Ystävältä ei saisi kysyä mitään, onko normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Ystävien kanssa on kyllä täysin normaalia jutella aloittajan mainitsemista aiheista. Toki jotkut ihmiset ahdistuvat helposti, silloin kannattaa miettiä, kannattaako sellaiseen ihmiseen kamalasti aikaa uhrata. Ei minua ainakaan kiinnostaisi kaveerata jonkun kanssa, jonka kanssa ei voisi jutella edes häämekosta. Saisi ahdistua muiden seurassa, minä en enempää ahdistelisi.

Ei ole normaalia tentata tuolla tavoin, paitsi jos on juoruämmä tyyppinen toisten asioita uteleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani myös kyselee minulta vastaavia asioita ja lähtee sitten päivittelemään niitä "oikeiden" ystäviesä kanssa.

Just näin ja tätä he kutsuvat ystäväpiiristään välittämiseksi, eiks niin 😂

Mullakin oli tuollainen ystävä, joka oli lopettaa ystävyyden just siks, että en kuulemma välitä, kun pidin huolen omista asioistani, enkä ollut sairaan kiinnostunut hänen murheistaan. Myös minulle haukuttiin kaveri X, joka ei ollut kuulemma kertonut tälle vanhempiensa eronneen! Siis aivan mieletön tiedonpuutos heidän väleihinsä ja megalomaanin loukkaus ystävyyttä kohtaan!

Kun ei sille itsekeskeiselle mulkqulle tullut mieleen, että ehkä just tuollaisille tuomitsevan oloisille utelijoille ei todellakaan voi kaikkea kertoa. No, se sitä uteliasta varmaan just loukkasikin, haha.

t.kristallikissa

Tästä on 30 v aikaa. Muita ystäviä sulla ei olekaan ollut

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on luonteeltaan introvertti ja melko hiljainen, nuorempana on kärsinyt mielenterveysongelmista ja käynyt niiden vuoksi terapiassa.

Kun tapaamme, ystävä on sanonut ahdistuvansa, kun kysyn tarkemmin hänen kuulumisiaan. Kysymykset ovat tyyliä "oletteko olleet tekemisissä siskosi kanssa riidan jälkeen?", "miten sulla ja miehelläsi menee?", "joko tiedät millaisen mekon tahdot häihisi?". Ystävä on sanonut, että haluaisi minun mieluummin kysyvän niin ylimalkaisesti, että hän voisi itse päättää mistä haluaa puhua ja mistä ei. Sanoi, että haluaa näin ohjata keskustelua suuntaan, joka tuntuu hänestä hyvältä.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Minusta tuntuu oudolta ajatukselta, ettei ystävä halua puhua avoimesti. Olemme kuitenkin tunteneet vuosia ja hän vaihtelevasti kertoo asioita elämästään. Välillä haluaa puhua jostakin, välillä ei.

Ap, sinä olet hmmetin utelias eikä noi asiat kuulu sulle mitenkään, todella kysyt asiattomia. Sä voit kysyä miten ystävällä  menee ja onko  hän tehnyt mitään erikoista viime aikoina, et voi  kysellä että onko  kaveri tekemisissä  siskonsa kanssa! Onko sulla jotenkin sosiaalinen pelisilmä rähmässä vai oletko  trolli????

Jestas mikä  ullataalasmaa sinä olet, ei ihme jos kaverin pitää ohjailla sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollanen tenttaaminen on ärsyttävää

Tenttaaminen? Mun mielestä on ihan normaalia kysyä tuollaisia kuulumisia toiselta. Osoittaa, että on kiinnostunut toisesta.

Nuo  kysymykset eivät todellakaan ole mitään normaaleja, vaan tunkeilevia ja epähienoja.

Ystävällä oli myös riitaa sisaruksensa kanssa ja minä ainakin koen vähän olevani huono ystävä, kun unohdin kysyä, että ratkesiko tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä kuulostat ahdistavalta. Apua. 

Toi ystävä tässä ennemmin kuulostaa ahdistavalta.

Huomasitko että ap puhui monen vuoden ystävyydestä.

Otetaan tilanne jossa kaveri on kertonut että riiteli siskon kanssa. Kyllä mä ainakin kysyisin että oletteko saaneet sovittua kun seuraavan kerran oltaisi puheissa.

Ap tuntuu tietävän ystävän taustat ja mielenterveyden pulmat. Todennäköisesti ystävä on niistä itse puhunut. Tästä voisi päätellä että ystävä luottaa ap;hen.

Olisi kamalaa jos aina joutuisi varomaan mitä kysyy. Varsinkin kun ystävä odottaa että kuulumiset kysytään mutta niin että hän ei ahdistu.

Taas huomaa vastauksista että mt-ongelmaisten kokoontumisajot taas. Eikös täällä ollutkin joku kysely että kuinka monella palstalaisella on mt-ongelmia ja puolella oli diagnoosi ja iso osa epäili että ongelmia on..

Turha pitää itseäsi hyvänä ihmisenä, jos loukkaannut muiden mt-ongelmista.

t.kristallikissa

Mitähän sää sönkötät? Mistä olen loukkaantunut? En ole ap.

Ihmettelen vaan teidän muiden ystävyyssuhteita jos ei voi edes kuulumisia kysyä kun ahdistutaan.

Sitten valutetaan siitä jos ei niitä kuulumisia kysellä. Olisi kamalaa aina varoa sitä mitä puhuu ystävän kanssa. Edes hääpuvusta ei voisi kysyä. Itse en uskaltaisi varmaan puhua sitten enää mistään muusta kun säästä.

Ap;n ystävyys kuulostaa yksipuoliselta.

Kyllä minä kyselen surutta parhailta ystäviltäni (2kpl) tuollaisia kysymyksiä, jos on ollut aikaisemmin puhe eli ystävä ensin avautunut. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi "vastenmielistä". Minä kysyn ihan koska välitän ja haluan osoittaa että minua kiinnostaa ja minä voin kuunnella ja auttaa, jos ystävillä on jotain mielen päällä aiheeseen liittyen (jos eivät itse halua alkaa taas vaikka kertomaan).  En todellakaan kertoile eteenpäin muille, mitä ihmettä?

Jos ystävä vaikuttaisi ahdistuneelta kysymyksestä ja vieläpä kertoisi siitä, en tietenkään kyselisi. Luulen että osaisin myös tulkita jos vastaus olisi nopea, ettei nyt ystävää kiinnosta kertoa sen enempää. En tenttaa sitten lisää. 

Kerron myös omista asioistani hyvin avoimesti enkä kyllä keksi kysymystä josta voisin loukkaantua. Jos kysymys olisi yllättävä enkä haluaisi kertoa tarkemmin, sanoisin suoraan mieltä pahoittamatta että jos ei nyt puhuta siitä. :D

En tykkäisi kyllä itsekään, jos multa tultaisiin utelemaan, että olenko ollut yhteydessä siskooni riidan jälkeen tai miten menee parisuhteessa, enkä koe olevani erityisen introvertti. Haluan valita ne ihmiset, joille avaudun näin henkilökohtaisista asioista, mutta jotenkin kokisin velvollisuudekseni ikäänkuin kohteliaisuussyistä vastata kun toinen kysyy. Siksi tuollaiset kysymykset ovat tungettelevia, koska ne asettavat toisen ikävään välikäteen jos tämä ei haluaisi keskustella näistä asioista juuri kysyjän kanssa tai ei vaikka ollenkaan. Kuitenkin tuntuisi epäkohteliaalta kieltäytyä vastaamasta ja sanoa etten halua puhua kanssasi aiheesta.

Sinun ystävältäsi on varmaan vaatinut rohkeutta ottaa asia esille kanssasi ja kertoa suoraan että kysymyksesi ahdistavat häntä. Hän myös fiksusti kertoi kuinka toivoisi sinun sen sijaan toimivan, joten varmaan voit hyvillä mielin kunnioittaa hänen toivettaan. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä avoimia ja sekin kuinka avoin kulloinkin haluaa olla saattaa vaihdella. Ei se, että on joskus puhunut jostain kanssasi sitä tarkoita, että haluaisi aina puhua siitä. Eikä se luo velvollisuutta olla aina yhtä avoin ja halukas keskustelemaan asiasta.

Minusta tuntuu omituiselta, että ap kokee oikeudekseen kysellä arkoja yksityiselämän asioita ystävän ahdistumisesta huolimatta. Kyllä meilläkin läheisimpien ystävien kanssa vastaavista jutuista puhutaan, mutta jos joku pyytäisi ettei erikseen kysellä koska ei aina halua/jaksa puhua, niin ei kävisi mielessäkään olla kunnioittamatta toivetta. Ihmeellinen asenne ystävyyteen joillakin tämän ketjun keskustelijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kyselen surutta parhailta ystäviltäni (2kpl) tuollaisia kysymyksiä, jos on ollut aikaisemmin puhe eli ystävä ensin avautunut. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi "vastenmielistä". Minä kysyn ihan koska välitän ja haluan osoittaa että minua kiinnostaa ja minä voin kuunnella ja auttaa, jos ystävillä on jotain mielen päällä aiheeseen liittyen (jos eivät itse halua alkaa taas vaikka kertomaan).  En todellakaan kertoile eteenpäin muille, mitä ihmettä?

Jos ystävä vaikuttaisi ahdistuneelta kysymyksestä ja vieläpä kertoisi siitä, en tietenkään kyselisi. Luulen että osaisin myös tulkita jos vastaus olisi nopea, ettei nyt ystävää kiinnosta kertoa sen enempää. En tenttaa sitten lisää. 

Kerron myös omista asioistani hyvin avoimesti enkä kyllä keksi kysymystä josta voisin loukkaantua. Jos kysymys olisi yllättävä enkä haluaisi kertoa tarkemmin, sanoisin suoraan mieltä pahoittamatta että jos ei nyt puhuta siitä. :D

Kuten toisesta kappaleesta ilmenee, sinä et olekaan kuten ap vaan kunnioittaisit toisen pyyntöä ja lopettaisit utelun jos toinen siitä ahdistuu. Se tässä on varmaan pointtinakin. Ei se, että asioiden kysyminen sinänsä olisi jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nuo sinun esimerkkikysymyksesi aika tungettelevia uteluja.

Eri asia kysyä tuntemattomalta tuollaisia, mutta jos ystävä on kertonut vaikka riidasta, miksei siitä saisi kysyä?

Ohiksena kommentoin. 

Minusta on tungettelevaa kysellä edes hyvältä ystävältä, miten hänen parisuhteensa voi. Minä en ainakaan halua kenellekään ruotia suhdettani mieheeni, se on minun ja mieheni asia.

Tai alkaa kertoilla sisarusriidoistani.

Ja huom., olen ekstrovertti, enkä ole ikinä kärsinyt masennuksesta tai ahdistuksesta. En vain tykkää siitä, että kukaan tivaa minulta tuollaisia, otan sellaisia asioita itse esille, JOS siltä tuntuu ja tilanne on tarpeeksi rauhallinen ja kahdenkeskinen ja toinen kertoo omasta elämästään samanlaisia juttuja.

Sitä paitsi.

Asiahan ei ole mikään av-mammaraadin äänestettävissä oleva asia. Jos haluat pysyä ystävävä tuolle kaverillesi, kunnioitat hänen omaa tulkintaansa.

Ja se. että sinä täällä varsin tunnistettavin tiedoin ruodit hänen mielenterveyttään ja mahdollista "epänormaaliuttaan" (katsopa otsikkoasi), antaa sinusta varsin epälojaalin, jopa epäluotettavan kuvan.

Sanoisin jopa, että SINÄ et vaikuta ihan normaalilta. Tuskin sinulle viitsisin kertoa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä kuulostat ahdistavalta. Apua. 

Toi ystävä tässä ennemmin kuulostaa ahdistavalta.

Huomasitko että ap puhui monen vuoden ystävyydestä.

Otetaan tilanne jossa kaveri on kertonut että riiteli siskon kanssa. Kyllä mä ainakin kysyisin että oletteko saaneet sovittua kun seuraavan kerran oltaisi puheissa.

Ap tuntuu tietävän ystävän taustat ja mielenterveyden pulmat. Todennäköisesti ystävä on niistä itse puhunut. Tästä voisi päätellä että ystävä luottaa ap;hen.

Olisi kamalaa jos aina joutuisi varomaan mitä kysyy. Varsinkin kun ystävä odottaa että kuulumiset kysytään mutta niin että hän ei ahdistu.

Taas huomaa vastauksista että mt-ongelmaisten kokoontumisajot taas. Eikös täällä ollutkin joku kysely että kuinka monella palstalaisella on mt-ongelmia ja puolella oli diagnoosi ja iso osa epäili että ongelmia on..

Riita siskon tai miehen kanssa on voinut eskaloitua, jolloin ihminen ei välttämättä halua puhua niistä kenellekään. Tai sisko tai mies ovat voineet toivoa, että jospa et meidän ongelmista kovin paljon muille avautuisi. Tai ehkä ystävä on sanonut siskosta tai miehestä jotain pahasti silloin, kun asiasta on edellisen kerran ollut puhetta.

Ei se mitään mt-ongelmia vaadi, että joskus haluaa pitää henkilökohtaiset asiat itsellään tai selvitellä niitä lähinnä asianomaisten kanssa. Olen itse aika yksityinen ihminen, kestää kauan ennen kuin avaudun mistään henkilökohtaisesta asiasta toiselle enkä senkään jälkeen ole mikään avoin kirja. Mitään mielenterveysongelmia minulla ei ole koskaan ollut.

Tässä tapauksessa, kun oikeasti kerran myös mt-ongelmia on taustalla, olisi hyvä olla erityisen hienotunteinen. Uskon että aloittajan ystävälle on ollut suuri kynnys sanoa suoraan että ahdistuu toisen uteluista. Varsinkin kun ap ei ihan neutraalisti ole selvästikään pystynyt siihen suhtautumaan vaan on pahoittanut mielensä ja pohtii onko ystävän toivomus normaali.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kyselen surutta parhailta ystäviltäni (2kpl) tuollaisia kysymyksiä, jos on ollut aikaisemmin puhe eli ystävä ensin avautunut. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi "vastenmielistä". Minä kysyn ihan koska välitän ja haluan osoittaa että minua kiinnostaa ja minä voin kuunnella ja auttaa, jos ystävillä on jotain mielen päällä aiheeseen liittyen (jos eivät itse halua alkaa taas vaikka kertomaan).  En todellakaan kertoile eteenpäin muille, mitä ihmettä?

Jos ystävä vaikuttaisi ahdistuneelta kysymyksestä ja vieläpä kertoisi siitä, en tietenkään kyselisi. Luulen että osaisin myös tulkita jos vastaus olisi nopea, ettei nyt ystävää kiinnosta kertoa sen enempää. En tenttaa sitten lisää. 

Kerron myös omista asioistani hyvin avoimesti enkä kyllä keksi kysymystä josta voisin loukkaantua. Jos kysymys olisi yllättävä enkä haluaisi kertoa tarkemmin, sanoisin suoraan mieltä pahoittamatta että jos ei nyt puhuta siitä. :D

Ap:n ystävä ei vain vaikuta ahdistuneelta. Ap:n ystävä on sanonut ihan suoraan, että ap on tungetteleva kysymyksissään ja hän haluaisi sen vuoksi itse päättäa, mitä kertoo. Mutta ap ei näköjään aio kunnioittaa tätä yksinkertaista toivetta, vaan leimaa ystävän pyynnön epänormaaliksi ja hakee palstaraadilta tukea jatkaakseen kyselyitään itselle sopivalla tavalla välittämättä ystävän fiiliksistä. Tällaistako oikeasti puolustelette hyvän ystävän käytöksenä?

ap, jos joku on epänormaali niin sinä, kun täällä tuollaisia kirjoittelet. Oikeasti. Kunnioita ystävää ja hänen toivettaan. Vai harmittako, kun et saa selville asioita, joita voit juoruta eteenpäin?

Ette ole ystäviä. Ootte tuttuja. En haluaisi kaltaistasi edes tutukseni.

Eihän tuosta tule mitään jos ei tiedä mitä saa sanoa ja kysyä. Voitte käytännössä keskustella vain yleisestä maailmantilanteesta ja muista yhdentekevistä tutuista jos hän ei pysty puhumaan itsestään ja läheisistään. Tai sitten puhutte vain sinusta ja sinun omista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä kyselen surutta parhailta ystäviltäni (2kpl) tuollaisia kysymyksiä, jos on ollut aikaisemmin puhe eli ystävä ensin avautunut. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi "vastenmielistä". Minä kysyn ihan koska välitän ja haluan osoittaa että minua kiinnostaa ja minä voin kuunnella ja auttaa, jos ystävillä on jotain mielen päällä aiheeseen liittyen (jos eivät itse halua alkaa taas vaikka kertomaan).  En todellakaan kertoile eteenpäin muille, mitä ihmettä?

Jos ystävä vaikuttaisi ahdistuneelta kysymyksestä ja vieläpä kertoisi siitä, en tietenkään kyselisi. Luulen että osaisin myös tulkita jos vastaus olisi nopea, ettei nyt ystävää kiinnosta kertoa sen enempää. En tenttaa sitten lisää. 

Kerron myös omista asioistani hyvin avoimesti enkä kyllä keksi kysymystä josta voisin loukkaantua. Jos kysymys olisi yllättävä enkä haluaisi kertoa tarkemmin, sanoisin suoraan mieltä pahoittamatta että jos ei nyt puhuta siitä. :D

Ap:n ystävä ei vain vaikuta ahdistuneelta. Ap:n ystävä on sanonut ihan suoraan, että ap on tungetteleva kysymyksissään ja hän haluaisi sen vuoksi itse päättäa, mitä kertoo. Mutta ap ei näköjään aio kunnioittaa tätä yksinkertaista toivetta, vaan leimaa ystävän pyynnön epänormaaliksi ja hakee palstaraadilta tukea jatkaakseen kyselyitään itselle sopivalla tavalla välittämättä ystävän fiiliksistä. Tällaistako oikeasti puolustelette hyvän ystävän käytöksenä?

Puolustelin vaan lähinnä noita kysymyksiä, koska suurin osa vastaajista pitää kysymyksiä jo alkuunsa tosi huonoina. Toin vain ilmi että joissain ystävyyssuhteissa se on ihan normaalia, tai ainakin kysyjä voi olla siinä luulossa eikä tarkoita mitään pahaa. Mutta AP on kyllä täys idiootti jos ei ymmärrä mitä itse kirjoittaa, ystävä ahdistunut ja koittaa vääntää asian rautalangasta, AP pystyy kirjoittamaan sen tänne muttei näköjään sisäistä ystävän viestiä... :D

introvertti, toisinsanoen epäsosiaalinen, mt -ongelmainen kakkahousu.

Alkaa jo nakertaa tämä intro -jankkaaja, mutta se kai on tarkoituskin.

Onpas useilla täällä omituisia ystävyyssuhteita. Minun ystäväporukassani voi huoletta puolin ja toisin kysellä tuollaisia kysymyksiä. Taidatte olla melko etäisiä ystävienne kesken?

Täällä nyt ap ja jotkut muut näyttävät unohtaneen, että henkilön riidat sisaruksen tai puolison kanssa eivät koske vain sitä henkilöä itseään. Yhtä vahvasti ne koskettavat sitä sisarusta tai puolisoa, ja myös sen riidan toisen osapuolen toiveita ja yksityisyyttä pitäisi kunnioittaa. Näin ollen aina ei ole niin yksinkertaista kertoilla kavereilleen tällaisista asioista ja rajat on olemassa siinä, kuinka syvällisesti asioita voi ulkopuolisten kanssa käsitellä edes. Helposti käy niin, että omissa tunnekuohuissaan avautuu toiselle tukea saadakseen ja vasta jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, että kertoiko nyt liikaa. Oliko sittenkin liian avoin asiasta, joka ei ole pelkästään oma asia ja liity pelkästään omaan itseen.

Pidän kohtuuttomana tuota epänormaliusepäilyä, se kertoo aika karua kieltä aloittajan kunnioituksesta ystävänsä toiveita ja elämän ongelmia kohtaan. Kaiketi se kertoo siitäkin, ettei aloittajan ystävän olisi kannattanut alunperinkään ap:lle kertoa muita kuin ylimalkaisia kuulumisia ei niin tähdellisistä asioista. Todellinen ystävä ei reagoisi näin ikävällä ja halveksivalla tavalla toisen yksityisyydentarpeeseen.