Mitä yleisesti nolona pidettyä asiaa et häpeä vaikka "pitäisi" ?

Vierailija kirjoitti:

Häpykarvoitusta

  Arvostan. Sellainen kynittyä broileria muistuttava alapää ei ole viehättävän näköinen. Tämä siis miehen mielipide, mutta en tietenkään ole sanonut kenellekään että onpas tuo karvaton alapääsi irvokkaan näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se kenties nenän kaivaminen julkisella paikalla, kovaääninen nauru vai mikä?

Itse en osaa hävetä sitä, että kun vien hoitolapset pulkkamäkeen niin lasken itsekin mäkeä. Muut paikalla olevat aikuiset yleensä pyörittelevät silmiään mutta mitä sitten :D Ja ovat siis sen ikäisiä että osaisivat kyllä laskea yksinkin (5- ja 6v) mutta kun se laskeminen vaan on kivaa!

on sulla pienet häpeän aiheet.minä häpeän hakkaavia vanhempiani

Ap:han sanoi että EI häpeä laskea mäkeä.

Kuka nyt mäenlaskua häpeäis? Enkä usko hetkeäkään että siellä muut aikuiset pyörittelis silmiään.

Keinun usein lasten kanssa puistossa. Kerran yksi poika osoitti minua ja sanoi ”Katsokaa tuo aikuinen keinuu!”. Siinä kohtaa tuli sellainen olo, että jaa onkos tässä jotain ihmeellistä ja pitäisikö hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytän rikollisen reikäisiksi repeytyneitä sukkahousuja pitkien housujen alla, kun ne nyt kuitenkin jotenkin lämmittävät eikä kukaan niitä ilman röntgenkatsetta näe. Tietoisuus asiasta ajoittain kiusaa ja hävettää. Tiedättehän sen esiäitien ohjeen, että aina pitäisi olla ehjät alusvaatteet, jos sattuisi onnettomuuteen joutumaan tai peräti patologin pöydälle päätymään..? (Nämä ovat optiot; älkää edes yrittäkö mitään mistään seksisessioon varautumisesta tähän yhteyteen, kiitos!)

Minä käytän kaikki vaatteet loppuun asti, alushousut ja sukkahousut. Kerran en joutunut onnettomuuteen, vaan sairaskohtauksen takia jouduin pikkuhoususillani tutkimukseen, risat silloinkin. Mutta en hävennyt, enkä muuttanut tapojani. Edelleen käytän alusvaatteet niin loppuun kuin vai voi.

  Minä olen ommellut paikkoja rikkoontuneisiin pitkiin alushousuihin. Työssäni kalsareihinkin joskus palaa reikiä kun on niin huonoja haalareita, että niistä menee helposti sulat metalliroiskeet läpi. En ala laittamaan roskiin muuten hyviä kalsareita, ei ole iso homma korjata.

Oletko ompelutaitoinen mies vai miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen?

Kuulosti niin erikoiselta yhdistelmältä tuo paikkojen ompelu ja haalareiden käyttö, joihin roiskuu sulaa metalliroisketta. 😲

  Ompelutaitoinen mies. Mutta eihän neulan ja langan käyttö ole vaikeaa, sehän onnistuu käytännössä keneltä tahansa terveeltä aikuiselta.

Olen ammatiltani laitoshuoltaja (siivooja)

Myöskään meikkaaminen muiden nähden ei ole mielestäni noloa, vaikka monien mielestä tuntuu olevan.

Pelaan videopelejä ja katson Disney-elokuvia. Nörttäilen kaikennäköistä muutakin, mutta nuo ovat ne asiat, jotka äitiäni rassasivat eniten.

Äitini mukaan tällainen ei ole aikuisten eikä varsinkaan naisten puuhaa. Pitäisi vaan tehdä käsitöitä ja nauttia puutarhanhoidosta ja voivoi kun eihän kukaan mies tai ystävät jaksa tuollaista noloa käytöstä.

Mutta kappasta rallaa, on ihana nörtti avomies, ihania pelaamisesta nauttivia ystäviä ja päädyin taidealalle, eikä äitini enää urputa :)

Sairastan masennusta ja minulla on vakavaa ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Sitä pitäisi hävetä ja esimerkiksi tämän palstan mukaan en olisi saanut missään nimessä lisääntyä. Pidän silti itseäni hyvänä äitinä joka laittaa lapset aina kaiken edelle.

Katson myös paljon realitysarjoja mitä pitäisi hävetä koska vaan tyhmät katsoo. Minä rentoudun niistä enkä häpeä sitä sanoa. Kun sen sanoo ääneen ni jännä juttu miten moni tuttu tietää myös paljon eri sarjoista ja tosi-TV ohjelmista ;)

Ei hävetä sanoa ”anteeksi se oli minun vika” tms.

Ei hävetä sanoa että kosin miestäni.

Hävettää vähän myöntää että potkaisin häntä kerran munille appivanhempien läsnäollessa.

Ei hävetä myöntää että nostan työttömyysetuutta.

Ei hävetä myöntää etten äänestä koskaan.

Ei hävetä puhua kovaäänisesti julkisessa liikennevälineessä.

Ei hävetä olla saamelainen.

Syöminen pipo päässä

Ei kuulu kenellekään miten minä pukeudun. 

Vierailija kirjoitti:

Keinun usein lasten kanssa puistossa. Kerran yksi poika osoitti minua ja sanoi ”Katsokaa tuo aikuinen keinuu!”. Siinä kohtaa tuli sellainen olo, että jaa onkos tässä jotain ihmeellistä ja pitäisikö hävetä.

Mä keinuin välituntivalvojana oppilaiden kanssa. Piti vaan jonottaa omaa vuoroa...

Olen käynyt sivarin

Se on yksi niitä asioita, joista olen eniten ylpeä. Joka suunnalta tuli painetta jäädä armeijaan, mutta tein niin kuin itse halusin tehdä. Sanotaan, että intti tekee pojista miehiä, mutta minusta teki miehen nimenomaan intin keskeyttäminen. 

Sitä, etten 'paranna tilannettani'...eli toisin sanoen kilpaile muiden ihmisten kanssa paremmasta elintasosta.

Se, että olen näin talvella päästä varpaisiin asti toppavaatteissa, kun monet muut varsinkin nuoret (itsekin nuorempi) kulkevat todella ohkaisesti. Vaikka olisin vain kauppaan menossa tai menisin autolla niin jotenkin on pakko vaan laittaa ne toppahousutkin, kun palelen. Sitten jos teen vielä lenkin koiran kanssa ennen kauppaan menoa niin sitten asia on vielä "pahempi" ja minulla on kaikki mahdollinen päällä. Yleensä olenkin sitten se kaupan "topatuin" tyyppi. Ja nyt kun nuorillakin on esim. nilkat paljaana tyyli niin varmaan olen heidän mielestään, joka paleleva mummo. En myöskään häpeä tummia silmänalusiani ja juurikasvuisia hiuksiani ( no, pitäisihän se väri ostaa).  Meikkaa en lähes koskaan ja käytän aika kuluneita vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Minun on todella helppoa lähteä puhumaan vieraille ihmisille, olen kai helposti lähestyttävä, ja varsinkin saatan alkaa rupattelemaan näiden kanssa julkisilla paikoilla kuten linja-autossa. Ihmettelen tosin miksi ihmeessä Suomessa on noloa puhua vieraille tai tuntemattomille ja miksi ihmeessä muka on oarempi olla hiljaa kuin haastaa smalltolkkia vaikka hississä? Tykkään puhua ja jutella ihmisten kanssa, olivat nämä sitten vieraita tai eivät.

Small talk on joskus ihan ok. Toisaalta ei aina jaksa lätistä vieraiden kanssa bussissa tms. Voi olla meneillään päivän lepohetki omien ajatusten kanssa tai muuten vaan haluaa olla rauhassa.

En välitä mitä muut ajattelevat minusta, en siis häpeä toimiani/tekojani. Tärkeintä on mitä itse ajattelee itsestään. Toiset ehkä pitävät nolona jotain tekemisiä mutta se tarkoittaa vaan ettei heillä itsellään ole kanttia tehdä samoin.

Vierailija kirjoitti:

Yksin leffassa käyminen. Ei tullut mieleenkään tuntea noloutta siitä. Ihmettelin kun aloin kuulla, ettei jotkut ihmiset kehtaa mennä yksin leffaan. Sitten aloin leffassa itekin huomata, että oon ainoo yksin ja aloin miettiä, että jos on oletus, ettei kukaan mee sinne yksin, niin luuleekohan muut, että mulle on tehty oharit. (Asia josta kyllä tuntisin noloutta, vaikka muuten yksin olemisesta en.)

Mihin se yksin leffaan menemisen "nolous" perustuu? Ei kai vaan just tohon oharijuttuun?

Varmaankin siihen, että kaikki katsoo vähän säälien että tolla ei ole edes yhtään kaveria kun se on täälläkin yksin. Mä oon käynyt myös monesti yksin leffassa ja syömässä ja festareilla ja tajunnut vasta vähän vanhempana, että muut pitää mua outona kun teen kaikenlaista yksin.

Mulla on ykköstyypin diabetes. Aina välillä joku tuijottaa pitkään kun pistän insuliinia ja joskus jotkut jopa ääneen kauhistelevat ja voivottelevat. Siitä vaan, mä en häpeä tai rupea piiloutumaan sen takia että sairastuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin leffassa käyminen. Ei tullut mieleenkään tuntea noloutta siitä. Ihmettelin kun aloin kuulla, ettei jotkut ihmiset kehtaa mennä yksin leffaan. Sitten aloin leffassa itekin huomata, että oon ainoo yksin ja aloin miettiä, että jos on oletus, ettei kukaan mee sinne yksin, niin luuleekohan muut, että mulle on tehty oharit. (Asia josta kyllä tuntisin noloutta, vaikka muuten yksin olemisesta en.)

Mihin se yksin leffaan menemisen "nolous" perustuu? Ei kai vaan just tohon oharijuttuun?

Varmaankin siihen, että kaikki katsoo vähän säälien että tolla ei ole edes yhtään kaveria kun se on täälläkin yksin. Mä oon käynyt myös monesti yksin leffassa ja syömässä ja festareilla ja tajunnut vasta vähän vanhempana, että muut pitää mua outona kun teen kaikenlaista yksin.

Tämähän siinä on varmaan taustalla. Itsekin käyn usein yksin, saa valita juuri sen leffan, näytöksen ja paikan kuin itsestä tuntuu. Samoin festarit ja keikat, festareilla voi vaihtaa lavalta toiselle ja ajoittaa ruokatauot juuri siihen väliin kuin itseä huvittaa, eikä koskaan tule tilannetta että pitäisi oma lempibändi skipata kaveri(e)n lempibändin takia. Onhan se ehkä vähän epätavallista ja varmasti moni vähän säälii, mutta toimii mulla ja on lopulta tosi hauskaa. En siis ole tuo lainaamasi viestin kirjoittaja, mutta teen samaa nolostelematta.

Suurin osa näistä asioista ei ole tosiasiassa millään tavoin häpeällistä. Suomalaisten asenteet uusiks. Oikeasti.

Seksikumppaneideni määrää, joita on n. 80. Eronnut sinkkunainen 50v.