Millä lailla parisuhteesi todennäköisesti eroaa suurimmasta osasta muita?

Meillä on välimatkaa monta sataa kilometriä ja mies asuu venäjällä. Viestittelemme englanniksi

Reilun 10 avioliittovuoden jälkeen minulla diagnosoitiin dissosiatiivinen personallisuushäiriö. Siitä asti tässä parisuhteessa on puitu asioita, joiden olemassaolosta kumpikaan meistä ei ennen tiennyt mitään.

Minä teen kaikki kotityöt ja hoidan lapset yksin, mies maksaa lähes kaiken. Ollaan melko tyytyväisiä. Joskus mies kyselee, että milloin alan osallistumaan kuluihin, johon tietty vastaan että siinä vaiheessa kun näen, että hän on alkanut tekemään oma-aloitteisesti kotihommia.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ei ole mustasukkainen, eikä kyttää toistensa menemisiä.

Kotityöt jaetaan puoliksi, ei riitaa.

Rahat jaetaan puoliksi, ei riitaa.

Lapset kasvatetaan yhdessä, ei riitaa.

Kumpikaan ei käytä huumeita, alkoa hillitysti.

Molemmilla hyvät työpaikat ja eletään sovussa appivanhempien kanssa.

Näillä jo pääsee takuulla 10% sopusimpien ja onnellisempien parien joukkoon.

Meillä on menty näiilä spekseillä 50 vuotta yhdessä. Lisäisin vielä, että seksiäkin on edelleen.

Mieheni on narkomaani. Kukaan ei tiedä tästä, tämän takia elämme eri osoitteissa. Yhdessä 7 vuotta.

90 % kerroista kun harrastamme seksiä, kolmas (tai neljäs) osapuoli on mukana. Se vain on se meidän normaali. Ja samat vakiotuttavat toki käytössä.

Minulla on sivusuhde ja mieheni tietää siitä eikä hän ei välitä asiasta. Ei olla sovittu avoimesta suhteesta. 

Kotona kuitenkin elellään ihan tavallista perhe-elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että aika tavallisia juttuja sitä ihmiset pitää erikoisina :D ikäeroa ja harrastuksia... ja vai ette riitele koskaan? sen kun uskois

Lue sekä otsikko että aloitus ja ymmärrä lukemasi: pointti oli siinä miten oma parisuhde eroaa suurimmasta osasta. Ei mistään mahdollisimman suuresta erikoisuuden tavoittelemisesta.

Kummallakaan ei ole exiä eli ollaan toistemme ensirakkaudet.

Meistä ei moni tiedä. Olemme olleet yhdessä 8vuotta. Tämä siksi, että ihmiset ovat rasisteja. On siis ulkkis mutta kylläkin Suomen kansalainen.

Hän on elämäni tärkein ihminen, vastakappaleeni, jollaintapaa miespuolinen vastine itsestäni. Emme siis myöskään asu yhdessä.

Odotan vain sopivaa hetkeä, että muuttaisimme hänen kotimaahansa. Olen säästänyt siihen jo kauan. Olen kurkkuani myöten täynnä suomalaisten idiotismia ja asenteita. Mädättäkää toisenne, meitä ette saa.

Asumme eri maissa, mies Suomessa ja minä ulkomailla. Tavattiin, kun olin Suomessa lomilla. Suunnitelmissa on kyllä muuttaa yhteen jossakin vaiheessa.

Jo kolme vuotta yhdessä mutta asumme omissa asunnoissa. Molemmilla lapsia, joten emme halua muuttaa yhteen vielä, tai ehkä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä kolmesti vuodessa, vain me tiedämme suhteestamme, vihkisormuksia käytämme vain kotona, yhdessä 8 vuotta, joista 2 naimisissa. Matkustaessa järjestämme matkan silleen, että minä olen aina ensin perillä kohteessa ja mies tulee paikalle vasta seuraavana päivänä. Edes vanhemmat tai ystävät eivät tiedä, että olemme naimisissa. Kaikki tämä miehen työn takia.

Mikä se sellainen työ on?

Ei se ole työ vaan miehellä on perhe jossain ja tästä syyttä on kehittänyt tarinan “työstä”, jonka vuoksi pitää salata suhde aloittajaan.

Mies tekee kaikki kotityöt: ruuat, tiskit, pyykit, lakaisee lattiat ja vaihtaa lamput yms. tekniset hommat jos on tarvis. Itse joskus pyyhin tasot tai tyhjennän tiskikoneen ja hoidan kaikki autoon ja asuntoon liittyvät asiat. Emme riitele näistä tai oikeastaan muistakaan asioista.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta. Myöskin tuloni ovat lähes kaksinkertaiset mieheen verrattuna, joten maksan suurimman osan menoista. Eikä haittaa, vastuu on ihanaa! :)

Kalju biologini herättää minut aamuisin nuolemalla minulle orgasmin yleensä lähes joka aamu tämä jo 15 vuoden ajan!

Vierailija kirjoitti:

Ollaan parikymppinen pariskunta jonka mies ei halua seksiä. On ihan seksuaalinen hetero, mutta nyt toista kuukautta kuiva kausi menossa.

Tuo nyt ei välttämättä ole mitenkään poikkeuksellista, paitsi ehkä ikänne huomioonottaen, mutta muitakin parikymppisiä pariskuntia on olemassa.

Se, kuinka iso ikäero meillä on suhteutettuna siihen kuinka nuori olin kun ensimmäisen kerran tutustuttiin, olin siis 16-vuotta ja mies kymmenen vuotta vanhempi minua eli 26.

Alettiin seurustelemaan siinä minun täysi-

ikäistyttyä ja nyt kimpassa oloa on jo nelisen

vuotta takana ja täytyy sanoa että en voisi

olla onnellisempi. ❤

Erikoista on seksi. Siis sanotaanko nyt näin, että mies on tässä neljän vuoden parisuhteen aikana ehdottunut sitä sun toista. Viimeisin oli pyyntö pissata päälle. No mutta näillä mennään ja mies on siis todella isossa ja vaikutusvaltaisessa työssä.... nimen jos kertoisin, niin tietäisitte.

Meillä on ollut ihan hirveän vaikeaa. Olemme joutuneet kohtaamaan suuria menetyksiä ja pohjatonta surua. Sellaista vastoinkäymistä ei juuri ole, jota ei meidän kohdallemme olisi sattunut. Arki on raskasta taaperrusta, mutta yhdessä ollaan pysytty jo 15 vuotta.