Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen näitä nykyperheitä, puolisoilla täysin eri rahat
21.01.2018 |
lainataan keskenään jne. Kyllä meillä on yli 40 vuotta kaikki rahat ollu yhteisiä
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset menot hoidetaan yhteisesti, pikkurahoista (tonni-pari) ei nillitetä, mutta autokauppaan mieheltä lainatut rahat maksoin takaisin.
Enempi kyse siitä puolison valinnasta: Kumpikin priorisoi rahankäytössä perheen. Talous ja rakkaus pidetään erillään. Me olemme parisuhteessakin kaksi erillistä itsenäistä ihmistä, olemme yhdessä ihan muista syistä kuin raha.
Eli käytännössä jättäisit miehen jos hän loukkaantuisi tai sairastuisi eikä enää pystyisi maksamaan osuttaan perheen kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...
Minulla on samakaltainen tilanne, puolisolla moninkertaiset tulot omiini verrattuna ja menot laitetaan puoliksi. Pakollisten menojen jälkeen minulle jää alle 200 €/kk.
Ääliö minä, joka asun edelleen samassa taloudessa :(
Miten niin ääliö? Ei olisi oikein, jos hän maksaisi enemmän eli hän ikään kuin maksaisi sinulle parempaa palkkaa. Ääliö olet vain silloin jos suostut elämään yli varojesi.
Tietenkin perheessä se joka tienaa enemmän maksaa enemmän.
Itsekkäiden ihmisten EI pidä seurustella.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi ikinä. Tykkään ostella kaikenmoista omilla rahoilla. En halua selitellä ostojani.
Me olemme olleet 50 vuotta yhdessä ja naimisiin mennessä sovittiin, että jos yhteen mennään, niin kaikki on yhteistä, mutta koskaan ei kumpikaan ole selitellyt yhtään ostostaan kenellekään.
Jos vaaditaan selityksiä, niin ollaan jo heikoilla jäillä.
Vierailija kirjoitti:
Naisellani on vähän sellainen tapa, että jos on rahantuloa tiedossa niin alkaa törsääminen ja jos sitä rahaa ei sitten tulekaan, niin ollasn aidosti ihmeissään. Ja mies tottakai maksaa. En kuuna päivänä laita tulojani yhteen tuollaisen kanssa.
Miksi edes olet yhdessä sellaisen ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteiset rahat toimii sellaisessa taloudessa jossa toisen palkka on 8000e/kk ja toisen 3500e/kk?
meillä se toimii siten, että on yhteinen tili, jonne kummallakin on kaikki oikeudet.
Yleensä mies makselee sieltä laskut ja molemmat saa ostaa mitä haluaa.
erikseen on yhteinen tili, jolle säästetään yleensä se summa, joka on kuukauden lopussa tuolle yhteiselle käyttötilille jäänyt.
Näillä säästöillä on sitten osteltu suurempia juttuja ja remontoitu yms.
Eipä ole koskaan ollut ongelmia eikä selittelyjä.
Toki olemme jo puolisoa valitessa huonioineet se, että meillä on myös yhteiset elämän arvot, Yli 40 vuotta on näin eletty.
Hoidin kotona lapsia yhteensä 6 vuotta aikana ilman mitään kotihoidontukia ja silloin mies maksoi kaiken eikä koskaan valittanut.Rahasta ei riidellä koskaan.
Siteeraan aikuista poikaani: OMA valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi ikinä. Tykkään ostella kaikenmoista omilla rahoilla. En halua selitellä ostojani.
Me olemme olleet 50 vuotta yhdessä ja naimisiin mennessä sovittiin, että jos yhteen mennään, niin kaikki on yhteistä, mutta koskaan ei kumpikaan ole selitellyt yhtään ostostaan kenellekään.
Jos vaaditaan selityksiä, niin ollaan jo heikoilla jäillä.
Niinhän se on. Mutta minun sukupolvessani (voisin olla esikoisenne) kokemus on se, että ensin joudutaan sinne heikoille jäille. Sitten alkaa selitysten etsiminen, miksi tilille ei kartu mitään. Ja ystäväpiirissä on jouduttu rimpuilemaan kovasti, ettei oltaisi siellä jäillä, ja on menty avantoonkin pahasti. Ihan vain taloudellisista syistä, koska työurat ovat olleet katkoviivaa, jos sitäkään.
Kannattaisi tutkia asiaa ennen kuin postaa. Mikäli puolisojen yhteinen tili on nimellä "rouva TAI herra", leskeksi jääneellä on käyttöoikeus tiliin puolison kuolemasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset menot hoidetaan yhteisesti, pikkurahoista (tonni-pari) ei nillitetä, mutta autokauppaan mieheltä lainatut rahat maksoin takaisin.
Enempi kyse siitä puolison valinnasta: Kumpikin priorisoi rahankäytössä perheen. Talous ja rakkaus pidetään erillään. Me olemme parisuhteessakin kaksi erillistä itsenäistä ihmistä, olemme yhdessä ihan muista syistä kuin raha.Eli käytännössä jättäisit miehen jos hän loukkaantuisi tai sairastuisi eikä enää pystyisi maksamaan osuttaan perheen kuluista.
Ei ole olemassa mitään "perheen kuluja". Johan olen sanonut, että meillä ei ole yhteistä perhettä. Hän maksaisi omat kulunsa, joihin kyllä riittää työmarkkinatuki tai sairauspäiväraha, jos kerran on pysyvästi kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...
Meillä tehdään noin. Vaimon oma valinta kun halusi kalliin kämpän; opettajan palkka menee melkein kokonaan puolikkaaseen kivitalomme lyhennyksestä. Itse olen opiskellut pidempään ja valinnut korkeamman lisäarvon työuran, ei ole minun asiani maksaa toisten elinkustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupassa oli nuori pari vauvan kanssa. Tekivät ruokaostoksia. Kassan lähellä vaimo otti suklaalevyn ja sanoi miehelle: Maksan tän sulle kotona. Ajattelin. No onpa tarkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...
Meillä tehdään noin. Vaimon oma valinta kun halusi kalliin kämpän; opettajan palkka menee melkein kokonaan puolikkaaseen kivitalomme lyhennyksestä. Itse olen opiskellut pidempään ja valinnut korkeamman lisäarvon työuran, ei ole minun asiani maksaa toisten elinkustannuksia.
Tuo ei ole pihiyttä. Tuo on kateutta. Ja kateuden taustalla on aina viha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...
Eli parempi ratkaisu olisi mennä koko perheen voimin mäkkäriin?
Ehdottomasti. Tuntuisipa kurjalta jäädä ainoana ulos perheen jutuista, eikö?
Ensisijaisesti pitää ajatella lapsia eikä heitä voi aina viedä mäkkäriin. Äidin oma ongelma, jos tienaa liian vähän
Joo se on aina hyvä opettaa lapsille että edes perheen sisällä ei pidetä toisista huolta, vaan jos joku on huonommassa asemassa häntä tulee polkea ja nöyryyttää.
Minusta ajatus omista rahoista tuntuu oudolta. Me ollaan miehen kanssa pidetty aina rahoja yhteisinä, laskut ja menot maksetaan siitä missä rahaa on. Siirrellään välillä tililtä toiselle jne. Kun ollaan aviopari, jaetaan sama sänky, on yhteiset lapset ja yhteinen elämä, niin miksi ihmeessä raha pitäisi jakaa?
Jos elämänarvot ovat niin erilaiset, esim.toinen tuhlaa hillittömästi tai ryyppää rahat, niin kannattaako sellaisen kanssa yhdessä olla ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ajatus omista rahoista tuntuu oudolta. Me ollaan miehen kanssa pidetty aina rahoja yhteisinä, laskut ja menot maksetaan siitä missä rahaa on. Siirrellään välillä tililtä toiselle jne. Kun ollaan aviopari, jaetaan sama sänky, on yhteiset lapset ja yhteinen elämä, niin miksi ihmeessä raha pitäisi jakaa?
Jos elämänarvot ovat niin erilaiset, esim.toinen tuhlaa hillittömästi tai ryyppää rahat, niin kannattaako sellaisen kanssa yhdessä olla ollenkaan?
Eli jos rahankäyttö on eri, niin ennemmin ero kuin erilliset tilit?
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on hämmästyttävän yleistä että pareilla on yhteiset rahat tai ”taloustilit”.
Luulin ennen vauvapalstailua että meidän tapa on yleisempi jossa molemmilla omat tilit eikä rahoja siirrellä toistemme tileille. Sovitaan vain yhdessä että kuka maksaa mitäkin.
Ei ole ollut ongelmia.
Meidän rahankäyttö on kyllä hyvin samanlaista ja pyritään molemmat säästämään eikä tehdä heräteostoksia eikä syödä ulkona.
No näin, mäkin oon ihmetellyt suuresti varsinkin tuota rahojen siirtelyä tililtä toiselle, joillain on erikseen asuntolainatili, reissutili, autotili... en tajuu. Meillä myös omat rahat ja tilit, sovitaan kuka maksaa mitäkin ja huvitellaan myös, siis reissataan ja syödään ulkona, maksellaan about puoliksi. Ollaan menty "kypsässä iässä" kimppaan, lapsia ei kummallakaan. Ikinä ei olla saatu aikaiseksi riitaa rahasta, toisaalta varmaan aina helpottaa kun kummallakin sitä on niin ettei tarvitse kitkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on hämmästyttävän yleistä että pareilla on yhteiset rahat tai ”taloustilit”.
Luulin ennen vauvapalstailua että meidän tapa on yleisempi jossa molemmilla omat tilit eikä rahoja siirrellä toistemme tileille. Sovitaan vain yhdessä että kuka maksaa mitäkin.
Ei ole ollut ongelmia.
Meidän rahankäyttö on kyllä hyvin samanlaista ja pyritään molemmat säästämään eikä tehdä heräteostoksia eikä syödä ulkona.No näin, mäkin oon ihmetellyt suuresti varsinkin tuota rahojen siirtelyä tililtä toiselle, joillain on erikseen asuntolainatili, reissutili, autotili... en tajuu. Meillä myös omat rahat ja tilit, sovitaan kuka maksaa mitäkin ja huvitellaan myös, siis reissataan ja syödään ulkona, maksellaan about puoliksi. Ollaan menty "kypsässä iässä" kimppaan, lapsia ei kummallakaan. Ikinä ei olla saatu aikaiseksi riitaa rahasta, toisaalta varmaan aina helpottaa kun kummallakin sitä on niin ettei tarvitse kitkuttaa.
No se on katsos vähän eri asia kun tulee niitä lapsia ja muuttaa omakotitaloon. Hälläväliä meiningillä meni vaimon kanssa dinkkuillessa ihan iloisesti. Tilit oli vielä ihan eri pankissakin.
Meillä on yhteiset rahat ja yhteiset tilit, ja näin on ollut siitä saakka kun yhteen mentiin. Olemme samanlaisia rahankäyttäjiä, aika säästäväisiä. Meillä mies vain tienaa, mutta sanoo olevansa tyytyväinen, koska olen kuulemma auttanut häntä niin, että nykypäivänä on säästöjä kiitettävästi. Kumpikaan ei valvo toisen rahankäyttöä, mutta kyllä meillä on tapana kertoa toisillemme mitä on ostettu/aiotaan ostaa, jos on satasista kysymys. Isommista hankinnoista aina keskustellaan, ja sovitaan säästämistavoista ja -tavoitteista. Yhdessä sovitaan myös milloin on sopivaa käyttää rahaa huolettomammin. Nyt olemme tiukoittaneet rahahanat äärimmäisen tiukalle, sillä suurempien hankintojen takia säästöistä on huvennut aika iso osa. Alustavasti olemme sopineet, että vuosi tai vähän yli, niin ollaan taas turvallisilla vesillä. Tämä(kin) raha-asia on yhdistänyt meitä, sillä olemme kuin yritys, jossa pyritään toimimaan yhteiseksi eduksi. Olemme aina ajatelleet, että avioliitossa puoliso on se, johon aina voi turvata kaikessa, myös raha-asioissa. Avioliiton ulkopuolisiin henkilöihin ei voi tällä tasolla turvautua ja luottaa, ei ikinä.
Meillä on erikseen rahat.
Molemmat toki maksaa yhteisistä kuluista osuutensa oikeudenmukaisesti.
Tienaan tuplat mitä vaimoni, molemmat olemme korkeakoulutettuja ja vakitöissä.
Kumpikaan ei siis elä kurjuudessa ja kärsimyksessä.
Vaimo ostelee käsilaukkuja, minä tykkään moottoripyöristä. Kumpikin omilla rahoillaan.
Se vasta epäreilua olisi jos toinen joutuisi rahoittamaan toisen harrastusta.
Nyt ei tartte kysellä lupia.
Näin on toimittu jo kohta 20v kimpassa.