Mies tulee kohta töistä ja alkaa jäkätys, miten annoin (taas) terveen lapsen jäädä kotiin
Meni kuuteen töihin eikä nähnyt, miten räkäinen ja nuutunut lapsi oli aamulla. Nyt päivunien ja särkylääkkeen ansiosta leikkii iloisena.
Kommentit (26)
Olispa outoa, jos mieheni alkaisi jäkättämään mulle tuommoisesta. Tai olisi kyllä aika äkkiä entinen parisuhde, kun noin törkeesti dissaisi mun päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olispa outoa, jos mieheni alkaisi jäkättämään mulle tuommoisesta. Tai olisi kyllä aika äkkiä entinen parisuhde, kun noin törkeesti dissaisi mun päätöstä.
Parisuhde on muuten oikein hyvä, mutta miehen mielestä olen liian hellämielinen ja helposti lasten huijattavissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa outoa, jos mieheni alkaisi jäkättämään mulle tuommoisesta. Tai olisi kyllä aika äkkiä entinen parisuhde, kun noin törkeesti dissaisi mun päätöstä.
Parisuhde on muuten oikein hyvä, mutta miehen mielestä olen liian hellämielinen ja helposti lasten huijattavissa.
Ap
Onko siinä yhtään perää?
Kerran meillä oli kamala kina, kun 10 v tytölle oli yöllä iskenyt kuumeeton räkätauti ja miehen mielestä lapsi oli koulukunnossa, minusta ei kun sinä päivänä oli luisteluakin. Iltapäivällä, kun paras kaveri soitti ovikelloa tyttö pyyhälsi ennenkuin ehdin kissaa sanoa ulos ja mies loi minuun " Mitäs minä sanoin!"-katseen.
Meillä siis kolme lasta, 11 9 ja 4v. Pienin nyt kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa outoa, jos mieheni alkaisi jäkättämään mulle tuommoisesta. Tai olisi kyllä aika äkkiä entinen parisuhde, kun noin törkeesti dissaisi mun päätöstä.
Parisuhde on muuten oikein hyvä, mutta miehen mielestä olen liian hellämielinen ja helposti lasten huijattavissa.
Ap
Onko siinä yhtään perää?
En tiedä, ehkä vähän! En ole niin jämpti kuin mies, mutta mielestäni on jo kiusaamista laittaa puolikuntoinen lapsi päiväkotiin/kouluun.
Ap
Apua, mies kuulostaa nyt ihan hirviöltä :D Hyvä puoliso ja hyvä isä se on, mutta joissain asioissa olemme eri linjoilla ehkä kasvatuksen vuoksi. Miehellä on "sotatarina" siitä miten hiihti kouluun vaikka räkää valui suuhun ja korvat olivat tukossa , kun taas minä sain lapsena jäädä kotiin köllöttelemään ilman kuumettakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerran meillä oli kamala kina, kun 10 v tytölle oli yöllä iskenyt kuumeeton räkätauti ja miehen mielestä lapsi oli koulukunnossa, minusta ei kun sinä päivänä oli luisteluakin. Iltapäivällä, kun paras kaveri soitti ovikelloa tyttö pyyhälsi ennenkuin ehdin kissaa sanoa ulos ja mies loi minuun " Mitäs minä sanoin!"-katseen.
Meillä siis kolme lasta, 11 9 ja 4v. Pienin nyt kotona.
Ap
Kyllä meillä lapsi lähtee kouluun räkäisenäkin jos ei kuumetta ole, varsinkin jos kavereiden kanssa jaksaa tohottaa niin takuuvarmasti on koulukuntoinen.
Se "mitäs minä sanoin" katse on miehen ongelma.
Sinä teet oikein, opetat lapsille että tautien kanssa ei tarvitse sankaroida kouluun tai töihin muita tartuttamaan.
Miehelläsi on ongelmallinen suhtautuminen sairastamiseen, tuskin hän osaa itsestäänkään parempaa huolta pitää.
Sydänlihastulehduksen voi saada jos liialti riuhtoo kipeänä, on kuulemma tosi ikävä tauti se, ja jättää jälkensä.
Itse en riskeeraisi vaikka mies katsoisi miten.
Vierailija kirjoitti:
Se "mitäs minä sanoin" katse on miehen ongelma.
Sinä teet oikein, opetat lapsille että tautien kanssa ei tarvitse sankaroida kouluun tai töihin muita tartuttamaan.
Miehelläsi on ongelmallinen suhtautuminen sairastamiseen, tuskin hän osaa itsestäänkään parempaa huolta pitää.
Sydänlihastulehduksen voi saada jos liialti riuhtoo kipeänä, on kuulemma tosi ikävä tauti se, ja jättää jälkensä.
Itse en riskeeraisi vaikka mies katsoisi miten.
Joo mut sitten kaverin kanssa lähtee ulos juosten? Meillä ainakin lapsilla tiedossa että jos kouluun ei voinniltaan kykene menemään niin sinä päivänä ei todellakaan tavata kavereitakaan, vaan se päivä oikeasti levätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran meillä oli kamala kina, kun 10 v tytölle oli yöllä iskenyt kuumeeton räkätauti ja miehen mielestä lapsi oli koulukunnossa, minusta ei kun sinä päivänä oli luisteluakin. Iltapäivällä, kun paras kaveri soitti ovikelloa tyttö pyyhälsi ennenkuin ehdin kissaa sanoa ulos ja mies loi minuun " Mitäs minä sanoin!"-katseen.
Meillä siis kolme lasta, 11 9 ja 4v. Pienin nyt kotona.
Ap
Kyllä meillä lapsi lähtee kouluun räkäisenäkin jos ei kuumetta ole, varsinkin jos kavereiden kanssa jaksaa tohottaa niin takuuvarmasti on koulukuntoinen.
Tässä minäkin oon kyllä samaa mieltä miehes kanssa. Joka räkätaudista ei voi kotiin jäädä, kyllä meillä menee lapset kouluun räkäisinä ja yskäsinä, nuo taudithan voi kestää monta viikkoa. Yleinen vointi toki jos on selvästi huonontunu ja esim. yöllä on yskän takia saanu vaan muutaman tunnin nukuttua niin saa jäädä kotiin. Mutta kyllä meillä jos ei kouluun oo kyenny menemään, niin ei tasan mene sinä päivänä ulos eikä ole muutenkaan kavereiden kanssa.
Mites sitten yläasteella kun lapset oppii käyttämään kikkoja sun kanssa. Saa jäädä kotiin jos aamulla "päätä särkee" tai "väsyttää liikaa"? Koulu on lapsen työ, velvollisuus eikä sieltä turhaan olla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran meillä oli kamala kina, kun 10 v tytölle oli yöllä iskenyt kuumeeton räkätauti ja miehen mielestä lapsi oli koulukunnossa, minusta ei kun sinä päivänä oli luisteluakin. Iltapäivällä, kun paras kaveri soitti ovikelloa tyttö pyyhälsi ennenkuin ehdin kissaa sanoa ulos ja mies loi minuun " Mitäs minä sanoin!"-katseen.
Meillä siis kolme lasta, 11 9 ja 4v. Pienin nyt kotona.
Ap
Kyllä meillä lapsi lähtee kouluun räkäisenäkin jos ei kuumetta ole, varsinkin jos kavereiden kanssa jaksaa tohottaa niin takuuvarmasti on koulukuntoinen.
Tuossakin oli taustalla unet sohvalla ja reippaasti särkylääkettä, tyttö oli todellakin veto pois silloin aamulla mutta piristyi sitten iltapäivästä. Tosin illalla oli taas ihan uupunut ja viluinen ...
Ap
Lapset sairastuvat ja paranevat nopeasti.
Mutta jos lapsi on toipilaana päivän kotona, ei siihen kuulu ulos menemistä kavereiden kanssa.
Korkeintaan joku kaveri voi tulla toipumaan luo kylään tekemään läksyjä hänen kanssaan tms.
Oletko usein poissa töistä lasten sairastamisten takia?
Enpä kyllä katsoisi hyvällä, jos mies ei katsoisi, että aikuisena ja äitinä en osaa tehdä päätöksiä lasten suhteen.
Siis jos ei ole kuumetta ja aamulla valittaa olevansa kipeä, niin meillä on aina ollut sääntönä, että koulun terkkari päättää onko koulukunnossa. Vatsataudissa ei tietenkään lähdetä mihinkään ja kyllä mä sen yleiskunnon osaan sit arvioida, mut pääasiassa ensin kouluun ja siellä terkkarille.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos ei ole kuumetta ja aamulla valittaa olevansa kipeä, niin meillä on aina ollut sääntönä, että koulun terkkari päättää onko koulukunnossa. Vatsataudissa ei tietenkään lähdetä mihinkään ja kyllä mä sen yleiskunnon osaan sit arvioida, mut pääasiassa ensin kouluun ja siellä terkkarille.
Ohi aiheen, mutta pienimmissä kouluissa ei välttämättä ole terkkari jokaisena päivänä paikalla. Meidän lähikoulussa vain keskiviikkoaamusiin.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos ei ole kuumetta ja aamulla valittaa olevansa kipeä, niin meillä on aina ollut sääntönä, että koulun terkkari päättää onko koulukunnossa. Vatsataudissa ei tietenkään lähdetä mihinkään ja kyllä mä sen yleiskunnon osaan sit arvioida, mut pääasiassa ensin kouluun ja siellä terkkarille.
Meillä ei tuollaista sääntöä ole, mutta lapset, nyt 11, 14 ja 16 vuotiaat, eivät ole ikinä feikanneet olevansa kipeitä. Teillä ilmeisesti ollaan näytelty liiaksikin ja olet luovuttanut vastuusi terkkarille...? Meillä minä olen se ylin elin, joka päättää lasten kouluun menosta. Tiedän ja tunnen lapseni hyvin ja turhia poissaoloja ei ole ollut koskaan. Mies ei ole ikinä kyseenalaistanut päätöstäni.
Näkyykö tämä luottamuksenpuute muissakin asioissa? Se nimittäin voi raastaa parisuhdetta ja myös lasten turvallisuudentunnetta enemmän kuin tulisi äkkiä ajatelleeksi.
Sehän on aika yleistä lopulta, että lastenkasvatuksesta tulee vääntöä. Niin kauan jos se on satunnaista kampeamista, niin ikävää ja siitäkin olisi syytä puhua, koska oikeasti se on melkoisen epäkunnioittavaa, että aletaan osoittamaan mieltä ja näyttämään lapsilla, miten pitäisi toimia.
Mutta sitten jos kampeaminen menee pyörimisliikkeeksi, niin olohuoneessanne ei ole virtahepo vaan hulluksi tullut karuselli, josta lapset lentävät päin seinää.
MIksi se on miehelle ongelma?