Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita "uraäitejä"? Miten on sujunut siirtyminen vaativista töistä kotiäidiksi?
21.01.2018 |
Olen saamassa esikoistani nyt vähän vanhemmalla iällä (36). Tätä ennen olen "omistanut" elämäni urakehitykselle, ja onnistunutkin siinä hyvin. Vaikka en mikään vanha vielä ole, niin olen ehtinyt jo rakentaa pitkän uran vaativissa oman alan tehtävissä, ja saavuttaa alalla ihan arvostettua asemaa. Elämän sisältä ja intohimo on ollut pitkälti työuraan liittyvissä asioissa, ja jotenkin hyvä itsetuntonikin kai kumpuaa siitä että olen arvostettu tyyppi työelämässä ja saan siellä usein erittäin hyvää palautetta ja koen oikeasti onnistuvani työssäni ja koen että teen hyvin merkityksellistä työtä. Olen omistanut elämäni työlle, koska perheen perustaminen ei aiemmin ole onnistunut, perhe on kuitenkin minulle se tärkein asia.
Nyt sitten toinen haaveeni on toteutumassa ihan juuri, laskettu aika kuukauden päästä:) . Takana vähän lapsettomuuskriisiäkin ja pitkää yrittämistä.. Mutta alan kriiseilemään kotiäitiydestä tai siis siitä, että en voikaan yhtäkkiä toteuttaa itseäni työmenestyksen kautta. Yhtäkkiä olen muille ihmisille vain "vauvamaha" ja minulle voivotellaan että "miten olet jaksanut" ja mahalleni leperrellään. Vielä vuosi sitten keskustelut tuttujen kanssa koski vaikeita yhteiskunnallisia ja tieteellisiä kysymyksiä :D joissa sai paljon kivaa haastetta aivoille. Koen että olen menettänyt identiteettini muiden silmissä, en olekaan enää muuta kuin osa äitimassaa. Kohtalotovereita? Miten te muut "uraäidit" olette selvinneet siitä, että yhtäkkiä elämä muuttuu ihan täysin?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
No tässähän sä just sanot niin. Äiti kuin äiti. Ei se väliä, kuka itse olit, nyt olet äiti kuin äiti. Samaa massaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Esim. viestissä nro 9.
Emme tiedä, millä alalla ap on. Voi olla, että hän vaikkapa kehittää käänteentekeviä syöpälääkkeitä. Mistä siis tämä suuri into kertoa, että oikeasti hän ei ole työssään mitään muuta kuin "massaa"?
Lue aloitusviesti, ole hyvä.
Luin. Hän kokee, että äitinä häntä kohdellaan kuin hän kuuluisi äitimassaan. Työelämässä hänellä ei tuollaista kokemusta ole. Miksi sinulla on suuri tarve vakuuttaa vastoin hänen kokemustaan, että hän on sitä samaa massaa töissäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Esim. viestissä nro 9.
Emme tiedä, millä alalla ap on. Voi olla, että hän vaikkapa kehittää käänteentekeviä syöpälääkkeitä. Mistä siis tämä suuri into kertoa, että oikeasti hän ei ole työssään mitään muuta kuin "massaa"?
Lue aloitusviesti, ole hyvä.
Luin. Hän kokee, että äitinä häntä kohdellaan kuin hän kuuluisi äitimassaan. Työelämässä hänellä ei tuollaista kokemusta ole. Miksi sinulla on suuri tarve vakuuttaa vastoin hänen kokemustaan, että hän on sitä samaa massaa töissäkin?
Kaikki aiemmat saavutukset mitätöityvät, kun hänestä tulee Äiti. Se on suurinta, mitä hän on koskaan saavuttanut. Ja jokainen Äiti on paras Äiti lapselleen, joten siksi yhtäkään Äitiä ei saa paheksua, paitsi niitä Äitejä jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin toiset Äidit.
Jaha. Jankkaaja saapui ketjuun. Aloittajaa ei ole näkynyt, joten taisikin olla provo koko aloitus. Harmi, koska aihe sinänsä oli mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?
Kyllä se aika monella perustuu melko ulkoisiin asioihin. Varsinkin ammatillinen identiteetti.
Moni uraihminen on kasvanut ja jopa kasvatettu maailmaan joissa itseä ja muita mitataan arvosanoilla, titteleillä, vuosituloina jne. Typerää ja pinnallista joo, mutta siitä voi olla vaikea päästää irti.
Lueskelkaa muuten huviksenne vauva-lehden juttuja ja minkälaisia naisia ja äitejä siellä näkyy ja haastatellaan. Milloin viimeksi haastateltavana ollut äiti on ollut vaikkapa erikoislääkäri, asianajaja tai pörssiyhtiön talousjohtaja? Ei koskaan. Sille on syynsä. Tietyissä asemissa ihmiset haluavat pitää äiti-identiteettinsä tiukasti yksityisenä, koska julkisena se ei ole hyväksi uralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
No tässähän sä just sanot niin. Äiti kuin äiti. Ei se väliä, kuka itse olit, nyt olet äiti kuin äiti. Samaa massaa.
Niin.
Elämän eri alueita.
Itse olen tykännyt siitä täydellisestä aivot narikkaan -meiningistä ja täysin toisenlaisten ihmisten kanssa olemisesta. Tuntunut rentouttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Jaha. Jankkaaja saapui ketjuun. Aloittajaa ei ole näkynyt, joten taisikin olla provo koko aloitus. Harmi, koska aihe sinänsä oli mielenkiintoinen.
Aihe on tosiaan mielenkiintoinen, joten mitä väliä sillä oikeastaan on onko aloitus provo vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja hei!
Liity meidän valtakunnaliseen Mothers in Business MiB ry verkostoon! Meitä on 3000 muuta uraäitiä, jotka ovat vauvojen ja pikkulasten äitejä! Tarjoamme mukavaa toimintaa perhevapailla oleville uraäideille!
Mulla on ollut tapana kutsua perheettömiä työkavereita kylään parina lauantai-iltana kuussa ihan vauvan syntymästä saakka. On parannettu maailmaa, ja itsekin olen pysynyt kartalla työelämän meiningistä.
Itse en ole missään iltaisin käynyt ekaan puoleen vuoteen, kun imetys on ollut sitovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Kyllä minä ymmärrän että siirtymä ns. intellektuellielämästä vauva-arkeen vaippoineen ja lastenlauluineen voi olla iso shokki. Ja varsinkin se jos olet ennen ollut ihmisille vaikka lääkäri tai tutkija, ja yhtäkkiä olet äiti, maitoautomaatti ja vaipanvaihtaja. Kaikille se ei ole kova pala, mutta joillekin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pahinta äitiydessä olivat äitikerhot. Varmaan miehet kokevat armeijassa samoja tunteita: tohtorin tupakaveriksi voi sattua se apukoulun hädin tuskin suorittanut, ja siinä sitä yritetään puhaltaa yhteen hiileen.
Kun vielä lisätään se äitikerhojen tavaton passiivis-aggressiivinen nokkimisjärjestys, niin aika onnetonta siellä on olla yli-ikäisenä, ylikoulutettuna ja elämässään muussakin rooleissa kuin "Mintun äitinä" olleena.
Muuten on äitiys ollut aivan mahtavaa, varsinkin nyt kun on vauvan lisäksi isompia lapsia ja näiden ystäviä. Lapsista tykkään kovasti, vaikka äitejä vähän vierastankin.
Kukaan ei pakota menemään tuon tyyppisiin äitikerhoihin.
Voi yrittää hakeutua myös sellaisten seuraan joilla on samanlainen tausta kuin itsellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... minä sain ekan lapseni 33-vuotiaana lapsettomuushoidoilla ja tokan luomusti kaksi vuotta myöhemmin. Olin ja olen yhä akateeminen asiantuntijatyötä tekevä nainen, vauvalomalle jäädessäni minulla oli parikymmentä alaista Suomessa ja maailmalla.
Toki se on iso muutos, mutta jos olet motivoitunut, niin kyllä se sujuu hyvin. Ja koska kerrot teidän yrittäneen lasta pitkään, niin oletan sinun olevan hyvinkin motivoitunut.
Mutta pientä aivojen säätämistä se kyllä vaatii. Mietipä asiaa siltä kantilta, että sinua ei ammatissasi oikeasti kukaa n jää kaipaamana, aina tulee uusia tilalle. Mutta lapsellesi sinä olet ainutkertainen ihminen, jonka vallassa on kasvattaa hänestä fiksu ja tasapainoinen aikuinen. Tai epäonnistua surkeasti. Ja nyt siis en yritä kehittää sinulle paniikkia, vaan vääntää rautalangasta, että äitiys EI ole mikään helppo ja haasteeton pikkuhommeli, vaan oikeasti maailman tärkeimpiä vastuita!
Ja vaikka siitä ei kukaan sinulle palkkaa maksa tai mitaleja jaa, niin lapsen psyykkisen ja fyysisen kehityksen seuraaminen ja tukeminen on kyllä ihan akateemisia professuurejakin poikinut homma, ja tietenkin tarkoitan lastenpsykologiaa, pedagogiikka jne.
Ota siis äitiys haasteena ja mielenkiinnon kohteena, sen lisäksi että tulet kokemaan maailman syvintä mahdollista rakkautta, johon verrattuna parhainkin parisuhde jää toiseksi.
Jos sinulla riittää aikaa ja energiaa, mikä estää sinua vaikka opiskelemaan siinä sivussa. Opiskele vaikka uusi kieli! Jos jaksat siis.
Kotonaoleminen oli ainakin minulle mahtava irtiotto urasta ja työsyä. Vaikka olin unelma-alallani ja esimiestehtävissä, oli ihanaa päättää täysin itse päivänsä sisällöstä. Jos laiskotti, köllittiin lasten kanssa kotosalla. Jos huvitti lähteä jonnekin, pakkasin muksut ja rattaat autoon ja kävin lasten kanssa vaikka taidenäyttelyssä. Varsinkin yhden kanssa vain taivas ja budjetti ovat rajoina, pienen vauvan kanssa on helppo liikkua, koska hän enimmäkseen nukkuu. Välillä vähän tissiä huuleen ja taas menoksi!
Kannattaa jakaa työt mahdollisimman tasan siipan kanssa, vauvan kanssa kotona ollessa ei kannata ryhtyä miksikään kotityöorjaksi, niin jaksaa paremmin. Hanki pesutorni ja robotti-imuri, jos sinulla ei niitä vielä ole, arkeanne helpottamaan.
Ja sitten nauti!
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille. Arvostan paljon kaikkia saamiani vastauksia ja luen ne kohta läpi vielä ajatuksella uudelleen ja kommentoin. Olimme äsken miehen kanssa tuttavien luona kylässä, siksi olin pari tuntia pois netin äärestä. Mutta nyt täällä taas. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?
Ei tietenkään, eikä siitä tässä ole ollenkaan kyse, että mitä olen muiden silmissä. Vaan identiteettini omissa silmissäni on olla oman alan rautainen ammattilainen ja arvostettu ja menestynyt henkilö. Koen itse identiteettini työn ja uran kautta rakentuneeksi, koska se on se maailma, jossa olen vahvasti elänyt viimeiset 15 vuotta. En välitä siitä, miten muut minut näkevät. Vaan pelkään sitä, että joudun nyt ulos siitä maailmasta, jonka piirissä olen itse identiteettini muodostanut. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pahinta äitiydessä olivat äitikerhot. Varmaan miehet kokevat armeijassa samoja tunteita: tohtorin tupakaveriksi voi sattua se apukoulun hädin tuskin suorittanut, ja siinä sitä yritetään puhaltaa yhteen hiileen.
Kun vielä lisätään se äitikerhojen tavaton passiivis-aggressiivinen nokkimisjärjestys, niin aika onnetonta siellä on olla yli-ikäisenä, ylikoulutettuna ja elämässään muussakin rooleissa kuin "Mintun äitinä" olleena.
Muuten on äitiys ollut aivan mahtavaa, varsinkin nyt kun on vauvan lisäksi isompia lapsia ja näiden ystäviä. Lapsista tykkään kovasti, vaikka äitejä vähän vierastankin.
En oikein näe itseäni käymässä äitikerhoissa. Arvostan kyllä sinänsä äitikerhotoimintaa ja en ollenkaan väheksy niitä. En vain koskaan ole ollut missään kerhomaisessa toiminnassa (tai järjestötoiminnassa) mukana, en edes lapsena. Toivon löytäväni jostain toisenlaisen äitiverkoston, sellaisen, jossa olisi omanhenkisiä ihmisiä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko identiteettisi siihen, mikä olet muiden silmissä?
Ei tietenkään, eikä siitä tässä ole ollenkaan kyse, että mitä olen muiden silmissä. Vaan identiteettini omissa silmissäni on olla oman alan rautainen ammattilainen ja arvostettu ja menestynyt henkilö. Koen itse identiteettini työn ja uran kautta rakentuneeksi, koska se on se maailma, jossa olen vahvasti elänyt viimeiset 15 vuotta. En välitä siitä, miten muut minut näkevät. Vaan pelkään sitä, että joudun nyt ulos siitä maailmasta, jonka piirissä olen itse identiteettini muodostanut. Ap.
Sehän on sulle huikea kehitystehtävä, määritellä itse identiteettiä uudelleen. Harva ihminen pysty koko ikänsä muuttumattomana. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 13 lisää: tässä ketjussa tulikin jo mainioita esimerkkejä äitikerhomeiningistä.
"Älä vain kuvittele, että olisit parempi kuin me."
Miksi ap tai sinä olisitte paempia kuin muut?
Miksi täysin tuntemattomille ihmisille on niin tärkeää vakuuttaa ap:lle ettei hän tai hänen uransa ole mitään erikoista, että hän on vain "osa massaa"?
Missä näin luki?
Korkeakoulutettuna ja uraäitinä en tajua koko lähtöasettelua. Äiti kuin äiti. Ei kai se työelämä mitenkään liity äitiyteen?
Esim. viestissä nro 9.
Emme tiedä, millä alalla ap on. Voi olla, että hän vaikkapa kehittää käänteentekeviä syöpälääkkeitä. Mistä siis tämä suuri into kertoa, että oikeasti hän ei ole työssään mitään muuta kuin "massaa"?
Lue aloitusviesti, ole hyvä.
Luin. Hän kokee, että äitinä häntä kohdellaan kuin hän kuuluisi äitimassaan. Työelämässä hänellä ei tuollaista kokemusta ole. Miksi sinulla on suuri tarve vakuuttaa vastoin hänen kokemustaan, että hän on sitä samaa massaa töissäkin?
Kiitos sinulle, tavoitit pointtini hyvin. Olen tottunut olemaan osa sellaisia yhteisöjä, joissa kaikkia ihmisiä kohdellaan erityislaatuisina ja persoonallisina yksilöinä, alan arvostettuina osaajina. Joiden mielipiteitä oikeasti halutaan kuulla, niitä arvostetaan ja niillä on vaikutusta asioihin. Olen ylipäätään tottunut olemaan osa sellaista elämää, jossa aidosti pääsen vaikuttamaan tärkeisiin asioihin (työni kautta). Minulla ei ole (vielä) minkäänlaista äiti-identiteettiä, enkä oikein edes haaveile siitä, että äitiys olisi osa identiteettiäni. Tietenkin olen äiti lapselleni, ja se on hyvin arvokas ja tärkeä tehtävä. Mutta en halua tulla kohdelluksi äidin roolin kautta kenenkään muun taholta kuin lapseni taholta. Ap.
Mibbailija kirjoitti:
Aloittaja hei!
Liity meidän valtakunnaliseen Mothers in Business MiB ry verkostoon! Meitä on 3000 muuta uraäitiä, jotka ovat vauvojen ja pikkulasten äitejä! Tarjoamme mukavaa toimintaa perhevapailla oleville uraäideille!
Kiitos paljon sinulle, perehdyn heti tuohon verkostoon, en ollut siitä ennen kuullut, mutta kuulostaa erittäin hyvältä. Ehkä tavataan siellä:) ? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut tapana kutsua perheettömiä työkavereita kylään parina lauantai-iltana kuussa ihan vauvan syntymästä saakka. On parannettu maailmaa, ja itsekin olen pysynyt kartalla työelämän meiningistä.
Itse en ole missään iltaisin käynyt ekaan puoleen vuoteen, kun imetys on ollut sitovaa.
Tämä olisi kiva idea! Mutta ei ihan helposti toteutettavissa, sillä perheettömät työkaverini ja kollegani tekevät myös illat ja viikonloput oman alan "juttuja" kuten kiertävän kongresseissa kouluttamassa, toimivat illat yrittäjinä konsultteina päivätyön ohella jne. Kuten minäkin ennen.. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Lue aloitusviesti, ole hyvä.