Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan työntekoa.
18.01.2018 |
Olen nuori päälle parikymppinen nainen ja niin täynnä elämääni!
Elämäni on tylsää yksitoikkoista suorittamista. Herään aamulla, menen töihin, tulen töistä, illat olen tokkurassa väsymyksestä kunnes nukahdan ja sama rumba aamulla. Oikeastaan vihaan tätä ylikaiken. Luulin, että asenteeni muuttuisi, kun sain uuden mielenkiintoiselta vaikuttavan työn, mutta ei niin ei samaa kuraa tämäkin on.
Tuntuu niin epäreilulta katsoa ja lukea miten toiset on niin ylpeitä työstään ja kuinka viihtyvät työpaikallaan. Musta tuntuu, että mulla ei ole kutsumusta mihinkään ammattiin. Ikinä mulla ei ole ollut mitään toiveammattia enkä ole erityisen taitava missään. Olen yrittänyt vaikka miten muuttaa asennettani, mutta se ei vain toimi. Fakta on, että inhoan työntekoa. Tämä ei muutu, vaikka vaihtaisin alaa, koska vika on siinä ylipäätään työpaikalle menemisessä. En ole koskaan ollut mikään kellokortti ihminen ja mua sieppaa ja stressaa ihan älyttömästi se, että joku muu ihminen sanelee mulle millon mun pitää olla missäkin ja millon pääsen pois. Aamulla olen niin tressaantunut ajatuksesta, että kohta pitää taas lähteä ja, kun oven suljen niin en pääse takaisin kotiin moneen tuntiin.Tämä ahdistus alkaa jo edellisenä iltana, jonka takia on vaikea nukahtaa, kun ahdistaa niin paljon. Olen muutenkin introvertti ihminen, joten se tuntuu aina niin vaikealta lähteä ihmistenilmoille moneksi tunniksi. Joskus tämä kaikki ahdistaa niin paljon, että romahdan ja alan itkeä. Olen monesti valehdellut olevani kipeä ja jättänyt menemättä töihin, kun ahdistuneisuus on mennyt tuohon pisteeseen, että olen vain itkeä vollottanut aamulla lattialla eikä mistään ole tullut mitään. Valehtelu on väärin, tiedän ja poden huonoa omaatuntoa, joka saa oloni vielä ristiriitaisemmaksi.
Voi kunpa olisin vapaa. Vapaa lähtemään ja tulemaan eikä tarvitsisi sen enempiä kenellekkään selitellä. Aikatauluttaisin itse oman elämäni, tekisin asioita, joista tulisin onnelliseksi. Kukaan ei vaatisi tai pyytäisi mitään. Kukaan ei tuntisi minua. Olisinpa vapaa elämään. Tällä hetkellä en koe eläväni laisinkaan. Elämäni on pelkkää suorittamista ja muiden mielyttämistä. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään elämisen arvoista. Oloni on kahlittu. Työ määrittää koko elämän. Aiana vaan se työ ja työ. Työ sitä ja työ tätä. Koen, että työn takia mun päivät valuu hukkaan. Mun elämä valuu hukkaa. Teen tätä paskaa kuin, että voisin tehdä jotain mistä oikeasti nauttisin. Jokaisella on vain yksi elämä ja sekin heitetään hukkaan. En ehdi kokea tai nähdä mitään, sillä työ määrittää aikani. Kotini on suurimmaksi osaksi läävä, kun töiden jälkeen energiaa ei jää mihinkään muuhun. Viikonloppuun mennessä olen jo niin uupunut, etten tee muuta kuin nukun. Sunnuntai, kun koittaa päiväni on jo aamusta heti pilalla, kun alan ahdistumaan uudesta viikosta. Hukkaan heitetystä viikosta.
Ja ei, en ole laiska niinkuin moni varmaan nyt ajattelee. Pidemmillä vapailla saan paljon aikaiseksi. Ehdin sen hetken tekemään jotain, mistä nautin. Teen kotityöt. Siivoan, pyykkään, kokkaan, leivon, luen, käyn kaupassa, ulkoilen, tapaan ystäviä ja perhettä.
Jättäisin työni välittömästi, mutta ei tässä pyhällä hengellä kuitenkaan eletä. Pakko se on elantonsa tienattava. Mutta faktahan on se, että, jos ensi lauantaina vihdoin se loton jättipotti omalle kohdalle osuu niin ensitöikseni laitan pomolle viestiä, että hasta la vista ja hyvää elämää. Haluan vain elää rauhassa omaa pientä elämääni.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori päälle parikymppinen nainen ja niin täynnä elämääni!
Elämäni on tylsää yksitoikkoista suorittamista. Herään aamulla, menen töihin, tulen töistä, illat olen tokkurassa väsymyksestä kunnes nukahdan ja sama rumba aamulla. Oikeastaan vihaan tätä ylikaiken. Luulin, että asenteeni muuttuisi, kun sain uuden mielenkiintoiselta vaikuttavan työn, mutta ei niin ei samaa kuraa tämäkin on.
Tuntuu niin epäreilulta katsoa ja lukea miten toiset on niin ylpeitä työstään ja kuinka viihtyvät työpaikallaan. Musta tuntuu, että mulla ei ole kutsumusta mihinkään ammattiin. Ikinä mulla ei ole ollut mitään toiveammattia enkä ole erityisen taitava missään. Olen yrittänyt vaikka miten muuttaa asennettani, mutta se ei vain toimi. Fakta on, että inhoan työntekoa. Tämä ei muutu, vaikka vaihtaisin alaa, koska vika on siinä ylipäätään työpaikalle menemisessä. En ole koskaan ollut mikään kellokortti ihminen ja mua sieppaa ja stressaa ihan älyttömästi se, että joku muu ihminen sanelee mulle millon mun pitää olla missäkin ja millon pääsen pois. Aamulla olen niin tressaantunut ajatuksesta, että kohta pitää taas lähteä ja, kun oven suljen niin en pääse takaisin kotiin moneen tuntiin.Tämä ahdistus alkaa jo edellisenä iltana, jonka takia on vaikea nukahtaa, kun ahdistaa niin paljon. Olen muutenkin introvertti ihminen, joten se tuntuu aina niin vaikealta lähteä ihmistenilmoille moneksi tunniksi. Joskus tämä kaikki ahdistaa niin paljon, että romahdan ja alan itkeä. Olen monesti valehdellut olevani kipeä ja jättänyt menemättä töihin, kun ahdistuneisuus on mennyt tuohon pisteeseen, että olen vain itkeä vollottanut aamulla lattialla eikä mistään ole tullut mitään. Valehtelu on väärin, tiedän ja poden huonoa omaatuntoa, joka saa oloni vielä ristiriitaisemmaksi.
Voi kunpa olisin vapaa. Vapaa lähtemään ja tulemaan eikä tarvitsisi sen enempiä kenellekkään selitellä. Aikatauluttaisin itse oman elämäni, tekisin asioita, joista tulisin onnelliseksi. Kukaan ei vaatisi tai pyytäisi mitään. Kukaan ei tuntisi minua. Olisinpa vapaa elämään. Tällä hetkellä en koe eläväni laisinkaan. Elämäni on pelkkää suorittamista ja muiden mielyttämistä. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään elämisen arvoista. Oloni on kahlittu. Työ määrittää koko elämän. Aiana vaan se työ ja työ. Työ sitä ja työ tätä. Koen, että työn takia mun päivät valuu hukkaan. Mun elämä valuu hukkaa. Teen tätä paskaa kuin, että voisin tehdä jotain mistä oikeasti nauttisin. Jokaisella on vain yksi elämä ja sekin heitetään hukkaan. En ehdi kokea tai nähdä mitään, sillä työ määrittää aikani. Kotini on suurimmaksi osaksi läävä, kun töiden jälkeen energiaa ei jää mihinkään muuhun. Viikonloppuun mennessä olen jo niin uupunut, etten tee muuta kuin nukun. Sunnuntai, kun koittaa päiväni on jo aamusta heti pilalla, kun alan ahdistumaan uudesta viikosta. Hukkaan heitetystä viikosta.
Ja ei, en ole laiska niinkuin moni varmaan nyt ajattelee. Pidemmillä vapailla saan paljon aikaiseksi. Ehdin sen hetken tekemään jotain, mistä nautin. Teen kotityöt. Siivoan, pyykkään, kokkaan, leivon, luen, käyn kaupassa, ulkoilen, tapaan ystäviä ja perhettä.
Jättäisin työni välittömästi, mutta ei tässä pyhällä hengellä kuitenkaan eletä. Pakko se on elantonsa tienattava. Mutta faktahan on se, että, jos ensi lauantaina vihdoin se loton jättipotti omalle kohdalle osuu niin ensitöikseni laitan pomolle viestiä, että hasta la vista ja hyvää elämää. Haluan vain elää rauhassa omaa pientä elämääni.
Työ on parasta sosiaaliturvaa
t.kokoomus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt jotain pientä yritystä jonka voisit perustaa? Siinä ei olisi ketään käskemässä, ja se saisi ehkä suhtautumisen tekemiseen muuttumaan kun hyödyn saisi kokonaan itselle.
Minäkin vihaan työntekoa ja eniten ihmisiä joiden kanssa sitä pitää tehdä. Saisipa tehdä töitä ihan yksin itsenäisesti
Aika harva loppujenlopuksi tykkää työstään. Siellä vaan on pakko käydä, jotta saa rahaa elämiseen. Suurin osa valitsisi varmasti vapauden, mikäli se olisi taloudellisesti mahdollista ja keskittyisi sen jälkeen vain mukaviin harrastuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt jotain pientä yritystä jonka voisit perustaa? Siinä ei olisi ketään käskemässä, ja se saisi ehkä suhtautumisen tekemiseen muuttumaan kun hyödyn saisi kokonaan itselle.
Yrittäjä tanssii asiakkaiden pillin mukaan ja tekee ympäripyöreitä päiviä. Harva pienyritys menestyy niin hyvin, että voi pitää 'normaalit' työajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein itsekin pitkää päivää aiemmin, muutamaakin duunia yhtäaikaa koska palkka oli huono. Tuntui että aika menee aivottomassa suoritustyössä ihan hukkaan.
Sitten vähän tutkailin netistä tietoa yrittäjyydestä ja päädyin perustamaan oman toiminimen. Maksaa 75 € ja kirjanpito on aika simppeliä, verrattuna esim. osakeyhtiöön tms.
Nyt muut tekevät työn puolestani ja itse lähinnä hyväksyn palkat ja muut maksut kerran kuussa. Homma rullaa tavallaan itsestään ja saan nukkua pitkään. Muut tekevät varsinaisen työn. Suosittelen ehdottomasti.
Usko tai älä - tuo voisi olla kenen tahansa meidän kirjoittama. Itseäkin ahdistaa uusi, pian alkava työ ihan sairaasti.
Tiedän että minulta tullaan vaatimaan kaikenlaista, enkä jaksaisi oikein mitään. Pelottaa, miten kaikki menee...
Pyydän teitä kaikkia uskovaisia rukoilemaan puolestani, että suoriutuisin työstäni enemmän kuin hyvin, kiitos rukouksistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ilman työtä on kuin housut ilman vyötä
t.kokoomus
Olet noin nuori. Elämää on vielä paljon jäljellä.
Mikä on koulutuksesi? Olisiko mahdollista alkaa opiskella jotain, mikä kiinnostaa ja sen myötä päästä sinun kannaltasi mielekkäämpään työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tasantarkkaan miltä susta tuntuu. Inhoan työtäni, tekisin mitä tahansa muuta, mutta pakko se on tienata jotain jolla laskut maksaa ja täyttää jääkaapin. Muuhun sitä rahaa ei sitten jääkkään. Tahtoisin matkustella. Nähdä maailmasta kaiken, mutta on se hemmetti, että, vaikka töissä on koko ikänsä käynyt niin silti olen köyhä eikä mihinkään ylimääräseen jää varaa. Noh, onneksi alkaa toinen jalka piakkoin olla haudassa niin ei tarvitse murehtia sitä kaikkea, mikä jäi näkemättä ja kokematta. On tää niin syvältä tää ihmisen elo.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt jotain pientä yritystä jonka voisit perustaa? Siinä ei olisi ketään käskemässä, ja se saisi ehkä suhtautumisen tekemiseen muuttumaan kun hyödyn saisi kokonaan itselle.
Tässä maassa lyödään kaikki yrittäjät ryttyyn, niin että yritykseksi se vain useimmilla jää, kiitos Pipilän hallituksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ilman työtä on kuin housut ilman vyötä
t.kokoomus
Käytän kuminauhavyötäröisiä - eivät ahista.
Koirien päivähoitola olisi kiva liikeidea, siihen tarvitsisi vaan tarpeeksi hyvät tilat ja ammattitaitoa koirien hoitoon, joita minulla ei sitten olekaan - mutta voisi olla lepposaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein itsekin pitkää päivää aiemmin, muutamaakin duunia yhtäaikaa koska palkka oli huono. Tuntui että aika menee aivottomassa suoritustyössä ihan hukkaan.
Sitten vähän tutkailin netistä tietoa yrittäjyydestä ja päädyin perustamaan oman toiminimen. Maksaa 75 € ja kirjanpito on aika simppeliä, verrattuna esim. osakeyhtiöön tms.
Nyt muut tekevät työn puolestani ja itse lähinnä hyväksyn palkat ja muut maksut kerran kuussa. Homma rullaa tavallaan itsestään ja saan nukkua pitkään. Muut tekevät varsinaisen työn. Suosittelen ehdottomasti.
Kiitos kun kerroit, tuntuu vielä kurjemmalta, koska en itse pystyisi tuohon... En osaa... ;-(
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun kerroit, tuntuu vielä kurjemmalta, koska en itse pystyisi tuohon... En osaa... ;-(
Totta kai osaat! Lähes kaikki maailman tieto on sulla nenän edessä Internetissä - ja silti moni on perustanut yrityksen ennen nettiaikaakin ja selvinnyt ihan jees. Älä suotta luo itse itsellesi kuviteltuja esteitä, vaan ota asioista selvää ja tartu toimeen. Lopulta työ tekijäänsä opettaa.
Alue: Aihe vapaa
Et ole uniikki tapaus, et ollenkaan. Tätä se on.