Ihmettelen näitä nykyperheitä, puolisoilla täysin eri rahat

En suostuisi ikinä. Tykkään ostella kaikenmoista omilla rahoilla. En halua selitellä ostojani.

Määrittele eri rahat?

On meilläkin omat tilit ja palkka tulee kummallekin sinne omalle tilille, eikä sitä siirrellä minnekään yhteiselle tilille. Asumismenot ja lastenhoitokulut on jaettu, että kumpi maksaa mitäkin ja sen palkasta kummalla nyt sattuu olla enemmän sillä hetkellä, ostetaan ruuat. "Omat" laskut (puhelinlasku ja oman auton vakuutusmaksut, autoverot nyt lähinnä) maksetaan itse.

Nään silti, että meillä on yhteiset rahat, ei me "lainailla" toisillemme. Joillekin vaan ajatuksena yhteiset rahat on vain silloin kun kaikki tulot ohjataan yhteen könttään erillisille tilille.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi katsoo. Meillä rahat ovat yhteisiä ja yhteiseltä tililtä niitä käytetään. Tämä vaatii luottamusta ja hyvin samanlaisia kulutustottumuksia molemmilta. Jos toinen olisi kamala Tuhlaaja, joka pistäisi rahat samantien sileäksi kaikkeen turhuuteen ei yhteiset rahat toimisi vaan täytyisi asia muuten järjestää.

Ihmettelen jos jollakin on yhteinen tili. Toinenhan voi ryypätä/shoppailla tilin tyhjäksi. 

Kummallakin omat tilit eikä meillä ikinä ole tapeltu rahasta tai kuka maksaa mitäkin. 

M

Me kokeiltiin aikoinaan tuota yhteiset rahat -systeemiä, mutta se ei sopinut meille ollenkaan. Oltiin pienituloisia, joten jos rahaa olisi ollut triplasti sen, mitä oli, olisi se ehkä toiminut. Tunsin aina syyllisyyttä käyttäessäni rahaa omiin juttuihin. Kumpikaan meistä ei ole tuhlari, joten siihen homma ei kaatunut.

Tehtiin sitten niin, että maksetaan yhteiset jutut puoliksi ja loput on kummallakin omaa rahaa. Tykkään, että minulla on käytössä rahaa, josta saan päättää ihan itse.

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Meillä on kai jokin välimalli. Periaatteessa siis kummallekin on jäätävä omiin menoihin x määrä omaa rahaa, mutta yhteiset menot hoidetaan yhteisesti. Yhteiset menot suhteutetaan tuloihin

Ap, nykynuoret ovat fiksumpia kuin sinä. Kun sinä  tai puolisosi kuolee, et pääse enää käsiksi edes omiin rahoihisi jos  ne ovat samalla tilillä kuin puolisosi rahat.

Kannattaisko  vähän miettiä asiaa uudelleen ennen kuin on liian myöhäistä?

Tiedän pariskunnan jotka ovat asuneet yhdessä 10 vuotta ja molemmilla on jääkaapissa omat hyllyt ruokia varten. Toinen syö kuulemma enemmän kuin toinen. Ei voi ku nauraa!

Meillä minä olen säästäväinen, suunnittelen ruuat tarkkaan, en osta eineksiä enkä muutenkaan mitään turhaa. Nautin siitä kun tilille jää aina ylimääräistä.

Mies taas pistää kaiken haisemaan, tilailee milloin mitäkin ja ostaa kalliita välipaloja.. Laskut maksaa toki kuitenkin ensin. Kyllä vituttaisi kun hän joka kuukausi tuhlaisi myös minulta ylijääneet rahat!

Yhteiset rahat voivat olla vain, jos molempien rahankäyttö on samanlaista. Jos ei ole, niin lopputuloksena saadaan vain riitaa.

Minusta on outoa olla tuomitsemassa muita pelkästään sen takia, että tekevät jotain toisella tavalla kuin itse on tottunut tekemään.

Yhteiset menot hoidetaan yhteisesti, pikkurahoista (tonni-pari) ei nillitetä, mutta autokauppaan mieheltä lainatut rahat maksoin takaisin.

Enempi kyse siitä puolison valinnasta: Kumpikin priorisoi rahankäytössä perheen. Talous ja rakkaus pidetään erillään. Me olemme parisuhteessakin kaksi erillistä itsenäistä ihmistä, olemme yhdessä ihan muista syistä kuin raha.

Meillä tavallaan on yhteiset rahat. Vuokra+vesi+sähkö maksetaan puoliksi molempien tileiltä. Mies hoitaa lähes aina kaupassakäynnit ja hänellä on auto. Siirrän sen vuoksi muutaman kerran kuukaudessa miehen tilille rahaa ettei häneltä lopu kaikki. Kuun alussa katsotaan paljonko minun tilillä on ylimääräistä ja siirretään se asp-tilille.

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan jotka ovat asuneet yhdessä 10 vuotta ja molemmilla on jääkaapissa omat hyllyt ruokia varten. Toinen syö kuulemma enemmän kuin toinen. Ei voi ku nauraa!

Jaa. Meillä on omat täysin erilliset rahat. On myös jääkaapissa omat täysin erilliset ruuat. Toimii hyvin ja kumpikin on tyytyväinen.

Olemme uusperhe ja on selvempää, että kumpikin maksaa omien lastensa jutut. Kun menee yhteen aikuisina, perhemallista tulee helposti erilainen kuin nuorilla, jotka rakentavat ydinperhettä. Meillä on ikäänkuin kaksi erillistä perhettä ja aikuiselämää samassa osoitteessa. Olemme naimisissa, mutta en koe, että olisimme joku symbioosiyksikkö. Ajattelen, että ollaan yhdessä kunnes jompi kumpi kyllästyy tai kun ei enää huvita seksi toisen kanssa.

N47

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Suomalaisten elintaso on jatkuvasti noussut, rahaa on kulutukseen (tai säästöön) huomattavasti enemmän kuin sinun nuoruudessasi.

Siksi omat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa olla tuomitsemassa muita pelkästään sen takia, että tekevät jotain toisella tavalla kuin itse on tottunut tekemään.

Minusta on outoa pitää erilaisen näkemyksen julkituomista ja keskusteluhalukkuutta asiattomana tuomitsemisena. Näin mummoikäisenä, tämä on ihan yhtä huomiotaherättävä nuorison piirre kuin nuo aapeen mainitsemat raha-asiat.

Erityisen outoa on se, ettei edes haluta ymmärtää, miksi vanhemmat vuosikerrat näkevät maailman eri valossa. Sellainen historiankielto on untuvikkomaista ylimieltä. Tämä olikin sitten jo tuomitsemista. Ei silti hätää, tuomitsen samalla tapaa jokaisen, joka siihen sortuu. Kas kun muinaisjäänteenä edustan ajatustapaa, että kaikki mielipiteetkään eivät ole yhtä arvokkaita. Saati sitten sellaiset asenteet, joita on kritisoitu maailman sivu ihan hyvästä syystä.

Mitä teette kun tulee riitaisa ero ja toinen tyhjentää yhteisen tilin?