Ystävältä ei saisi kysyä mitään, onko normaalia?

Vela - 72 kirjoitti:

En tykkäisi kyllä itsekään, jos multa tultaisiin utelemaan, että olenko ollut yhteydessä siskooni riidan jälkeen tai miten menee parisuhteessa, enkä koe olevani erityisen introvertti. Haluan valita ne ihmiset, joille avaudun näin henkilökohtaisista asioista, mutta jotenkin kokisin velvollisuudekseni ikäänkuin kohteliaisuussyistä vastata kun toinen kysyy. Siksi tuollaiset kysymykset ovat tungettelevia, koska ne asettavat toisen ikävään välikäteen jos tämä ei haluaisi keskustella näistä asioista juuri kysyjän kanssa tai ei vaikka ollenkaan. Kuitenkin tuntuisi epäkohteliaalta kieltäytyä vastaamasta ja sanoa etten halua puhua kanssasi aiheesta.

Sinun ystävältäsi on varmaan vaatinut rohkeutta ottaa asia esille kanssasi ja kertoa suoraan että kysymyksesi ahdistavat häntä. Hän myös fiksusti kertoi kuinka toivoisi sinun sen sijaan toimivan, joten varmaan voit hyvillä mielin kunnioittaa hänen toivettaan. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä avoimia ja sekin kuinka avoin kulloinkin haluaa olla saattaa vaihdella. Ei se, että on joskus puhunut jostain kanssasi sitä tarkoita, että haluaisi aina puhua siitä. Eikä se luo velvollisuutta olla aina yhtä avoin ja halukas keskustelemaan asiasta.

Ihmeen tuulella käyvä olet jos olisit edellinen kerralla jo kertonut että olet riidellyt siskon kanssa ja miehen kanssa ongelmia ja seuraavalla kerralla vedät herneen nenään kun toinen huolehtii että onko asiat selvinneet.

Täällä palstalla on ihan ihme sosiaalisesti rampoja tuulella käyviä ihmisiä. Jos olisin ap en jaksaisi tuota ystävää vaan antaisin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kyselen surutta parhailta ystäviltäni (2kpl) tuollaisia kysymyksiä, jos on ollut aikaisemmin puhe eli ystävä ensin avautunut. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi "vastenmielistä". Minä kysyn ihan koska välitän ja haluan osoittaa että minua kiinnostaa ja minä voin kuunnella ja auttaa, jos ystävillä on jotain mielen päällä aiheeseen liittyen (jos eivät itse halua alkaa taas vaikka kertomaan).  En todellakaan kertoile eteenpäin muille, mitä ihmettä?

Jos ystävä vaikuttaisi ahdistuneelta kysymyksestä ja vieläpä kertoisi siitä, en tietenkään kyselisi. Luulen että osaisin myös tulkita jos vastaus olisi nopea, ettei nyt ystävää kiinnosta kertoa sen enempää. En tenttaa sitten lisää. 

Kerron myös omista asioistani hyvin avoimesti enkä kyllä keksi kysymystä josta voisin loukkaantua. Jos kysymys olisi yllättävä enkä haluaisi kertoa tarkemmin, sanoisin suoraan mieltä pahoittamatta että jos ei nyt puhuta siitä. :D

Kuten toisesta kappaleesta ilmenee, sinä et olekaan kuten ap vaan kunnioittaisit toisen pyyntöä ja lopettaisit utelun jos toinen siitä ahdistuu. Se tässä on varmaan pointtinakin. Ei se, että asioiden kysyminen sinänsä olisi jotenkin väärin.

Mistä tiedät ettei ao kunnioittanut ystävänsä pyyntöä?

Miksi aloitit uuden keskustelun tästä samasta aiheesta? Sun ei ole pakko olla sen kaveri.