Mitä yleisesti nolona pidettyä asiaa et häpeä vaikka "pitäisi" ?

Yksin leffassa käyminen. Ei tullut mieleenkään tuntea noloutta siitä. Ihmettelin kun aloin kuulla, ettei jotkut ihmiset kehtaa mennä yksin leffaan. Sitten aloin leffassa itekin huomata, että oon ainoo yksin ja aloin miettiä, että jos on oletus, ettei kukaan mee sinne yksin, niin luuleekohan muut, että mulle on tehty oharit. (Asia josta kyllä tuntisin noloutta, vaikka muuten yksin olemisesta en.)

Mihin se yksin leffaan menemisen "nolous" perustuu? Ei kai vaan just tohon oharijuttuun?

Downshifting pois oravanpyörästä. Kaiken yksinkertaistaminen.

t. Luonnonlapsi

En mä häpeä enää mitään. Lopetin joskus 35 kohdalla, kun muiden mielipiteillä ei enää ollut painoarvoa.

Usko. Moni pitää sitä häpeällisenä asiana josta pitäisi vaieta.

Olen ulosotossa ja kaikki lapset on pakkohuostaanotettu

Köyhien, puliukkojen ja vammaisten seurassa oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon asiat suoraan. Olen asperger.

Tuo ei johdu aspergerista vaan on oma valinta sanoa asiat suoraan. Älä piiloudu diagnoosisi taakse.

T: toinen asperger

Onhan se Aspergeriin kuuluvaa, luontaista ottaa asiat kirjaimellisesti ja sanoa niin kuin ajattelee. Moni Asperger on kovin järkyttynyt lapsena kun selviää, että toiset ihmiset jo lapsesta valehtelee ja manipuloi. Tietenkin moni oppii sitten suodattamaan käytöstään sosiaalisten normien mukaisesti, mikä on ainakin osin valinta, että minkä verran sitä tekee.

Mutta siis neurotyypillisille ihmisille se asioiden kaunistelu ja valkoiset valheet tulee paljon helpommin, koska se kuuluu pakettiin jo alusta asti.

Menen myös yksin leffaan ja nauran täysillä hassuille jutuille itsekseni.

Pukeudun räikeän värisiin vaatteisiin, inhoan mustaa. Näyn aina pitkälle väkijoukossa.

En yleensä pese käsiä, kun vessassa pikkuasioilla piipahdan.

Paperilla ne kuivaushommat tehdään, ja talvipakkasilla kädet ovat muutenkin korppuina.

Jos tiedän, että naapurieriössä on joku tarpeillaan, lasken näön vuoksi vettä ja ronksautan kovaäänisesti

sitä kuivausrullakangasta, jottei pöntöllä könöttäjä vain luule epähygieeniseksi hylkiöksi.

(Oletan hänen harrastavan samaa ;))

Saatan lähtee kauppaan hiukset harjaamatta eilisen meikin jämät poskilla. Näytän varmaa vähintään nistiltä, mut ei oikeen kiinnosta. En jaksa ottaa stressiä siitä jos joku loukkaantuu siitä miltä näytän ostaessani maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se kenties nenän kaivaminen julkisella paikalla, kovaääninen nauru vai mikä?

Itse en osaa hävetä sitä, että kun vien hoitolapset pulkkamäkeen niin lasken itsekin mäkeä. Muut paikalla olevat aikuiset yleensä pyörittelevät silmiään mutta mitä sitten :D Ja ovat siis sen ikäisiä että osaisivat kyllä laskea yksinkin (5- ja 6v) mutta kun se laskeminen vaan on kivaa!

on sulla pienet häpeän aiheet.minä häpeän hakkaavia vanhempiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se kenties nenän kaivaminen julkisella paikalla, kovaääninen nauru vai mikä?

Itse en osaa hävetä sitä, että kun vien hoitolapset pulkkamäkeen niin lasken itsekin mäkeä. Muut paikalla olevat aikuiset yleensä pyörittelevät silmiään mutta mitä sitten :D Ja ovat siis sen ikäisiä että osaisivat kyllä laskea yksinkin (5- ja 6v) mutta kun se laskeminen vaan on kivaa!

on sulla pienet häpeän aiheet.minä häpeän hakkaavia vanhempiani

Ap:han sanoi että EI häpeä laskea mäkeä.

Kun ripsari on laitettu ja kuivahtanut, on aika poistaa yläluomelle vääjäämättä osuneet roiskeet ennen muuta silmämeikkiä (jo tämä pakkelointijärjestys on kuulemma väärä?!)

Tietenkin kostutan vanupuikon pään - syljellä -  ja sillä hinkkailen.

Vielä ei ole puoleen vuosisataan silmätulehdusta tullut.

Keskustelen autoni kanssa aamuisin matkalla töihin ja teen selkoa päivän agendasta ja aikatauluista

(no ei tietenkään ole ketään muuta kyydissä!).

Paluumatkalla kertoilen päivän tapahtumista, uskoudun kipeistäkin asioista ja kiitän hyvästä yhteistyöstä.

Autot ovat herkkätunteisia yksilöitä ja hyviä kuuntelijoita. Kun vuosia sitten yhteisten kilometriemme alkutaipaleella epäilin kärsiväni jonkinasteisesta neuroottisuudesta :) ja päätin olla ratin takana pukahtamatta, heponi loukkaantui oitis ja tipautti pakoputken kesken ajon mielenosoituksenaan.

Opin kerrasta.

Syön sipsit ja naksut aina haarukalla, kun se sormien rasvaantuminen inhottaa.

En meikkaa, en tee kampauksia, olen parikymmentä kiloa ylipainoinen ja pureskelen kynsiäni - enkä piittaa noista asioista pätkääkään vaan pidän itsestäni tällaisena. Kaiken lisäksi kuulun kirkkoon ihan kannatuksen vuoksi ja maksan mielelläni kirkollisveroa - ja se jos jokin on suuri häpeä ainakin tällä palstalla. Syön myös lihaa oikein mielelläni enkä välitä yhtään siitä, jos jossain vinkuintiassa on lehmillä huonot olot. Minä syön suomalaista laatulihaa.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että tykkään aikuisena söpöistä pehmoeläimistä (nalleista, kissoista jne.) ja keräilen niitä hyllyyn tai sohvannurkkaan istuskelemaan. Minulla ei ole lapsia.

Sul on mun luonto :) :)

Adoptoin näitä hylättyjä karvanaamoja kirppareilta sydän särkyneenä.

Tätä nykyä en itse mahdu sille sohvalle...

Minua ei hävetä mennä töihin tai kaupungille ilman meikkiä pieruverkkarit jalassa. Ehkä olisi syytä hävetä, mutta en jaksa alkaa tälläytymään, jos on kiire ja pitää nopeasti käydä jossakin.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä eikä se ole ikinä hävettänyt minua vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei hävetä mennä töihin tai kaupungille ilman meikkiä pieruverkkarit jalassa. Ehkä olisi syytä hävetä, mutta en jaksa alkaa tälläytymään, jos on kiire ja pitää nopeasti käydä jossakin.

Siis töissä meillä on työasut, joten on aivan sama, miten työmatkalle pukeutuu. Monesti en edes vaivaudu laittamaan hienoja vaatteita, vaan mukavuus ennen kaikkea. Parhaat vaatteet menisivät vaan hukkaan ja kuluisivat turhaan.