ADD/ADHD Pystyttekö opiskelemaan AMK:ssa tai jopa YLIOPISTOSSA

Lääkitys, säännölliset elämäntavat ja läpikäyty kolmen vuoden terapia.

Opiskelu sujuu lähes ongelmitta, mutta olen tehnyt todella paljon töitä opettaakseni itselleni uusia toimintatapoja ja löytääkseni sopivan opiskelutyylin. En myöskään yritä säännöllisin väliajoin selvitä ilman lääkitystä. Aikaisemmin pidin hyvän elämän sijaan lääkkettömyyttä tavoitteenani, ja aina kun olin saanut asiat kuntoon, lopetin lääkityksen ja yritin tsempata ilman. Eihän siitä mitään tullut, kun en ymmärtänyt että lääkityksellä on suuri merkitys siihen miten selviän päivittäisestä elämästäni.

Uudet tuttavat eivät varmaan uskoisi jos tietäisivät että minulla on ADD. Olen järjestelmällisempi ja aikaansaavampi kuin moni normaali, koska olen joutunut tavallaan opettelemaan koko elämän uudestaan alusta asti. Värikoodaan kaiken minkä voin ja kirjoitan kaiken muistettavan heti ylös kalenteriin tai muistilistaan. Kodissani on nimilapulla varustetut paikat kaikille tavaroille ja olen opetellut laittamaan tavarat heti oikeille paikoilleen, tai siihen ainoaan paikkaan johon annan itseni jättää sekalaisia tavaroita. Jumiutumisen estämiseksi ja katkaisemiseksi minulla on useita eri keinoja, joita käytän tarpeen mukaan. Harrastan kevyttä liikuntaa, nukun tarpeeksi ja syön terveellisesti.

Tämän systeemin opettelu kesti vuosikausia. Oli myös hvyin vaikea hyväksyä, että tarvitsen kurinalaisen systeemin selvitäkseni elämästä, mutta nyt kun kaikki toimii, on helppo huomata että näin on parempi. 

Millaisilla keinoilla ehkäiset jumitusta?

Pystyn, ei  apuvälineitä, arvosanat  välillä 4-5.

Aloitin lääkityksen kohta vuosi sitten. Aika pitkään meni ennen kuin opin saamaan lääkkeistä tarvittavan hyödyn oikean annoksen kautta. Ei se opiskelu silti edelleenkään mitenkään helppoa ole. Itse opiskeltavat asiat eivät tuota vaikeuksia mutta se suunnittelu, tavoitteissa pysyminen ja aikatauluttaminen. Edelleen menee aika paljon aikaa kaikkeen turhaan ja siksi vaativien kurssien opiskelu on aika työn ja tuskan takana. Olen kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni tehnyt suunnitelman, jota olen noudattanut. Aiemmin tein jatkuvasti suunnitelmita mutta nämä unohtuivat heti seuraavassa hetkessä. Nyt erona entiseen, että pystyn lääkkeiden avulla aloittamaan valmistautumisen aiemmin. Itselläni avainasemassa on siis suunnittelu ja aikatauluttaminen. Lisäksi lääkkeiden kanssa yritän syödä ja juoda säännöllisesti, jotta niistä saan parhaan hyödyn. (ei tule väsymystä tms.)

Ei diagnoosia mutta piirteitä on, AMKssa 5 vuotta, jätin silti valmistumatta.

Nyt olen opettelemassa taitoja joita olisin tarvinnut koulussa 10 vuotta sitten. Tällaisenanikin pärjäisin varmaan paremmin, mutta toi on kyllä toden sana että säätelemättä, "luomusti" ottamalla ei vaan pärjää :(

Pystyttekö osallistumaan opiskelijatoimintaan?

Opinnot etenee useimpia muita paremmin. Opiskelijatoimintaan voi osallistua. AMK:ssa voi opiskella ilman lääkitystä, yliopistoon tarvitsee lääkityksen.

Pystyn sekä lääkkeillä, että ilman, mutta on kyllä paljon raskaampaa luomuna ja olen väsynyt koko ajan, joten käytän suosiolla Medikinetiä. Arvosanat kummassakin olleet 4-5 välillä. 

Kaverin lasta seuranneena, miten kummassa olette selvinneet edes peruskoulusta. Tuo kaverin lapsi pystyy lääkityksen avulla käymään koulua, mutta selviää rimaa hipoen.

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa voi opiskella ilman lääkitystä, yliopistoon tarvitsee lääkityksen.

Jaa millähän perusteella näin??

Vierailija kirjoitti:

Kaverin lasta seuranneena, miten kummassa olette selvinneet edes peruskoulusta. Tuo kaverin lapsi pystyy lääkityksen avulla käymään koulua, mutta selviää rimaa hipoen.

Eihän kaikki ole samanlaisia vaikka olisikin adhd

Mulla ei ollut mitään ongelmaa alussa, kun kurssit oli jo valmiiksi suunniteltu ja kaikki ohjattiin kädestä pitäen yms. Myöhemmin kun sai enemmän vapautta valita valinnaisia kursseja, niin tahti hidastui. Siitä huolimatta sain tehtyä kaksi tutkintoa ja kävin ulkomailla vaihdossakin kaksi kertaa... :p Gradun tein parissa kuukaudessa kirjoittaen aamusta iltaan. Olen sellainen adhd, joka ei saa mitään aikaan tai sitten saan liikaakin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Opinnot etenee useimpia muita paremmin. Opiskelijatoimintaan voi osallistua. AMK:ssa voi opiskella ilman lääkitystä, yliopistoon tarvitsee lääkityksen.

Ei todellakaan tarvitse...

Kukaan ei diagnoosia siellä kysy, eikä ketään voi pakottaa ottamaan lääkkeitä.

Se että jollain on adhd, on vain yksi ominaisuus. Opiskelumenestykseen liittyy myös ÄO. Eli ei voi verrata lainkaan matalan ja korkean äo:n adhd-opiskelijoita. Lisäksi vaikuttavat aiemmat kokemukset, itsevarmuus tai sen puute, oma asenne ja muut tekijät.

Äitini opiskeli ammattitutkinnon luomusti ennen ADHD-diagnoosiaan, mutta hän tunsi alan tehtyään sitä työtä vuosikausia. Hän on myös kirjallisesti tuottelias joten lopputyö ei ottanut koville.

Onnistumisen mahdollisti myös sopiva elämäntilanne, ts lapset isoja ja melkein kaikki pois kotoa.

Myöhemmin hän suoritti jatko-opinnot ja kursseja, mutta silloin hänellä oli jo diagnoosi ja lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn, ei  apuvälineitä, arvosanat  välillä 4-5.

Sama. Tai jos se lasketaan, miin kalenteriin kaiken merkkaaminen. Tapana siirtää kaikkea epämieluisaa hamaan tulevaisuuteen. ADHD/keskittymishäiriö

Minulla on piirteitä, ei diagnoosia. Olin aina ollut peruskoulussa ja lukiossa hyvin menestyvä, mutta työ jota sen eteen tein oli lähinnä kaoottista viime hetken pänttäystä.  

Opiskelin ylioppilaaksi pääsyn jälkeen yliopistossa humanistisella puolella ja minun oli todella vaikea hahmottaa opintojani saati viedä niitä eteenpäin ensimmäisen vuoden jälkeen. Eka vuonnahan meitä luotsattiin ja ohjattiin eteenpäin ja opinnotkin olivat suhteellisen yksinkertaisia. Sen jälkeen törmäsin aikataulutuksen vaikeuteen kun lukujärjestyksessä ei huomioitu kurssien päällekkäisyyttä. Aivoni eivät pystyneet työstämään asiaa. Kirjoja olisi pitänyt lukea valtavat määrät ja se oli myös iso ongelma. Kotona ei lukemisesta tullut mitään, kun oli liikaa virikkeitä ja aloin yleensä siivota koska ympäristö häiritsi niin paljon. Yliopiston kirjastossa lukemisesta ei tullut myöskään mitään, keskittyminen hajosi täysin ja ajatukset karkailivat siinä unettavassa ympäristössä.  Luin jotain pientä kappaletta minuuttitolkulla ymmärtämättä ollenkaan. Tietomäärä ja asioiden epämääräisyys jäädytti pääni aivan täysin.

Tentteihin lukiessani en ymmärtänyt tärppien merkitystä, vaan minusta tuntui, että jollen osaa koko tenttialuetta, en osaa mitään. Hulluinta oli, että sain tenteistä jatkuvasti korkeinta arvosanaa ja opettajat jopa ylistivät vastauksiani, vaikka raavin ne kokoon epätoivon vimmalla pääkopassa uiskentelevista hajanaisista muistikuvista ja loput sävelsin itse yrittäen järkeillä. En tunnistanut edes tenttivastauksiani, kun sain tentin takaisin. Minusta tuntui lopulta, etten oppinut mitään eikä minulla ollut käsitystä, mihin suuntaan opintoni olivat menossa. Aluksi selviydyin kirjallisista tehtävistä ja seminaareista melko hyvin, mutta graduvaiheeseen mennessä olin täysin hukassa ja myös siinä vaiheessa hyvin ahdistunut koko opiskelusta, koska minussa ei tapahtunut sitä samaa varmentumista kuin muissa. No, opinnot tietysti keskeytyivät. Olisin kai pystynyt jonkinlaisen gradun saamaan kasaan, mutta ajatus valmistumisesta niin onnettomin tiedoin ja hyvin arvosanoin ahdisti liikaa. 

Ammattikorkeakouluun menin sitten joitain vuosia myöhemmin hankkimaan ammattia ja se oli minun aivoilleni paljon järkeenkäyvempää. Alakin oli toiminnallinen ja käytännönläheinen. Opiskelun rytmi sopi minulle, siinä oltiin ihmisten kanssa paljon tekemisissä ja tehtiin ryhmätöitä, keskusteltiin ja tehtiin yhteisiä konkreettisia projekteja, minkä todellakin huomasin auttavan minua keskittymään ja oppimaan. Lisäksi ymmärsin teoriatiedon yhteyden käytäntöön, mikä auttoi hahmottamaan asioita. Tietomääräkin oli hahmotettavissa ja suuri osa tiedosta tuli suoraan yhteiskuntaan liittyvistä tietolähteistä. Näin ollen onnistuin valmistumaan, vaikka opinnäytetyötä tehdessä taas tuli olo että minun pitää tietää kaikesta kaikki, ennen kuin voin sanoa mistään mitään. 

Sen toki ymmärrän, että eläessäni ilman diagnoosia ja ilman lääkkeiden kokeilua olen ehkä vain varjo omasta potentiaalistani. Minua on luonnehdittu elämän varrella älykkääksi, lahjakkaaksi ja niin poispäin. Hyvin usein tunnen itseni kuitenkin tyhmäksi ja yliopistossa se olo huipentui äärimmilleen. Minulla ei ollut keskittymiskykyä valtavien tietomäärien yksinäiseen pänttäämiseen enkä kyennyt organisoimaan opiskeluani itse. Koska tarvitsen vapaa-aikana valtavan paljon tyhjäkäyntiä lepuuttaakseeni aivojani, homma oli titysti mahdoton yhtälö. Yliopiston epämääräinen opiskelijan ohjaus ei auttanut minua asettamaan mitään selkeitä päämääriä. Siitä on jo yli pari vuosikymmentä, ehkä meno siellä on muuttunut myös erilaista oppijaa paremmin huomioivaksi. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys, säännölliset elämäntavat ja läpikäyty kolmen vuoden terapia.

Opiskelu sujuu lähes ongelmitta, mutta olen tehnyt todella paljon töitä opettaakseni itselleni uusia toimintatapoja ja löytääkseni sopivan opiskelutyylin. En myöskään yritä säännöllisin väliajoin selvitä ilman lääkitystä. Aikaisemmin pidin hyvän elämän sijaan lääkkettömyyttä tavoitteenani, ja aina kun olin saanut asiat kuntoon, lopetin lääkityksen ja yritin tsempata ilman. Eihän siitä mitään tullut, kun en ymmärtänyt että lääkityksellä on suuri merkitys siihen miten selviän päivittäisestä elämästäni.

Uudet tuttavat eivät varmaan uskoisi jos tietäisivät että minulla on ADD. Olen järjestelmällisempi ja aikaansaavampi kuin moni normaali, koska olen joutunut tavallaan opettelemaan koko elämän uudestaan alusta asti. Värikoodaan kaiken minkä voin ja kirjoitan kaiken muistettavan heti ylös kalenteriin tai muistilistaan. Kodissani on nimilapulla varustetut paikat kaikille tavaroille ja olen opetellut laittamaan tavarat heti oikeille paikoilleen, tai siihen ainoaan paikkaan johon annan itseni jättää sekalaisia tavaroita. Jumiutumisen estämiseksi ja katkaisemiseksi minulla on useita eri keinoja, joita käytän tarpeen mukaan. Harrastan kevyttä liikuntaa, nukun tarpeeksi ja syön terveellisesti.

Tämän systeemin opettelu kesti vuosikausia. Oli myös hvyin vaikea hyväksyä, että tarvitsen kurinalaisen systeemin selvitäkseni elämästä, mutta nyt kun kaikki toimii, on helppo huomata että näin on parempi. 

Millaista terapiaa sait?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opinnot etenee useimpia muita paremmin. Opiskelijatoimintaan voi osallistua. AMK:ssa voi opiskella ilman lääkitystä, yliopistoon tarvitsee lääkityksen.

Ei todellakaan tarvitse...

Kukaan ei diagnoosia siellä kysy, eikä ketään voi pakottaa ottamaan lääkkeitä.

Tämä on siis yhden ihmisen kokemus. Yleensä ihmiset ei tarvitse yliopistoon muuta lääkitystä kun e-pillerit tai Viagra, sukupuolesta riippuen.