Lue keskustelun säännöt.
Erosin yli vuosikymmenen avoliitosta, ja minua lohdutetaan sanomalla, että "onneksi ette olleet naimisissa"
16.01.2018 |
No onneksi tosiaan ei, mutta mikä helvetin lohdutus tuo on? Olisiko tämä jätetyksi tulemisen suru jotenkin pienempi ja ahdistus oman elämän suunnasta helpompi kestää, jos olisi pitänyt allekirjoittaa yksi paperi käräjäoikeuteen? Meillä oli yhteinen historia, yhteinen oma asunto, yhteinen koira, yhteiset tavarat, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Minulla on oikeus olla surullinen tästä erosta, vaikka VAAN avoliitosta olikin kysymys.
Ei kai tässä avautumisessa muuta pointtia ole, kuin että tuo on lohdutuksena varmaan vähän samaa tasoa kuin lemmikkinsä menettäneelle "onneksi voit hankkia uuden" tai sukulaisen kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen "olihan se jo tiedossa".
Kommentit (22)
Minkä takia sekin, että yrittää löytää toisen tilanteesta jotain "positiivista" koetaan vittuiluna? Eikö toi ole aika tyypillinen tapa lohduttaa "no hei ainakin voit tehdä nyt niin ja näin, no hei ainakaan ei mennyt tällä tavalla, no hei huonomminkin vois olla, hei ainakin tässä ei käynyt näin..." Normaalia. Ei kukaan ole täydellinen lohduttaja joka tilanteessa, koska kaikki kaipaavat eri asioita. Jos kaveri olisi ollut hiljaa, niin sitten siitäkin oltaisiin haukuttu. Ei näyttänyt häntä kiinnostavan minun suruni. Tuijotti vain tyhmänä vieressä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lohduttaminen eikä laihduttaminen! Saakelin automaattikorjaus.