Lanneselän magneettikuvaus. Apua pelottaa!
Minulta on aiemmin kuvattu polvi ja nilkka ja tuolloin pää oli koneen ulkopuolella. Nyt on selän vuoro ja pelottaa mennä kun joutuu niin syvälle sinne koneeseen.
Mulla ahdistusta ja ahtaanpaikan kammo. Rauhoittavaa en voi ottaa kun mulla ei ole saattajaa.
Kommentit (61)
Mua pelotti kanssa kun tyhmä luin kauhujuttuja ennen kuvausta. Hyvinhän se meni kun muistaa pitää silmät kiinni ja rentoutua.
Tosin tylyt hoitajat voivat tehdä kuvauksesta epämielyttävän. Esim. tahallaan sammutetaan musiikki, pysäytetään hihna, tai mikä lie, vaikka olet vielä putkessa. Siis ensin vedetään että luulet olevasi ulkona muttet olekaan.. Ihan tahallista, ilmeisesti piristävät omaa päiväänsä..
Jos meinaa iskeä paniikki niin en voi keskittyä mihinkään muuhun. Vaikka kuinka yritän niin hengitän silti pinnallisesti. Alan myös tärisemään kun ahdistaa ja se kaiketi aiheuttaa kuvien epäonnistumisen.
Olis helpompi olla mahallaan, mutta kaiketi selällään on pakko maata?!
Ap
Olin vähän aikaa sitten kuvauksessa, enkä edes tajunnut pelätä etukäteen yhtään. Hetken aikaa oli vähän epämiellyttävä fiilis kun menin putkeen, mutta äkkiä se hävisi kun keskityin vain rauhassa makoiluun ja musiikkiin. Kotona odottaa kaksi pientä lasta, joten ihan luksusta vaan maata rauhassa paikallaan. Voisin vaikka kerran viikossa käydä magneetissa vähän rentoutumassa, ei haittaisi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mua pelotti kanssa kun tyhmä luin kauhujuttuja ennen kuvausta. Hyvinhän se meni kun muistaa pitää silmät kiinni ja rentoutua.
Tosin tylyt hoitajat voivat tehdä kuvauksesta epämielyttävän. Esim. tahallaan sammutetaan musiikki, pysäytetään hihna, tai mikä lie, vaikka olet vielä putkessa. Siis ensin vedetään että luulet olevasi ulkona muttet olekaan.. Ihan tahallista, ilmeisesti piristävät omaa päiväänsä..
Joskus pöytä liikkuu sarjojen välillä siksi, että kuvaus sitä vaatii. Ei siinä yksittäisen hoitajan mielihaluilla ole mitään väliä. Etkä sinä siltä pöydältä itse voi tulla alas kuitenkaan, koska sehän on hyvin korkeallakin.
Mua pelotti kanssa ja hoitaja oli valitettavasti ihan kuspeä eikä mitenkään ottanut huomioon vaikka sanoin että pelottaa. SINNE VAAN oli komento ja niin mentiin :D
Se oli ikävä kokemus, mutta siedettävä. Hengissä ollaan ja tutkimus onnistui ihan kun vaan keskittyi ajattelemaan välillä jotain ihan muuta (mikä on vaikeaa sen kaiken paukutuksen ja vinkunan keskellä). Olin niin hermostunut että välillä hihittelinkin siellä yksinäni niille äänille, toimi ihan hyvin siihen paniikkitason laskemiseen. Onhan sitä naurujoogaakin ja mitä vielä :D
Kyllä selviät siitä, pidän sulle peukut pystyssä!
Minusta putki oli ihan tilava, ja siellähän on mikki, joten kyllä sulla on yhteys hoitajaan. Minusta se oli mielyttävämpiä tutkimuksia mitä on. Minulta kuvattiin niska ja yläselkä, ja meinasin nukahtaa sinne. Kuvittelin olevani uuden muiikin konsertissa :-)
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa iskeä paniikki niin en voi keskittyä mihinkään muuhun. Vaikka kuinka yritän niin hengitän silti pinnallisesti. Alan myös tärisemään kun ahdistaa ja se kaiketi aiheuttaa kuvien epäonnistumisen.
Olis helpompi olla mahallaan, mutta kaiketi selällään on pakko maata?!
Ap
Selällään siinä ollaan. Mä tärisin koko kuvien ajan ja silti saatiin. Sellaista lihastärinää siis, ei mitään koko kropan "horkkaa" että senttejä liikkuisi.
Hengitin myös pinnallisesti koko ajan, ääreisverenkierto alkoi lakkaamaan loppuvaiheessa kuvausta ja oli pakko heilutella sormia että pysyi tunto :'D
Jälkeenpäin on helppo naureskella kun siitä on selvitty. Ajattelin itse koko ajan vaan että kohta se loppuu, pian pääsen pois ja kuinka paljon oikeasti halusin tietää mitä siellä lannerangassa on, että se on sen arvoista.
t.6
Mulla kun kuvattiin selkä viime syksynä, niin meinasin nukahtaa. Välilevynpullistuma 3-4 välissä.
Tsemppiä! Hyvin se menee.
Lanneranka on varmaankin kuvattavan kannalta helpoin kuvaus. Ei tule mitään keloja puristamaan ja asennon saa muutenkin mukavaksi. Tyyny polvien alle ja rento mieli niin kyllä siellä sen parikymmentä minuuttia jaksaa makoilla.
Nyt tulee jotain tod.positiivista ja ihmeellistä.
Kun olet ollut vahvassa magneettikentässä-olosi on loppupäivän kuin leijuisi-ihana tunne.
Tämä on tieteellisestikin todistettu ja magneettiputkea käytetään jopa masennuksen hoitona.
Kyllä sä sen kestät ja ihmettelet sitä leijuvaa oloa!
Pyydä maski silmille kuvauksen ajaksi. Mulla myös ahtaan paikan kammo ja ensin koitin mennä putkeen silmät auki. Virhe! Aloin huutaa että vedä takaisin! No sitten laitettiin semmoinen unimaski silmille, ja pidin silmät kiinni koko ajan ja keskityin kuuntelemaan musiikkia. Välillä hoitaja kysyi onko kaikki hyvin. Ajattelin vain, että ihan rauhassa, ei mitään hätää, kyllä tämä tästä.
Kyllä säkin siitä selviät! Silmät kiinni vaan koko ajan. Älä ajattele missä olet, mieti kaikkea muuta. Laula mielessäsi kappaleiden mukana. Hyvin se menee.
Jos on paniikkia ja tärinää, niin se kertoo hermoston infektiosta, ja tässähän saa käyttää pieniä aivojaan, jos niistä on mihinkään: se infektio on levinnyt muuallekin elimistöön, ja löytyy komorbiditeettejä muualtakin, kenties neurologisia poikkeuvuuksia, ja infektioita niskassa ja selässä. Isoin infektiopesä löytyy kuitenkin lähes aina suolesta, esim. ahdistuneisuus ja masennusoireilu juontaa juurensa suolistosta. Pitkät antibioottikuurit ja ravintolisäkuurit ainoa suositus näihin ongelmiin. Ei mitään lääkärien tarjoamia mömmöjä, jotka vain yrittävät peittää oireita: oireenmukainen hoito ei koskaan toimi. Sanoisin että insuliini on ainoa välttämätön lääke, mitä lääketiede tarjoaa, se on kohta 100 vuotta vanha keksintö, eli erittäin heikko esitys lääketieteeltä. Mutta sekin juontaa juurensa haiman infektioon, joka olisi parannettavissa.
Mullakin on ahtaanpaikan kammo ja selvisin. Pää kuvattiin.
Päätin pitää silmät kiinni koko ajan. Keskityin kuuntelemaan kuulokkeissa soinutta radiota ja laulujen sanoja. Multa ne ainakin kysyi, mitä kanavaa haluan kuunnella. Siellä soi suomipop ja tuli tuttuja kappaleita, mietin niitä laulajia, laulujen sanoja ja missä olen kuullut biisin ekaa kertaa.
Makasin siis vaan silmät kiinni ja kuuntelin radiota. Ja tein, mitä hoitajien taholta käskettiin kuulokkeissa. Tietty se vempain kolisi välillä suht kovaa.
Avasin silmät vasta kun olin taas putkesta ulkona. Sit kuulin, että siellä olisi ollut joku peili-periskooppihässäkkä, jonka kautta olisi nähnyt kai jonnekin.
Tsemppiä!! Se ei ole oikeesti yhtään niin kamalaa kuin etukäteen luulee. Silmät kiinni vaan.
Enemmän mua ällötti joskus myöhemmin käydä varjoainekuvauksessa, kun tunsin sen aineen menevän elimistössä, kun kone veti kehon läpi ne säteet ja tuntui kuin olisi tullut housuun. :D
Minulta on kuvattu lanneranka kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen pyytänyt päästä laitteeseen jalat edellä, ja se on onnistunut. Tuolloin pää on ollut melkein ulkona laitteesta.
Tarvitseeko tosiaan saattajaa jos ottaa esilääkityksen? Minulla ollut parissa toimenpiteessä eikä kukaan kysellyt saattajan perään, ja ihan hoitajan silmien alla kuitenkin ulos kävelin yksikseni.
Silmät kiinni ja mukavia ajatuksia, sillä minä (äärimmäisen klaustrofobinen ihminen) selvisin helposti. Älä ajattele sitä tilannetta. Mene mielessäsi jonnekin mukavaan paikkaan. Mökille? Aurinkorannalle turkoosin veden ääreen? Metsään lekottelemaan riippumatossa? Yritä kuvitella paikka mahdollisimman yksityiskohtaisesti: äänet, tuoksut, valo. Jos rannalla on vaikka jokin ihana kaunis ihminen, jota voit katsella. Tai koiranpentuja leikkimässä ja temmeltämässä. Tai metsässä perhosia. Mökillä naapurin setä kalastamassa.
Ja laita siis silmät kiinni jo ennen kuin sinua aletaan laittaa sinne laitteeseen. Keskity hengittämään vatsallasi jo kauan ennen tutkimusta.
Tsemppiä! Hyvin se menee! Selviät siitä :)
Menet ajoissa ja pyydät rauhoittavan. Minulta ei ainakaan koskaan kysytty saattajaa sen takia.
Ei siihen lääkitykseen mitään saattajaa tartte. Mene julkisilla, niin ihan ok. Autoilla ei kannata.
Itse Käyn kuvauksessa säännöllisesti. Onnistuminen riippuu paljon muusta elämäntilanteesta. Jos on rankka kausi, niin kuvauskin on rankka. Kaikki hyvin ja turvallinen olo elämässä, niin kuvauskin sujuu.
Kyllä sä siitä hengissä selviät kun mäkin oon selvinnyt :) Muistat vaan keskittyä rauhalliseen hengittelyyn ja jos saat korvakuulokkeet päähän ja kuuntelet ratiota niin auttaa tosi paljon. Mua yllätti ettei se putki niin ahdas ollutkaan mitä olin kuvitellut.
Ja hyvä neuvo jos meinaa iskeä paniikkikohtaus: Anna ittellesi lupa pyörtyä, kuupata ja kuolla, älä taistele kohtausta vastaan! Mulla meni ohi tuollatavoin kun meinasi yhden kerran putkessa ollessa hysteria pökätä päälle. Sä makaat jo sielä valmiina, jos taju lähtee niin sun ei käy kuinkaan :D Ja kun sä et kuiteskaan kuole.
Tsemppiä!