***HUHTIKUISTEN lauantai***

Kyllä se kuulkaa sittenkin käynnistyi se synnytys vaikka tuntui ettei ikinä :) Ke-to välisenä yönä heräsin n. klo 2 supistukseen. Ei ollut erityisen kipeä, mutta herätti kuitenkin. 20min myöhemmin havahduin toiseen, katsoin kellosta ajan että jos niitä vaikka tulisi lisää.. ja tulihan niitä. Pari ensimmäistä 10 min välein, seuraavaan 3min ja siitä sitten vuorotellen jatkuvana virtana ja välillä taas (onneksi..) oli pari minuuttia väliä. Siinä vaiheessa kun seuraava supistus tuli heti edellisen perään tajusin, että nyt täytyy lähteä. Nopeasti. Kello oli kolme kun noustiin miehen kans sängystä, nopea soitto synnärille ja lapsenvahdille.Supisti jo tosi kipeästi, parhaalta tuntui kuitenkin pysyä pystyssä. Lapsenvahtia odotellessa siivoilin vielä häthätää ettei lapsenvahdin tarvi tulla keskelle sotkua :D Automatka oli yhtä tuskaa kuoppineen ja mutkineen (mentiin aika vauhdilla..) mutta matka ei onneksi kestänyt kuin vajaat 10min. Ensiavusta pyörätuolilla synnärin puolelle, ja siellä heti kätilö tsekkasi kohdunsuun tilanteen. Voitte uskoa että kyllä vähän leuka loksahti kun kätilö julisti " tuomion" : 8cm:ä auki, ei juurikaan reunaa jäljellä. Piti oikeesti tarkistaa että kuulinko nyt ihan oikein... Mitään puudutuksia en tietenkään ehtinyt saamaan, ilokaasua taisin kiskaista kahteen supistukseen, sitten loppui sekin " ilo" lyhyeen kun ponnistusvaihe alkoi. Niin kuin esikoisen syntymässäkin, tuli tunne että happi loppuu --> taju lähtee, mutta kun sain happimaskin naamalle niin johan helpotti. Tyttö syntyi kahdella ponnistuksella :) Niin ja sairaalassa ehdittiin olla kokonaista 20min ennen syntymää, aika tiukoille meni. Vauva sai vähän mustelmia vauhdikkaassa ulostulossa, ja vetäisi vähän lapsivettä sisuksiinsa, mutta oli kuitenkin 9 pisteen tyttö. Äidille yksi tikki välilihaan. Radiossa soi Strangers in the night... Ensimmäinen ajatus/kommentti mun päässä: Uskomatonta.



Prinsessa syntyi rv 39+4, paino 3460g, pituus 49cm, pipo 35cm. Sairaalasta kotiuduttiin tänään, kaikki on mennyt aivan loistavasti, imetys lähtenyt hyvin käyntiin, tytön paino nousee ja äitilläkään ei paikkoja pahemmin kolota, mitä nyt välillä se ainokainen tikki vähän kiristää, jälkisupistuksiin on riitänyt mainiosti burana 600 kerran pari päivässä.Ja pikkuneiti on niin ihmeen kaunis että!



Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 2 tuntia, todellisuudessa oli vielä vähän nopeampi mutta kun kätilön mielestä " tasaluvut on niin mukavia" .Tästä se vauva-arki sitten alkaa!







Lalan perheelle rutkasti voimia kohdata tuleva!

Kyllä oli huojentavaa lukea että noin hienosti voi synnytys mennä!

Paljon hyvää jatkoa vauvantuoksuiseen arkeenne!

Mahdottoman nopia synnytys on sulla Piia ollut! Hienoa, että olet niin hyvin toipunut:)

Nautinnollisia vauva-päiviä!



tilda

Lalalle ja perheelle paljon onnea pienestä tytöstä! Paljon voimia ja enkeleitä suojelemaan pikku Marttaa pitkässä leikkauksessa! Toivotaan että kaikki menee hyvin ja pienokainen kuntoutuu vauhdilla!



Täällä on mennyt päivä tavattoman nopeasti. Käytiin pesemässä ja vahaamassa miehen kanssa auto ja vähän ruokaa ostamassa. Supistuksista ei juurikaan tietoa. Vain välillä kiristää ikävästi alavatsaa. Kyllä kun lukee noita nopeita synnytyskertomuksia, niin tulee mieleen että hui kauhistus, entäs jos meidän vaavikin päättää tulla rytinällä ja ilman sen kummempia varoittelematta. Matkaa sairaalaankin on yli 70km. Noh, tuskinpa tämä ensimmäinen kuitenkaan niin vauhdilla tulee. Varmaan saadaan kärvistellä oikein kunnolla ennen kun alkaa mitään todellista tapahtua. Noh, toisaalta mieltä rauhoittaa, että vauva viihtyy masussa ja sillä on kaikki hyvin kun ei kerran pidä kiirettä. Antaa toisen tulla sitten kun on siihen valmis.



Nyt pitää mennä laittamaan lampaanpaisti uuniin...



Voimia kaikille pian(?) tositoimiin pääseville! :)



hmar, rv 39+5

Meillä ei oo toiminut vauvalehen sivut kahteen viikkoon kunnolla.



Meidän elämää rikastuttamaan syntyi suloinen poikavauva 9.4.2006 klo 17.06. Painoa vesselillä oli 3970g ja pituutta 51cm. Pipo 36 cm. Kirjoittelen tarkemmin taas kun netti toimii kunnolla jos se enää koskaan toimii.



terv. lyyli ja pikku poke 6 vrk

Kyllä näitä huhtikuisia onkin sitten jo tiputellut maailmaan monia, monia :)



Kävin tänään reippaalla tunnin vaunulenkillä. Ekku puolituntia sai mennä tosi reippaasti -ei tuntunut missään, mutta sitten vimppa puolituntia menikin aikaslailla hitaampaa supistusten (ei tosin mitään tositoimi suppareita) määrätessä tahdin.

Saunaan tässä lähtelöidään, ISO namipussi odottaa alakerrassa, nam ;P



Tsemiä kaikille, joilla tositoimet tuntuu olevan lähellä!



tilda yhä 38+6...



Lala, olette ajatuksissa.

Eli aamulla oltiin kaupungilla, sen jälkeen sitä parasta ässää ekaa kertaa kolmeen kuukauteen (kielletty oli niiden liian aikaisten supistusten ja pakkolevon takia). Sen jälkeen saunaan myös ekaa kertaa kolmeen kuukauteen. Sieltä tultiin noin kolmen maissa ja siitä lähtien on supistellut aika tasaiseen 10 min välein.

Voimakkuus hieman vaihtelee, välillä on helpompaa kovettumista, välillä huohotetaan. Hiki ei vielä varsinaisesti ole tullut pintaan, mutta...

aika säännöllistä on ja jo ennen tätä olen pohtinut, että mikä pommi tuolla alapäässä mahtaa kyteä, kun viikolla 33+6 oli kk enää sentti jäljellä ja kahdelle sormelle auki! Sen jälkeen olen lopettanut makuutuksen ja estolääkityksen ja supistuksia on tietty ollut joka päivä. Eli voi olla useammankin sentin jo auki. Nyt tulee suppari...ai ai ai...

Jatketaan...

Eli olen tässä jännännyt, että miten sitten tullaan ehtimään synnärille, kun esikoinen tuli alle kahdessa tunnissa, tosin silloin meni vedet, mutta aukesin räjähdysmäisesti, tosin supistukset oli silloin vain niitä viime hetken tajuttomia. Mulla ei siis kokemusta kuin niistä sekä näistä ajoittain kivuliaista ennakoivista, joihin olen jo niin tottunut, että epäröin lähteä synnärille näytille, vaikka ovatkin nyt olleet säännöllisiä.

Jotenkin pelkään, että siellä on joku aivan pässi vastassa, joka sanoo jotain tyhmää ja vähättelee tilannetta. Toisaalta mulle on sanottu, että jo tulee 6 per tunti niin on mun aika tulla näytille...mutta en jaksais nyt mitään typeriä tätejä katella, vaikka saattaisihan siellä joku mukava olla... Sairaala on siis Tyks eli ollaan luettu, miten riaxiakin siellä on kohdeltu. Mutta kai sinne voi näytille mennä? Ei tosin houkuta...niin paljon olen siellä äippäpolilla ravannut niiden liian aikaisten supistusten kanssa, tosin nyt on jo eri asia ja menisinkin synnärin puolelle. On vaan se tilanne, että on jo varmasti auennut jonkun verran (ja kiinnostaa, miten paljon!), että jos nyt menee vedet kotona, niin saattapi tulla aika kiire, jos enää joitakin senttejä jäljellä.

Neuvoja!



Touhis rv38

Täällä ollaan jo kovin odoteltu kuulumisia ja peukkuja pidetty pystyssä. Toivotaan edelleen parasta! Niitä ihmeitä onneksi osataan tehdä ja onneksi elämme näinkin toivekkaassa maassa, vaikka yksi lääkäri tätä varten onkin, mutta hoito on varmasti tarkkaa!

Paljon voimia ja rutistuksia lähetän lähiviikkoihin!!!!!!



Touhis, edelleen rv38

LALA! Martta on todellakin ihana pieni ihme! Voimia koko perheelle. Kädet on varmasi kaikilla meillä ristissä pienokaisenne puolesta:)



Piialle kovasti onnea omasta pienestä nyytistä.



Täällä kärvistellään edelleen, mitään kummoisia oireita ei ole, loppua kohti näköjään vaan vähenee...Kaikki Ässät on kokeiltu, joista ei mitään hyötyä..Pitää vaan jaksaa odottaa, kunnes poju on valmis syntymään:)



Annmii 38+5

lähde näytille, ethän siinä voi mitään hävitäkkään...toivotavasti saat nyytin jo!! voi kun muakin jo supistaisi...



peetu 38+0

Lalalle ja koko perheelle kovasti onnea!! Voimahaleja myöskin teille lähetän!



Onnea muillekkin nyyttinsä saaneille.





Mocca 39 tasan!

Ihan ensin esittely, koska en ole aikaisemmin tänne tämän raskauden aikana kirjoitellut.



Perheestä löytyy mies sekä 2,5-vuotias tyttölapsi, nyt odotan pikkuveikkaa viikolla 38 (huomenna tasan).



Viimeiset kaksi kuukautta olo ollut sellainen, että ei tiedä, koska lähtee syntymään, mutta eipä näytetä tosi toimiin kuitenkaan pääsevän...



Ehkä olo sitä vartenkin kärsimätön, että jäin töistä pois sairaslomalle jo 6.2, joten kotona on keretty jo olemaan...



Viime viikolla oli tiistaina lääkäri Jorvissa, ja tiedustellessani, mikä tilanne alhaalla on, ei lääkäri osannut kommentoida ?? Oli hieman hölmistynyt olo, miten aikaisempi lääkäri tarkastuksissa on osannut kertoa, onko kohdunsuu kiinni, ja paljonko kaulaa jäljellä, mutta ei tämä lääkäri, joka teki viimeisen tarkistuksen.



Kyseli vaan, että tuntuuko, että on isompi kuin edellinen lapsi... Ultratessa sanoi arvioivansa varmuuden vuoksi yläkantiin, ja sai siis vkolla 37+2 painoarvioksi 3210 g. Suoraa vastausta en saanut painoarvioksi vkolle 40, muuta kuin itse ensin kysymällä, että on sitten ilmeisesti noin 3800 jos menee lasketun ajan lähelle, jolloin tähän lääkäri myötäili, että noin 3,8-4 kg.



Jäi hieman omituinen olo tuosta reissusta, mieskin oli hieman ihmeissään lääkärin taidoista.



Ensi yö varmaan menee taas supistellessa, mutta eipä taida valmiimpaa tulla tämän veitikan ulostulosta. On jo muutaman viikon ajan meinaan luettu lehteä tms. parin tunnin ajan yön aikana, viimeisen viikon aikana ollut myös muuttaman kerran ihan sellainen olo, että nyt tulee lähtö, mutta ei kun ei...Muuten minulla ei suurta kiirettä olisikaan saada pikkuista maailmaan, mutta kun ei enään oikein uskalla lähteä minnekään pidemmällekään reissuun, kun on epävarma olo, että voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Ja minun tuurillani menee loppupeleissä kaikesta varautumisesta huolimatta reippaasti yli.



Ensimmäisessä oli se mukava puoli, että ei pelotellut ennen aikojaan tulostaan, vaan kun edellisenä iltana alkoi lapsivettä tihkumaan, tiesi, että nyt vauva on tulossa, eikä vaan meinaa tulla...