin voipi olla hänen ostosintresseissään vaikkapa laadukas kuorimaveitsi tms. pikkutavara...

Ja sinä olet arvattavasti mies, joka maksattaa naisellasi kodin kulut sekä ehkäisyn. Kyllä ap saa käyttää sellaista shampoota kuin tarvitsee. Ei siinä ole mikään pakko myötäillä kumppanin suuntaan, jos itse maksaa.

Mä olen töissä, mies työtön. Kyllä, oma elintasoni on laskenut, koska tietenkin minun pussista hoidetaan suurin osa. Mutta en minä rahan takia muuttanut yhteen. Itselleni on kuitenkin itsestäänselvää, että minulla ja miehellä on sama elintaso, kerta yhdessä asumme.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on työtön ja opiskelee työmarkkinatuella ammattia itselleen. Minä olen töissä ja tuloni ovat nettona noin 2500€/kk. Minä maksan vuokrasta reilusti yli puolet, mutta muuten rahani ovat minun. Ostan kyllä paljon ruokaa, pesuaineet jne. Sähkölaskun ja vakuutusmaksun maksamme kuitenkin puoliksi.

Minua otti päähän se, että kun itse olin opiskelija, ei mies suostunut maksamaan isompaa osuutta vuokrasta, vaan minun opintotukeni meni aina kokonaan vuokraan. Tein sen verran töitä opintojen ohella, että sain pari sataa euroa kuukaudessa kasaan junalippuja ja ruokaa varten. Miehellä jäi tuolloin vuokran maksun jälkeen aina työkkärin rahasta itselleen noin 400€ käyttörahaa. Saimme tuolloin siis asumistukea.

Heti, kun minä menin töihin, mies vain oletti, että olisin maksanut suunnilleen koko vuokran. En suostunut ja muistutin siitä, ettei hän aikanaan suostunut edes hakemaan toimeentulotukea, vaikka olisimme olleet siihen oikeutettuja. Niinpä minun rahani ovat minun, eikä miehellä ole siihen mitään mukisemista. Maksan vuokrasta enemmän, mutta miehelläkin on oma osuutensa siinä. No, miehelläkin on nyt työpaikka tiedossa, eli meillä tämä köyhäily loppuu pian. Tosin, minun mielestäni, mies voisi myös tehdä töitäkin opintojen ohella, kuten minäkin jouduin tekemään...

Joskus tuntuu, että miehet olettavat naisten aina huolehtivan kaikesta ja kantavan enemmän vastuuta. Mitähän sitten tapahtuu, jos/kun saamme lapsen? Eikö lastenhoidossakin vastuu jää useimmiten enemmän naisen harteille? Toki poikkeuksiakin on, mutta nehän vain vahvistavat säännön.

Mä en olisi ikinä suostunut siihen et laitan koko tuen vuokraan. Huh huh. Miksi olet tollaisen urpon.kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa menot ja sitten molemmat laittaa tulojen käteen jäävältä osalta saman prosentin yhteiseen elämiseen. Enemmän tienaava maksaa siis euromääräisesti enemmän, mutta hänellä jää myös enemmän itselle. Jos toinen saa tukia niin niistä tietysti vastaava prosentti yhteiseen käyttöön. Hänelle jää siis euromääräisesti vähemmän, mutta osallistuu kuitenkin omalla osuudellaa yhteiseen talouteen. Toisen tulojen noustessa voitte pienentää yhteisnaksuprosenttia, jolloin molemmilla jää enemmän omaa rahaa ja yhteiseen talouteen tulee edelleen sama summa.

Tai sitten vain eroaa. 

Olen ollut sinun kaltaisen ihmisen kanssa suhteessa pariin otteeseen. Niin köyhempänä kuin varakkaampana. Kummmankin suhteen lopetin kun toinen rupesi lässyttämään omista rahoista ja maksuprosenteista.

Jos haluaa pitää rahat itsellään niin sitten pysyy sinkkuna. Parisuhteeseen tuollainen touhu ei kuulu.

Nyt putosin kärryiltä... Miksi ihmeessä pitää lässyttää omista rahoista jos käyttää tuota prosenttimenetelmää? Taisit vain itse haluta ostaa jotain puolisosi rahoilla kun noin meni tunteisiin.

Ei tuon selkeämpää systeemiä ole. Tilipäivänä prosenttiosuus yhteiselle tilille, johon kummallakin on kortit. Yhteinen talous pyörii sieltä ja voit ostella omilla rahoillasi vaikka vaatteita, koruja ja kenkiä. Näitä hankintoja ei tarvitse perustella puolisolle, pyytää niihin lupaa tai ajatella että "nyt se ukko ostaa sitten samalla rahalla jotain turhaa että ollaa tasoissa". Jos kaikki rahat olisivat yhteisiä niin ihan iloisella ilmeelläkö katselisit kun mies pöräyttäisi pihaan 20 000e moottoripyörällä? Prosenttisysteemissä ukko voi säästää tuollaiseen jos itse haluaa eikä se ole sinulta pois. Kun ajattelet pidemmälle niin huomaat että systeemi on toimiva. Nyt yli 10v ollut meillä käytössä tämä systeemi ja ei mitään erimielisyyksiä raha-asioista. Suosittelen, että puhutte suhteen alussa raha-asiat selviksi niin on suhteessa yksi iso ongelma vähemmän. Ikävä kyllä moni suhde kaatuu rahariitoihin ja täysin turhaan.

Mies pienituloisempi+nainen isotuloisempi=muuttakaa erilleen ja pitäkää rahat erillään!

Nainen pienituloisepi+mies isotuloisempi=kaikki yhteistä, ei mitään hätää!

En tiedä paljonko tuossa on lopultakaan ongelmaa. Niihin yhteisiin kuluihin pitää laskea kaikki ne kulut, jotka työssäkäynti ottaa. Usein se epäreiluuden tunne tulee siitä, että oikeasti maksaa henkilökohtaisina kuluina tulonhankinnan piilokustannuksia, ja lisäksi toinen esim. syö älyttömästi tai kalliisti urheiluharrastuksen tai itsekeskeisyyden takia, mutta maksattaa sen yhteistililtä ruokakuluina.

Säästäminen vain yhden nimiin on jo erillistä miettimistä ansaitseva asia. Noinhan se tuntuu helpolta ajatella, että yksi viiskymppinen talteen omiin nimiin ja sillä hyvä. Mutta tästäkin voi jatkossa tulla ongelmia. Mies menettää tukia koko ajan yhteisasumisessa, ja nainen säästää itselleen - ei sekään hyvältä tunnu. Säästämisen ei ole hyvä olla yhden harrastus. Ja toisaalta, ihan kaikkea tukien menetystä ei pidä ehkä kompensoida, koska yhteisasuminen säästää kulujakin.

Aihe on todella tärkeä kun puhutaan tilanteesta, jossa pienimmät palkat ovat valuneet alaspäin ja tukitaso varmaan laskee myös, mutta se ei oikein voi laskea nopeammin kuin palkkataso ilman että siitä seuraa tragedioita. Perinteisestihän tukitasoa on laskettu niin, että niitä ei nosteta vaikka palkat nousevatkin. Nyt on kuitenkin sotkettu työmarkkinat niin oleellisesti, että pienipalkkaiset voivat odottaa köyhtyvänsä. Jos asenne on tuo, että kiistellään joka suklaalevyn omistuksesta, niin vähenevien palkkatöiden yhteiskunnassa voi odottaa elävänsä stressaavia aikoja parisuhteissa. Etenkin jos yritetään tehdä yhteisiä hankintoja ja työttömyys pitkittyy. Lisääntyvän niukkuuden jakaminen nuorena tilanteessa, jossa toiveissa on radikaali elintason paraneminen, syö sielua, oli se naisen tai miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muuttakaa erilleen niin mies saa tuet ja sinä pitää omat rahasi.

Muutimme vasta yhteen ja siksi tämä yhteinen asumis/toimeentulotuki tulikin yllätyksenä. Vuokrasoppari on vuoden, joten aika hankala muuttaa erilleen. Muutenkin naurettavaa, että parin pitäisi asua erikseen että saa enemmän rahaa! Miten voi olla niin että puolison pitäisi "kustantaa" toisen elämä kun toimeentulotuesta ei hän sitten saa enää sitä ns. perusosaa tai mikä onkaan. Miksi MINUN pitäisi maksaa sitten se osa hänelle?! Eletään kuitenkin vuotta 2018. 

Kyllä hän etsii kokoajan töitä, että ei ole siitä kyse että haluaisi vain maata ja laiskotella. Valmistuimme molemmat vasta. 

Pitäisiköhän asiat selvittää ennen kuin muuttaa yhteen, joten turha valittaa. Näin se vaan menee, että puolison pitää kustantaa. Koska valtio haluaa säästää. Siitäkin huolimatta, että eletään vuotta 2018.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun rahat kuulu miehelle. Eikä miehen rahat sulle.

Alat myymään itseäsi ja jaat ne rahat miehesi kanssa.

Problem solved.

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Olin muutaman kuukauden suhteessa tuollaisen kanssa. Ei edes hakenut tai halunnut töihin. Vetosi siihen, että rakkaus on rahaa tärkeämpää. No, ei sillä asuntoa ja ruokaa maksettu. Heitin pois. 

Omat ansaitsemasi rahat ovat niin kauan, vain ja ainoastaan sinun, kunnes menette naimisiin. Tämän jälkeen voitte keskustella tulojenne yhdistämisestä halutessanne.

Oman poikaystäväni kanssa olemme sopineet että kunhan olemme molemmat töissä, hankimme yhteisen tilin yhteisiä laskuja ja ruokaostoksia varten. Joka kuukausi laitamme yhdessä päätetyn saman summan tilille jotta kumpikin maksaa yhtä paljon. Muuten loput rahat ovat vain omassa käytössämme sillä itse me ne olemme hankkineetkin. Säästytään turhilta riidoilta että mitä toinen saa/ei saa ostaa itselleen omilla rahoillaan.

Se että poikaystäväsi on työtön ei ole sinun vikasi. Näin ollen sinun vastuullasi ei ole myöskään hänen elättämisensä. Jos hän haluaa enemmän luksusta, hankkikoot itse rahansa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Teillä on sitten tosi halpa vuokra ja ruokakin tehdään halvimman kautta, mutta hyvä, että elintaso on määritelty sinun mukaan. Tekeekö mies kuitenkin puolet kotitöistä vai loisiiko hän sinun ajallasi? Lapset teillä taitavat olla vielä pieniä, kun lapsilisillä maksat lasten tarpeet. Miksette ota huomioon summaa, jonka mies säästää lasten hoitokuluissa? Nyt mies hyötyy sinusta vaikka laitattekin kulut tasan.