Lue keskustelun säännöt.
pariterapeutti puolueellinen
16.01.2018 |
Käydään miehen kanssa pariterapiassa ja se on niin raskasta, kun tuntuu että terapeutti (nainen) ymmärtää mun miestä paremmin kuin mua. Tänäänkin ihan sanoi että ymmärtää miestäni paremmin, mutta haluaisi ymmärtää minua myös. Musta tuntuu että kyse luonne-erosta, on samantyyppinen mun miehen kanssa. Toisaalta tuntuu, että ehkä hän on vaan tottunut siihen, että pitää enemmän ymmärtää miestä, että se ylipäätään saadaan pysymään terapiassa mukana.
On niin raskasta ja itkettää. Tuntuu että tarvitsisi terapiaa pariterapiakäyntien jälkeen. Mulla ei ole ketään sellaista läheistä naisystävääkään, jonka kanssa asioita puisin. Voisinko saada täältä vähän empatiaa?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.No totta kai se on tärkeää. Jos mies väittää, että kukaan ei pidä hänen vaimostaan ja vaimon syytä on, etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan tekemisissä, ja nämä ihmiset kuitenkin sanovat, että näin ei ole. He haluavat olla tekemisissä ja vaimo ei ole kohdellut heitä huonosti. Niin mikä siis on miehen motiivi saada sekä vaimo että terapeutti uskomaan näin, että vaimo on jotenkin sairas ja katala, jonka kanssa ihmiset eivät pysty olemaan tekemisissä? Kuulostaa aika manipuloivalta käytökseltä. Viedään uskottavuus pois vaimon tunteilta ja kokemuksilta, jotka kuitenkin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Ovatko he myös tekemisissä?
Sen verran kuin minä haluan. Olen introvertti enkä kaipaa paljoa yhdessäoloa. Nautin yhteydenpidosta viestein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi ihan samoin. Parisuhde leireiltä saimme tasapuolisen avun. Siellä oli vertaispareja. 4 paria aina ryhmässä.
No sanotaan näin. Jos mun vanhemmat menisi pariterapiaan ja äitini sanoisi siellä, että moni on loukkaantunut isäni sanoista ja teoista.
Isäni käyttäytyisi juuri kuten ap. nyt.
Kaikkihan pitää tai jopa rakastaa häntä.
Noh, isälläni onkin narsistimainen persoonallisuus diagnoosi.
Ihan mahdotonta on täällä sanoa kumminpäin asia menee. Tunnen erään henkilön joka on vakuuttunut siitä että miehensä on narsisti ja saanut kaikki terveydenhuollon henkilöt puolelleen. Kuitenkin kun heille menee kylään, dynamiikka tuntuu olevan toisinpäin. Vaimo kohtelee miestään huonosti ja huutaa asioissa joissa ei ole mitään huutamista. Kuitenkin kaksistaan jutellessa vaimo on ihan normaalin ja mukavan oloinen ihminen. Heillä kotona vieraalla on kuitenkin usein jännittynyt olo sen suhteen miten vaimo käyttäytyy miestä kohtaan eikä toisin päin. Esimerkiksi kerran menin heille ja mies oli kotona ja vaimo vasta tulossa kotiin, juttelin miehen kanssa pari minuuttia täysin normaalia small talkia vaimoa odotellessa ja kun vaimo tuli paikalle, hän alkoi kovaan ääneen motkottamaan että mitä sinä selität siinä aiheesta x, ei se ketään kiinnosta. Kuuntelin huuli pyöreänä että mitä ihmettä... Ota nyt tuosta sitten selvää.
Vierailija kirjoitti:
No sanotaan näin. Jos mun vanhemmat menisi pariterapiaan ja äitini sanoisi siellä, että moni on loukkaantunut isäni sanoista ja teoista.
Isäni käyttäytyisi juuri kuten ap. nyt.
Kaikkihan pitää tai jopa rakastaa häntä.
Noh, isälläni onkin narsistimainen persoonallisuus diagnoosi.
Miksi vain miehet ovat narsisteja? Täällä ei ole kukaan vielä sanonut ap:ta suoraan narsistiksi. Edellinen vasta vähän vihjaa, vaikka oireita ap:lla kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.No totta kai se on tärkeää. Jos mies väittää, että kukaan ei pidä hänen vaimostaan ja vaimon syytä on, etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan tekemisissä, ja nämä ihmiset kuitenkin sanovat, että näin ei ole. He haluavat olla tekemisissä ja vaimo ei ole kohdellut heitä huonosti. Niin mikä siis on miehen motiivi saada sekä vaimo että terapeutti uskomaan näin, että vaimo on jotenkin sairas ja katala, jonka kanssa ihmiset eivät pysty olemaan tekemisissä? Kuulostaa aika manipuloivalta käytökseltä. Viedään uskottavuus pois vaimon tunteilta ja kokemuksilta, jotka kuitenkin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Ovatko he myös tekemisissä?
Sen verran kuin minä haluan. Olen introvertti enkä kaipaa paljoa yhdessäoloa. Nautin yhteydenpidosta viestein.
Siis odotas. Onko kyse siis siitä, että sinä olet introvertti ja miehesi on ekstrovertti? Eli miehesi haluaisi nähdä ystäviänne enemmän kasvotusten, kun taas sinä kaipaat enemmän yksityisyyttä ja hoidat yhteydenpidon lähinnä viestitellen?
Ja anna kun arvaan, terapeutti on myös ekstrovertti? Eli syy, miksi hän on puolueellinen miestäsi kohtaan on se, että hän nauttii samanlaisista sosiaalisista kontakteista kuin ekstrovertti miehesi, kun taas sinä kaipaat enemmän "omaa rauhaa" ja koet ystäväporukoiden tapaamisen kasvokkain uuvuttavampana?
Jos kyse on tällaisesta erosta, ja terapeutti selvästi osoittaa ektroverttiyden olevan jotenkin "normaalimpaa", niin kyseessä on kyllä erittäin huono terapeutti. Kaikki ihmiset eivät nauti samalla lailla sosialisoinnista. Jotkut tykkäävät ystävien tapaamisesta isoissa porukoissa ja tiuhaan. Jotkut pienemmissä porukoissa ja harvemmin. Jotkut jopa viihtyvät ihan omissa oloissaan. Kyse on yksilöllisistä eroista. Ei siitä, mikä on normaalia ja epänormaalia käytöstä.
Mutta tietty jos ekstrovertti mies kaipaa enemmän ystävien tapaamisia kasvotusten, niin joku kompromissi tuohon pitää löytyä. Se, että sinä olet introvertti ja et halua tavata ihmisiä kasvotusten, ei saa olla esteenä sille, että miehesi taas kaipaa tällaista vuorovaikutusta ja hänellä on oikeus tavata ystäviä. Eihän sinun ole aina pakko olla paikalla, kun mies tapaa yhteisiä tuttuja. Voit järjestää muuta tekemistä, jos miehesi haluaa kutsua ystäviä välillä kylään. Mutta aina silloin tällöin voisit yrittää, vaikka vain tunnin, pari kerrallaan tavata yhteisiä tuttujanne esim. yhteisen illallisen merkeissä.
Haistan tiettyä itsekeskeisyyttä, mitä introverteillä usein on. Itsekin semmoinen ja viisi vuotta sitten vielä pahempi. Että asiaa voi muuttaa.
Tuo paperilapun tuominen keskustelutilaisuuteen vihjaa, että et ole mielestäsi kauhean hyvä keskustelija? Asioiden ylöskirjaaminen on hyvä juttu, mutta ei semmoisen lapun pohjalta voi keskustella ryhmässä.
Meillä pariterapiassa eka terapeutti iski silmänsä kumppaniini. Toisessa taas kumppani koki että oli(vat) mun puolella. Sitten otettiin molemmat omat ja tehtiin siisti ero sitä kautta. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikea terapeutti ollutkaan samaa mieltä kuin mitä palstan mammoilta olet saanut aina vastaukseksi, eli mies on aina kaikkeen syyllinen? Jaksuja.
No ei se nyt pariterapiassa kovin hyvältä lähtökohdalta tunnu, jos terapeutti suoraan myöntää ymmärtävänsä paremmin toista puolisoa. Oli sukupuolet miten päin tahansa.
No ei sen terapeutin tehtävä ole leikkiä tuomaria ja käydä riitoja oikeudenkäynninomaisesti läpi.
Ihan oikeasti palasminen johonkin edellusen session kommenttiin ”todistein” ei johda mihinkään hyvään.
Opetelkaa ukkonne kanssa aloittamaan lauseenne ”minä koen että”. Tyyliin: ”minä koen, että tutut välttelee meitä kun vaimo on aina niin ätälä(herkkä ottamaan nokkiinsa)”.
Nyt ei sinun tarvitse keskittyä puolustautumaan siihen onko tutut tätä mieltä vai ei. Sen sijaan voitte miettiä mistä ukko kokee näin.
Ja tietysti toisinpäin.
Ei se mitään riitojen voittajan määrittelyä ole.