Se tunne, kun saat lapsen päiväunille ja istahdat syömään tai juomaan kahvia ja...

NIIN tiedän tuon tunteen. Kumpanakin vauvavuonna sain yhdet hepulit, kun ko. tilanne oli toistunut liian monena päivänä peräkkäin (soitin miehelle töihin itkien, että en kestä, en saa IKINÄ olla rauhassa jne. jne.).

Se tunne kun lapsi herää yöunilta suoraan huutoon kolmetuntia tavallista aiemmin ja ymmärrät, että nyt se flunssa iski tännekin. Myöhemmin olet juuri ehdottamassa lounasta niin lapsi nukahtaa jalkojesi päälle ja tajuat että tässä voidaan olla jumissa se pari tuntia.

Kuuntelet hievahtamatta lapsen kuivaa yskää ja toivot, että lapsi ei herää yskäänsä, vaan saisi levättyä.

Se tunne on rakkaus.

Aamukahvia en saa juoda rauhassa koskaan, joten juon sen päiväuniaikaan. Jos lapsi nukkuu. Jos ei nuku, niin tiedossa on hirveä ilta ja yliväsymystä, joka johtaa siihen, ettei käydä ajoissa myöskään yöunille.

Eipä ole tuollaisiakaan ongelmia. Tää palstailu jää nyt vähän kesken, pakko mennä keittämään kahvia.

Se tunne kun olet saapunut kerrankin maalta kaupunkiin ja asettunut tarkkailemaan city-ihmisiä ihanaan kahvilaan (harvinaista herkkua), jo vaipoista päässeen tenavan edessä on jäätelö ja sinulla kallis erikoiskahvi, ja sitten kuuluu ilmoitus "äiti kakkattaa". Kahvilassa ei ole yleisövessaa. Sanot että okei, syödään nämä ja sitten etsitään  vessa. Ei käy kun kakka tulee housuun just nyt! Siitä sitten vain vessaa etsimään vieraassa kauppakeskuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä nyt voi syödä vaikka taapero on hereillä?

Suu suppuun siinä lapseton. Tottakai voi mutta ei siinä mitään lepoa tai euojanautintia saa kun lapsi joko ei pysy paikoillaan, huutaa, heittää ruokaa juomaa pitkin , vaatii videota , kaataa juoman, menee laatikoille / vaatekaapille tai pyrkii syliin. Ja tämä kaikki voi pahimmillaan tapahtua 5 minuutin sisällä.

Olen neljän lapsen äiti. Ei ole tuollaisia kokemuksia, tai no on, mutta harvakseltaan. Äidin ei kannattaisi kaikkea huomiotaan aina antaa lapseenkaan vaan laittaa lapsi odottamaan. Vaikka sitten karjuu ja odottaa.

Niin, mutta ei se ole mitenkään rentouttavaa kun lapsi huutaa vieressä, siksi mieluummin syön päikkäri aikaan.

Täällä on selvästi sellaisia, jotka tajuaa mistä ap puhuu ja sitten niitä, jotka puhuu sinänsä ihan asiaa, mutta ei vaan tajua. Lasten ollessa pieniä/vauvoja mä kaipasin pientä hetkeä, jolloin tiedän, että mun ei varmasti tarvitse olla toisen ihmisen tarpeita varten saatavilla, siksi tuo ap:n kuvaava hetki on niin kamala. Uskon kyllä että tää liittyy siihen, että olen hieman "liian" saatavilla lapsille, varsinkin vauvoille, mutta se on niin syvälle ulottuva luonteenpiirre minussa, että en ole kokenut tarpeelliseksi yrittää opetella siitä pois, varsinkin kun ei tämä ole isossa mittakaavassa ollut mikään valtava ongelma.

Onko tämä taas sitä uusavuttomuutta? Ei pysty olemaan taaperon kanssa kotona? Suloista.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun olet saapunut kerrankin maalta kaupunkiin ja asettunut tarkkailemaan city-ihmisiä ihanaan kahvilaan (harvinaista herkkua), jo vaipoista päässeen tenavan edessä on jäätelö ja sinulla kallis erikoiskahvi, ja sitten kuuluu ilmoitus "äiti kakkattaa". Kahvilassa ei ole yleisövessaa. Sanot että okei, syödään nämä ja sitten etsitään  vessa. Ei käy kun kakka tulee housuun just nyt! Siitä sitten vain vessaa etsimään vieraassa kauppakeskuksessa.

Tai olette kiireessä lähdössä johonkin, olet kysynyt miljoona kertaa täytyykö vielä käydä vessassa, ei tarvitse. Sitten kun vaatteet on puettu ja olet astumassa ovesta ulos lapsi ilmoittaa että pissasi housuun tai että nyt olisikin vessahätä :))))

Vierailija kirjoitti:

Mitäs menit levittämään haarojasi

Vaimoni levitti haaransa, minä vain tottelin.

Se tunne, kun koko muu perhe on kerrankin poissa yhtäaikaisesti ja saisit olla pari tuntia yksin, niin kylään paukkaa äiti/anoppi/naapuri ilman varsinaista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä nyt voi syödä vaikka taapero on hereillä?

Suu suppuun siinä lapseton. Tottakai voi mutta ei siinä mitään lepoa tai euojanautintia saa kun lapsi joko ei pysy paikoillaan, huutaa, heittää ruokaa juomaa pitkin , vaatii videota , kaataa juoman, menee laatikoille / vaatekaapille tai pyrkii syliin. Ja tämä kaikki voi pahimmillaan tapahtua 5 minuutin sisällä.

Olen neljän lapsen äiti. Ei ole tuollaisia kokemuksia, tai no on, mutta harvakseltaan. Äidin ei kannattaisi kaikkea huomiotaan aina antaa lapseenkaan vaan laittaa lapsi odottamaan. Vaikka sitten karjuu ja odottaa.

Vastaus oli sille joka kysyy eikö voi syödä samaan aikaan, voi syödä mutta se ei ole mitenkään nautinnollista 1,5 vuotiaan vanhemmalle. Kyse on siitä että aina ei jaksa olla huudon ja haluamisen keskellä. Sun lapses varmaan nukkuu päikkäreitä vähintään 2 h putkeen? Mun lapsi nukkuu 40min - 1,5 h yhdet unet, ja useimmiten herää kesken ja joutuu nukuttaa uudelleen. Revi siitä! Nyt sentään yhtenäinen uni lisääntynyt, alle vuoden ikäsenä oli 3x 30 minuuttia päiväunet päivässä!

Yöunet keskimäärin 9h30min 1-3 heräämisellä!!! Joten todellakin nautin jos saan hetken pidempään olla hiljaisuudessa.

No mutta kun ne ipanat on niiiiiiiiiiiiin ihania että !!!!! Hyúutakoon vaikka 2 min välein 24/7!!!!

t onnellinen äiti

Meillä on jotenkin tullut tavaksi, että viikonloppuisin kun taapero on mennyt päiväunille (arkipäivät on hoidossa), jokin seuraavista tapahtuu:

- ovikello soi, tai oveen koputetaan TODELLA lujaa monta kertaa. 

- jonkun puhelin on jäänyt taaperon huoneeseen ja alkaa soida

- isompi on tuonut kaverinsa kylään ja he menevät etsimään jotain lelua just pienimmän huoneesta

- lumiaura tulee talon eteen kolistelemaan

- naapuri aloittaa lehtipuhaltimella puhaltelun tai ruohon leikkaamisen tai moottorisahan käytön

- hälytysajoneuvo ajaa talon ohi pillit päällä

Ja tämä on paras: viime kesänä pienin nukkui vielä rattaissa päiväunia, ja karsean aamupäivän jälkeen sain hänet nukkumaan, niin jostakin taivaalta kaartaa hävittäjä meidän asuinalueen ylle ja kaartelee siinä todella matalalla jonkun aikaa. Oli kyllä hieno peli, ei siinä mitään, mutta herätti sitten tytönkin ja se päivä mentiin niillä kymmenen minuutin unilla.

Nää jutut on kyllä parasta ehkäisyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä 10 minuutin kahvitauko ja sekin työaikaa eli pitää vastata puhelimeen ym.

Meillä työviikko kestää 7 päivää ja työpäivä ympäri vuorokauden (kyllä myös öisin olen valmiudessa), joten olettaisin, että 24 tunnin työvuoroon kuuluisi vähintään yksi hieman pidempi kahvitauko. Kiitos kuitenkin tästä vertauksesta.

Ai,

eli kun minä käyn palkkatöissä ja olen lisäksi taaperon äiti, teen siis kahta työtä?

Hmm.

Siis tarkoittiko hän oikeasti äitiyttä tuolla? Niin noloa. Luulin, että tarkoitti työtä.

Vierailija kirjoitti:

No mutta kun ne ipanat on niiiiiiiiiiiiin ihania että !!!!! Hyúutakoon vaikka 2 min välein 24/7!!!!

t onnellinen äiti

Yäk.

Meillä oli esikoisen kaveri oli maanvaiva kuopuksen vauva-aikana. Kauhealla vaivalla sain kuopuksen unille, niin tämä pimputtaa ovikelloa useaan kertaan ja kovaa. Mä joskus aloin huutamaan sille lapselle. Käytiin about 100 kertaa läpi, että laitan etuoveen lapun päiväunien ajaksi ja tulee takaovella koputtamaan, kun ollaan olkkarissa. Ei vaan uskonut. Täysin ymmärryskykyinen lapsi, fiksu ja oli jo silloin kouluikäinen. Ei vaan usko. Päivästä toiseen herätti kesälomallakin kuopuksen ja olin jokseenkin hiilenä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Nää jutut on kyllä parasta ehkäisyä.

Ei näitä kannata lukea jos ei ole lapsia. Kirjoitin tuon kahvilajutun, mutta silti lapseni on minulle rakkainta ikinä. Ei elämän tavoite tarvi olla että aina on maksimaalisen helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä nyt voi syödä vaikka taapero on hereillä?

Voi toki, mutta ei se kovin nautinnollista ole. "Anna anna anna!!" sitten kun annat palan se syljetään johonkin TAI lapsi tykkää ja syö puolet ruuastasi. Vaihtoehtoisesti lapsi tekee jotain kiellettyä ja joudut keskeyttämään 2min välein kun haet taaperon pois pahanteosta.. Mitäs muuta, ei se ole niin yksinkertaista.

Syö puolet ruoastasi? Kuinka kädetön oikein olet pienen lapsesi kanssa? Vaikutat olevan täysin pienen tossun alla. En ole ikinä nähnyt tai kuullut kenelläkään vanhemmalla olevan vastaavaa ongelmaa, koska jokainen normaalia kuria harjottava vanhempi on osannut tehdä lapsille selväksi, että vanhemman ruoka on vanhemman ruoka, eikä vanhempikaan tule kärkkymään puolia lapsen ruoasta, joten sitä ei hyväksytä lapseltakaan.