Ihmettelen näitä nykyperheitä, puolisoilla täysin eri rahat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Meillä on myös ollut välillä eri elintaso mieheni kanssa, sillä hän toimii yrittäjänä. Olen esim matkustellut omien lasteni kanssa, kun miehellä ei ole ollut rahaa, lama-aikaan hänen tulonsa heittelivät rajusti, enkä ryhtynyt makselemaan hänen puolestaan.

Nyt taloydessa menee hyvin ja mies teki sopimuksen, jolla tulee tienaamaan lähivuosina n 30 kertaisesti enemmän kuin minä. Siis huima ero tulotasoissa, mutta toisinpäin tällä kertaa. Ja miten jaamme rahat? Tietenkin pidän itsestäänselvänä, että hänen rahansa ovat hänen omiaan ja hän voi sijoittaa tai tuhlata ne ihan miten itse haluaa. Kumpikin maksaa jatkossakin omat menonsa ja ostaa omat ruokansa. Systeemi on reilu molempiin suuntiin ja harvinaisen selkeä, eikä tule koskaan riitaa rahasta.

N47

Entä sitten, jos vastoin kaikkia odotuksia selviätte yhdessä eläkkeelle ja ylikin, ja tullaan siihen ikään, jossa yhden pitäisi alkaa toisen persettä pestä. Ette voi tehdä niin, koska se ei ole reilu systeemi? Joten jokainen pesettää perseensä ulkopuolisella, omilla rahoillaan (eli yhteiskunnan rahoilla)? Ja toinen lähtee pitkälle lomalle, kun haisee kotona liikaa perse?

En oikein hahmota tätä nykyajattelua. Perhe on ollut tärkeä ja yhteiskunnan perusyksikkö, koska se tasaa kustannuksia ja huolehtii jäsenistään niin, ettei kaikkea tarvitse meidän kaikkien yhteisestä kassasta hoitaa. Miten te tätä dystopiaa elävät näette asioiden hoituvan pitemmän päälle, ja mitä tapahtuu ihmissydämelle, joka kasvatetaan lapsesta asti pärjäämään itse ja jättämään muut myös omilleen - ne läheisimmätkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Meillä on myös ollut välillä eri elintaso mieheni kanssa, sillä hän toimii yrittäjänä. Olen esim matkustellut omien lasteni kanssa, kun miehellä ei ole ollut rahaa, lama-aikaan hänen tulonsa heittelivät rajusti, enkä ryhtynyt makselemaan hänen puolestaan.

Nyt taloydessa menee hyvin ja mies teki sopimuksen, jolla tulee tienaamaan lähivuosina n 30 kertaisesti enemmän kuin minä. Siis huima ero tulotasoissa, mutta toisinpäin tällä kertaa. Ja miten jaamme rahat? Tietenkin pidän itsestäänselvänä, että hänen rahansa ovat hänen omiaan ja hän voi sijoittaa tai tuhlata ne ihan miten itse haluaa. Kumpikin maksaa jatkossakin omat menonsa ja ostaa omat ruokansa. Systeemi on reilu molempiin suuntiin ja harvinaisen selkeä, eikä tule koskaan riitaa rahasta.

N47

Entä sitten, jos vastoin kaikkia odotuksia selviätte yhdessä eläkkeelle ja ylikin, ja tullaan siihen ikään, jossa yhden pitäisi alkaa toisen persettä pestä. Ette voi tehdä niin, koska se ei ole reilu systeemi? Joten jokainen pesettää perseensä ulkopuolisella, omilla rahoillaan (eli yhteiskunnan rahoilla)? Ja toinen lähtee pitkälle lomalle, kun haisee kotona liikaa perse?

En oikein hahmota tätä nykyajattelua. Perhe on ollut tärkeä ja yhteiskunnan perusyksikkö, koska se tasaa kustannuksia ja huolehtii jäsenistään niin, ettei kaikkea tarvitse meidän kaikkien yhteisestä kassasta hoitaa. Miten te tätä dystopiaa elävät näette asioiden hoituvan pitemmän päälle, ja mitä tapahtuu ihmissydämelle, joka kasvatetaan lapsesta asti pärjäämään itse ja jättämään muut myös omilleen - ne läheisimmätkin?

A En ole kiinnostunut pesemään kenenkään muun kuin omien lasteni persettä.

B Jos jostain käsittämättömästä syystä siihen kuitenkin ryhtyisin, pitäisin selvänä, että saisin siitä taloudellisen korvauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Minäkin olen uusperheellinen, molemmilla omia lapsia, yhteisiä ei tulisi vaikka olisin nuorempi.

Olemme myös naimisissa. Minäkin koen olevani ensisijaisesti parisuhteessa. Sitten tässä on lapsia eri kokoonpanoilla, sateelliitteja meidän parisuhteen ympärillä. Emme me perhe ole, emmekä sellaista edes yritä.

Hauska siis Lukea, että joku muu on samaa mieltä. Saan tästä aina roimasti Alapeukkuja. Harva ymmärtää, että tämä on se kuvio, millä uusperhe saadaan toimimaan. Uusperhe tuhotaan, kun yritetään tekemällä tehdä kokoonpanosta perhettä ja aletaan vaatia toiselta asioita. (Toki on näitä emotyyppejä, mutta he ovat asia erikseen).

Me molemmat maksamme omat lapsemme kulut ja omat automme. Vuokran maksamme puoliksi. Samoin matkat. Minä maksan laskut (esim. Myös miehen vakuutukset ja kännyt), mies maksaa kaiken ruoan. Kyllä meillä mies maksaa enemmän, mutta on hänellä paljon parempi palkkakin.

N49

Juuri näin.

Uusperhe pysyy kasassa, jos aikuisten välillä on vahva romanttinen parisuhde. Lapset ovat uusperheessä sen sijaan hajottava voima. Pahin skenaario on yrittää leikkiä perheyksikköä ja ydinperhettä, siitä tulee varmuudella riitaa ja epäreiluuden tunnetta. Enkä tajua, miksi uuspeeheeseen pitää aina alkaa västä uutta vauvaa. Eivätkö ihmiset ole oppineet ekalta kierrokselta, että juri pikkulapsiaika kaataa suhteen ja puolisoista tulee lapsen vanhempia, eivtkä he ole enää ensisijassa mies ja nainen... Kai he ovat sitten vain luulleet, että eka suhde kaatui siihen, että puoliso oli huono, eivätkä näe kokonaiskuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Pitää kyllä ihan kysyä, että miksi olette menneet naimisiin?

Miten tämä romanttinen parisuhde sopii yhteen sen kanssa, ettei toisen persettä olla valmiita pesemään sitten kun aika alkaa jättää? Että vain se rikkaampi voi saada puhtaan ahterin, jos maksaa sille köyhemmälle, mutta köyhä mädätköön rauhassa?

Miksi sitten viitsii teeskennellä sitä romantiikkaakaan, jos se on tosiaan vain tyttöpoikaystäväsuhde? Miksi ylipäätään lähteä mihinkään uusperheilyyn? Miksei asuta vain jokainen sen alkuperäisen pässinpään kanssa, ja kumpikin käyköön retkillään? Miksi noin mitättömän suhdevirityksen takia pitäisi lähteä lapsia retuuttamaan yhtään mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tavallaan on yhteiset rahat. Vuokra+vesi+sähkö maksetaan puoliksi molempien tileiltä. Mies hoitaa lähes aina kaupassakäynnit ja hänellä on auto. Siirrän sen vuoksi muutaman kerran kuukaudessa miehen tilille rahaa ettei häneltä lopu kaikki. Kuun alussa katsotaan paljonko minun tilillä on ylimääräistä ja siirretään se asp-tilille.

Juuri tälläisten idioottien kommenttien takia rakastan lukea tätä palstaa :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä rahat erillään ja molemmat laittaa yhteiseen pottiin ,josta maksetaan yhteisiä kuluja niin, että se joka tienaa enemmän laittaa suhteessa hieman enemmän. Mielestämme reilu ratkaisu ja molemmat saa tehdä lopuilla rahoillaan aivan mitä lystää. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kun on selkeä systeemi. Yhteisiin menoihin voi sitten lisätä mahdolliset yhteiset säästökohteet (lomat, tavarat jne)

Rautalankaesimerkki:

miehen tulot 3000 (60% yhteisistä tuloista)

naisen tulot 2000 (40% yhteisistä tuloista)

yhteiset menot 1500 -> mies maksaa 900 (60% menoista), nainen 600 (40% menoista)

Juuri noin! Eikös avioliittolaissakin sanota jotenkin niin, että "kumpikin osallistuu omien kykyjensä mukaan". Eli menot maksetaan tulojen suhteessa. Jos toisella ei ole tuloja, niin hänen osallistumisprosenttinsa on 0. Myös kotityöt pitäisi jakaa sopivassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

Eli parempi ratkaisu olisi mennä koko perheen voimin mäkkäriin? 

Eeeeeiiii. Ei me 80-luvun feministit kyllä tästä haaveiltu. Me ajateltiin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että huolenpito maailmassa lisääntyy. Että ei ole väliä sillä, kumpi on perheessä pienituloinen, kun rahaa voi kiikuttaa kotiin nainen sinä kuin mieskin. Ja että enää ei ajateltaisi, että miehen palkan on oltava suuri jotta sillä elättää perheen, koska jos mies onkin työtön, naisen palkan pitäisi sitten olla samalla perusteella suuri...

Ei ollut tarkoitus ottaa mallia miesten kylmästä ja kovasta käytöksestä perhettä kohtaan ja hajottaa sitä rataa kaikki. Vaan piti saada miehet suhtautumaan lämpimämmin, oli heidän roolinsa perheessä mikä hyvänsä. Siihen pyrittiin, että ne naisiin yhdistetyt hyveet ja velvollisuudet koskisivat myös miestä. Lämpö lapsia kohtaan ja luottamukselliset, vastuuntuntoiset välit.

Sen sijaan valtavirraksi nousi kovisversio, jossa naiset pystyy just kaikkeen siihen kuin jätkätkin. Tämän ymmärtää jos ajattelee, että nuoruuden uhossa sitä aatetta moni levitti, ennen kuin elämän realiteetit tulivat vastaan. Ja tietysti laman ja erojen säikäyttämät nuoret tarttuivat tähän haaveellisina. Paremmin pärjääviltä se onnistuikin pitkään.

Nyt kuitenkin eletään maailmassa, jossa köyhtyvä sukupolvi tarkoittaa aina suurempaa joukkoa naisia, jotka eivät pysty taloudellisesti tai ammatillisesti pätemään. Yhteiskunnalla ei ole varaa tai aikomusta ottaa hoitaakseen niitä kustannuksia, jotka aiemmin on hoidettu perheen sisäisellä (naisten tekemällä ilmais)työllä. Sen sijaan että tämä ilmaistyö olisi tehty näkyväksi ja vaadittu sille sen ansaitsema arvo ja suojelu, nyt nämäkin köyhät ja miestensä kaikin tavoin kuppaamat naiset yrittävät pitää kiinni paljon rikkaammille soveltuvista ihanteista säilyttääkseen omanarvontuntonsa.

Tuloksena minunkin haaveistani nyt sitten kuiviin imetty nainen syö yksinään kotona purkista hernesoppaa, kun perhe istuu ravintolassa? Ei ei ei. Tämä on väärin. Ja lisäksi se on äärimmäisen typerä välivaihe maailmassa, joka ei ole matkalla kohti lisääntyvää hyvinvointia vaan köyhtyvää keskiluokkaa, ja seuraavaksi sellaista köyhyyttä, jossa ei pärjätä enää omin avuin eikä yhteiskunnan avulla myöskään. Vaan on pakko köyhän auttaa toistaan. Feminismin on sanouduttava irti rikkaita ihailevasta, oikeistolaisesta wannabekulttuurista nopeasti.

Miten lapset selittävät itselleen sen, että äiti ei ole edes perheen palvelija, vaan että tämä palkaton piika myös maksaa olemattomista rahoistaan osallistuakseen perheen elintasoon, joka ei hänelle edes kuulu? Kyllä nyt vedetään köyhää naista kölin ali eestaas. Pyyhitään sillä pöytä ja pestään vielä pönttökin. Olemme ottaneet niin suuren askeleen taakse, ettei tällaista asetelmaa ole ollut historiassa koskaan. Se tulee kasvattamaan lapset kieroon ja sellaiseen naisen halveksuntaan, että se sairastuttaa heidät henkisesti omasta sukupuolesta riippumatta.

Fiksut ihmiset sopivat ennakkoon, ainakin rahan käytön.  Tunnepuolella merkitystä käytännön asioilla.

Joka rakastaa toista kunnioittaa yksityisyyttä, koettu näin.

Omat rahat hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rahat erillään ja molemmat laittaa yhteiseen pottiin ,josta maksetaan yhteisiä kuluja niin, että se joka tienaa enemmän laittaa suhteessa hieman enemmän. Mielestämme reilu ratkaisu ja molemmat saa tehdä lopuilla rahoillaan aivan mitä lystää. Ikinä ei ole tarvinnut riidellä kun on selkeä systeemi. Yhteisiin menoihin voi sitten lisätä mahdolliset yhteiset säästökohteet (lomat, tavarat jne)

Rautalankaesimerkki:

miehen tulot 3000 (60% yhteisistä tuloista)

naisen tulot 2000 (40% yhteisistä tuloista)

yhteiset menot 1500 -> mies maksaa 900 (60% menoista), nainen 600 (40% menoista)

Juuri noin! Eikös avioliittolaissakin sanota jotenkin niin, että "kumpikin osallistuu omien kykyjensä mukaan". Eli menot maksetaan tulojen suhteessa. Jos toisella ei ole tuloja, niin hänen osallistumisprosenttinsa on 0. Myös kotityöt pitäisi jakaa sopivassa suhteessa.

Tästä syystä minä pysyn avoliitossa, kumpikin osallistuu 50%. En ole mieheni huoltaja, mulla ei ole elatusvelvollisuutta ja miehen on syytä hankkia itsekin tuloja jostain. Rakkaudesta ja kunnioituksesta voin joustaa ja antaa omistani. Mutta kummasti se rakkaus loppuu suhteissa joissa toinen vain vuosi vuoden perään makaa sohvalla perse homeessa ja käsi ojossa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan jotka ovat asuneet yhdessä 10 vuotta ja molemmilla on jääkaapissa omat hyllyt ruokia varten. Toinen syö kuulemma enemmän kuin toinen. Ei voi ku nauraa!

Meillä näin on siksi, koska meillä on eri ruokavaliot. Minä syön gluteenitonta ja lchf:ää ja mies sellaista normaalia, mitä 70-luvulla syntyneeltä maalaiselta voi odottaa. En halua, että mies sörkkii ruokiani ja mahdollisesti kontaminoi gluteenilla, siksi on erilliset sapuskat erillisillä hyllyillä. Kumpikin tekee omat ruokansa itse, koska syödään eri aikoihin. Kumpikin ostaa itse oman ruokansa. Ei tartte tapella ruuasta eikä rahastakaan, koska on myös ne erilliset tilit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Minäkin olen uusperheellinen, molemmilla omia lapsia, yhteisiä ei tulisi vaikka olisin nuorempi.

Olemme myös naimisissa. Minäkin koen olevani ensisijaisesti parisuhteessa. Sitten tässä on lapsia eri kokoonpanoilla, sateelliitteja meidän parisuhteen ympärillä. Emme me perhe ole, emmekä sellaista edes yritä.

Hauska siis Lukea, että joku muu on samaa mieltä. Saan tästä aina roimasti Alapeukkuja. Harva ymmärtää, että tämä on se kuvio, millä uusperhe saadaan toimimaan. Uusperhe tuhotaan, kun yritetään tekemällä tehdä kokoonpanosta perhettä ja aletaan vaatia toiselta asioita. (Toki on näitä emotyyppejä, mutta he ovat asia erikseen).

Me molemmat maksamme omat lapsemme kulut ja omat automme. Vuokran maksamme puoliksi. Samoin matkat. Minä maksan laskut (esim. Myös miehen vakuutukset ja kännyt), mies maksaa kaiken ruoan. Kyllä meillä mies maksaa enemmän, mutta on hänellä paljon parempi palkkakin.

N49

Juuri näin.

Uusperhe pysyy kasassa, jos aikuisten välillä on vahva romanttinen parisuhde. Lapset ovat uusperheessä sen sijaan hajottava voima. Pahin skenaario on yrittää leikkiä perheyksikköä ja ydinperhettä, siitä tulee varmuudella riitaa ja epäreiluuden tunnetta. Enkä tajua, miksi uuspeeheeseen pitää aina alkaa västä uutta vauvaa. Eivätkö ihmiset ole oppineet ekalta kierrokselta, että juri pikkulapsiaika kaataa suhteen ja puolisoista tulee lapsen vanhempia, eivtkä he ole enää ensisijassa mies ja nainen... Kai he ovat sitten vain luulleet, että eka suhde kaatui siihen, että puoliso oli huono, eivätkä näe kokonaiskuvaa.

Aamen.

N49

Vierailija kirjoitti:

Fiksut ihmiset sopivat ennakkoon, ainakin rahan käytön.  Tunnepuolella merkitystä käytännön asioilla.

Joka rakastaa toista kunnioittaa yksityisyyttä, koettu näin.

Omat rahat hyvä olla.

Miksi saarnaat tätä oppia niillekin, joilla ei omaa rahaa ole?

Eikö köyhä ole fiksu, vai eikö se ole enää ihminenkään? Ei siinä ole yksityisyyttä, kun aletaan neuvottelemaan siitä, mitä tehdään kun tili on menossa miinukselle.

Tässä ihannoidaan nyt sellaista mallia, joka on sovellettavissa aina vain harvempaan. Toki niiden perheiden määrä nousee, joissa kuulutaan kahtiajaetun kansan eri leireihin. Ennen kuin opitaan naimaan vain omista joukoista.

Mutta kun sekään ei takaa mitään maailmassa, jossa putoaminen on pysyvää ja voi koskea melkeinpä ketä vain niistä, jotka eivät ole päässeet sille tasolle, jossa heidän rahansa kutsuvat toisten rahat seurakseen. Kunnes sitten omistukset romahtavat maailmanlaajuisesti, kun pyramiditalous romahtaa, ja raha joutuu päästämään otteensa ihmisten sielusta ja sydämestä, ja muistamme olevamme sosiaalisia eläimiä. Hetkeksi.

Kannattaa sitten muistaa muuten niiden, jotka lahjoittavat nettipankkitunnuksensa puolison tietoon yhteisten varojen käyttämistä varten (jos molemmat makselee miltä tililtä sattuu huvittamaan esim.) niin jos puolisolla napsahtaa päässä ja menee ottamaan vähän kulutusluottoja sinun tiedoillasi, niin olet itse niistä vastuussa. Pankkitunnuksia tulee säilyttää erityisen huolellisesti, eikä niitä saa saattaa kolmannen osapuolen tietoon. Asiasta on olemassa jo korkeimman oikeuden ennakkopäätös ja kun vaan tietäisitte miten paljon näitä petosjuttuja jätetään käsittelemättä, kun jo esitutkinnassa selviää, että tunnukset onkin annettu itse toisen käyttöön. Peli pelattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu aviossa yli 25 vuotta js hyvin on toiminut. Molemmilla omat tulot js tilit. Laskut laitetaan tiettyyn paikkaa ja se maksaa joka ehtii. Ruuat ym. maksaa kumpi kaupassa käy tai sattuu ekana lompsaa avaamaan. Isommat (tuhansien) laskut katsotaan, jos osuu tosi iso, että rahaa on riittävästi. Molemmilla siis nk. Omat rahat ( toiselta ei tarvitse kysellä), mutta yhteisesti täysin käytetään. Olemmehan perheyksikkö.

Meillä on täysin eri rahat ja eri ruuatkin, koska kumpikaan meistä ei tunne, että olisimme "perheyksikkö". Aviossa olemme, mutta kyseessä on kahden aikuisen välinen parisuhde, johon liittyy kaksi eri perhettä. Koen olevani mieheni kanssa pikemminkin rakastajia ja perheyksikkö koen olevani omien lasteni kanssa, en siis mieheni kanssa.

N47

Minäkin olen uusperheellinen, molemmilla omia lapsia, yhteisiä ei tulisi vaikka olisin nuorempi.

Olemme myös naimisissa. Minäkin koen olevani ensisijaisesti parisuhteessa. Sitten tässä on lapsia eri kokoonpanoilla, sateelliitteja meidän parisuhteen ympärillä. Emme me perhe ole, emmekä sellaista edes yritä.

Hauska siis Lukea, että joku muu on samaa mieltä. Saan tästä aina roimasti Alapeukkuja. Harva ymmärtää, että tämä on se kuvio, millä uusperhe saadaan toimimaan. Uusperhe tuhotaan, kun yritetään tekemällä tehdä kokoonpanosta perhettä ja aletaan vaatia toiselta asioita. (Toki on näitä emotyyppejä, mutta he ovat asia erikseen).

Me molemmat maksamme omat lapsemme kulut ja omat automme. Vuokran maksamme puoliksi. Samoin matkat. Minä maksan laskut (esim. Myös miehen vakuutukset ja kännyt), mies maksaa kaiken ruoan. Kyllä meillä mies maksaa enemmän, mutta on hänellä paljon parempi palkkakin.

N49

Juuri näin.

Uusperhe pysyy kasassa, jos aikuisten välillä on vahva romanttinen parisuhde. Lapset ovat uusperheessä sen sijaan hajottava voima. Pahin skenaario on yrittää leikkiä perheyksikköä ja ydinperhettä, siitä tulee varmuudella riitaa ja epäreiluuden tunnetta. Enkä tajua, miksi uuspeeheeseen pitää aina alkaa västä uutta vauvaa. Eivätkö ihmiset ole oppineet ekalta kierrokselta, että juri pikkulapsiaika kaataa suhteen ja puolisoista tulee lapsen vanhempia, eivtkä he ole enää ensisijassa mies ja nainen... Kai he ovat sitten vain luulleet, että eka suhde kaatui siihen, että puoliso oli huono, eivätkä näe kokonaiskuvaa.

Aamen.

N49

Eipäs. Suhde ei kaatunut pikkulapsiaikaan siksi, että perheessä on pikkulapsia, kuten se ei ole maailmanhistoriassa aiemminkaan tehnyt. Sitä vartenhan perhe on, että saadaan isompi määrä pikkulapsia pysymään hengissäkin. Siksi "perhe" kaatuu tuossa vaiheessa, koska miehille on oma rooli hartaan epäselvä, he ovat tottuneet ajattelemaan tasa-arvopaatoksen myötä voivansa jäädä lapsiksi koska mieheltä ei mitään odoteta kun naiset pärjäävät itse, ja siirtyvät vain äidin paapottavasta riittävän hölmön naisen ylläpidettäväksi, tosiaan mätänemään sinne sohvaan suostumatta siihen palkattomaan työhön, jolla perheet pidetään ruuassa ja puhtaina ja kämppä kunnossa.

Sekä suhde kaatuu siihen, että olemme siirtyneet äärimmäisen individualismin aikaan, jossa unohtuu että se lapsi tarvitsisi ympärilleen paljon enemmän ihmisiä voidakseen hyvin. Täälläkin moni puurtavan yksinhuoltajan kasvattama on kertonut pelänneensä lapsena, miten hänen käy jos äidille sattuu jotain. Oikeistolaiseen yksinpärjäämisen eetokseen ripustautuva feminismi tuhoaa paljon elämiä. Aitovasemmistolainen feminismi korostaa yhteisvastuuta ja lähimmäisistä huolehtimisen velvollisuutta, joka koskee kaikkia.

Minua nuorempi sukupolvi on liian oikeistolaistunutta tajutakseen tämän, ja se on suuri vahinko. Tässä maassa on tapahtunut liian vakavia asioita edellisestä lamasta lähtien, ja turvattomuudentunne on kompensoitu kansallista itsepärjäämisideologiaa hurraten. Se toimi niille, jotka ovat jotenkuten voineet lukeutua voittajiin. Tuloksena meillä on jo nyt alkava fasismi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten muistaa muuten niiden, jotka lahjoittavat nettipankkitunnuksensa puolison tietoon yhteisten varojen käyttämistä varten (jos molemmat makselee miltä tililtä sattuu huvittamaan esim.) niin jos puolisolla napsahtaa päässä ja menee ottamaan vähän kulutusluottoja sinun tiedoillasi, niin olet itse niistä vastuussa. Pankkitunnuksia tulee säilyttää erityisen huolellisesti, eikä niitä saa saattaa kolmannen osapuolen tietoon. Asiasta on olemassa jo korkeimman oikeuden ennakkopäätös ja kun vaan tietäisitte miten paljon näitä petosjuttuja jätetään käsittelemättä, kun jo esitutkinnassa selviää, että tunnukset onkin annettu itse toisen käyttöön. Peli pelattu.

Kiitos informaatiosta! Tosiaan, yhteiskäyttötilille saa kahdet tunnukset. Siitä täytyy vissiin oppia porukan pitämään kiinni, että käytetään vain niitä omia. Tosin, mitenpä ne säilytät kotona niin, ettei toinen niistä tietäisi, jos tuota kovasti kiinnostaa ne löytää. Eli tässä ei ehkä ihan oikeus ja kohtuus vallitse myöskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksut ihmiset sopivat ennakkoon, ainakin rahan käytön.  Tunnepuolella merkitystä käytännön asioilla.

Joka rakastaa toista kunnioittaa yksityisyyttä, koettu näin.

Omat rahat hyvä olla.

Miksi saarnaat tätä oppia niillekin, joilla ei omaa rahaa ole?

Eikö köyhä ole fiksu, vai eikö se ole enää ihminenkään? Ei siinä ole yksityisyyttä, kun aletaan neuvottelemaan siitä, mitä tehdään kun tili on menossa miinukselle.

Tässä ihannoidaan nyt sellaista mallia, joka on sovellettavissa aina vain harvempaan. Toki niiden perheiden määrä nousee, joissa kuulutaan kahtiajaetun kansan eri leireihin. Ennen kuin opitaan naimaan vain omista joukoista.

Mutta kun sekään ei takaa mitään maailmassa, jossa putoaminen on pysyvää ja voi koskea melkeinpä ketä vain niistä, jotka eivät ole päässeet sille tasolle, jossa heidän rahansa kutsuvat toisten rahat seurakseen. Kunnes sitten omistukset romahtavat maailmanlaajuisesti, kun pyramiditalous romahtaa, ja raha joutuu päästämään otteensa ihmisten sielusta ja sydämestä, ja muistamme olevamme sosiaalisia eläimiä. Hetkeksi.

Kaikilla on jotain omaa rahaa.  Miinuksella ollaan siinä nähdään ainakin voidaanko puhua asioista.

Toki on ihanne, kunnioitan juuri sellaista miestä jolle ei tarvinnut tehdä tiliä ihan kaikesta, joka minulla oli.

Me kokeiltiin yhteistä meno- ja tulotiliä, ei toiminut. Syy että mieheni on pikkutarkka ja nuuka ja minun ostoista tuli sitten aina sanomista. Mies ostaa lauantaimakkaraa kun minä ostan kunnon kinkkua, mies ostaa shampoopullon kun minä ostan läjän puteleita ja purnukoita. Riitely on tympeää.

Päädyimme ratkaisuun, että maksamme kaupassa vuoroviikoin, avaamme hankinnoille säästötilin, siirrämme laskuihin rahaa ja yhteiset laskut maksetaan siltä yhteiseltä tililtä, ja lopusta vastaat itse. Ah, ei riitoja.

Ja minä olen se isompituloinen. Tiukoissa paikoissa emme lainaile vaan maksamme mm. laskutilin säästöistä, s-bonuksista ja yhteisistä säästöistä. Ja tilille laitetaan tulojen suhteessa.

Samaa ihmettelen. Itse maksan sujuvasti välillä seurustelukumppaninkin ostokset, vaikka rahaa on käytössä mulla vähemmän. Mitä väliä? Ei kerro arvostuksesta toista kohtaan, jos kyttää jokaisen makaronipussin, että tulee varmasti oikean henkilön maksettavaksi. Kyllä vain meinasi silmät tipahtaa päästä, kun kassalla 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta alkoi korillisesta maksaa tarkasti omia ostoksiaan. "Toi tomaattimurska oli kyllä sun!"

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut jopa perheestä jossa isä ja lapset lähtevät ravintolaan syömään ja äiti jää kotiin lämmittämään hernekeittoa itselleen koska hänellä ei ollut varaa syödä hienommin...

No tuo nyt menee äärimmäisyyksiin. En minä ainakaan muijaa kotiin jättäisi vaikka sillä ei olisi varaa sitä omaa ravintolalaskuaan maksaa.