Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten säilytätte itsekurin liikuntaan?
30.05.2023 |
Tein viime maanantaina juoksulenkin, tiistaina juoksua pidemmän kävelylenkin, keskiviikkona juoksin. Torstaina päätin pitää yhden välipäivän, koska olin juossut jo edellisviikon perjantaista lähtien eli 6 peräkkäistä päivää vuoropäivin juoksu ja pitkä kävelylenkki. Välipäiväksi tulikin lisäksi perjantai, koska satoi aika paljon. Lauantaina olikin hyvin vaikea saada itseä liikkeelle, ei olisi pitänyt pitää kahta välipäivää. Päätin silti lähteä ja puristamista oli. Sunnuntaina kävely. Maanantaina oli ei vain innostanut juosta, koska kuukautiskivut. Tänään en ole saanut itsestäni irti kuin semmoisen 40 minuuttia kävelyä. Miksi ihmeessä meni yhtäkkiä innostus vai johtuuko vain menkoista?
Kommentit (13)
3 kertaa viikossa lenkille niin jaksaa motivoitua. Lisäksi voi tehdä kotona jotain kotijumppaa/joogaa jos tuntuu siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelevaa liikuntaa, eri lajeja. Minun on nykyään vaikeampaa pitää lepopäiviä, kun tekisi mieli joka päivä liikkua.
Alkuvaikeuksien jälkeen helpottuu ja tietää aika hyvin mitä kroppa kestää. Liian kova treeni vaikuttaa itsellä nukkumiseen, mutta toisaalta töissä tulee istuttua liikaa, joten säännöllinen liikunta on tarpeen.
En tee joka päivä. Jos joskus olosuhteiden pakosta teen kahtena päivänä peräkkäin, sitten pidän ainakin yhden taukopäivän. Ei saa olla pakon tunnetta eikä myöskään vaaraa, että innostuu ja rikkoo itsensä. Monesti innostus on katkennut siihen, että olen saanut rasitusvamman ja toipuminen kivuttomaksi on vienyt viikkoja, kuukausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löhöilen liian monta päivää niin mulla tulee sellainen fyysisesti tahmea ja mänkki olo mikä lähtee liikkumalla. Sama ruuan kanssa. Jos syön sokeria niin tekee mieli vastapainoksi salaattia koska sokerista tulee tosi epäterve olo.
Jos haluat kävelyä joka päivään, hanki kävelymatkan pituinen työmatka tai koira.
Jos haluat kehittyä juoksussa, 3-4 treeniä viikossa riittää.
Arjen ei tarvitse eikä pidäkään rakentua itsekurin ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä hyvä kysymys. Olen itse tuskaillut liikunnan kanssa koko elämäni. En pidä mistään liikunnasta vaan harrastan sitä aina jokin päämäärä mielessä. Usein se on laihtuminen. Parhaimmillaan saattaa parikin kuukautta jaksaa liikkua riittävästi, mutta riittää jokin pieni flunssa, loma tai muu kiire, joka rikkoo tavan.
Että mistä ihmeestä löytäisi sen liikkumisen ilon? Että oppisi liikkumaan ihan sen liikunnan itsensä vuoksi eikä aina liikkumisesta aiheutuvan laihtumisen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä hyvä kysymys. Olen itse tuskaillut liikunnan kanssa koko elämäni. En pidä mistään liikunnasta vaan harrastan sitä aina jokin päämäärä mielessä. Usein se on laihtuminen. Parhaimmillaan saattaa parikin kuukautta jaksaa liikkua riittävästi, mutta riittää jokin pieni flunssa, loma tai muu kiire, joka rikkoo tavan.
Että mistä ihmeestä löytäisi sen liikkumisen ilon? Että oppisi liikkumaan ihan sen liikunnan itsensä vuoksi eikä aina liikkumisesta aiheutuvan laihtumisen vuoksi?
Siirrä fokus siihen hetkeen kun teet sitä itse asiaa ja löydä sieltä se liikkumisen ilo. Kokeile eri lajeja. Unohda ulkoiset tekijät kuten laihdutus, somepäivitykset ja hyvännäköiset urheilukamat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä hyvä kysymys. Olen itse tuskaillut liikunnan kanssa koko elämäni. En pidä mistään liikunnasta vaan harrastan sitä aina jokin päämäärä mielessä. Usein se on laihtuminen. Parhaimmillaan saattaa parikin kuukautta jaksaa liikkua riittävästi, mutta riittää jokin pieni flunssa, loma tai muu kiire, joka rikkoo tavan.
Että mistä ihmeestä löytäisi sen liikkumisen ilon? Että oppisi liikkumaan ihan sen liikunnan itsensä vuoksi eikä aina liikkumisesta aiheutuvan laihtumisen vuoksi?
Siirrä fokus siihen hetkeen kun teet sitä itse asiaa ja löydä sieltä se liikkumisen ilo. Kokeile eri lajeja. Unohda ulkoiset tekijät kuten laihdutus, somepäivitykset ja hyvännäköiset urheilukamat.
Unohtaisin mielelläni ulkoiset tekijät, mutta miten se tapahtuu? Lajeja voisin kyllä kokeilla vähän laajemmin.
Ei siitä mitään tule, jos koko ajan naama irvessä menee. Loppuu hyvin äkkiä. Jos kahtena päivänä viikossa on hyvällä fiiliksellä liikkumassa niin liikkuu sen kaksi päivää. Hyvä fiilis yleensä alkaa pikkuhiljaa lisääntyä ja niitä hyvän fiiliksen päiviä alkaa tulemaan lisää. Jos joku päivä tuntuu kivalta juosta 20min, mutta sen jälkeen alkaa tökkimään niin hyvin voi jättää siihen 20 minuuttiin. Toisena päivänä voikin sitten mennä tunti helposti ja taas se hyvä fiilis lisääntyy ja ruokkii itseään. Et kuitenkaan kilpaurheilua harrasta niin ei ole "pakko" vääntää tulosten takia yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä hyvä kysymys. Olen itse tuskaillut liikunnan kanssa koko elämäni. En pidä mistään liikunnasta vaan harrastan sitä aina jokin päämäärä mielessä. Usein se on laihtuminen. Parhaimmillaan saattaa parikin kuukautta jaksaa liikkua riittävästi, mutta riittää jokin pieni flunssa, loma tai muu kiire, joka rikkoo tavan.
Että mistä ihmeestä löytäisi sen liikkumisen ilon? Että oppisi liikkumaan ihan sen liikunnan itsensä vuoksi eikä aina liikkumisesta aiheutuvan laihtumisen vuoksi?
Siirrä fokus siihen hetkeen kun teet sitä itse asiaa ja löydä sieltä se liikkumisen ilo. Kokeile eri lajeja. Unohda ulkoiset tekijät kuten laihdutus, somepäivitykset ja hyvännäköiset urheilukamat.
Unohtaisin mielelläni ulkoiset tekijät, mutta miten se tapahtuu? Lajeja voisin kyllä kokeilla vähän laajemmin.
Siinäpä elämäntaito. Meditoimalla esimerkiksi. Lue Eckhart Tollen Läsnäolon voima.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ei kannata joka päivä yrittää käydä. Liikunnasta pitää nauttia, eikä suorittaa hampaat irveessä.