Lue keskustelun säännöt.
Erosin yli vuosikymmenen avoliitosta, ja minua lohdutetaan sanomalla, että "onneksi ette olleet naimisissa"
16.01.2018 |
No onneksi tosiaan ei, mutta mikä helvetin lohdutus tuo on? Olisiko tämä jätetyksi tulemisen suru jotenkin pienempi ja ahdistus oman elämän suunnasta helpompi kestää, jos olisi pitänyt allekirjoittaa yksi paperi käräjäoikeuteen? Meillä oli yhteinen historia, yhteinen oma asunto, yhteinen koira, yhteiset tavarat, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Minulla on oikeus olla surullinen tästä erosta, vaikka VAAN avoliitosta olikin kysymys.
Ei kai tässä avautumisessa muuta pointtia ole, kuin että tuo on lohdutuksena varmaan vähän samaa tasoa kuin lemmikkinsä menettäneelle "onneksi voit hankkia uuden" tai sukulaisen kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen "olihan se jo tiedossa".
Kommentit (22)
Totta kai olet yhtä oikeutettu suruun eron johdosta. Varmaan viittaavat vain siihen omaisuudesta tappelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle olisi saanut sanoa?
Että on tosi pahoillaan. Tai sitten ihan vaan taputtaa olalle ja toivottaa voimia. Useimmiten on parempi olla sanomatta mitään kuin rynnätä kauheasti lohduttamaan, jos ei ole varma mitä sanoo.
Kuulostaa minustakin tuo suhteen vähättelyltä eikä miltään muulta lohduttelulta, kuten paperisodalta yms.
Eihän sillä viitata kokemasi surun määrään vaan käytännön asioihin. Mutta tätä tämä on; surevalle ei voi mitään sanoa, kun aina se on väärin. Ollaan sitten hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin täysin saman viime vuonna, takana oli yhteiseloa avomiehen kanssa 9 vuotta. Jos haluat jutella, niin mulle voi laittaa sähköpostia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle olisi saanut sanoa?
Että on tosi pahoillaan. Tai sitten ihan vaan taputtaa olalle ja toivottaa voimia. Useimmiten on parempi olla sanomatta mitään kuin rynnätä kauheasti lohduttamaan, jos ei ole varma mitä sanoo.
Syöpää sairastava Ann Selin juuri kertoi, että tsemppiä ei saa toivoa, koska ei ole tsemppaamisesta kyse. Olisikohan hänelle saanut toivottaa voimia? Ei varmaan. Turha on ihmetellä, jos eronneelta, leskeltä tai sairaalta kaverit kaikkoaa, kun kaikki mitä sanotaan, on väärin. Vuokko Hovattakin moitti lehdessä niitä, jotka miehen kuoleman jälkeen erehtyivät kysymään hänen vointiaan. Voi s**tana sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ottaa nokkaansa vaikka ja mistä. Ja jos ei varsinaisesti ole mitään mistä loukkaantua, niin etsitään jotain. Huhhu.
Älä ota henkilökohtaisesti. Tuo kertoo lohduttajasta aika paljon, hänen mielestään kun on naimisissa, eroaminen on jotenkin todella vaivalloista, kun taas avoliitossa voi vain ottaa ja lähteä. Vaikka eihän se ihan niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo-o. Jos sanoo jotain, niin se on aina väärin sanottu. Jos ei sano mitään, niin ei kiinnosta toisen murheet. Ihmissuhteet on ”ihania”.
Miten avoliitosta erotaan? Eihän se ole mikään oikea liitto. Ei ole oikeaa rakkautta, kun ei ole naimisissa. Kumpikaan ei ole sitoutunut ja siitähän ei koskaan hyvä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi erota kun ei ole naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olet yhtä oikeutettu suruun eron johdosta. Varmaan viittaavat vain siihen omaisuudesta tappelemiseen.
Että ei tule avoparille riitaa asunnosta, koirasta ja tavaroista. Nyt en ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tottahan tuo on, mitä sanotaan. Jos olisitte olleet naimisissa, tulisi lisää byrokratiaa mukaan prosessiin. Saisit virallisiin papereihin eronneen leiman, kun nyt voit jatkaa siviilisäätynä naimaton.
Onneksi teillä ei ollut LAPSIA.
T. 17 vuoden avioliitosta eronnut kahden lapsen yh
Vierailija kirjoitti:
Miten avoliitosta erotaan? Eihän se ole mikään oikea liitto. Ei ole oikeaa rakkautta, kun ei ole naimisissa. Kumpikaan ei ole sitoutunut ja siitähän ei koskaan hyvä seuraa.
Milläpä tuon avioliiton rakkaus mitataan? Minulla ei ole tietoa, mutta sanoataanko varmuuden varalta, jos sitä itselle tulee mahdollisuus harkita avioliittoon menemistä, niin kerro ihmeessä.
Avioliittoon mennessä ei ole pakko juhlia saati hankkia lainkaan sormuksia, mutta olen kuullut, että osa laskeskelee mahdollisesti ja usein vihkimisen yhteydessä (eli silloin kun avioliitto solmitaan) sormuksen arvon perusteella, kuinka tosissaan liittoon ollaan menossa.
Tosistan: Mistä sinä lasket tai katsot ja näet, kuka rakastaa ketä ja miten paljon?
Mun mielestä asiat voisi olla huonomminkin -lohduttaminen ei ole kauhean myötätuntoista. On eri asia jos surun tms kokenut henkilö itse toteaa, että onneksi ei ole lapsia/avioliittoa tms ja tätä voi toinen myötäillä.
En itsekään ymmärrä miten sairastunut voi ottaa nokkiinsa tsempin toivottelusta, mutta tämä on eri asia. En pahastu jos joku vähän tahdittomasti lohduttaa, mutta ymmärrän että jotakuta muuta haittaa.
On kyllä ajattelematonta noin "lohduttaa", omituistakin. Avioeroon liittyy enemmän virallisia selvityksiä ja papereiden allekirjoittamisia, mutta avoeroa saattaa surra siinä missä avioeroakin. Selvähän se on.
En kuitenkaan ymmärrä tuota "minulla on oikeus suruun" -lausetta. Eihän suremiseen tarvita mitään oikeuksia, vaan ihminen suree, jos suree. En minä ainakaan ole koskaan kysellyt oikeuksiani tuntea jotain tunnetta.
Laihduttaminen tai puhuminen menetyksen kokeneelle on tosi vaikeaa. Tuo on vähän kökösti lohdutettu, mutta tarkoitus on voinut olla vain sanoa, että "kyllä sinä selviät, asiat voisivat olla huonomminkin, ei hätää".
Arvosteletko sinä lohduttajiasi? Jo on kumma.
Me ihmiset olemme erilaisia. Olet kuitenkin kerjännyt lohdutusta ja kun sen olet saanut, arvostelet. Ehkä tämän lohdutuksen sanoja ei ole asiaa kummemmin miettinyt tai sitten häntä ei edes kiinnosta.
Mutta oikeassahan hän oli: teillä ei ole paperisotaa. Onhan sekin helpotus, vaikket sitä näekään.