Lanneselän magneettikuvaus. Apua pelottaa!

Joo, olin kyseisessä laitteessa 45 minuuttia ja tiukkaa teki, koko ajan oli sellainen tunne, että happi loppuu, ahdasta oli ja kamalaa klonksuntaa piti kone. En mielellään mene toista kertaa, mutta jos on pakko kai se sitten on pakko. Todella ahdistava kokemus, olet ihan hartiat kiinni seinä-seinässä ja hengitys ei ole normaalia. Sinunkin on vain pakko varmaan mennä, tsemppiä!

Olen käynyt neljä kertaa magneettikuvauksessa ilman yhtään mitään ongelmia, mutta viides kerta toi tullessaan kammon ja pelon. Kuvauksen lopussa olin aivan pyörtymisen rajamailla. Miksi niin kävi:

Minua avusti laitteeseen menoon erittäin kova ja epäkohtelias, vähän pullukka hoitaja, siis todella kylmä ja tiuskiva tyyppi, joka vielä vahvisti sitä tylyä käytöstään halveksivin ilmein.

Kävi niin, että sain laitteessa takauman lapsuuteni kahdesta tapahtumasta.Toisessa toiset lapset laittoivat minut liikuntaleirillä ahtaaseen kaappiin ja oven lukkoon. Kukaan ohjaajista ei huomannut poissaoloani, mutta onneksi lopulta noin parin tunnin kuluttua alkoivat etsiä minua. Se oli karmivaa varsinkin sen kaapin ahtauden vuoksi.

Toinen tapaus oli sellainen, että olin luullut saaneeni uuden ystävän luokallemme tulleesta uudesta tytöstä, mutta hän olikin täys sekopää. Menimme heille koulun jälkeen - olin 10 vuotias - hän halusi näyttää minulle ullakolla olevaa "jotain", en muista mitä. Sitten hän yllättäen sammutti valot, poistui ullakolta ja laittoi oven lukkoon. Olin siellä tuntikausia pilkkopimeässä ja itkin ja pelkäsin. Pääsimme koulusta klo 12 ja tämän kyseisen tytön äiti tuli töistä neljän jälkeen ja päästi minut pois ullakolta. Koko sen ajan tämä sekopää haukkui ja pelotteli minua oven takana. En mitenkään pystynyt löytämään valokatkaisijaa pimeässä, kun en edes kunnolla uskaltanut liikkua.

Näin ne jotkut empatiakyvyttömät, tietyllä tavalla tyhmätkin, hoitajat, saattavat saada ihmisessä esiin vanhan trauman, josta syntyy samalla uusi trauma, kuten minullekin kävi, enkä sen jälkeen ole uskaltanut magneettikuvaukseen mennä. Pelkään enemmän sitä, millainen ihminen siellä on töissä kuin että millaista on olla siinä putkessa, joka kyllä sekin ahdistaa aika kovasti, koska se muistuttaa siitä kokemuksesta, kun olin ahtaassa kaapissa.

Ap on käynyt omassaan jo ajat sitten, mutta lisätään vielä, että itse olen selvinnyt koska en ikinä ole avannut silmiä putkessa. Luultavasti oisin altis paniikkikohtaukselle, jos näkisin sen sisältä. Jos ei ole varma saako varmasti pidettyä silmänsä kiinni, tässäkin ketjussa oli joku tainnut pyytää sellaista unimaskia/silmänaamiota, tai ehkä vien seuraavaan oman mukaan.

Tämä on nyt toivottavasti yleistys, mutta minulla on ollut ihan eri kokemus yksityisellä ja julkisella kuvauksista. Yksityisellä kysytään mitä radiokanavaa haluat kuunnella kuulokkeista, kerrotaan kuinka kauan tutkimus kestää, ja että sinulle puhutaan läpi tutkimuksen. Kerrotaan etukäteen, että he kuulevat minua jos minun tarvitsee puhua jotain. Kerrotaan kuulokkeiden kautta milloin pitää olla erityisen hyvin paikallaan, milloin taas voi vähän vaihtaa asentoa.

Julkisella minut lähinnä työnnettiin putkeen pukahtamatta minulle juuri sanaakaan. Taisi ne kuulokkeet laittaa korville ja toivottavasti se hätänappi oli laitetty kouraan. Ei kerrottu lauanko kestää, tai onko kuulokkeiden avulla radioyhteyttä vai ei, mutta ainakaan kukaan ei minulle mitään puhunut tutkimuksen aikana. Oikeasti mietin siellä putkessa, että uskallanko nyt tähän kohtaan hengittää vai meneekö kuvat pilalle. Seuraavan kerran jos joutuisin julkiselle kuvaan, tietäisin putkeen hätistelyn keskeltä sanoa, että seistäänpäs tässä nyt vielä minuutti, kun varmistan sinulta pari asiaa tutkimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kuvattu lanneranka kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen pyytänyt päästä laitteeseen jalat edellä, ja se on onnistunut. Tuolloin pää on ollut melkein ulkona laitteesta.

Kuinka pitkällä ihmisellä jää pää laitteen ulkopuolelle lannerangan magneetissa?

Mulla ei taida olla toivoakaan, että saisin pitää pääni laitteen ulkopuolella, kun pituutta on 162 cm. Olisi niin paljon helpompi mennä laitteeseen, kun tietäisi, ettei ole siellä putkessa kokonaan. 



 

173 cm. Kuvattu 2 eri paikassa. Pää oli siinä suuaukossa.

 

Pyydä rauhoittavaa.Sano että saat paniikin. 

Olen 162 ja pää jäi vähän ulkopuolelle, mutta riippuu siitä koneestakin miten sut sinne laitetaan. Kyllä sä selviät. Laita silmät kiinni ennen kuin sut työnnetään putkeen ja pyydä hyvä radiokanava kuulokkeisiin.

Mullakin ahtaanpaikankammo mutta 4 krt jo käynyt magneetissa. Eka kerta pelotti ihan hirveesti. Mua auttoi hengittelyharjoitukset. Eihän se kivaa ole ja lisäksi ne laitteet on niin kovaäänisiä. Hengissä selviät ja muistat hengittää rauhallisesti sisään ja ulos.

Täällä myös lannerangan magneetti parin viikon päästä ja rauhoittavan antavat, mutta ei kukaan mitään saattajasta puhunut. Se vaan sanottiin, ettei saa ajaa omalla autolla. En minä ainakaan 5 mg pamista siihen kuntoon mene, että saattajalle olisi edes tarvetta.

Kuvattu on päätä ja polvea ja polvi menee ilman rauhoittavaa, mutta pään kuvaus oli semmoista kärvistelyä että pyydän rauhoittavan nykyään.

Mutta jos et nappia nyt saa niin joku mielikuvaharjoitus auttaa siellä putkessa, suoritat jotain rataa tms mielessäsi 

Olen itse käynyt  Meilahdessa pään magneetissa neljä kertaa. Vaikka aloittaja on käynyt jo omassaan käynyt. Niin muutama vinkki mikä ainakin toimi itselle. Pyytää sitä rauhoittavaa ja kertoo esim. ahtaanpaikankammosta, paniikkihäiriöstä jne. Kyllä ne antavat rahoittavaa. Sama koskee esim. tähystyksiä ja selkäydin näytteen ottoa. Alhaalta tehtävässä saa kunnon humahduksia... Toinen vinkkini on, että pyytää kertomaan hoitajan/laitteen käyttäjän kuulokkeisiin paljonko on jäljellä arviolta aikaa kuvauksessa ja samalla kyselevät miten menee. Esim. 10-15 välein kuulet paljonko on aikaa ja nyt kestää enää noin 10 min. Tämä on ainakin toiminut omalla kohdalla hyvin. Voi sitten stempata sen loppuajan. Tietysti pyytää lempi radiokanavan ja silmät kiinni. Ja ainahan sieltä pois pääsee tai voi keskustella hoitajan kanssa laitteesta käsin.

Mitään ne eivät yleensä anna tai harvemmin kysyy, että tarvitsetko rauhoittavia. Radiokanavan saa valita, mutta muuten pitää pyytää/vaatia. Ja kyllä hekin haluavat, että kuvaus menee ongelmitta eikä tarvitse keskeyttää,,,

Perus diapamin jos ottaa niin ei tarvi saattajaa.

Dormicumin +saattaja.

Vierailija kirjoitti:

Perus diapamin jos ottaa niin ei tarvi saattajaa.

Dormicumin +saattaja.

Onko sinulla kokemusta noista molemmista lääkkeistä? Meneekö Dormicumin ottamisesta muisti, niin kuin kerrotaan? Ja onko eroa olossa noiden lääkkeiden välillä? Esim. rentouttaako toinen paremmin? Kummallista, että kaikissa rauhoittavissa näyttää olevan laktoosia, joten he eivät voi niitä ottaa, joilla on paha maitoproteiiniallergia.

Ja kiitos kannustuksesta monille!

t. 162

Kerran hengittelin mri:ssä liian vähän ja tuli huono olo. Seuraavalla kerralla sitten muka varmistin, että muistan hengittää ja hengittelin rentouttavaa palleahengitystä, mutta sitten hengitinkin sitä liikaa ja aloin hyperventiloida, siis paniikkikohtaus. Ei kiva. Sen jälkeen en ole mri:ssä käynyt. Miten sitä osaisi hengittää sopivasti siinä tilanteessa, kun jännittää kovasti...

Vanha ketju.

Kävin juuri. Pidin silmiä koko ajan kiinni, niin en miettinyt putkea ollenkaan. Minulla oli vielä päässä hengityssuojain itseäni suojaamaan. Olin ottanut siitä metalliosat pois. 

Onko se Dormicum selvästi vahvempi vaikutuksiltaan kuin esim. Diapam?

Onko joku teistä saanut sitä ennen magneettitutkimusta?

Mikä olisi miedoin tai muuten hyvä rauhoittava esilääkkeeksi? Dormicum ja Diapam ovat sellaisia, ettei niiden ottajaa saisi herättää kuin vasta 7-8 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta

Mä olin selkärangan kuvauksessa ja töykeä hoitaja ei antanut hätänappia eikä kuulokkeita. Työnsi vaan mut laitteeseen ja häipyi, luultavasti kahville. Yksinään olin siellä laitteessa ties kuinka kauan. Näin Oulussa.

Ihmisillä on kyllä tyhmiä pelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko se Dormicum selvästi vahvempi vaikutuksiltaan kuin esim. Diapam?

Onko joku teistä saanut sitä ennen magneettitutkimusta?

Mikä olisi miedoin tai muuten hyvä rauhoittava esilääkkeeksi? Dormicum ja Diapam ovat sellaisia, ettei niiden ottajaa saisi herättää kuin vasta 7-8 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta

Ja kumpi parempi 7,5 mg vai 15 mg? Nehän voi puolittaa. Jollekin ei 7,5 mg ollut juuri auttanut mitään. Oli saanut sen 30 min ennen magneettia, mutta vaikutus oli hävinnyt jo tutkimuksen alussa. Itse olen hyvin herkkä lääkkeille. Jo allergilääke väsyttää ihan älyttömästi, mutta ei rauhoita tarpeeksi magneettikuvausta ajatellen.

Kävin pari viikkoa sitten yksityisellä lannerangan kuvauksessa. Putken läpimitta se n 70 cm. Siinä alussa alkoi ahdistaa, kun katsoin kattoa, joten hoitaja veti minut pois. Sitten kokosin itseni ja pidin silmät kiinni koko ajan, niin pystyin menemään sinne syvälle, eli keskikohdassa putkea on se kuvauskohta. Olisi ollut hyvä ottaa mukaan joku silmäsuoja, mikä se nyt onkaan nimeltään, sellainen pimentäväkin. Niissä voi olla metallia, koska niissä on se ympärysmitan säätömahdollisuus, eli se metalli pitäisi poistaa ja ommella mitta sopivaksi.

Ainoa ongelma oli lopulta se, että paleli ihan hurjasti. Menin paikan päälle bussilla ja olin vähän kylmissäni perille päästyäni enkä osannut arvata, että siinä putkessa käy aikamoinen vinkka, eli raikasta ilmaa tulee kiitettävästi - mielestäni liikaakin. Olisi pitänyt pyytää joku peitto päälle. Lannerankaa se kuvaus alkoi  kivasti lämmittää, mutta muita kohtia paleli niin, että vähän tärisinkin.

Jos olen oikein ymmärtänyt, sitä ilmastointia voi pyytää vähentämään tai lisäämään. Asiaa kannattaa kysyä hoitajalta ennen kuvausta, jos on herkästi paleleva.

Luin, että magneettikuvauksessa pitäisi pitää aina välillä pieniä taukoa, jonka huomaa siitä, että niitä ääniä ei kuulu. Aiemmin kolmessa kuvauksessa on ollutkin aina taukoja, mutta nyt oli vain yksi tauko puolessa tunnissa. Myöskään hoitaja ei puhunut koko aikana mitään. Oli oikein tehokasta kuvausta siis. Selkäkin lämpeni.

Menikö kaikki sääntöjen mukaan? Ovatko tauot kuvauksessa tarpeellisia tai välttämättömiä? Kiitos kaikille, jotka kertovat tuohon vastauksen. Ois kiva saada myös perustelut.