Jos haluat tietää mitä on aspergerin oireyhtymä, käy lukemassa tarina Iltasanomista

Minä osaan pitää mölyt mahassa, vähän liiankin hyvin koska en keksi mitään puhuttavaa ihmisten kanssa, yleensä ottaen. Eikä edes kiinnosta, se se ongelma kai onkin. Ihmisten kanssa oleminen on tosi uuvuttavaa. Korkeakoulussa opiskelu ja monet työpaikat ovat todella haastavia, koska vaaditaan sosiaalisia taitoja. Eli vaikka osaa pitää ”mölyt mahassa”, voi elämä olla Aspergerin takia hyvin haastavaa. Enkä edes avaudu aistipuolen asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan pitää mölyt mahassa, vähän liiankin hyvin koska en keksi mitään puhuttavaa ihmisten kanssa, yleensä ottaen. Eikä edes kiinnosta, se se ongelma kai onkin. Ihmisten kanssa oleminen on tosi uuvuttavaa. Korkeakoulussa opiskelu ja monet työpaikat ovat todella haastavia, koska vaaditaan sosiaalisia taitoja. Eli vaikka osaa pitää ”mölyt mahassa”, voi elämä olla Aspergerin takia hyvin haastavaa. Enkä edes avaudu aistipuolen asioista.

Oletko opiskellut korkeakoulussa ja jos olet, valmistuitko?

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan pitää mölyt mahassa, vähän liiankin hyvin koska en keksi mitään puhuttavaa ihmisten kanssa, yleensä ottaen. Eikä edes kiinnosta, se se ongelma kai onkin. Ihmisten kanssa oleminen on tosi uuvuttavaa. Korkeakoulussa opiskelu ja monet työpaikat ovat todella haastavia, koska vaaditaan sosiaalisia taitoja. Eli vaikka osaa pitää ”mölyt mahassa”, voi elämä olla Aspergerin takia hyvin haastavaa. Enkä edes avaudu aistipuolen asioista.

Onko diagnoosista tällöin hyötyä muuten kuin itseymmärryksen kannalta? Saako neuropsykiatrista kuntoutusta/autismikirjoon suuntautunutta terapiaa jos kuitenkin on opiskelu- tai työkykyinen - vaikeuksista huolimatta?

Minulla on usein hankalaa uusien työtehtävien oppimisessa, koska kaikki ikäänkuin hyökkää päälle samaan aikaan, enkä pysty jäsentämään sitä tietoa, vasta noin kuukauden kuluttua aloittamisesta koko kupletin juoni on auennut minulle. Myös muisti tuntuu reistaavan.

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Eikö erilaisuus sitten ole sallittua mielestäsi? Kai sinäkin haluaisit tietää, mistä kiikastaa, jos uusi työkaveri käyttäytyy omituisesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Eipä saa - ainakaan julkiselta. Useampi päivä testejä neuropsykologilla, vanhempien haastattelu (oireiden tulee olla näkynyt jo lapsuudessa), pitkät haastattelut. Epäilen myös että kukaan huvikseen maksaa yksityisellä tuhansia euroja testauksista ihan vaan saadakseen olla ”erilainen”. Kylähulluus on yhä ilmaista.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Eikö erilaisuus sitten ole sallittua mielestäsi? Kai sinäkin haluaisit tietää, mistä kiikastaa, jos uusi työkaveri käyttäytyy omituisesti?

Minusta erilaisuus on sallittua ilman diagnooseja. Annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ei minulla ole tarvetta tietää mitään diagnooseja. 

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää se, ettei saa puhua viasta tai vammasta, vaan ominaisuudesta. Minkä hemmetin takia tämä sitten on DIAGNOOSI, jos se on vain jokin hieno ominaisuus? Ei vasenkätisyys tai silmien värikään ole diagnooseja, vaan ne nimenomaan ovat niitä ominaisuuksia. Itse kyllä koen olevani sosiaalisesti vammainen. Ja en todellakaan sano kaikkea koko ajan suoraan, paitsi läheisille jotka ymmärtävät. Muuten pyrin käyttäytymään ja olemaan asiallinen.

T: asperger myöskin

Miksi se ei ole ”sairaus”vaan ominaisuus? Ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Toiset taas ujompia kuin toiset. Lahjakas asperger oli aikoinaan lukutoukka-professorityyppi, siis myönteinen piirre ja vähemmän älykkäitä aspergereja pidettiin idiootteina. Ihmiset ovat yleensäottaen melko tietämättömiä, he luulevat, että asperger on joku sänkyyn syötettävä invalidi ja että se tarttuu ja aspergerin seuraa pitää välttää. Tai sitten, että asiat ovat vain itsestä kiinni tyyliin, kyllä pitäisi aspergerienkin olla sosiaalisempia. Ihmisten suhtautuminen muuttuu heti, kun kuulevat jonkun olevan asperger. Tästä syystä MINUN mielestäni ei pitäisi korostaa aspergeriuden olevan vamma tai sairaus.

Myöskään asperger-diagnooseja ei tarvita, ennen kuin aspergeriudesta on oikeasti sosiaalista haittaa. Sitten pitäisi myös miettiä, mitä hyötyä diagnoosista on? Itsessäni olen huomannut aspergerpiirteitä, mutta tee se itse-testien perusteella en todennäköisesti saisi diagnoosia enkä tarvitsisikaan, koska siitä ei olisi minulle mitään hyötyä. Yleensäkin ihmettelee tämä nykyajan diagnosointi. Tietenkin on hyvä tietää, miksi joku on sellainen kuin on ja ettei kaikkia niputetaan saman kategorian alle, mutta diagnosointi ainoastaan silloin, kun siitä on diagnosoitavalle hyötyä.

Kyllähän nykyään diagnosoidaan vaikka laktoosi-intoleranssi vaikka kaikki pierevät. Mielestäni tämä on suoraan verrannollinen siihen kysymykseen, että miksi pitäisi diagnosoida asperger. T: asperger

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää se, ettei saa puhua viasta tai vammasta, vaan ominaisuudesta. Minkä hemmetin takia tämä sitten on DIAGNOOSI, jos se on vain jokin hieno ominaisuus? Ei vasenkätisyys tai silmien värikään ole diagnooseja, vaan ne nimenomaan ovat niitä ominaisuuksia. Itse kyllä koen olevani sosiaalisesti vammainen. Ja en todellakaan sano kaikkea koko ajan suoraan, paitsi läheisille jotka ymmärtävät. Muuten pyrin käyttäytymään ja olemaan asiallinen.

T: asperger myöskin

Myös homoseksuaalisuus oli joskus diagnoosi. Se että poikkeaa keskiarvosta ei tarkoita aina vammaa tai sairautta. Itse näen tämän ongelmallisena siksi, että autismin kirjon vaikeassa ääripäässä tämä tekee ihmisen täysin riippuvaiseksi muista ja normaalin elämän mahdottomaksi.. mutta onkohan niin, että varsinainen kehitysvammaisuus on erillinen diagnoosi autisminkirjosta..? 🤔 Vaikeaa kun ne on laitettu saman kattodiagnoosin alle... T. Assi myös

up

Vierailija kirjoitti:

Minulla on usein hankalaa uusien työtehtävien oppimisessa, koska kaikki ikäänkuin hyökkää päälle samaan aikaan, enkä pysty jäsentämään sitä tietoa, vasta noin kuukauden kuluttua aloittamisesta koko kupletin juoni on auennut minulle. Myös muisti tuntuu reistaavan.

Sinulla voi olla myös muistin kovalevy täynnä eli informaatio ähky, se on yleistä näin informaatiotulcan aikakaudella jolloin aivot joutuvat olemaan kovilla kaikesta tiedosta ja ärsykkeistä joilla meitä pommitetaan jatkuvasti. Joka kolmas kokee tämän vuoksi uupumusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää se, ettei saa puhua viasta tai vammasta, vaan ominaisuudesta. Minkä hemmetin takia tämä sitten on DIAGNOOSI, jos se on vain jokin hieno ominaisuus? Ei vasenkätisyys tai silmien värikään ole diagnooseja, vaan ne nimenomaan ovat niitä ominaisuuksia. Itse kyllä koen olevani sosiaalisesti vammainen. Ja en todellakaan sano kaikkea koko ajan suoraan, paitsi läheisille jotka ymmärtävät. Muuten pyrin käyttäytymään ja olemaan asiallinen.

T: asperger myöskin

Myös homoseksuaalisuus oli joskus diagnoosi. Se että poikkeaa keskiarvosta ei tarkoita aina vammaa tai sairautta. Itse näen tämän ongelmallisena siksi, että autismin kirjon vaikeassa ääripäässä tämä tekee ihmisen täysin riippuvaiseksi muista ja normaalin elämän mahdottomaksi.. mutta onkohan niin, että varsinainen kehitysvammaisuus on erillinen diagnoosi autisminkirjosta..? 🤔 Vaikeaa kun ne on laitettu saman kattodiagnoosin alle... T. Assi myös[/

Käytännössä Aspergeria ei edes pitäisi diagnosoida kehitysvamman kanssa. Aspergerin äo on normaali, joskin kykyprofiili voi olla epätasainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Eikö erilaisuus sitten ole sallittua mielestäsi? Kai sinäkin haluaisit tietää, mistä kiikastaa, jos uusi työkaveri käyttäytyy omituisesti?

Minusta erilaisuus on sallittua ilman diagnooseja. Annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ei minulla ole tarvetta tietää mitään diagnooseja. 

Tässä aspergeriydessä vain on se pikkuongelma, että jos et osaa kertoa mistä omalaatuinen käytöksesi johtuu, leimaudut helposti inhottavaksi, töykeäksi ja itsekeskeiseksi ihmiseksi. On kauniisti sanottu, että hyväksytään erilaisuus, mutta tosielämässä moni asperger syrjäytyy siksi, ettei hyväksytä porukkaan, kun ajatellaan että on vain kusipää ihminen, vaikka oltais kuinka hyväksyviä ihmisiä olevinaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nykyään diagnosoidaan vaikka laktoosi-intoleranssi vaikka kaikki pierevät. Mielestäni tämä on suoraan verrannollinen siihen kysymykseen, että miksi pitäisi diagnosoida asperger. T: asperger

Ja kaksi alapeukkua jo. Syrjintää havaittu, vaikka kertoo vain mielipiteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua niin ärsyttää se, ettei saa puhua viasta tai vammasta, vaan ominaisuudesta. Minkä hemmetin takia tämä sitten on DIAGNOOSI, jos se on vain jokin hieno ominaisuus? Ei vasenkätisyys tai silmien värikään ole diagnooseja, vaan ne nimenomaan ovat niitä ominaisuuksia. Itse kyllä koen olevani sosiaalisesti vammainen. Ja en todellakaan sano kaikkea koko ajan suoraan, paitsi läheisille jotka ymmärtävät. Muuten pyrin käyttäytymään ja olemaan asiallinen.

T: asperger myöskin

Myös homoseksuaalisuus oli joskus diagnoosi. Se että poikkeaa keskiarvosta ei tarkoita aina vammaa tai sairautta. Itse näen tämän ongelmallisena siksi, että autismin kirjon vaikeassa ääripäässä tämä tekee ihmisen täysin riippuvaiseksi muista ja normaalin elämän mahdottomaksi.. mutta onkohan niin, että varsinainen kehitysvammaisuus on erillinen diagnoosi autisminkirjosta..? 🤔 Vaikeaa kun ne on laitettu saman kattodiagnoosin alle... T. Assi myös[/

Käytännössä Aspergeria ei edes pitäisi diagnosoida kehitysvamman kanssa. Aspergerin äo on normaali, joskin kykyprofiili voi olla epätasainen.

Ei aspergeriä diagnosoidakkaan kehitysvamman kanssa mutta vaikeammat autisminmuodot diagnosoidaan.. sitä mietin, että jos asperger menee saman kattodiagnoosin alle näiden vaikeimpien muotojen kanssa, niin vaikea määrittää rajaa vamman ja ominaisuuden välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuiset ihmiset käyvät hakemassa itselleen diagnoosin? Siksi, että kun lääkäri on diagnosoinut sen, erilaisuudesta tulee jotenkin sallitumpaa? Kyllä kai jokainen saa autismin kirjo -diagnoosin, jos sitä oikein haluaa, sillä "oireet" ovat niin monimuotoisia. 

Eikö erilaisuus sitten ole sallittua mielestäsi? Kai sinäkin haluaisit tietää, mistä kiikastaa, jos uusi työkaveri käyttäytyy omituisesti?

Minusta erilaisuus on sallittua ilman diagnooseja. Annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ei minulla ole tarvetta tietää mitään diagnooseja. 

Tässä aspergeriydessä vain on se pikkuongelma, että jos et osaa kertoa mistä omalaatuinen käytöksesi johtuu, leimaudut helposti inhottavaksi, töykeäksi ja itsekeskeiseksi ihmiseksi. On kauniisti sanottu, että hyväksytään erilaisuus, mutta tosielämässä moni asperger syrjäytyy siksi, ettei hyväksytä porukkaan, kun ajatellaan että on vain kusipää ihminen, vaikka oltais kuinka hyväksyviä ihmisiä olevinaan.

Hyväksytäänkö se töksäyttelijä porukkaan sitten paremmin, jos kaikki tietävät ”ilkeyksien” johtuvan aspergeriydestä? Monesti ne itseään suvaitsevaisina pitävät suvaitsevat vain samoin ajattelevia ja ajattelun kohteita. Mitään ymmärtämystä ei tule toisinajattelijoita kohtaan, vaikka jauhetaan sananvapaudesta yms. Näintulisi käymään edelleen aspergereillekin.

*