Muita "uraäitejä"? Miten on sujunut siirtyminen vaativista töistä kotiäidiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.

"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."

Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?

Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?

Missä näin luki?

Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?

Kyllä minä ymmärrän että siirtymä ns. intellektuellielämästä vauva-arkeen vaippoineen ja lastenlauluineen voi olla iso shokki. Ja varsinkin se jos olet ennen ollut ihmisille vaikka lääkäri tai tutkija, ja yhtäkkiä olet äiti, maitoautomaatti ja vaipanvaihtaja. Kaikille se ei ole kova pala, mutta joillekin voi olla.

Hämmentävää on, että myös muun alan ystävilleni ja jopa sukulaisilleni olen vuosia ollut se "lääkäri tai tutkija", ja myös heidän silmissä olenkin yhtäkkiä enää vain vauvamaha. Ennen he juttelivat aina kanssani ammattijuttuja, vaikka eri aloilla toimivatkin (halusivat puhua omasta työstään kanssani myös), mutta nyt ei enää.. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?

Ei tietenkään, eikä siitä tässä ole ollenkaan kyse, että mitä olen muiden silmissä. Vaan identiteettini omissa silmissäni on olla oman alan rautainen ammattilainen ja arvostettu ja menestynyt henkilö. Koen itse identiteettini työn ja uran kautta rakentuneeksi, koska se on se maailma, jossa olen vahvasti elänyt viimeiset 15 vuotta. En välitä siitä, miten muut minut näkevät. Vaan pelkään sitä, että joudun nyt ulos siitä maailmasta, jonka piirissä olen itse identiteettini muodostanut. Ap. 

Sehän on sulle huikea kehitystehtävä, määritellä itse identiteettiä uudelleen. Harva ihminen pysty koko ikänsä muuttumattomana. Tsemppiä!

Näinhän se on, ja siitä tässä varmaan onkin kyse. Kaipaan vain vähän vertaistukea tuohon identiteettivaihdokseen:) . Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.

"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."

Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?

Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?

Missä näin luki?

Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?

Kyllä minä ymmärrän että siirtymä ns. intellektuellielämästä vauva-arkeen vaippoineen ja lastenlauluineen voi olla iso shokki. Ja varsinkin se jos olet ennen ollut ihmisille vaikka lääkäri tai tutkija, ja yhtäkkiä olet äiti, maitoautomaatti ja vaipanvaihtaja. Kaikille se ei ole kova pala, mutta joillekin voi olla.

Hämmentävää on, että myös muun alan ystävilleni ja jopa sukulaisilleni olen vuosia ollut se "lääkäri tai tutkija", ja myös heidän silmissä olenkin yhtäkkiä enää vain vauvamaha. Ennen he juttelivat aina kanssani ammattijuttuja, vaikka eri aloilla toimivatkin (halusivat puhua omasta työstään kanssani myös), mutta nyt ei enää.. Ap.

Se muuttuu pian, kun olet synnyttänyt. Minulla oli tuota jopa työkavereiden kanssa, kun tapasin heitä vähän ennen synnytystä. Olisin tosi mielelläni vaihtanut työkuulumisia tai puhunut vaikka Venäjän ulkopolitiikasta, mutta ei, he osasivat vain kysyä vointiani ja sitä, potkiiko vauva kohdussa kovasti.

Kai se on se vauvamahan selkeys ja raskauden fyysisyys, joka pelkistää sinut Odottajaksi, mutta älä huoli, se menee ohitse nopeasti. Ja ainahan sitä voi itse ottaa muut asiat puheeksi ;-)

33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tapana kutsua perheettömiä työkavereita kylään parina lauantai-iltana kuussa ihan vauvan syntymästä saakka. On parannettu maailmaa, ja itsekin olen pysynyt kartalla työelämän meiningistä.

Itse en ole missään iltaisin käynyt ekaan puoleen vuoteen, kun imetys on ollut sitovaa.

Tämä olisi kiva idea! Mutta ei ihan helposti toteutettavissa, sillä perheettömät työkaverini ja kollegani tekevät myös illat ja viikonloput oman alan "juttuja" kuten kiertävän kongresseissa kouluttamassa, toimivat illat yrittäjinä konsultteina päivätyön ohella jne. Kuten minäkin ennen.. Ap.

Jos tuntuu, että tuo verkosto on tärkeä hyvinvointisi kannalta, kannattaa harkita että teet vähän konsulttihommia vauvan hoidon ohessa. Se, onnistuuko se, on kiinni vauvasta ja sinusta.

Itse ajattelin kirjoittavani jotain, mutta enpä sitten jaksanut muuta kuin kirjoittaa päiväkirjaan vauvan ylistystä. Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee, vauvallehan voi vaikka palkata hoitajan, joka lähtee vauvan kanssa mukaasi kongressiin.

T. Se joka kutsui työkavereita kylään.

Minä etsin toisia vastaavia äitejä, onneksi löytyi. Lapsi oli 13 kk kun meni hoitoon. Itse olin kotona 6 kk ja tein samalla artikkelia sekä vähän iltapäivystyksiä. Mies oli sitten sen loppupätkän.

Suosittelen, että koetat selvitä omien projektien avulla sen vuoden ja menet sitten töihin. Totta kai jengi vinkuu, että lapsen paras, lapsen paras, mutta suomalainen kotiäitikulttuuri on kyllä ihan omaa luokkaansa. Olen asunut vuosia ulkomailla ja ihan täyspäisiä niistäkin mukuloista tulee, vaikka päiväkotiin mennään pienempänä.

Nyt lapsi on teini-ikäinen ja vaikuttaa tasapainoiselta (teiniksi), onnelliselta ja avoimelta korstolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?

Ei tietenkään, eikä siitä tässä ole ollenkaan kyse, että mitä olen muiden silmissä. Vaan identiteettini omissa silmissäni on olla oman alan rautainen ammattilainen ja arvostettu ja menestynyt henkilö. Koen itse identiteettini työn ja uran kautta rakentuneeksi, koska se on se maailma, jossa olen vahvasti elänyt viimeiset 15 vuotta. En välitä siitä, miten muut minut näkevät. Vaan pelkään sitä, että joudun nyt ulos siitä maailmasta, jonka piirissä olen itse identiteettini muodostanut. Ap. 

Sehän on sulle huikea kehitystehtävä, määritellä itse identiteettiä uudelleen. Harva ihminen pysty koko ikänsä muuttumattomana. Tsemppiä!

Näinhän se on, ja siitä tässä varmaan onkin kyse. Kaipaan vain vähän vertaistukea tuohon identiteettivaihdokseen:) . Ap.

Nnnää sun identiteeettisi mitenkään vaihdu. Se vähän muuttuu ja päivittyy, mutta kyllä kuule se järkinainen siellä taustalla säilyy. Hyvin harva lopulta hurahtaa niin totaalisesti, että identiteetti suorastaan muuttuu. Itse olen, joo, äiti, mutta edelleen tohtori, lääkäri ja työntekijä. Äitiys vain vähän toi lisää kulmia persoonaan (ja vähän läskiä lanteille). Mutta identiteetti on kokolailla sama.

Onnea odotukseen!

Suosittelen vähintäänkin osittaista työntekoa, kun lapsi on esim. vuoden ja imetys jo loppunut. Vaikka kahtena päivänä viikossa. Tekee niin hyvää!

Minä otin ilon irti ja nautin vauvavuodesta. Latasin akkuja, urheilin, opiskelin, matkustelin ja tapasin ystäviä ja sukulaisia. Vauvan kanssa tietenkin. Vauva oli tyytyväinen ja helppo. Nukkui hyvin sairaalasta asti. Söi rinnasta, mutta osasi ottaa myös pullosta. Pärjäsi isänsä kanssa alusta asti mainiosti, joten pääsin välillä piipahtamaan omilla menoilla. Pidin säännöllisesti yhteyttä töihin ja tiesin, missä mennään. Sitten kun minä palasin töihin, mies jäi vauvan kanssa kotiin. Kivaa oli! Ja nautin todella stressittömyydestä. Toivottavasti saan kokea saman uudelleen.

Veikkaan, että äitiyden myötä elämänarvosi menevät aikalailla uusiksi. Ehkä huomaat, että olet elänyt aikamoisessa kuplassa - kukaan sieltä töistä ei pahemmin soittele, ole kiinnostunut sinusta ja perheestäsi saati ammatillisista näkemyksistäsi, tai tulisi sairastuttuasi sinua katsomaan. Se on vain työtä, vaikka olisi hienoa ja iso osa elämää. Perheestä tulee se ykkösasia. Ja niin sen pitääkin mennä. Eivät ne akateemiset meriitit lopulta kovin kummoisia ole tai erota sinua muista ihmisistä -se on vain oman pääsi sisällä se halu erottautua ja elää siinä kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.

"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."

Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?

Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?

Missä näin luki?

Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?

Esim. viestissä nro 9.

Emme tiedä, millä alalla ap on. Voi olla, että hän vaikkapa kehittää käänteentekeviä syöpälääkkeitä. Mistä siis tämä suuri into kertoa, että oikeasti hän ei ole työssään mitään muuta kuin "massaa"?

Lue aloitusviesti, ole hyvä.

Luin. Hän kokee, että äitinä häntä kohdellaan kuin hän kuuluisi äitimassaan. Työelämässä hänellä ei tuollaista kokemusta ole. Miksi sinulla on suuri tarve vakuuttaa vastoin hänen kokemustaan, että hän on sitä samaa massaa töissäkin?

Kiitos sinulle, tavoitit pointtini hyvin. Olen tottunut olemaan osa sellaisia yhteisöjä, joissa kaikkia ihmisiä kohdellaan erityislaatuisina ja persoonallisina yksilöinä, alan arvostettuina osaajina. Joiden mielipiteitä oikeasti halutaan kuulla, niitä arvostetaan ja niillä on vaikutusta asioihin. Olen ylipäätään tottunut olemaan osa sellaista elämää, jossa aidosti pääsen vaikuttamaan tärkeisiin asioihin (työni kautta). Minulla ei ole (vielä) minkäänlaista äiti-identiteettiä, enkä oikein edes haaveile siitä, että äitiys olisi osa identiteettiäni. Tietenkin olen äiti lapselleni, ja se on hyvin arvokas ja tärkeä tehtävä. Mutta en halua tulla kohdelluksi äidin roolin kautta kenenkään muun taholta kuin lapseni taholta. Ap.

Varmasti tulee paljon tilanteita joissa joudut ensisijaisesti olemaan äidin roolissa. Neuvolassa olet vain äiti. Lasten päiväkodin hoitajille ja opettajille olet vain äiti. Jossain määrin siihen pitää vain tottua. 

Toisaalta voit vaikuttaa paljon itsekin siihen kuinka rakennat identiteettiäsi vanhemmuuden ympärille. Palaa kohtuullisessa ajassa takaisin töihin, lue uutisia ja kirjoja, tapaa muitakin kuin mammakavereita. Moni äiti sulkeutuu äitikuplaan vaikka ei tarvitsisi.

Olihan se alussa vaikeaa. Minulla on kaksi lasta ja etenkin ensimmäisellä kerralla töistä pois jääminen oli iso muutos. Muistan, kuinka itkin ensimmäisenä iltana kotona, mutta en ilosta ;) Olo oli haikea ja outo, vaikka lapsi oli odotettu. Nopeasti siihen kuitenkin tottui ja toisella kerralla kotiin jääminen sujui jo helposti. Palasin töihin ekan lapsen kohdalla kun lapsi oli vuoden. Mies jäi kotiin. Toisen lapsen kohdalla palaan töihin kun lapsi on 1 v 3 kk. Mies jää tuolloinkin kotiin. Kotona ollessa olen jonkin verran opiskellut. Osa-aikaisesta työstä on myös kokemusta ja on ihanaa, kun odottaa sekä työpäiviä että kotipäiviä!

Muista, että olet edelleen sama ihminen, vaikka sinusta tulee äiti. Vaikka jotkut muuta saattavat väittää. Ja töihin palaat sitten kun tuntuu siltä, huomioithan että eka vuosi menee kuin siivillä :) Myöskään muut äidit eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan siellä on erilaisia äitejä erilaisine taustoineen.