Lue keskustelun säännöt.
Palstan huonoin CV
18.01.2018 |
Aktiivimalli pakottaa etsimään töitä. Mallin kannattajat pitävät työssäoloehdon täyttämistä helppona.
Tähän voimme me huonomman ansioluettelon omaavat listata ne syyt miksi emme saa edes pätkätöitä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin aloittaa.
Ikä 40.
Korkein koulutus ylioppilastutkinto
Työkokemus pätkätöitä yhteensä alle 2 vuotta
Kielitaito englanti
Osaaminen tietokoneen peruskäyttö
Harrastukset lukeminen ja kävely
B-ajokorttioletko harkinnut tarkikuskin hommaa?
ratikkakuski?
bussikuski?
pizzalähetti?
kuriiri?
muuttomies?
vartija?
Olen harkinnut monenlaista ja hakenut monenlaiseen paikkaan. Valitettavasti en ole saanut pahemmin vastakaikua työnantajilta. Ikä ja työhistorian puute ovat ne, jotka eväävät pääsyn jopa ihan entry level -hommiin. Tuollaisista vähemmän vaativista töistä tuntuu myös olevan melko kova kilpailu ja hakemuksien tulvassa minun puolityhjä CV:ni on helppo heittää suoraan roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla
Ikä 36v
Kaksi tutkintoa
Toisesta työkokemusta 15 vuotta
Noiden lisäksi tehnyt ainakin kolmea eri työtä niin kauan, että minua voidaan pitää ammattilaisena
Tehnyt töitä 15v alkaen
Yrittäjänä 3 vuotta
Puhun kolmea kieltä
Kaiken tämän kusee paniikkihäiriö sekä selittämättömät kouristuskohtaukset plus diagnosoitu vaikea-asteinen masennustila.
Kela ei myönnä sairaslomaa kolmen eri psykiatrin lausunnoista huolimatta. En edes yritä enää mitään. Makaan kotona ja laihdun, koska rahaa ruokaan ei ole.
Tervetuloa Suomeen. Tästäpä sinkoilen työhaastatteluun juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut oman alan töitä viisi vuotta. En ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun. Tämän ajan olen toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana, eli en varsinaisesti ole työtön, mutta minulla ei ole minkäänlaista kasvatus- tai sosiaalialan koulutusta - en haluaisi tehdä enää päivääkään tätä työtä. Teen tätä henkeni pitimiksi.
No, minun CV:ni:
-ikää 39v
-humanistisen alan maisteri sekä AMK-tutkinto samalta alalta
-työkokemus pelkkiä työharjoitteluita ja palkattomia projekteja, ei päivääkään palkallista oman alan työtä - eikä kesätöitä edes nuorempana
-neljä lasta, jotka saatu ylioppilaskirjoitusten jälkeen
Ja syy, miksi olen tässä tilanteessa: uskonnollinen tausta, menin nuorena naimisiin ja olin 8 vuotta kotiäitinä - opiskelin yliopistotutkinnon ja AMK-tutkinnon yhteensä 6 vuodessa ja koska tein nuo niin nopeasti ja tiiviisti, työkokemusta ei kertynyt yhtään. Opiskeluaikana tein nuo palkattomat projektit ja työharjoittelut osana tutkintoa. Sen jälkeen ei ole herunut mitään työtä mistään ja siksi olen nyt perhepäivähoitaja.
Jos lopetan perhepäivähoitajana (jonka kohta teen, kun ei pää kestä!), niin en tule työllistymään ikinä mihinkään.
Jos tämmöisen ansioluettelon omaava kokee aiheelliseksi kirjoittaa tällaiseen ketjuun ja pitää tilannettaan huonona, niin kyllähän sitä tuntee itsensä yhä enemmän luuseriksi. Samalla katoaa viimeinenkin toivonkipinä paremmasta tulevaisuudesta ja häpeävapaasta elämästä.
t. vastaus nro. 1
Pidän itseäni epätoivoisena. Olen suhteellisen nuori (ilmeisesti tuo 40v on joku maaginen raja, jonka ylittäneet naiset eivät enää työllisty mihinkään), minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja lapset on jo tehty. Virheeni on työkokemuksen kerryttämättömyys (no, oli hyvät syyt ne neljä lasta ja opiskelu - vei kaiken ajan) ja opiskeleminen alalle, josta hävisi työpaikat n. 10 vuotta sitten kuin tuhka tuuleen.
T.Neljän lapsen ylikoulutettu ei-ikinä-työllistyvä-äiti
Vierailija kirjoitti:
Ikä 36 v.
Peruskoulun päästötodistus 9,8 keskiarvolla.
Ei minkäänlaista työkokemusta, ellei peruskoulun aikaisia tet-jaksoja lasketa. Tai olinhan minä 15 vanhana 2 viikkoa marketissa kesätöissä.
Kielitaitoa löytyy, mutta ei muodollista todistusta tasosta.
Ajokortti löytyy, mutta en osaa ajaa enkä ole kokeillutkaan sitten inssiajon 15 vuotta sitten.En tosin ole työtä hakemassa enkä ole asunut 20 vuoteen Suomessa.
Tunnetaanko? Oletko entinen sykkiläinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut oman alan töitä viisi vuotta. En ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun. Tämän ajan olen toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana, eli en varsinaisesti ole työtön, mutta minulla ei ole minkäänlaista kasvatus- tai sosiaalialan koulutusta - en haluaisi tehdä enää päivääkään tätä työtä. Teen tätä henkeni pitimiksi.
No, minun CV:ni:
-ikää 39v
-humanistisen alan maisteri sekä AMK-tutkinto samalta alalta
-työkokemus pelkkiä työharjoitteluita ja palkattomia projekteja, ei päivääkään palkallista oman alan työtä - eikä kesätöitä edes nuorempana
-neljä lasta, jotka saatu ylioppilaskirjoitusten jälkeen
Ja syy, miksi olen tässä tilanteessa: uskonnollinen tausta, menin nuorena naimisiin ja olin 8 vuotta kotiäitinä - opiskelin yliopistotutkinnon ja AMK-tutkinnon yhteensä 6 vuodessa ja koska tein nuo niin nopeasti ja tiiviisti, työkokemusta ei kertynyt yhtään. Opiskeluaikana tein nuo palkattomat projektit ja työharjoittelut osana tutkintoa. Sen jälkeen ei ole herunut mitään työtä mistään ja siksi olen nyt perhepäivähoitaja.
Jos lopetan perhepäivähoitajana (jonka kohta teen, kun ei pää kestä!), niin en tule työllistymään ikinä mihinkään.
Jos tämmöisen ansioluettelon omaava kokee aiheelliseksi kirjoittaa tällaiseen ketjuun ja pitää tilannettaan huonona, niin kyllähän sitä tuntee itsensä yhä enemmän luuseriksi. Samalla katoaa viimeinenkin toivonkipinä paremmasta tulevaisuudesta ja häpeävapaasta elämästä.
t. vastaus nro. 1
Pidän itseäni epätoivoisena. Olen suhteellisen nuori (ilmeisesti tuo 40v on joku maaginen raja, jonka ylittäneet naiset eivät enää työllisty mihinkään), minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja lapset on jo tehty. Virheeni on työkokemuksen kerryttämättömyys (no, oli hyvät syyt ne neljä lasta ja opiskelu - vei kaiken ajan) ja opiskeleminen alalle, josta hävisi työpaikat n. 10 vuotta sitten kuin tuhka tuuleen.
T.Neljän lapsen ylikoulutettu ei-ikinä-työllistyvä-äiti
Ymmärrän tuskan. Tuossa tilanteessa tuskin edes hirveästi helpottaa, että on periaatteessa tehnyt kaiken oikein ja enemmänkin. Se voi turhauttaa jopa enemmän, kun selkeää tai järkiperäistä syytä jatkuvalle työttömyydelle ei löydy. Kaikki sanat kouluttautumisen autuaaksi tekevästä voimasta alkavat tuntua suoranaiselta vittuilulta ja valehtelulta. Pitäisi olla vastoinkäymisistä huolimatta pirteä ja uskoa parempaan tulevaisuuteen vaikka mitään merkkejä siitä ei olisi.
Tsemppiä jatkoon. Sulla sentään on periaatteessa mahdollisuus vielä työllistyä. Minä olen tilastojenkin valossa toivoton tapaus.
vastaus nro. 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elkää hävetkö itseänne. Teidän elämä on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin.
Totta. Tuon sisäistämiseen menikin n. 40 vuotta. Vasta sitten elämä oikeasti alkoi, vaikkakin joidenkin asioiden suhteen juna tuntui menneen jo. Jokaisella on 1 elämä eikä sitä kannata tuhlata vertailemalla itseään muihin. Tekee sitä mikä on itselle arvokasta ja mistä nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elkää hävetkö itseänne. Teidän elämä on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin.
Väitän hieman vastaan. Eikä ole tarkoitus loukata muita kaltaisiani, mutta kokemus elämästä, yhteiskunnasta, ihmisten kanssakäymisestä ja viranomaisista on aivan toisenlainen. Toki, aina joskus eteen on tullut ihminen, joka ei ole sanonut mitään, mutta sitten on tullut paljon niitä, joista huomaa heti, mihin lokeroon olen päässyt.
Ehkä jossain vähemmän suorituskeskeisessä yhteiskunnassa voisin kokea olevani osa yhteisiö, mutta en Suomessa, jossa yksilön arvoa mitataan koulutuksella ja työnteolla. Sillä ei ole työnantajille mitään merkitystä, etten aikaisemmin ole pystynyt kouluttautumaan tai tekemään töitä. Nyt kun pystyisin, ovet pysyvät suljeuttuina. Eikä se mitään, jos vain työelämän ovet pysyisivät kiinni. Mutta kun se koskee kaikkea kanssakäymistä ihmisten parissa.
Ei koulutusta, ei työpaikkaa (ja toisaalta ei päihde- tai peliongelmia eikä näkyviä, pahoja mt-ongelmia) - ei paikkaa yhteiskunnassa.
Juuri näin.
Jos kaltaisemme ihmiskohtalot annettaisiin kansan eteen ja päätettäviksi niin väitän, että yli 50% suomalaisista poistaisi tukemme heti ja ikuisesti. Suuri osa ei myöskään näkisi meillä mitään ihmisarvoa vaan katsoisi meitä loisina, jotka pitäisi yhteiskunnasta poistaa. Me emme ole eläneet kuten pitää, emmekä ole saavuttaneet mitä pitää. Siksi emme ole ihmisiä, emme ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan huonoin CV on varmaan jollakulla, jonka ainoa työkokemus/koulutus on se, että on saanut kenkää jo TET-jaksolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elkää hävetkö itseänne. Teidän elämä on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin.
Väitän hieman vastaan. Eikä ole tarkoitus loukata muita kaltaisiani, mutta kokemus elämästä, yhteiskunnasta, ihmisten kanssakäymisestä ja viranomaisista on aivan toisenlainen. Toki, aina joskus eteen on tullut ihminen, joka ei ole sanonut mitään, mutta sitten on tullut paljon niitä, joista huomaa heti, mihin lokeroon olen päässyt.
Ehkä jossain vähemmän suorituskeskeisessä yhteiskunnassa voisin kokea olevani osa yhteisiö, mutta en Suomessa, jossa yksilön arvoa mitataan koulutuksella ja työnteolla. Sillä ei ole työnantajille mitään merkitystä, etten aikaisemmin ole pystynyt kouluttautumaan tai tekemään töitä. Nyt kun pystyisin, ovet pysyvät suljeuttuina. Eikä se mitään, jos vain työelämän ovet pysyisivät kiinni. Mutta kun se koskee kaikkea kanssakäymistä ihmisten parissa.
Ei koulutusta, ei työpaikkaa (ja toisaalta ei päihde- tai peliongelmia eikä näkyviä, pahoja mt-ongelmia) - ei paikkaa yhteiskunnassa.
Juuri näin.
Jos kaltaisemme ihmiskohtalot annettaisiin kansan eteen ja päätettäviksi niin väitän, että yli 50% suomalaisista poistaisi tukemme heti ja ikuisesti. Suuri osa ei myöskään näkisi meillä mitään ihmisarvoa vaan katsoisi meitä loisina, jotka pitäisi yhteiskunnasta poistaa. Me emme ole eläneet kuten pitää, emmekä ole saavuttaneet mitä pitää. Siksi emme ole ihmisiä, emme ole olemassa.
Miksi eivät ajattelisi näin? Suomalainen yhteiskunta antaa jokaiselle mahdollisuudet tehdä tulevaisuudestaan sellaisen kuin haluaa ja jos joku jättää nämä mahdollisuudet käyttämättä loisiakseen toisten rahoilla pitää häntä tästä myös rankaista. Ei se ole mitään armottomuutta tai empatian puutetta. Se on loogisen ajattelun ainoa mahdollinen lopputulos.
Ymmärrän että kun on itsensä tuohon jamaan ajanut ovat työllistymismahdollisuudet käytännössä nolla. Ei se silti tarkoita vapautusta velvollisuuksista. Menet sinne kurssille, teet kuntouttavaa työtä ja pysyt poissa sohvalta. Et luultavasti saa työpaikkaa, mutta pääsetpähän edes ihmisten kanssa tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut oman alan töitä viisi vuotta. En ole päässyt kertaakaan edes haastatteluun. Tämän ajan olen toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana, eli en varsinaisesti ole työtön, mutta minulla ei ole minkäänlaista kasvatus- tai sosiaalialan koulutusta - en haluaisi tehdä enää päivääkään tätä työtä. Teen tätä henkeni pitimiksi.
No, minun CV:ni:
-ikää 39v
-humanistisen alan maisteri sekä AMK-tutkinto samalta alalta
-työkokemus pelkkiä työharjoitteluita ja palkattomia projekteja, ei päivääkään palkallista oman alan työtä - eikä kesätöitä edes nuorempana
-neljä lasta, jotka saatu ylioppilaskirjoitusten jälkeen
Ja syy, miksi olen tässä tilanteessa: uskonnollinen tausta, menin nuorena naimisiin ja olin 8 vuotta kotiäitinä - opiskelin yliopistotutkinnon ja AMK-tutkinnon yhteensä 6 vuodessa ja koska tein nuo niin nopeasti ja tiiviisti, työkokemusta ei kertynyt yhtään. Opiskeluaikana tein nuo palkattomat projektit ja työharjoittelut osana tutkintoa. Sen jälkeen ei ole herunut mitään työtä mistään ja siksi olen nyt perhepäivähoitaja.
Jos lopetan perhepäivähoitajana (jonka kohta teen, kun ei pää kestä!), niin en tule työllistymään ikinä mihinkään.
Onko tämä nykyään huono CV? Mitä me amiksen käyneet sitten olemme saavuttaneet?
Hullu maailma.
ikä 46, mies
ei lapsia ei vaimoa ei sosiaalista elämää
2 akateemista tutkintoa, historia ja teologinen
työkokemus: 2 v ala asteen opena, pätkötitä tehtaalal puupakkaajana 6 kk, silaj linella varastomies 3 kk 19-vuotiaana, työttömyyskausia paljon, nyt vuosi putkeen työttömänä
erosin juuri kirkosta
harrastukset : kotona oleminen, ehkä kuntosali taas joskus tässä, tietokonepeli Worms, kaljanjuonti jonka lopetin nyt kokonaan, kesällä kalastus jota ei jaksa enää
= ei toivoa työstä varsinkaan kirkosta johon en aio hakea koska vihaan sitä kirkkoscheisseä, ala-aste: ei jaksa kiinnostaa.....lisäkoulutus: ei jaksa kiinnostaa. Olisin melkein päässyt metrokuskiksi koulutukseen syksyllä mutta eräs liikennerike 7 vuoden takaa esti sen ELI VALTION SYSTEEMI TAPPPOI TÄSSÄKIN ARMOTTOMUUDELLA TYÖNSAANTIMAHDOLLISUUTENI! jos olisin tappanut ihmisen ja lusinut 7 vuotta niin ei siinä ongelmaa, mutta oli yksi liikennerikkomus ja se jäi ajorekisteriin, että haistakaa kaikki paska
oletko harkinnut tarkikuskin hommaa?
ratikkakuski?
bussikuski?
pizzalähetti?
kuriiri?
muuttomies?
vartija?