Sosiaalisten tilanteiden pelko pilaa elämäni
Elämäni on umpikujassa , lääkäriin pitäisi mennä mutta en ole uskaltautunut ja pelkään jos sieltä ei saa apua :( tiedän että tämä menee vain pahemmaksi kokoajan.
Kommentit (66)
Mullakin on tuo sairaus, tosin lievänä nykyään. Kevyt lääkitys ja terapia myös..
Kokeilkaa tätä: paradoksaalinen menetelmä paniikkihäiriön voittamiseksi, Googlesta löytyy. Tehty paniikkihäiriöön mutta itselläni vähän auttanut pahinta ahdistusta. Siinä ei rauhoitella koska ei se auta, vaan annetaan paniikin tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene sinne lääkäriin ja kerro pelostasi ja siitä, kuinka kauan se on jatkunut. Propral-reseptin saa helposti ja se todella auttaa. Kyse on hyvin edullisesta beetasalpaajasta, johon ei tule riippuvaiseksi ja joka nopeasti (1/2 h - 1 h) auttaa jännitysoireisiin. Monet esiintyvät taiteilijat turvautuvat beetasalpaajiin saadakseen vapinan, tuskanhien ja punastumisen kaltaiset näkyvät oireet kuriin. Kun lääkepuoli on kunnossa, voit ryhtyä noihin jo mainittuihin mentaaliharjoituksiin ja jonain päivänä voi tilanne olla se, ettet edes tarvitse lääkettä.
Tuo Propral on kyllä ihmelääke. Olin viime viikolla ryhmähaastattelussa. Otin tunnin ennen haastista pari propralia ja oli vain niin rento olo jo ennen kuin aloittelimme. Ihmiset eivät vaikuttaneet lainkaan pelottavilta ja näin meidät kaikki samassa veneessä ja tilanteessa oleviksi. Kukaan ei ollut toista parempi tai ylempänä. Vaikka en aloittanut haastattelukierrosta, en jännittänyt lainkaan omaa vuoroani. Kuuntelin minua edellä olevia ja oman vuoron aikana osasin vastatat kysymykseen selkeästi.
Olen siis tuollaisissa tilanteissa kova jännittämään. Odottaminen jännittää niin, että saattaa alkaa jalat täristä enkä voi sille edes mitään. Nyt ei ollut mitään tämänkaltaista.
Pääsin jatkoon.
Itsellä oli täysin sama tilanne muutama viikko sitten. Propral on ollut ihan pelastus juuri haastatteluissa, esiintymisjännitykseen ja muihin sosiaalisiin tilanteisiin jotka jännittävät. Kyllä itse jännitän aika paljonkin, eli ei ihan lievästä jännityksestä ole ollut kyse.
Ne joilla on oikeasti tämä sairaus, eivät kyllä pysty käymään missään esiintymässä, ja mitä tarkotat haastatteluilla, työhaastatteluja? En ole koskaan pystynyt olemaan työelämässä, kyllä sellasilla aika mieto on jännitys joka pystyy olemaan tässä yhteiskunnassa ihan toimiva jäsen, ja se onnistuu propralilla. Ei varmaan koske ap:ta, ei ainakaan minua. Olen työkyvytönl, eikä tämä ole mitään esiintymisjännitystä, enhän missään voisi esiintyä edes, mieluummin tappaisin itseni.
Eihän se niin mene, että vain kaikista pahimmin oireilevilla on ongelma ja muilla ei ole. Aiemman syöpäesimerkin innoittamana voisin minäkin verrata: Ei se myöskään mene niin, että vain kuolettavasti syöpää sairastavat ovat syöpään sairastuneita. Ja hoidettaviin syöpiin sairastuneet eivät muka syöpää sairastaneetkaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta on olemassa eri asteisia muotoja. Kyllä ne lievemmätkin pelot vaikeuttavat elämää, aiheuttavat välttelyä ja sosiaalisia ongelmia.
Aika hankala pysyä toimintakykyisenä täydessä paniikissa. Miten pidät esitelmän tai teet työtehtävän jos jännitys täysillä päällä. Nämä hyvää tarkoittavat ohjeet sopii vain harvoihin tilanteisiin.
Jotkut ei pidä jännittäjistä koska he eivät ota neuvoja vastaan, mutta kun ne ovat usein käyttökelvottomia. Ajatelkaapa itse.
Joo, ei paljon auta vaikka kuinka yrität rauhoittaa itsesi ennen jotain tilannetta ja hokea mielessä " ei minulle tapahdu mitään pahaa, kaikki menee hyvin" .. Valitettavasti sillä ei juurikaan oo mitään merkitystä miten positiivisesti yrität ajatella tai kuinka nukut, syöt tai urheilet.