Lue keskustelun säännöt.
Vauva on nipinnapin 3kk mutta vaimo on pettynyt, kun vauva ei täytä suuria odotuksia
16.01.2018 |
Vaimoa ärsyttää kaikki, se miten hyssyttelen vauvaa ja pidän sylissä. Mielestäni meillä on helppo vauva, mutta vaimo on eri mieltä. Voiko olla helpompaa vauvaa, joka nukkuu levollisesti ja syö hyvin? Itkee suhteellisen vähän, mutta vaimolle ei riitä että vauva ei olekaan nyt ja heti valmis paketti. Tuoreena isänä minua loukkaa vaimon suhtautuminen vauvaan ja äitinä olemiseen. :( Mitä luultavammin tämä suhtautuminen johtuu hormoonimyrskystä, mutta kuinka kauan tämän voi jatkua? Vaimoa ärsytti raskauskin, vaikka tein kaikkeni että hänellä on hyvä olla ja teen edelleen annan omaa aikaa ja huomiota enkä omi vauvaa. Miten saisin vaimon ymmärtämään, että hyväksyy vauvan tuomat muutokset ja vauvan sellaisena kuin se on? Oletteko muut kokeneet samaa?
Kommentit (46)
Hauska käänteinen vedätys!
Ihan vaan tiedoksi muutamalle vauvavankeuteen joutuneelle, että ei se vauva ole teidän mammojen omaisuutta vaan yhteinen. Älkää ripustautuko vauvaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä vaimosi mielestä vauvassa on vialla? Ja mikä täsmälleen häiritsee sinua hänen käyttäytymisessään?
Vauva ei kasvakaan niin nopeasti kuin oli kuvitellut ja vie kaiken huomion, mutta tämä oli molemmilla tiedossa. Varmasti hormoonit saavat vaimon mielialat vaihtelemaan tiuhaan, kuitenkin yhdessä päätimme hankkia lapsen ja keskustelimme pitkään miten elämä tulee muuttumaan. Vaimo on pettynyt siihen kuinka paljon vauva sitoo meitä molempia ja jokainen päivä pitää elää vauvan ehdoilla. Vaimo saa nukuttua tarpeeksi, mutta silti valittaa että vauva on pilannut hänen elämänsä ja isänä kauhistuttaa tuollainen puhe, koska kyseessä on kutenkin kauan odotettu lapsemme. Ennen niin kiltistä ja lempeästä vaimosta on yhtäkkiä tullut oikea piru.
Ok kuulostaa kurjalta. Vaimosi saattaa olla masentunut, mikä ei ole lainkaan epätavallista vauva-aikana. Voisitko ensinnäkin puhua vaimosi kanssa siitä, miltä hänestä tuntuu ja miten sinusta tuntuu ikävältä tuollaiset puheet ja että kokeeko hän jaksavansa hoitaa vauvaa. Jos hänelle sopii, niin voisitteko mennä neuvolaan yhdessä ja puhua siellä asiasta? Olisiko mahdollista, että sinä jäisit kotiin vanhempainvapaalle ja hän palaisi töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
On se mahdollista, muytei normaalia.
Kävin itse terapeutilka vauva-aikana unettomuuden takia, kun en saanut tarpeeksi unta ja yövalvomiaten takia en enää osannut nukahtaa uudestaan. Lääkäri oli psykuatri ja lohdutti sanomalla, että unettomuus hyvin harvoin liittyy mihunkään mielenterveysongelmiin vaan päinvastoin niiden oireena on useimmiten, että nukkuu epänormaalin paljon.Hei, anteeksi nyt, mutta KUKAAN ei saa tarpeeksi unta vauva-aikana. Ei olisi tullut mieleenkään edes olettaa sellaista, puhumattakaan, että olisin sen takia mennyt terapiaan. Eikö se psykiatri sanonut sulle, että kai sinä nukut huonosti, jos sinulla on pieni vauva kotona?
Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, että 3 kuukauden ikäisellä vauvalla on nippanappa edes mitään rytmiä vielä. Ekat pari kolme kuukautta vauvalla ei ole tajua päivän ja yön erosta.
Ja kuka sen vauvan syöttää yöaikaan, jos vanhemmat nukkuvat 9 tunnin yöunia heräämättä?
Jos vauva on 3 kuukautta ja on tähän saakka nukkunut 9 tunnin yöunet heräämättä, niin on pakko kysyä, että mitä kamaa te annatte sille iltaisin? Jos me puhuttaisiin esimerkiksi 1-vuotiaasta niin uskoisin tarinan.
On mahdollista, että 3kk vanha nukkuu noin pitkään. Oma lapseni nukkui 2-6 kk iässä 19-05 heräämättä kertaakaan. Ja ihan rintamaidolla mentiin siis.
No vauva nyt on vauva. En voi väittää olleeni mitenkään onnesta pakahtunut, kun meidän lapsi oli 3 kk. Sitä perushoitoa päivästä toiseen ja kitinää.
Käyhän vaimo ihmisten ilmoilla, yksin ja vauvan kanssa? On tärkeää että hän ei jumiudu sinne 4 seinän sisään ainakaan. Elämää on muutakin vauvankin lisäksi! Vauva vaatii ja sitoo hirvittävästi. Muutos vapaasti menevästä ihmisestä äidiksi on vaaaaltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimosi perusluonne perfektionisti tai vastaavasti negatiivinen? Sekin voi baby bluesin ohella vaikuttaa. Ei kestä sitä, että vauva ei toimi kuin robotti omien toiveiden mukaisesti...
Kaiken pitäisi olla täydellistä eli perusluonne on perfektionisti, mutta kun ei ole täydellistä niin vaimo välttelee vauvaa ja on mustasukkainen kun minä hoidan ja hyssyttelen. :(
Olisiko tuo mustasukkainen se avainsana tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
Huomaahan sen jo aloituksesta, että provo.
Jaksaa hämmästyttää, että tohon halpaan mennään aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vaimoa ärsytti raskauskin"
Todellisessa tarinassa kerrotaan mitä ongelmia ja vaivoja oli.
Mutta kirjoittaja ei tunne aihetta, joten ei hän osannut keksiä mitään.
Kuinka ihmiset ei tunnista pötyä?
Olet kyllä ihan hirveän hyvä isä ja aviomies. Lapsesi on onnekas, kun hänellä on sinut. Vaimosi ei nyt pysty toimimaan kunnolla äitinä, joten tärkeintä on, että keskityt nyt vauvan hyvinvointiin ja omaan jaksamiseesi. Vauvan tulee olla etusijalla, ja sinä olet nyt hänen elämänsä tärkein ja turvallisin ihminen. Älä anna vaimosi tulla teidän väliinne.
Ota ensiksi tiukka linja siitä, että vaimosi ei saa puuttua sinun lapsenhoitoosi. Joko hän tekee itse, tai sinä teet omalla tavallasi. Vauvanhoito ei ole mitään rakettitiedettä, sen voi tehdä monella tavalla ja se sujuu sinulta varmasti oikein hyvin, luultavasti tässä vaiheessa jo paremmin kuin häneltä. Jos joudut nyt ottamaan päävastuun vauvasta, niin sinun täytyy saada keskittyä siihen rauhassa ilman kritiikkiä.
Vaimosi voi olla masentunut, ja siihen tarvitaan ja voi saada apua, parhaiten varmaan neuvolan kautta. Ota rohkeasti tilanteenne puheeksi. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, ja vastuussa itsestään. Sinulla on oikeus ja velvollisuus keskittyä nyt ensisijaisesti lapseesi ja omaan jaksamiseesi. Puhu tilanteestanne myös muille, jos voit, ja pyydä apua.
Voimia teidän perheeseen, oot urhea <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun näkökulmasta vauva saattaa olla "helppo" mutta vaimon ei.
Jos äiti saa nukkua 9h yöunet, niin tuon helpompaa vauvaa ei enää voi olemassa.
Suurin osa tuon ikäisistä vauvoista herää 2-3h välein ja sekin on vielä normaalia.
Synnytyksen jälkeinen masennus on oikea ongelma ja se on hyvä osata tunnistaa ja hakea apua. En kuitenkaan välttämättä usko tähän tarinaan, liian laajoja negatiiviisia lausuntoja vaimosta vailla mitään selventävää, kuten vaimon liian suuret odotukset ja raskauden inhoaminen- jos tilannetta elää varmasti osaa kertoa niistä nyansseistakin, ja epätoivoisesti haluaa ammattiapua tilanteeseen, eikä vaan saada vaimoaan kuulostamaan pahikselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva sitoo äitiä AINA ja KOKO AJAN. Tämä on se äidin ja isän perusero. Vaikka isä olisikin mukana paljon, perustuu isän osallistuminen aina vapaaehtoisuuteen. Äidillä se ei perustu. Äidin pitää olla saatavilla koko ajan (niin biologisesti (tarkoitan imetystä) kuin kulttuurisesti (yhteiskunta tai parisuhteet eivät hyväksy äitiä, joka katoaa palauttavalle metsälenkille tunniksi sanomatta siitä mitään, ilman puhelinyhteyttä)
Itse koin tämän stressaavimmaksi. Minun piti herätä yölläkin, minun piti olla aina valmis. Jos isä ei ymmärtänyt vauvan tarvetta, minun piti ymmärtää, vaikka olin asiasta yhtä pihalla kuin lumiukko. Silloinkin kun olin näkemässä lyhyen aikaa kavereita (ja vauva oli isän kanssa), tarkkailin puhelinta ja jännitin, että koska soitetaan palaamaan kotiin. Minä luotin kyllä isän hoitavan lasta hyvin, mutta en luottanut siihen, että hän halusi selvitä itsekseen.
Isät suhtautuu nykaikana vauvoihin ihanan rakastavasti ja ovat mukana monessa vauva-arjen asiassa. Se on hyvä juttu. Mutta ikinä - ei ikinä - isälle tule vastaavaa "pakkovankeutta" vanhemmuudesta, kuin naiselle tulee. Minulle sen tajuaminen on ollut rankinta - että vaikka vauva on yhteinen ja toivottu ja rakastettu, ja vaikka olemme siitä yhdessä vastuussa, niin minä olen sen yhteisvastuun lisäksi vielä ylimääräisessä yksinäisessä solo-vastuussa lapsesta hamaan tappiin asti.
Väitän että tätä se sinunkin naisesi oireilee. Menee ohi noin kolmessa vuodessa, kun pahin helpottaa.
Olet tainnut itse luoda oman vankilasi. Ei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa siitä, jos vilkuilet kännykkää koko ajan kaverilla ollessasi.
En ole varma osuuko oikeaan mutta onkos vauvalla kierot silmat?
Kuulin etta tuo voi aiheuttaa aggressiivisuutta mammassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotori kirjoitti:
Jos sillä on jonkin näköinen Baby blues meneillään, varmaan ensitöikseenne huolehtikaa siitä, että äiti saa nukkua kunnon yöunet. Väsyneen ja univelallisen ihmisen ajatusmaailma on aika musta ja lyhytpinnainen. Tsemppiä vaan vauva arkeen.
Vaimo nukkuu joka yö 9h unet, joten ei voi olla väsynyt
En usko. Ei kukaan kolmekuukautisen vauvan äiti nuku 9 tunnin yöunia. Nukutteko te eri huoneissa? Teillä taitaa olla jotain muutakin ongelmaa siellä kotona.
Äläpä yleistä, mä nimittäin nukuin.
Vauva nukkui 3-5kk ikäisenä 11 tuntia putkeen heräämättä edes syömään.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus on oikea ongelma ja se on hyvä osata tunnistaa ja hakea apua. En kuitenkaan välttämättä usko tähän tarinaan, liian laajoja negatiiviisia lausuntoja vaimosta vailla mitään selventävää, kuten vaimon liian suuret odotukset ja raskauden inhoaminen- jos tilannetta elää varmasti osaa kertoa niistä nyansseistakin, ja epätoivoisesti haluaa ammattiapua tilanteeseen, eikä vaan saada vaimoaan kuulostamaan pahikselta.
Mitä selventävää vielä kaipaat? Keskustelemme asioista ja vauvanhoidosta vaimon kanssa, mutta minun on ollut pakko ottaa päävastuu kaikesta, koska en voi jättää noin pientä yksin. Vaimo on toisinaan minun ja vauvan seurassa, mutta ei kai osaa toimia luonnollisesti äitinä, vaikka yritän tukea ja kannustaa. Olen huolissani sekä vauvan että vaimon hyvinvoinnista ja masennus on käynyt mielessä usein. Joku jo aiemmin kirjoitti, että meidän pitäisi mennä neuvolaan puhumaan asiasta koko perheen voimin ja niin aionkin tehdä. En hauku vaimoani, mutta olen pettynyt, koska hänen äidinvaistonsa ei olekaan niin vahva mitä olin kuvitellut sen mahdollisesti olevan. Raskauden alussa iloitsi tulevasta vauvasta ja usein silitteli ja jutteli söpölle vatsalleen minunkin kuullen, mutta nähtävästen masennus vei hänen voimansa.
Meidänkin vauva on, ja varsinkin alussa oli tosi helppo (mitä muiden juttuja on kuunnellut/lukenut) ja raskaus ja toipuminen myös, mutta silti tuntui välillä tosi raskaalta hoitaa vauvaa. Imetyksen aloittaminen sattui ja imetys ahdisti kun ei voinut edes vessassa käydä jos toinen söi. Tuntui epäreilulta, että mies saa vaan olla "normaali" ja itse paisuu ensin raskaana, sitten joutuu synnyttämään, kestämään kivuliaan toipumisen synnytyksestä ja imettämään. Isän ei tarvitse kuin olla tukena, kylvettää ja joskus vaihtaa vaippaa. Tuli myös sellainen olo, että onko enää nainen vai vaan pelkkä äiti. Tuntui hölmöltä, jos joku mies edes sattui vilkaisemaan "sillä silmällä" bussissa tms. Mietin vaan, että hei älä mua katso oon just synnyttäny vauvan (ja olen "läski")'.
Toki rakastan lasta yli kaiken, mutta silti näitä fiiliksiä tuli ja tulee joskus edelleen. Että mies pääsee vähällä eikä tajua mistään mitään ja tekee asiat väärin esim. alkaa pelleilemään juuri kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Hän myös sanoo usein vieraille, että meidän vauva ei itke lähes koskaan. Tähän vastaan usein, että itkeehän välillä, mutta ethän sinä ole edes kotona päivisin niin mistä voit tietää. Lisäksi hoidan kaikki yöheräämiset, koska vauva herää ainoastaan nälän takia eikä juo muutakuin rintamaitoa. Että joo helppoa on tai sitten ei...
Epäilen, että vaimollasi ei ole sisaruksia, eli hän ei ole koskaan nähnyt/hoittanut vauvoja, sen takia se teidän vauvanne hoito on hänelle iso ja harmillinen yllätys. Se, että vietät paljon aikaa vauvanne kanssa ei juurikaan auta vaimoasi, päinvastoin. Vaimo on masentunut myös sen takia, että on "menettänyt" elämänsä ja miehensä ja hän nyt erityisesti kaipaa SINUN huomiotasi NAISENA, ei pelkästään vauvan äitinä.
Tässä vaiheessa:
1.käykää keskustelemassa "neuvolan tätien" kanssa
2.etsipas joku fb ryhmä, jossa on mukavia äitejä, jonkun kanssa vaimo voi keskustella (esim. Huono äiti - blogi). Myös kannattaa etsiä lukemista kiintymysvanhemmuudesta.
3.vietä mahdollisimman paljon aikaa vaimosi kanssa, jos on mahdollista käykää yhdessä lomalle. Ihan oikeasti. Ihan kahdestaan.
4. Muista, että kyllä sinun vaimosi vauvalle lämpenee. Hän myös rakastaa vauvaa suuresti, mutta nyt hänelle on vaikeaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Meillä esikoisen syntymän jälkeen oli tuollaista. Uraohjus vaimoni ei kyennytkään nauttimaan vauvasta vaan päivissä oli liikaa luppoaikaa jolloin tuntui että elämä menee ohi. Raivareita minulle ja vauvalle, kaikki huonosti ja seinätkin kastuivat päälle
Eihän siinä muuta voinut kuin pitää vauvaa mahdollisimman paljon iltaisin ja viikonloppuisin. Onneksi vaimo palasi jo 2kk kohdalla harastuksensa pariin ja näin pääsi yksin kodin ulkopuolelle. Ja onneksi oli ystävättäriä äitiyslomalla.
Vähitellen helpotti vaikka vaimolla oli ja on hyvin lyhyt pinna. Nyt lapsia on 2 ja menee paljon paremmin.
Ehkä ap:n vaimolla helpottaa kun pääsee vähän kotoa pois ja saa vertailtua vauvoja kavereiden kanssa
Tämä kaikki kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Katso netistä lisää ja hae apua vaimollesi.
Asioita voidaan korjata.