Lue keskustelun säännöt.
Erityisesti tyttöjen sukupuolineutraali kasvatus
Sukupuolinen
20.01.2018 |
Miksi kaikki tietämäni tapaukset sukupuolineutraalista kasvatuksesta kohdistuvat äitien taholta tyttöihin? En muista koskaan kuulleeni, että isä haluaisi kasvattaa pojastaan sukupuolineutraalin.
Tiedättekö tällaisia tapauksia ja mistä luulette tämän sukupuolieron johtuvan asiassa, jossa sukupuolieroja erityisesti vastustetaan?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsen hoitopaikassa erittäin surullinen tyttö. Kertoo lapselleni, että äiti suuttuu jos hän sanoo olevansa tyttö. Onko tällainen oikein. Miten kieroutuneeksi ajatusmaailma on mennyt joillakin ihmisillä. Tekisi mieli tehdä lasu. Hoitopaikan työntekijät ihmeissään, kun tyttö ei uskalla pukea esim. Frozen mekkoa päälleen roolileikeissä vaikka kovasti tekisi mieli. Tuo on jo ihan sairasta tytön vanhemmilta.
Höpö höpö.
Tälle höpö höpölle tiedoksi. Tällaisia juttuja kuulen minäkin. Uskon täysin tuota kirjoittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena lahjoja saadessani otti todella päähän kun toivoin lätkämailaa niin sain mekkoja ja vaatteita. Myöhemmin isoveljeni sain tietokoneen ja itse leikkimökin. Leikkimökin käyttöaste oli nolla ja se toimina varastona. Tietokonetta käytin enemmän ja koodasin Commodorella. Isoveljeni vain pelaisi. Vertailkaapa poikien ja tyttöjen lahjoja. Kuinka paljon tyttö saa pehmeitä paketteja suhteessa poikaan?
Olisi mahtavaa päästä eroon oletuksesta että tytöille pitää ostaa vaatelahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu aika tavalla sukupuolineutraalisti. Olen saanut yhtä lailla nikkaroida kuin ommella, leipoa kuin kalastaa, valita vaatteeni, harrastukseni ja kiinnostuksen kohteeni itse. Koskaan ei sanottu, etten voi osata jotain, koska sukupuoli.
Ainoa ongelma tällaisessa kasvatuksessa on, että hyvään tottuu. Isä varsinkin oli niin huippu, etten aavistanut, millaisia kontrollinhaluisia mulkvisteja sitä kaduilla kipittää.
Kuulostaapa hyvin tutulta! Mä olin se tyttö, jolla oli legoja ja pehmoeläimiä, kirjoja ja autoja, en tykännyt mekoista mutta rakastin salaa kokeilla äidin meikkejä, luistimiksi halusin hokkarit mutta pipon piti olla vaaleanlila. Vanhempani eivät ikinä ohjanneet mua johonkin suuntaan vain sukupuoleni perusteella, ja tällaista kasvatusta haluan sitten itsekin joskus toteuttaa omien lasteni kohdalla. Olin tyttö, nyt olen nainen, se oli vain osa identiteettiäni eikä mitään sen kummempaa. Mielestäni "oikea" sukupuolineutraalius ei suinkaan kiellä sukupuolen olemassaoloa, vaan pikemminkin pyritään pois siitä ajatuksesta että olisi olemassa vain joku yksi, oikea tapa olla tyttö tai poika.
N27
Kyllä tulevia sukupolvia käy sääliksi kun vaimoksi on vain miehekkäitä naisia. Itse ainakin jos haluaisin olla miehen kanssa naimissa, niin sitten menisin miehen kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit ehkä tiedostavat parhaiten perinteisen kasvatuksen ongelmat. Minä en lapsena saanut hokkareita - koska olin tyttö. En mopoa - koska olin tyttö. Sen sijaan odotettiin, että pidän huoneeni siistimpänä kuin veli - koska olin tyttö.
Veljen mielestä varmasti kasvatuksemme oli aivan ok.
Niin, et saanut hokkareita ja veljesi ei saanut kaunoluistimia. Ei tuossa ole mitään väärää.
Kyllä on. Lukiossa ollessani oli oikeasti hyvä liikunnan opetteja. En esimerkiksi ollut ikinä ennen osunut pesäpallossa mailalla palloon, mutta opettaja opetti, ja minäkin pärjäsin.
Luistelussa ollessa opettaja sanoi, että _jokaisen_ pitäisi aloittaa luisteleminen hokkareista, jotta oppii luistelemaan oikein. Ja minullahan oli aina ollut kaunoluistimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin omaa lapsuuttani 80-luvulla. Olin hyvin kiinnostunut kaikesta perinteisen tyttömäisestä: prinsessoista, koruista ja hörhelöistä. Kuitenkin myös leikin paljon ulkona, rakentelin majoja ja lumilinnoja. Silloin ulkona tuli juoksenneltua niin paljon, että liikuntaa kertyi kuin itsestään. Silloin ei puhuttu sukupuolineutraalista kasvatuksesta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna saimme olla aika vapaasti ja tehdä juuri niitä asioita, jotka itseä kiinnostivat.
Olen viiskymmetävuotias mies ja minua ei kasvatettu sukupuolineutraalisti. Isä "opetti" hienosti eri asioiden kautta, että olen osaavampi kuin siskoni, ihan vaan siksi että olen poika.
Samoin kun toienn lapsistani oli poika, sukulaismies antoi ymmärtää että tämä lapsi on nytr se oikea.
Minulle opettiin myös kaverien toimesat jo alaasteella, että on tyttöjen juttuja ja värejä, joihin pojat ei sotkeennu.
Kotitöissä meillä oltiin tasa-arvoisempia, mutta oli silti kotitöitä jotka vain perheen poika teki ja vastaavasti mitä teetettiin vain tytöillä.
Olen itse pyrkinyt opettamaan molemmille lapsilleni, että he ovat yhtä rakkaita juuri sellaisiana kun ovat. Olen antanut heille samat oikeudet ja velvollisuudet,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin pienenä Barbeista, mutta myös poikien leluista. Rakastin rämpiä pusikoissa, pelata pleikalla konsolipelejä naapuruston lasten kanssa (oli tyttöjä ja poikia). Vanhempani eivät yrittäneet tunkea mihikään sukupuolirooleihin.
Sen sijaan luokan pojat kiusasivat. Rakensimme tyttöjen kanssa majoja metsään, emmekä meikanneet tai lähteneet luokan kotibileisiin muiden tyttöjen tapaan (6 lk). Se herätti heissä kai jonkinlaista myötähäpeän sekaista kiinnostusta. Eivät sentään hajottaneet rakennelmia.
Minusta se, ettei poika saisi leikkiä nukeilla tai tyttö autoilla, on hölmöä. Mutta en minä sitäkään ymmärrä, miksi tyttöjä saisi kutsua päiväkodissa tytöksi ja poikia pojiksi. Pitääkö aina mennä ojasta allikkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tässä sukupuolineutraaliasiassa on just mennytkin hakoteille. Väärinymmärrys. Tottakai on hyvä, että lapsi oli tyttö, tai poika, saa leikkiä mitä leikkiä haluaa, eli ei jaotella tyttöjen/poikien leluiksi, harrastuksiksi, töiksi ym. Mutta se on VÄÄRIN, että vanhemmat yrittävät pakottaa ja tietoisesti vääristää lapsen minäkuvaa. Meillä on sekä tyttöjä, että poikia ja saavat olla. Tyttö aloitti 8.1 armeijan ja poika valmistuu keväällä sairaanhoitajaksi. Ihan ok. Toki poikakin armeijaan menee ( kutsunnoissa olikin jo syksyllä) Tuo on totta, että tuossa sukupuolineutraaliusasiassa on menty aivan liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen viiskymmetävuotias mies ja minua ei kasvatettu sukupuolineutraalisti. Isä "opetti" hienosti eri asioiden kautta, että olen osaavampi kuin siskoni, ihan vaan siksi että olen poika.
Samoin kun toienn lapsistani oli poika, sukulaismies antoi ymmärtää että tämä lapsi on nytr se oikea.
Minulle opettiin myös kaverien toimesat jo alaasteella, että on tyttöjen juttuja ja värejä, joihin pojat ei sotkeennu.
Kotitöissä meillä oltiin tasa-arvoisempia, mutta oli silti kotitöitä jotka vain perheen poika teki ja vastaavasti mitä teetettiin vain tytöillä.
Olen itse pyrkinyt opettamaan molemmille lapsilleni, että he ovat yhtä rakkaita juuri sellaisiana kun ovat. Olen antanut heille samat oikeudet ja velvollisuudet,
Katsokaas, ette riehu naisen alistajille, sen sijaan otatte nimenne näiltä miehiltä jotka eivät teitä tippaakaan arvosta. Jos tämän kommentin jälkeen pidätte sukupuolisensitiivisyyttä sairaana niin miettikääpä vähän. Vain tyttöjä alistetaan, vähätellään, pilkataan ja syrjitään heidän luontonsa vuoksi. Miehet vihaavat naisia ja te alennutte omaisuudeksi ja synnytyskoneiksi tällaisille. Miltä tuntuu alistaa tyttö isän nimelle joka tätä vihaa? Ottakaa vastuuta, akat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tässä sukupuolineutraaliasiassa on just mennytkin hakoteille. Väärinymmärrys. Tottakai on hyvä, että lapsi oli tyttö, tai poika, saa leikkiä mitä leikkiä haluaa, eli ei jaotella tyttöjen/poikien leluiksi, harrastuksiksi, töiksi ym. Mutta se on VÄÄRIN, että vanhemmat yrittävät pakottaa ja tietoisesti vääristää lapsen minäkuvaa. Meillä on sekä tyttöjä, että poikia ja saavat olla. Tyttö aloitti 8.1 armeijan ja poika valmistuu keväällä sairaanhoitajaksi. Ihan ok. Toki poikakin armeijaan menee ( kutsunnoissa olikin jo syksyllä) Tuo on totta, että tuossa sukupuolineutraaliusasiassa on menty aivan liian pitkälle.
No tyttöjähän pidetään huonompina heidän täysin biologisten ominaisuuksiensa vuoksi, sekö ei ole minäkuvaa vääristävää? :D Miksi muuten opetatte tytöillenne määrittämään itsensä miehen nimen kautta? Eikö tuo ole aika raakaa? :) Pojille ette toki samaa tyrkytä.
Miten voi olla niin iso juttu, jos nykyaikana lapset pukeutuvat väreihin ja kuoseihin oman mieltymyksensä eikö sukupuolen mukaan? Tai valitsevat teknisen käsityön tekstiilitöiden sijasta koulussa? Harrastavat ns. sukupuolelleen vähemmän tyypillisiä lajeja (esim. tytöllä vaikkapa paini, pojalla baletti) tai että pojat leikkivät sujuvasti nukeilla ja tytöt vaikkapa NinjaGo-leegoilla?
Eikö tuo nyt ole aika normaalia? Ja kuuluu mielestäni enemmänkin sukupuolisensitiivisyyteen.
Sitä minä en ymmärrä, miksi pojan pitäisi pukeutua mekkoihin (jatkuvasti, isompanakin, kun mahdollinen "prinsessavaihe" on mennyt ohi). Kiinnostaisi kuulla, kumman vanhemman aloitteesta näin joissain perheissä tehdään ja mikä on pointtina. Entä pukeutuuko perheen isäkin esimerkkiä näyttäen mekkoihin? Miten maailmasta tulee parempi paikka, jos poika pukeutuu mekkoihin? Eikö vanhempia tällaisessa tapauksessa pelota kiusaaminen? Vanhemman tehtävä on kuitenkin suojella omaa lastaan, ja jossain kulkee mielestäni raja senkin suhteen, kuinka pitkälti "voit olla juuri sellainen kuin haluat"- ajatusta voi mukailla.
Tee ihmeesä lasu. Tuo lapsiparkahan kasvaa ihan kieroon. Kummllista, että hoitopaikan ammattikasvattajat eivät ole puuttuneet asiaan. Vai onko niin, että heidätkin on jo
aivopesrty ajattelemaan noin sairaasti.
Olen itse koulutukseltani lastentarhanopettaja ja kyllä meilläkin näillä päivityskursseilla kehotetaan nykyään huomio
maan tuo sukupuolineutraaliuus. Lapsia ei saa kutsua enää tytöiksi ja pojiksi ja ties vaikka
mitä ihan hullulta tuntuvaa kotkotusta. Meidän työntekijöiden mielestä tuo on mennyt aivan liian pitkälle. Ketkä nämä kaikki hulluudet päättää? Liikennemerkkien kuvatkin pitää muuttaa ym. Mietin yleensä tarkasti ennenkun käytän sanaa "sairasta"
mutta tämä mielestäni ON sitä.