Ihmettelen näitä nykyperheitä, puolisoilla täysin eri rahat

Yhteiset rahat on harvoin yhteisiä, yleensä niiden käytöstä päättää vain toinen. Minusta on kamala kuunnella näitä yhteisten rahojen perheitä, joissa toisella ei ole yleensä täyttä tietoa rahamääristä tai laskuista, koska hän luottaa, että puoliso hoitaa kaiken. On jopa ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä veroilmoitustaan, koska puoliso sen tekee! Samalla ei ole käsitystä siitä, mihin oikeasti on varaa eli voidaan ostella toisille lahjaksi 500 euron kenkiä, vaikka sille rahalle olisi käyttöä muutenkin. Mutta kun tilillä on euroja, niin miksipä niitä ei käyttäisi?

Pidän mieluummin omat rahat ja oman elintasoni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Eli parempi ratkaisu olisi mennä koko perheen voimin mäkkäriin? 

Entäs nämä tapaukset, jossa äiti on kotihoidontuella, kenties yhteisellä päätöksellä, hoitamassa lasta kotona, ja silti pitää maksaa puolet menoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Eli parempi ratkaisu olisi mennä koko perheen voimin mäkkäriin? 

Ehdottomasti. Tuntuisipa kurjalta jäädä ainoana ulos perheen jutuista, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen säästäväinen, suunnittelen ruuat tarkkaan, en osta eineksiä enkä muutenkaan mitään turhaa. Nautin siitä kun tilille jää aina ylimääräistä.

Mies taas pistää kaiken haisemaan, tilailee milloin mitäkin ja ostaa kalliita välipaloja.. Laskut maksaa toki kuitenkin ensin. Kyllä vituttaisi kun hän joka kuukausi tuhlaisi myös minulta ylijääneet rahat!

Meillä täsmälleen sama! Ei olis kyllä pennin pyörylää säästössä jos olis yhteiset rahat, mies laittaa aina koko tilin haisemaan. Meille sopii huomattavasti paremmin eri tilit.

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä tapaukset, jossa äiti on kotihoidontuella, kenties yhteisellä päätöksellä, hoitamassa lasta kotona, ja silti pitää maksaa puolet menoista?

Nuo on ihan uskomattomia, yleensä selostus on vielä "en halua elää miehen siivellä!" no samalla lokiigalla et ota työstä palkkaa ollenkaan koska et halua elää työnantajan siivellä. Yleensä,se kotona oleva kuitenkin tekee suurimmat taloustyöt jne hoitaa tietysti ne lapset.

Minustakin on kummallista, että joktut alapeukuttavat ja kritisoivat muiden valitsemaa elämäntapaa. Ihan kuin se olisi itselle hirveä uhka, että joku muu elää toisin kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Eli parempi ratkaisu olisi mennä koko perheen voimin mäkkäriin? 

Ehdottomasti. Tuntuisipa kurjalta jäädä ainoana ulos perheen jutuista, eikö?

Ensisijaisesti pitää ajatella lapsia eikä heitä voi aina viedä mäkkäriin. Äidin oma ongelma, jos tienaa liian vähän

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Minulla on samakaltainen tilanne, puolisolla moninkertaiset tulot omiini verrattuna ja menot laitetaan puoliksi.  Pakollisten menojen jälkeen minulle jää alle 200 €/kk.

Ääliö minä, joka asun edelleen samassa taloudessa :(

Meillä on kummallakin suuri rahallinen omaisuus, niin on järkevä pitää fyrkat erillään. Kumpikin maksaa miten sattuu, ei niin väliä, mutta kummankin rahat erillään.

Meillä on omat tilit, mutta käyttöoikeus puolin ja toisin. Minä hoidan kaikki laskut, maksan sieltä missä rahaa on. Koskaan ei ole ollut riitoja rahasta ja kumpikaan ei ole pistänyt tilejä sileäksi. Isommat ostokset jutellaan yhdessä, mutta jos toinen ostaa itselleen vaikka tarvitsemansa vaatteen tai kengät, niin sen kun ostaa. Olemme keskituloisia.

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä tapaukset, jossa äiti on kotihoidontuella, kenties yhteisellä päätöksellä, hoitamassa lasta kotona, ja silti pitää maksaa puolet menoista?

Sehän on epäreilu systeemi, eikö niin? Heidän pitää neuvotella tasaveroinen rahanjako, koska toinen tekee ilmaista työtä toisen eteen. Yleensä työstä saa palkkaa. Aidosti eri rahojen mallissa siis se kotiinjäävä saisi markkinaehtoisen tasoisen rahallisen korvauksen työssäkäyvälle osapuolelle tekemästään kotityöstä ja lastenhoidosta ja eläke-edut lisäksi. Eli laskuri käteen ja arvioi se, mitä maksaisi, jos ko palvelut pitäisi ostaa yksityiseltä tai mikä olisi työssäkäyvän tulonmenetys, jos kotona oleva lopettaisi olemasta kotiorja ja jättäisi hommat sille vapaamatkustajalle.

T. N47, se uusperheellinen, jolla erilliset rahat ja ruuat

Meillä on aina ollut omat rahat. Yhteiselle tilille siirretään joka kuukausi sama summa. Tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset jutut, eli asuminen, sähkö, ruoka, yhteiset ravintolakäynnit, vakuutukset jne.

Loput rahoista jää aina itselle. Toinen meillä tienaa jonkin verran enemmän, mutta saa pitää rahat ihan itsellään. Kumpikin saa siis säästää ja kuluttaa miten haluaa, koska yhteinen talous ei siitä kärsi.

Toki esimerkiksi toisen jäädessä lapsen kanssa kotiin tätä systeemiä pitää hieman muuttaa, jolloin se työssäkäyvä maksaa enemmän. Tai vaikka työttömyyden kohdatessa.

Toisaalta kumpikin on perus säästeliäitä, eli nyt kun rahaa tulee, sitä myös säästetään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meilläkin toimitaan ihan samalla tavalla, lisäksi meillä on yksi yhteinen tili, jolle kumpikin siirretään sovittu summa rahaa, tältä tililtä on maksettu yhteisen asuntolainan maksut ja yhtiövastikkeet ja isommat kodinkone- ja remonttimaksut. Meillä molempien vanhemmilla on toimittu myös näin, että on omat tilit, vaikka käytännössä rahat käytetään yhteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Meillä on myös ollut välillä eri elintaso mieheni kanssa, sillä hän toimii yrittäjänä. Olen esim matkustellut omien lasteni kanssa, kun miehellä ei ole ollut rahaa, lama-aikaan hänen tulonsa heittelivät rajusti, enkä ryhtynyt makselemaan hänen puolestaan.

Nyt taloydessa menee hyvin ja mies teki sopimuksen, jolla tulee tienaamaan lähivuosina n 30 kertaisesti enemmän kuin minä. Siis huima ero tulotasoissa, mutta toisinpäin tällä kertaa. Ja miten jaamme rahat? Tietenkin pidän itsestäänselvänä, että hänen rahansa ovat hänen omiaan ja hän voi sijoittaa tai tuhlata ne ihan miten itse haluaa. Kumpikin maksaa jatkossakin omat menonsa ja ostaa omat ruokansa. Systeemi on reilu molempiin suuntiin ja harvinaisen selkeä, eikä tule koskaan riitaa rahasta.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Minäkin olen uusperheellinen, molemmilla omia lapsia, yhteisiä ei tulisi vaikka olisin nuorempi.

Olemme myös naimisissa. Minäkin koen olevani ensisijaisesti parisuhteessa. Sitten tässä on lapsia eri kokoonpanoilla, sateelliitteja meidän parisuhteen ympärillä. Emme me perhe ole, emmekä sellaista edes yritä.

Hauska siis Lukea, että joku muu on samaa mieltä. Saan tästä aina roimasti Alapeukkuja. Harva ymmärtää, että tämä on se kuvio, millä uusperhe saadaan toimimaan. Uusperhe tuhotaan, kun yritetään tekemällä tehdä kokoonpanosta perhettä ja aletaan vaatia toiselta asioita. (Toki on näitä emotyyppejä, mutta he ovat asia erikseen).

Me molemmat maksamme omat lapsemme kulut ja omat automme. Vuokran maksamme puoliksi. Samoin matkat. Minä maksan laskut (esim. Myös miehen vakuutukset ja kännyt), mies maksaa kaiken ruoan. Kyllä meillä mies maksaa enemmän, mutta on hänellä paljon parempi palkkakin.

N49

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä tapaukset, jossa äiti on kotihoidontuella, kenties yhteisellä päätöksellä, hoitamassa lasta kotona, ja silti pitää maksaa puolet menoista?

Tuossa pitää ottaa huomioon se, että työssäkäyvä säästää puolikkaan lapsen hoitomenoista. Myös työssäkäyvän ajansäästö täytyy huomioida, hänellehän ei tule lasten hoitoon viemisiä tai hakemisia tai poissaoloja lapsen sairastuessa. Töissä voi joustaa ja jäädä ylitöihin tai tehdä työmatkoja miten paljon tahansa, kun lapsen hoito on aina järjestyksessä.

Meillä on ollut aina yhteiset rahat. Vuosia oli se tilanne, että mies tienasi ja minä olin kotona. Silti minä olen aina ollut se talousvastaava eli aikoinaan mies soitti minulle kaupasta että voiko hän ostaa 40€ hupparin, onko siihen nyt varaa. Vaikka periaatteessa kyse oli hänen rahoistaan. Nykyään rahatilanne on parempi, kun molemmat olemme töissä, mutta silti minä olen yhä paremmin perillä perheen rahatilanteesta. Juuri tänään mies kysyi, että mikä on tämän hetkinen rahatilanne. Joku kommentoi, että ei halua joutua selittelemään ostoksiaan. En minäkään ole koskaan joutunut. Kerran tilasin pojalle mielestäni vähän liian kalliin talvihaalarin (100€) ja sitten perustelin miehelle tuota ostosta, niin hän vain totesi, ettei minun tarvitse mitään selitellä. Hän luottaa täysin arviointikykyyni ja varsinkin kun kyseessä on lapselle tuleva asia, niin hän on valmis panostamaan.

Minä olen säästäväinen ja mies melkoinen tuhlari, mutta silti yhteiset rahat ovat meille ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Minulla on samakaltainen tilanne, puolisolla moninkertaiset tulot omiini verrattuna ja menot laitetaan puoliksi.  Pakollisten menojen jälkeen minulle jää alle 200 €/kk.

Ääliö minä, joka asun edelleen samassa taloudessa :(

Kumman tulojen mukaista elintasoa teillä eletään? Jos sen varakkaamman, niin on aika epäreilua!

Meillä rahat erillään ja molemmat laittaa yhteiseen pottiin ,josta maksetaan yhteisiä kuluja niin, että se joka tienaa enemmän laittaa suhteessa hieman enemmän. Mielestämme reilu ratkaisu ja molemmat saa tehdä lopuilla rahoillaan aivan mitä lystää. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kun on selkeä systeemi. Yhteisiin menoihin voi sitten lisätä mahdolliset yhteiset säästökohteet (lomat, tavarat jne)

Rautalankaesimerkki:

miehen tulot 3000 (60% yhteisistä tuloista)

naisen tulot 2000 (40% yhteisistä tuloista)

yhteiset menot 1500 -> mies maksaa 900 (60% menoista), nainen 600 (40% menoista)