Ihmettelen näitä nykyperheitä, puolisoilla täysin eri rahat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

No tuo nyt menee äärimmäisyyksiin. En minä ainakaan muijaa kotiin jättäisi vaikka sillä ei olisi varaa sitä omaa ravintolalaskuaan maksaa.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon pienempää vääryyttä siihen janalle mahtuu ennen tuota äärimmäisyyttä? Ja kun ne pikkuvääryydet kertyvät, niin ollaan tilanteessa, jossa toinen tekee kotona kaiken, ja maksaa käytännössä rikkaamman asuntolainaa köyhtyen itse koko ajan.

Ja kun ihmisten ajattelu on niin sidottua muotiin, ennen pitkää tämäkään esimerkki ei enää vaikuta äärimmäisyydeltä, vaan se on normioletus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

No tuo nyt menee äärimmäisyyksiin. En minä ainakaan muijaa kotiin jättäisi vaikka sillä ei olisi varaa sitä omaa ravintolalaskuaan maksaa.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon pienempää vääryyttä siihen janalle mahtuu ennen tuota äärimmäisyyttä? Ja kun ne pikkuvääryydet kertyvät, niin ollaan tilanteessa, jossa toinen tekee kotona kaiken, ja maksaa käytännössä rikkaamman asuntolainaa köyhtyen itse koko ajan.

Ja kun ihmisten ajattelu on niin sidottua muotiin, ennen pitkää tämäkään esimerkki ei enää vaikuta äärimmäisyydeltä, vaan se on normioletus.

En alennu tasollesi.

Meillä on yhteiset rahat mutta erilliset tilit. Yksi yhteinen tili on joka on melkein nollakäytöllä, sieltä menee asuntolaina ja joskus pidän siellä hetken rahaa odottamassa johonkin laskuun. Kummankin tili tulee omille pankkitileille. Laskujen maksu on minun vastuulla, maksan kumman tilillä on enemmän rahaa tai kumman palkkapäivä on juuri ollut. Luottokortti on miehen nimissä, minulla on sivukortti.

Meillä asian tekee helpoksi se että omaisuus on yhteistä, on oltu yhdessä 29 vuotta eli kakarasta saakka. Kummallakaan ei ollut ammattia, työtä eikä omaisuutta eikä suuria säästöjä.

Ymmärrän hyvin jos kimppaan mennään aikuisena, on perintöjä, omaisuutta jne. niin pidetään erilliset taloudet vaikka asutaan yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

No tuo nyt menee äärimmäisyyksiin. En minä ainakaan muijaa kotiin jättäisi vaikka sillä ei olisi varaa sitä omaa ravintolalaskuaan maksaa.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon pienempää vääryyttä siihen janalle mahtuu ennen tuota äärimmäisyyttä? Ja kun ne pikkuvääryydet kertyvät, niin ollaan tilanteessa, jossa toinen tekee kotona kaiken, ja maksaa käytännössä rikkaamman asuntolainaa köyhtyen itse koko ajan.

Ja kun ihmisten ajattelu on niin sidottua muotiin, ennen pitkää tämäkään esimerkki ei enää vaikuta äärimmäisyydeltä, vaan se on normioletus.

En alennu tasollesi.

Anteeksi kuinka? Mikä tekee minun tasostani jotain niin sinun tasoasi alempaa, ettei tarvitse edes kommunikoinnista sen rajan yli haaveilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

No tuo nyt menee äärimmäisyyksiin. En minä ainakaan muijaa kotiin jättäisi vaikka sillä ei olisi varaa sitä omaa ravintolalaskuaan maksaa.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon pienempää vääryyttä siihen janalle mahtuu ennen tuota äärimmäisyyttä? Ja kun ne pikkuvääryydet kertyvät, niin ollaan tilanteessa, jossa toinen tekee kotona kaiken, ja maksaa käytännössä rikkaamman asuntolainaa köyhtyen itse koko ajan.

Ja kun ihmisten ajattelu on niin sidottua muotiin, ennen pitkää tämäkään esimerkki ei enää vaikuta äärimmäisyydeltä, vaan se on normioletus.

En alennu tasollesi.

Olet selvästi liikkeellä pelkästään provoilun ja vihan nostatuksen merkeissä ja siihen en lähde mukaan.

Anteeksi kuinka? Mikä tekee minun tasostani jotain niin sinun tasoasi alempaa, ettei tarvitse edes kommunikoinnista sen rajan yli haaveilla?

Miten yhteiset rahat toimii sellaisessa taloudessa jossa toisen palkka on 8000e/kk ja toisen 3500e/kk? 

Meillä on omat tilit, mihin palkka tulee ja yhteinen tili. Minusta vain tuntuu turvalliselta, että on oma tili, jos vaikka toiselle sattuu jotain. Yhteiselle tilille siirretään varojen ja kyvyn mukaan. Siitä maksetaan kaikki asumiseen liittyvät kulut ja yllättävät sekä yhteiset hankinnat. Ruokaostoksia varten on vielä yksi S-ryhmän tili. Sinne tulee bonukset ja siitä maksetaan ruuat. Ei lasketa kuka syö minkäkin verran. Muuten omat hankinnat rahoitetaan itse, mutta jos ostetaan samasta kaupasta kummallekin jotain, maksetaan yhdestä tilistä, se maksaa jolla on rahaa ja lompakko lähimpänä. Aika tasan menee. Minusta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, eikä se kuulu muille.

Minkälaista vihaa yritän nostattaa ja ketä vastaan? Minun näkökulmastani kun on aivan päinvastaisesta kysymys. Yritän saada ihmiset hakeutumaan yksinäisyyden ylistyksestä takaisin lisääntyvän luottamuksen suuntaan. Jotta ei tarvitse mennä joukkopsykoosiin, koska jokainen ruokkii toisensa turvattomuudentunteita kuvitellun vahvuudentunteen nimeen. Että etsittäisiin sitä vahvuutta ennemmin siitä suunnasta, jonka oikeisto nyt on hylännyt - kotoa.

En ymmärrä, miten tämä toimii ketään vastaan, vaikka se tottakai loukkaa ja pelottaa nyt sitä, joka on hakenut turvaansa keskinäisriippumattomuudesta. Mutta kun tuossakaan esimerkissä kummallakaan ei taida olla täysin turvallinen olo, jossa oli 30-kertainen tuloero perheessä. Kokeeko kumpikaan vanhana tulleensa aidosti rakastetuksi? Tai mitään sinne päinkään?

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Ja silti mies saa sukunimensä koko perheelle vaikkei edes elätä naista :DDD

Vanhempani ovat olleet naimisissa jostain 50-luvun loppupuolelta. Heillä oli yhteiset rahat kokeiltavana äitini mukaan n. viikon ajan mutta ei kuulemma toiminut! Isäni taisi "pihistää" satkun yhteisistä varoista. Sen jälkeen on olleet täysin erilliset rahat.

Naisellani on vähän sellainen tapa, että jos on rahantuloa tiedossa niin alkaa törsääminen ja jos sitä rahaa ei sitten tulekaan, niin ollasn aidosti ihmeissään. Ja mies tottakai maksaa. En kuuna päivänä laita tulojani yhteen tuollaisen kanssa.

Osa on yhteisiä ja osa omia. En minä halua maksaa aviopuolison "laukkua joka nyt oli pakko saada" enkä oleta, että hänkään haluaa osallistua minun moottorikelkkajuttuihin. Asumiskulut, ruoka ja muut juoksevat kulut menee puoliksi ja loput on omia. Jotkut lomareissut ja muut sitten sovitaan erikseen. 

Meillä on osittain yhteiset rahat. Löytyy yhteinen taloustili ja lainanhoitotili, kumpikin laittoi töissä ollessa 50% tuloista yhteiseen käyttöön. Miehen ollessa työttömänä minä maksoin enemmän, nyt kun minä olen lapsen kanssa kotona maksaa mies suurimman osan. Muutenkin on kyllä maksettu puolin ja toisin aika vapaasti kaikkea eikä rahasta oo koskaan tarvinnut riidellä. Kun palaan töihin, nostetaan varmaan yhteiseen käyttöön tulevaa osuutta palkasta, kun lapsen hoidon ym myötä yhteiset kulutkin kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Pitää kyllä ihan kysyä, että miksi olette menneet naimisiin?

Ai kun meillä on erilliset rahat ja ruuat? Tietenkin siksi, että halusimme virallistaa parisuhteemme muun maailman silmissä. Emme siksi, että olisimme halunneet perustaa perheyksikön tai yhteistalouden. Vähännoutoa, jos avioliitto merkitsee muille automaattisesti kaiken jakamista taloudellisesti. Minusta se on symbolinen tahdonilmaus liittyen miehen ja naisen keskinäiseen haluun olla yhdessä. Ei siis perheenperustamisprojekti.

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteiset rahat toimii sellaisessa taloudessa jossa toisen palkka on 8000e/kk ja toisen 3500e/kk? 

Mitäs luulet? Meillä se onnistuu niin että palkat menee omille tileille, laskut maksetaan kumman tililtä sattuu, osa menee säästöön, eikä silläkään ole väliä kumman tililtä säästöön menevä summa on, säästötili on yhteinen. Matkat ostetaan luottokortilla, meillä luottokorttilasku menee suurempituloisemman tililtä. Kumpikaan ei pidä mustasukkaisen innolla rahoistaan kiinni, ollaan oy perhe ab.

Minusta taas on hämmästyttävän yleistä että pareilla on yhteiset rahat tai ”taloustilit”.

Luulin ennen vauvapalstailua että meidän tapa on yleisempi jossa molemmilla omat tilit eikä rahoja siirrellä toistemme tileille. Sovitaan vain yhdessä että kuka maksaa mitäkin.

Ei ole ollut ongelmia.

Meidän rahankäyttö on kyllä hyvin samanlaista ja pyritään molemmat säästämään eikä tehdä heräteostoksia eikä syödä ulkona.

Minä en näe yhteisellä tilillä mitään lisäarvoa. Sehän vain sovitaan, mikä lasku kuuluu kummallekin.

Ensimmäisessä avioliitossani oli yhteinen tili, nyt meillä on erilliset. Käytännössä lopputulos on sama. Tai erillisissä tileissä on yksi hyvä puoli: voin ostaa itselleni enemmän ja käyttää omia rahojani ilman selittelyitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en näe yhteisellä tilillä mitään lisäarvoa. Sehän vain sovitaan, mikä lasku kuuluu kummallekin.

Ensimmäisessä avioliitossani oli yhteinen tili, nyt meillä on erilliset. Käytännössä lopputulos on sama. Tai erillisissä tileissä on yksi hyvä puoli: voin ostaa itselleni enemmän ja käyttää omia rahojani ilman selittelyitä.

Miksi tämä on hyvä asia köyhissä tai köyhtyvissä perheissä? Eli nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikille markkinoidaan samaa oppia, joka ei ota huomioon täysin erilaisia elämäntilanteita?

Kukin ratkaisee tykönään, mutta jotenkin pitäisi voida luoda käsitys vaihtoehdoista. Harva niitä pystyy täysin tyhjästä luomaan. Joten keskustelulla on arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä rahat erillään ja molemmat laittaa yhteiseen pottiin ,josta maksetaan yhteisiä kuluja niin, että se joka tienaa enemmän laittaa suhteessa hieman enemmän. Mielestämme reilu ratkaisu ja molemmat saa tehdä lopuilla rahoillaan aivan mitä lystää. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kun on selkeä systeemi. Yhteisiin menoihin voi sitten lisätä mahdolliset yhteiset säästökohteet (lomat, tavarat jne)

Rautalankaesimerkki:

miehen tulot 3000 (60% yhteisistä tuloista)

naisen tulot 2000 (40% yhteisistä tuloista)

yhteiset menot 1500 -> mies maksaa 900 (60% menoista), nainen 600 (40% menoista)

Meillä tämä sama. Molemmat maksaa omien lastensa kulut. Ruoka, asuminen, lomat, ravintolat yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Minulla on samakaltainen tilanne, puolisolla moninkertaiset tulot omiini verrattuna ja menot laitetaan puoliksi.  Pakollisten menojen jälkeen minulle jää alle 200 €/kk.

Ääliö minä, joka asun edelleen samassa taloudessa :(

Miten niin ääliö? Ei olisi oikein, jos hän maksaisi enemmän eli hän ikään kuin maksaisi sinulle parempaa palkkaa. Ääliö olet vain silloin jos suostut elämään yli varojesi.