Sosiaalisten tilanteiden pelko pilaa elämäni

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, olen kerran tosin päässyt eroon tästä kammosta. Se on vaan tullut takaisin.

1) älä anna itsellesi lupaa pysyä mukavuusalueella, äläkä välttele kaikkia tilanteita (mene sinne lääkäriin)

2) aloita helpoista jutuista, jotka ovat hieman kipurajallasi, ja toista niitä

3) hanki enemmän ystäviä, joiden kanssa sosialisoida kasvotusten (vaikka netistä, jos muualta ei pysty)

4) liiku ja nuku ja syö hyvin (äläkä käytä piristeitä kuten kahvia)

5) mene terapiaan

6) tee rauhoittavia hengitysharjoituksia

7) hommaa rauhoittavaa lääkettä tarpeen vaatiessa

Itsellä vaikuttaa kaverisuhteet paljon itsetuntooni, se mitä teen päivällä (olenko sosiaalisessa työssä vai istunko jatkuvasti kotona), vuodenaika ja olo, väsymys, elintavat, oikeastaan kaikki. Lääkkeitä käytin joskus esiintymiseen.

helpommin sanottu kuin tehty.  :(

Noista pykälistä kaikkein tärkein on tuo numero 2. Eli suhtaudu siihen kuin siedätyshoitoon. Jos päämäärä on päästä lääkäriin X päivän päästä, aloita ekana päivänä siitä, että puet vaatteet päälle, menet pihalle, ja tulet takaisin. Seuraavana päivänä käyt vähän kauempana. Ja sitä seuraavana lähempänä. Jossain vaiheesa käyt sairaalan/terveyskeskuksen pihalla tai jopa pääovella. Viimeisenä vielä sairaalan käytävällä ilman että hoidat sitä oikeaa asiaa siellä, kunhan vain olet siellä ja hengität menemään.

Tärkeintä tässä on, että teet aina vähän edellistä kertaa enemmän, mutta et tee sellaista, mikä tuntuu pahemmalta kuin 4 ahdistusasteikolla 1-10 (jossa 10 on pahin). Lopuksi huomaat, että olet tottunut hommaan ja ahdistustaso laskee huomattavasti sen paikan/käynnin suhteen.

Voi kun voisin auttaa sua! Tiedän miten helvetillinen asia on kyseessä. 27-vuotiaana (ja liian monia lääkäreitä kohdanneena) ehdottaisin seuraavaa: kirjoita_asiat_paperille, hio se teksti huippuunsa ja varaa aika yksityiselle. Tyyliin 1% mahdollisuus, että julkisella saat apua. Jos voisin, tulisin taluttamaan sut sinne lääkäriin. Onko ketään, joka voisi tull tueksi sulle?

Onko kenellekään sos.foobikolle ollut lääkkeistä apua tähän sairauteen? mitä lääkkeitä käytätte?kärsin samasta sairaudesta mutta niin skeptinen lääkkeiden suhteen etten ole lääkäriin mennyt. 

Lääkärissä käynti ei ole tavallinen kohtaaminen vaan menet hädässä pyytämään apua ja sinun kuuluu saada sitä. Vastaanotolla ei pidäkään käyttäytyä sulavasti ja rohkeasti koska se vesittää koko tilanteen, eli mene sinne ja kerro asiasi niin kuin pystyt. Lääkäri laittaa asiat rullaamaan ja pääset varmasti kokeilemaan lääkityksiä. Kohta helpottaa!

up

Olen vähän kuin Ap. Lääkäriin en oo uskaltanut senkään takia, kun pelkään etten saakaan esimerkiksi tarvittavaa lääkitystä tai että lääkäri pitää mun oireita tavallisena jännityksenä. Sitten olisi jo melkein sama tappaa itsensä, ei tätä elämää voi elää tämän pelon kanssa. :'( 

Hei! Aloita tästä: osta tai lainaa kirjastosta Duodecimin ja Mielenterveystalon itsehoito-opas Irti sosiaalisesta jännittämisestä. Tekijät kovan luokan amamattilaisia. Pieni opus, käy se huolellisesti läpi ja tee harjoitukset. Jos apua ei tule riittävästi siitä, mene lääkäriin, esim, terkkariin, ja kerro peloistasi ja pyydä lähete Mielenterveystalon nettiterapiaan. 

Kyseinen kirja on tehty siltä pohjalta, mutta varsinainen nettiterapia on syvempi ja laajempi sekä interaktiivinen. Voit siis työstää asiaa omassa rauhassa kotona, mutta tuetusti. Nettiterpioilla on saatu erinomaisia tuloksia!

Toivottavasti saatte apua, ap ja kaikki muutkin sitä tarvitsevat!

Itsekin kallistun sille kannalle, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa lähteä hakemaan apua yksityiseltä puolelta. Siellä otetaan tosissaan. Julkisella puolella (valitettavasti myös YTHS:llä) törmää turhan usein sellaiseen "kaikillahan joskus jotain jännitystiloja on" ja "ota vain kuule rohkeasti itseäsi niskasta kiinni ja mene vain niihin tilanteisiin" -tyyppiseen hymistelyyn. Jos teille sanotaan noin, älkää luovuttako vaan vaatikaa sellaista apua, josta on oikeasti hyötyä. Hymistelijöiltä unohtuu se, että kyseessä on oikeasti elämää todella paljon hankaloittava vaiva.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Hei! Aloita tästä: osta tai lainaa kirjastosta Duodecimin ja Mielenterveystalon itsehoito-opas Irti sosiaalisesta jännittämisestä. Tekijät kovan luokan amamattilaisia. Pieni opus, käy se huolellisesti läpi ja tee harjoitukset. Jos apua ei tule riittävästi siitä, mene lääkäriin, esim, terkkariin, ja kerro peloistasi ja pyydä lähete Mielenterveystalon nettiterapiaan. 

Kyseinen kirja on tehty siltä pohjalta, mutta varsinainen nettiterapia on syvempi ja laajempi sekä interaktiivinen. Voit siis työstää asiaa omassa rauhassa kotona, mutta tuetusti. Nettiterpioilla on saatu erinomaisia tuloksia!

Tuskin on kovin kannattavaa  tehdä jotain kirjan harjoituksia siinä vaiheessa enää jos ei meinaa päästä edes ovesta ulos, muuten en epäilisi. Varmasti hyödyllinen jos pelot eivät ole päässeet kasvamaan. Mutta kyllä ap:n tapauksessa tarvitaan jo  lääkitystä kaveriksi. 

onko joku kokeillut nettiterapiaa?

Jos tuntuu siltä ettei mitenkään saa itse hillittyä oireita niin on mentävä hakemaan lääkitys. Sitten voi aloittaa psyykkisen puolen tutkimisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu siltä ettei mitenkään saa itse hillittyä oireita niin on mentävä hakemaan lääkitys. Sitten voi aloittaa psyykkisen puolen tutkimisen.

Mutta kenellä se lääkityskään toimii?

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään sos.foobikolle ollut lääkkeistä apua tähän sairauteen? mitä lääkkeitä käytätte?kärsin samasta sairaudesta mutta niin skeptinen lääkkeiden suhteen etten ole lääkäriin mennyt. 

Ei ole lääkitystä ollut, mutta muistelen, että eräs henkilö arveli, että lääkitys olisi todennäköisesti alussa helpottanut edistymistä paranemiseen enemmän, hän hankki itselleen lääkityksen lääkäriltä kun oli ollut paranemisprosessissaan jo tavallaan päässyt pahimman yli ja tarvi lääkitystä enää harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään sos.foobikolle ollut lääkkeistä apua tähän sairauteen? mitä lääkkeitä käytätte?kärsin samasta sairaudesta mutta niin skeptinen lääkkeiden suhteen etten ole lääkäriin mennyt. 

Ei ole lääkitystä ollut, mutta muistelen, että eräs henkilö arveli, että lääkitys olisi todennäköisesti alussa helpottanut edistymistä paranemiseen enemmän, hän hankki itselleen lääkityksen lääkäriltä kun oli ollut paranemisprosessissaan jo tavallaan päässyt pahimman yli ja tarvi lääkitystä enää harvoin.

Oisko kokemuksia sellaisilla jotka lääkityksen ovat aloittaneet kun oireet jo pahoina.. 

up

Muista: elämä ei ole niin vakavaa, ota rennommin.

Ja, ei jokaista ole tarkoitettu höpöttelijäksi. 

Ja vanhemmiten tuo yleensä helpottaa.

Ja tietenkin muista syödä monipuolisesti ja riittävästi, sekin tukee rentoutumista.

Koeta harrastaa joogaa, pitää oppia rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Muista: elämä ei ole niin vakavaa, ota rennommin.

Ja, ei jokaista ole tarkoitettu höpöttelijäksi. 

Ja vanhemmiten tuo yleensä helpottaa.

Ja tietenkin muista syödä monipuolisesti ja riittävästi, sekin tukee rentoutumista.

Koeta harrastaa joogaa, pitää oppia rentoutumaan.

Öö.. sos.tilanteiden fobia on SAIRAUS. Ethän sinä voi sanoa esimerkiksi masentuneellekaan ; "elämä ei ole vakavaa, otappa vähän rennommin, hymyile vähän". Ottaisin kuule rennommin jos se kävis sormia napsauttamalla, ei tästä ihan huvikseenkaan todellakaan kärsi, enkä toivoisi kenellekään. 

"jokaista ei ole tarkoitettu höpöttelijäksi" ? eihän tämä nyt tarkoita että pelosta kärsivä olisi automaattisesti luonteeltaan hiljainen. Itse olen hyvinkin sosiaalinen varsinkin jos ihmiset ovat tuttuja ja kaipaankin sosiaalista elämää, mutta tällä hetkellä siihen en vain pysty vaikka haluttais.

Vierailija kirjoitti:

Öö.. sos.tilanteiden fobia on SAIRAUS. Ethän sinä voi sanoa esimerkiksi masentuneellekaan ; "elämä ei ole vakavaa, otappa vähän rennommin, hymyile vähän". Ottaisin kuule rennommin jos se kävis sormia napsauttamalla, ei tästä ihan huvikseenkaan todellakaan kärsi, enkä toivoisi kenellekään. 

"jokaista ei ole tarkoitettu höpöttelijäksi" ? eihän tämä nyt tarkoita että pelosta kärsivä olisi automaattisesti luonteeltaan hiljainen. Itse olen hyvinkin sosiaalinen varsinkin jos ihmiset ovat tuttuja ja kaipaankin sosiaalista elämää, mutta tällä hetkellä siihen en vain pysty vaikka haluttais.

Älä nyt ole niin herkkä. En missään kohtaa sanonut, että siitä eroon pääseminen on helppoa tai nopeaa :) 

Kyse on kuitenkin omasta mielestä, ja siihen voi itse vaikuttaa. Se vaatii kuitenkin aikaa ja harjoitusta, päättäväisyyttä. Osa syy voi olla helposti myös kehossa, jos ei nuku kunnolla, syö kunnolla, tai liiku. Tietyt puutostilat pahentavat selvästi stressinsietokykyä ja jännittämistä ja ahdistusta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö.. sos.tilanteiden fobia on SAIRAUS. Ethän sinä voi sanoa esimerkiksi masentuneellekaan ; "elämä ei ole vakavaa, otappa vähän rennommin, hymyile vähän". Ottaisin kuule rennommin jos se kävis sormia napsauttamalla, ei tästä ihan huvikseenkaan todellakaan kärsi, enkä toivoisi kenellekään. 

"jokaista ei ole tarkoitettu höpöttelijäksi" ? eihän tämä nyt tarkoita että pelosta kärsivä olisi automaattisesti luonteeltaan hiljainen. Itse olen hyvinkin sosiaalinen varsinkin jos ihmiset ovat tuttuja ja kaipaankin sosiaalista elämää, mutta tällä hetkellä siihen en vain pysty vaikka haluttais.

Älä nyt ole niin herkkä. En missään kohtaa sanonut, että siitä eroon pääseminen on helppoa tai nopeaa :) 

Kyse on kuitenkin omasta mielestä, ja siihen voi itse vaikuttaa. Se vaatii kuitenkin aikaa ja harjoitusta, päättäväisyyttä. Osa syy voi olla helposti myös kehossa, jos ei nuku kunnolla, syö kunnolla, tai liiku. Tietyt puutostilat pahentavat selvästi stressinsietokykyä ja jännittämistä ja ahdistusta jne. 

Kyse ei ole mielestä vaan kehon automaattisesta reaktiosta jolle ei voi tahdonvoimalla mitään. Et kyllä tunnu ymmärtävän mitään tämän sairauden vaikeusasteista.