Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)

hei, no et tietenkään anna kävellä yksin. tuo on ihan selvää. hyvä <3

Meillä naapurissa on useamman lapsen yksihuoltajaäiti - ollut kotona tähän asti. Nyt ilmeisemmin joutunut joko kursseille tai työelämään. Aamulla ilmestyy auto rapun eteen ja joko äidin isä tai äiti vie sitten tyttärensä perille - sen jälkeen ilmestyy taas jompikumpi ja vie lapsen/lapset lähistöllä olevaan kouluun.. sen jälkeen mummo ilmestyy jälleen ja siivoaa tyttärensä asunnon ja täyttää jääkaapin. Illalla tehdään sitten kyyditykset päinvastaisessa järjestyksessä. Isoäiti on vuosikaudet käynyt siivoamassa muutenkin tyttärensä asunnon ja isoisä käytti/käyttää aikansa viemässä vanhinta lasta harrastamaan.. Yksinhuoltajaäidin ei tarvitse ajatella eikä tehdä mitään paitsi nyt käydä siellä työkkärin määräämässä paikassa - eikä ole tarvinnut tehdä varmasti koskaan. Lasten isiä ei ole näkynyt koskaan - jokaisella taitaa olla eri. 

Ei sillä - miksipä' sitä mitään itse tekisi kun vanhemmat tekevät kaiken. Lasten tuleva kohtalo on kyllä kyseenalainen - äitinsä on kyllä jo menetettyä kauraa.. Eivät mummo ja pappa taida tajuta kuinka suuren vahingon he saavat aikaiseksi kun eivät ann tyttärensä tulla vastuulliseksi aikuiseksi ja äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Monella kyse on joko peritystä mallista: läheisriippuvaisuus periytyy polvelta toiselle. Tai sitten vastareaktio: omilleen jätetty alkaa ylisuojella omia lapsiaan.

Joka tapauksessa on mielenterveydestä kyse, koska kyllähän tässäkin ketjussa tulleet esimerkit on ihan pähkähulluja ja epäterveitä.

Ylihuolehtiminen on kyllä epätervettä sekä lapselle että vanhemmalle, mutta täällä ehkä heitellään tuota mielenterveysongelmaa vähän liian heppoisin perustein. Tokihan meillä kaikilla on jonkin sortin ongelmia itsemme kanssa, mutta kyse ei todellakaan ole mistään mt-ongelmasta, jos käyttää lapsella konttauskypärää tai voitelee leivät ettei tulisi sotkua. Tämä ei tue lapsen tervettä kasvua itsenäiseksi aikuiseksi eikä se mielestäni ole oiken, mutta ei myöskään pidä käyttää väärin mielenterveysongelman käsitettä, sillä se vähättelee oikeita ja hoitoa vaativia ongelmia. Enkä myöskään tarkoita, etteikö osassa olisi kyse mt-ongelmista, mutta suurimmassa osassa näin ei varmasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella kyse on joko peritystä mallista: läheisriippuvaisuus periytyy polvelta toiselle. Tai sitten vastareaktio: omilleen jätetty alkaa ylisuojella omia lapsiaan.

Joka tapauksessa on mielenterveydestä kyse, koska kyllähän tässäkin ketjussa tulleet esimerkit on ihan pähkähulluja ja epäterveitä.

Ylihuolehtiminen on kyllä epätervettä sekä lapselle että vanhemmalle, mutta täällä ehkä heitellään tuota mielenterveysongelmaa vähän liian heppoisin perustein. Tokihan meillä kaikilla on jonkin sortin ongelmia itsemme kanssa, mutta kyse ei todellakaan ole mistään mt-ongelmasta, jos käyttää lapsella konttauskypärää tai voitelee leivät ettei tulisi sotkua. Tämä ei tue lapsen tervettä kasvua itsenäiseksi aikuiseksi eikä se mielestäni ole oiken, mutta ei myöskään pidä käyttää väärin mielenterveysongelman käsitettä, sillä se vähättelee oikeita ja hoitoa vaativia ongelmia. Enkä myöskään tarkoita, etteikö osassa olisi kyse mt-ongelmista, mutta suurimmassa osassa näin ei varmasti ole.

Mielenterveys on veteen piirretty viiva. Aika monilla ns.terveilläkin on käytösmalleja sekä neurooseja jotka voisivat tarvita korjausta(ja toisinaan tosiaan tuntuu että suurin osa on hulluja tavalla tai toisella), mutta eihän niihin ole koska niitä ei virallisesti luetella mt-ongelmiksi. Oma äitini ei omaksi harmikseni olisi voinut koskaan saada mitään apua mistään, koska edes minun silmissäni hän ei täytä mitään olemassa olevan mt-ongelman oireistoa tarpeeksi selkeästi. Ja täten myös minutkin oli tuomittu jäämään ilman apua. Tässä kontekstissa se, joka oireilee, on mt-ongelmainen ja se, joka on vain vaikea ihmisenä, on normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella kyse on joko peritystä mallista: läheisriippuvaisuus periytyy polvelta toiselle. Tai sitten vastareaktio: omilleen jätetty alkaa ylisuojella omia lapsiaan.

Joka tapauksessa on mielenterveydestä kyse, koska kyllähän tässäkin ketjussa tulleet esimerkit on ihan pähkähulluja ja epäterveitä.

Ylihuolehtiminen on kyllä epätervettä sekä lapselle että vanhemmalle, mutta täällä ehkä heitellään tuota mielenterveysongelmaa vähän liian heppoisin perustein. Tokihan meillä kaikilla on jonkin sortin ongelmia itsemme kanssa, mutta kyse ei todellakaan ole mistään mt-ongelmasta, jos käyttää lapsella konttauskypärää tai voitelee leivät ettei tulisi sotkua. Tämä ei tue lapsen tervettä kasvua itsenäiseksi aikuiseksi eikä se mielestäni ole oiken, mutta ei myöskään pidä käyttää väärin mielenterveysongelman käsitettä, sillä se vähättelee oikeita ja hoitoa vaativia ongelmia. Enkä myöskään tarkoita, etteikö osassa olisi kyse mt-ongelmista, mutta suurimmassa osassa näin ei varmasti ole.

Niin. Se ettei anna lapsen voidella leipää sotkun pelossa ei ole ylihuolehtimista vaan siivousneuroosi...

Järkkyä

Ylihuolehtivaiset vanhemmat tekevät lapsista helposti elämänpelkoisia, herkkiä ja arkoja ihmisiä. Tosiasiassa vanhemmat suojelevat/pelkäävät enemmän itseään , kuin sitä lasta. Kehoitanki kaikkia vanhempia relaamaan ja miettimään omista peloistaan vapautumista.

ikkunan viereen istumaan kirjoitti:

Eksä valitsi ravintolassa ulkona syödessämme paikkansa niin, ettei tyttönsä joutunut koskaan vieraan ihmisen kanssa rinnakkain istumaan. Syynä oli se ettei tyttö joutuisi oudon vierustoverinsa kanssa esim. puhumaan:D

Oliko tyttö jotenkin vajaa, esim. vammainen, kun eksä ei halunnut hänen puhuvan vieraiden kanssa. Pelkäsikö, että tyttö mokaa tms? Ja eksä saa hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti tekee 24v tytölle eväät töihin ja tämä siis ei asu enää vanhemmillaan vaan käy sieltä hakemassa eväät. Äiti luonnollisesti myös siivoaa, hoitaa pyykit, solmii vuokrasopimuksen ja hoitaa ylipäätään kaikki arkiset asiat tytön puolesta.

Saman tytön äiti kielsi minua puhumasta tytön kuullen päivän uutisista, koska tätä voi alkaa pelottaa. Ja siis ihan normaali työssäkäyvä nainen, mitä nyt tietysti täysin uusavuton reppana, kun ei ikinä anneta tehdä mitään itse.

Ei voi olla ihan "normaalina" selvinnyt tuollaisesta tuo tytärkään, olkoonkin työssäkäyvä.

SeuraanutAlbi kirjoitti:

Meillä naapurissa on useamman lapsen yksihuoltajaäiti - ollut kotona tähän asti. Nyt ilmeisemmin joutunut joko kursseille tai työelämään. Aamulla ilmestyy auto rapun eteen ja joko äidin isä tai äiti vie sitten tyttärensä perille - sen jälkeen ilmestyy taas jompikumpi ja vie lapsen/lapset lähistöllä olevaan kouluun.. sen jälkeen mummo ilmestyy jälleen ja siivoaa tyttärensä asunnon ja täyttää jääkaapin. Illalla tehdään sitten kyyditykset päinvastaisessa järjestyksessä. Isoäiti on vuosikaudet käynyt siivoamassa muutenkin tyttärensä asunnon ja isoisä käytti/käyttää aikansa viemässä vanhinta lasta harrastamaan.. Yksinhuoltajaäidin ei tarvitse ajatella eikä tehdä mitään paitsi nyt käydä siellä työkkärin määräämässä paikassa - eikä ole tarvinnut tehdä varmasti koskaan. Lasten isiä ei ole näkynyt koskaan - jokaisella taitaa olla eri. 

Ei sillä - miksipä' sitä mitään itse tekisi kun vanhemmat tekevät kaiken. Lasten tuleva kohtalo on kyllä kyseenalainen - äitinsä on kyllä jo menetettyä kauraa.. Eivät mummo ja pappa taida tajuta kuinka suuren vahingon he saavat aikaiseksi kun eivät ann tyttärensä tulla vastuulliseksi aikuiseksi ja äidiksi.

Oletko varma ettei äidillä ole jotain kroonista sairautta joka alentaa toimintakykyä? Lasten isistä oli pelkkää spekulaatiota. Tiedän yhden suuren lestadiolaisperheen jonka isä häippäsi kuopuksen syntymän jälkeen eikä näkynyt enää koskaan. Ihan hyvin voi olla yksi poissaoleva isä.

Olen 27- vuotias nainen ja asun lähes 300 km päässä vanhemmistani. Asun yksin. Kuuntelin yhtenä viikonloppuiltana äänikirjaa ja nukahdin kesken. Niinpä kännykästä loppui yöllä akku. Seuraavana aamuna en tullut tarkistaneeksi asiaa. Puolenpäivän aikoihin soi ovikello ja ovellani oli 2 poliisia! Äitini oli soittanut ne, kun en (muutamaan tuntiin) vastannut puhelimeen! Meinasi itsekin matkata sieltä 300 km päästä tarkastamaan olenko ok! Onneksi poliisit otti tilanteen huumorilla. Sai kyllä äitiparka aikamoisen saarnan minulta tuon jälkeen. Ei hän yleensä ole noin hysteerinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.

Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.

Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".

Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.

Lasu voisi olla paikallaan.

Vanhemman pojan koulu teki lasun. Ei johtanut mihinkään. Paitsi entistä pahempaan hyysäämiseen.

Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita!

No onhan tuollainen pahemman luokan henkistä pahoinpitelyä, jos lapsen ei anneta kehittyä ikätasonsa mukaan. Se voi , ja usein johtaakin monenlaisiin ahdistustiloihin ja mielenterveyden ongelmiin vanhemmalla iällä.

Ja nyt kannattaa ymmärtää, että tuo on yksi huonon vanhemmuuden muoto, ei mitään aitoa rakkautta lasta kohtaan. PÄin vastoin.

Se liika hyysääminen on pahempaa kuin laiminlyönti. Se kuristaa hengiltä.

Todella moni vanhempi on läheisriippuvainen ja siksi ylihuolehtivainen. Siskoni on läheisriippuvainen ja hän pyrkii aina huolejtimaan kaiken jo ennen kuin asianomainen edes huomaa.

Tällainen tappaa siltä uhrilta kaiken kyvyn säädellä itse omaa elämäänsä, tunnistaa omia tunteitaan tai tsrpeitaan. Ja siitä on tosi vaikea pyristellä vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin joskus, että jollekkin lapselle oli pistetty pelastusliivi päälle, kun oli leikkinyt kesällä uima-altaassa. No ei siinä mitään jos allas on syvä ja lapsi ei osaa kunnolla uida, mutta tässä tapauksessa vettä oli vähän yli nilkkojen :D

Mun tuttavani käytti lapsellaan kesämökillä pelastusliivejä 1-5 vuotiaana jos lapsi leikki rannalla - siis kuivalla maalla, ei vedessä - hiekkakakkuleikkejä. Kuulemma lapsi voi tosi nopeasti päätyä veteen vaikka aikuinen on vieressä.

Ja lapsen äiti on lääkäri.

Erittäin järkevää, nykyään kun löytyy niitä litteitä luivejäkin. Tällaista käytäntöä oli jo 70-luvun lopussa meillä saarimökeillä naapurustossa; yksi 2-vuotias tyttö putosi lasten keskinäisissä leikeissä mereen eikä kukaan lapsista ehtinyt tajuta mitään ennen kuin lähistöllä ollut isä ryntäsi nostamaan lapsen vedestä. Sen jälkeen kaikki uimataidottomat piti liivejä jos låhelläkään rantaa leikittiin. Loistava ratkaisu sen sijaan että lasta pidettäisiin sisällä mikäli vanhemmilla on muuta puuhaa kuin istua vieressä vahtimassa leikkiviä lapsia.

Joo, meillä ei todellakaan ollut ylihuolehtivaista, mutta tuo sääntö oli koko veneilyporukalla: pienet lapset/uimataidottomat ja humalaiset käytti aina pelastusliivejä, kun oltiin saaressa. 

Kerran ystäväni pikkusisko, just joku 5-6-vuotias, oli menossa veneeseen, ja  jostain syystä liukastui ja putosi kahden veneen väliin mereen. Ilman pelastusliivejä olisi ollut entinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin joskus, että jollekkin lapselle oli pistetty pelastusliivi päälle, kun oli leikkinyt kesällä uima-altaassa. No ei siinä mitään jos allas on syvä ja lapsi ei osaa kunnolla uida, mutta tässä tapauksessa vettä oli vähän yli nilkkojen :D

Mun tuttavani käytti lapsellaan kesämökillä pelastusliivejä 1-5 vuotiaana jos lapsi leikki rannalla - siis kuivalla maalla, ei vedessä - hiekkakakkuleikkejä. Kuulemma lapsi voi tosi nopeasti päätyä veteen vaikka aikuinen on vieressä.

Ja lapsen äiti on lääkäri.

Erittäin järkevää, nykyään kun löytyy niitä litteitä luivejäkin. Tällaista käytäntöä oli jo 70-luvun lopussa meillä saarimökeillä naapurustossa; yksi 2-vuotias tyttö putosi lasten keskinäisissä leikeissä mereen eikä kukaan lapsista ehtinyt tajuta mitään ennen kuin lähistöllä ollut isä ryntäsi nostamaan lapsen vedestä. Sen jälkeen kaikki uimataidottomat piti liivejä jos låhelläkään rantaa leikittiin. Loistava ratkaisu sen sijaan että lasta pidettäisiin sisällä mikäli vanhemmilla on muuta puuhaa kuin istua vieressä vahtimassa leikkiviä lapsia.

Joo, meillä ei todellakaan ollut ylihuolehtivaista, mutta tuo sääntö oli koko veneilyporukalla: pienet lapset/uimataidottomat ja humalaiset käytti aina pelastusliivejä, kun oltiin saaressa. 

Kerran ystäväni pikkusisko, just joku 5-6-vuotias, oli menossa veneeseen, ja  jostain syystä liukastui ja putosi kahden veneen väliin mereen. Ilman pelastusliivejä olisi ollut entinen lapsi.

Meillä on koirillakin pelastusliivit veneillessä.

Siskoni 10-v lapsen pitää pitää kädestä kiinni kävellessä, hän ei saa mennä yksin kuin kouluun ja pitää soittaa kun lähtee ja kun on perillä, ei saa yksin kotona leikata edes juustoa. Oltiin yhdessä lomalla ja tyttö ei saanut uida ilman rengasta ja ulos lähtiessä hyvä ettei valjastettu. Tyttö on monen keskenmenon jälkeen saatu hartaasti toivottu ainoa lapsi ja kohtelu sen mukaista. Ei oo ikinä saanut kiipeillä esim. telineissä tai tehdä oikeastaan mitään. Siskoni jopa tiedostaa olevansa ylisuojeleva, mutta ei voi sille mitään, koska ei kestä ajatusta siitä, etyä lapselle kävisi kipeää.

Noin 18-vuotias miespuolinen sukulainen pyysi minua kuorimaan hänelle aamupalalla tarjoamani greipin kun hän ei osannut kuoria sitä. No, kuorin sen. Hän pyysi minua poistamaan viipaleiden ympäriltä ne kalvomaiset osat, kun äiti on ne hänelle aina poistanut.

Yläasteikäinen poika sai jäädä kahdeksi päiväksi kotiin "sairastamaan" koska lihakset oli kipeytyneet liikuntatunnilla. Tällaisilla lapasilla tulevaisuudessa Suomi nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni 10-v lapsen pitää pitää kädestä kiinni kävellessä, hän ei saa mennä yksin kuin kouluun ja pitää soittaa kun lähtee ja kun on perillä, ei saa yksin kotona leikata edes juustoa. Oltiin yhdessä lomalla ja tyttö ei saanut uida ilman rengasta ja ulos lähtiessä hyvä ettei valjastettu. Tyttö on monen keskenmenon jälkeen saatu hartaasti toivottu ainoa lapsi ja kohtelu sen mukaista. Ei oo ikinä saanut kiipeillä esim. telineissä tai tehdä oikeastaan mitään. Siskoni jopa tiedostaa olevansa ylisuojeleva, mutta ei voi sille mitään, koska ei kestä ajatusta siitä, etyä lapselle kävisi kipeää.

Kerro siskollesi että syöttää lapsen 100 kiloiseksi

100 kiloinen ei kiipeile telineissä..ja häpeä isoista tisseistä estää uimisen

Kun tyttö pamahtaa 14 vuotiaana raskaaksi ,siskosi voi adoptoida lapsen ja saa uuden suojeltavan

Lidlistä saa halpaa ruokaa..joten ei tu kalliiksi